Lentoestevalot ovat yksi lähiympäristöön merkittävimmin vaikuttavista tuulivoiman ympäristövaikutuksista. Valojen teho- ja värivaatimukset eri vuorokauden aikoina vaihtelevat maittain. Suomessa vaadittavia valotehoja on viime vuosikymmenellä laskettu ja lisäksi yöaikaan sallitaan nykyään tasaisesti palava punainen valo vilkkuvan valkoisen sijaan. Suomessa on yhdessä tuulipuistossa käytössä järjestelmä, jossa lentoestevalot syttyvät tarpeen mukaan tutkahavaintojen perusteella. Järjestelmän käyttöönoton taustalla on laaja tapauskohtainen harkinta, testaukset ja selvitykset. Saksassa puolestaan on alettu nojata aiempaa vahvemmin trasponder-teknologiaan, mutta sen laajamittainen käyttöönotto Suomessa olisi pitkä tie: transponderit eivät ole Suomessa kattavasti pakollisia. Millaisia ovat eri osapuolien kokemukset ja näkemykset asiaan liittyen?
Heikki Silpola, Traficom
”Närpiön Svalskullan tuulipuisto on ainoa kohde, jolle on Suomessa haettu lupaa lentoestevaloja ohjaavalle tutkajärjestelmälle. Puiston viidestä voimalasta kolmessa on tutka, ja nämä tutkat valvovat ilmatilaa 360 astetta puiston ympärillä. Tutkat tarkkailevat ilmatilaa ja havaitessaan ilma-aluksen järjestelmä laskee, onko se tulossa kohti voimaloita tai muuten niiden lähelle, ja sytyttävät voimalan lentoestevalot tarpeen mukaan riittävän ajoissa. Sinänsä lentoestevalot ovat samanlaiset kuin muissakin tuulivoimaloissa. Jos valvonta- ja ohjausjärjestelmään tulisi vika, syttyisivät lentoestevalot automaattisesti olemaan päällä jatkuvasti, kuten tuulipuistoissa yleensä. Tarvittaessa tutkajärjestelmän voi myös ohittaa ja käyttää lentoestevaloja tavalliseen tapaan.
Närpiön hanke käynnistyi tiedustelulla, että onko vastaavia tutkajärjestelmiä aiemmin hyväksytty käyttöön Suomessa. Varsinainen hakemus tuli vuonna 2015. Hakemuksessa oli tiedot voimaloista sekä järjestelmän laitteista ja toimintamäärityksistä. Pyysimme lausunnot asiasta Säteilyturvakeskukselta, Pääesikunnalta, Rajavartiolaitokselta, Finavialta ja Sotilasilmailun viranomaisyksiköltä. Lupakäsittelyn aikana puolustusvoimat suoritti testilentoja nopealla kalustolla, jotta voitiin varmistua siitä, että järjestelmä reagoi myös esimerkiksi nopeisiin suunnanmuutoksiin. Muilla testeillä varmistettiin myös, että tuulivoimaloissa olevat tutkat eivät häiritse esimerkiksi muuta tutkaverkkoa tai muita radiolähettimiä. Näissä testeissä myös silloinen Viestintävirasto Ficora antoi panoksensa selvityksiin. Testeissä kaikki toimi suunnitellusti. Ensivaiheessa tutkajärjestelmän lupa myönnettiin määräaikaisena vuodeksi. Vuoden aikana dokumentoitiin järjestelmän luotettavuutta. Poikkeusilmoituksia ei tullut tuolloin tai myöhemminkään. Tutkajärjestelmän lupa myönnettiin pysyvänä vuonna 2016.
Traficomin näkökulmasta lupahakemuksen käsittely vaati paljon työtä, erityisesti hakijan ja järjestelmätoimittajan osalta. Toinen kerta voisi olla helpompi, ainakin jos kyseessä olisi sama järjestelmä. Muille kuin tutkiin perustuville estevalojen ohjausjärjestelmille ei ole haettu lupia. Sen sijaan valovoiman vähentämiskeinoille on haettu lupia lukuisiin tuulipuistoihin. Noin pariin kymmeneen puistoon on haettu lupaa vähentää valotehoja ryhmittelyyn perustuen eli että puiston sisemmissä voimaloissa on valoteholtaan pienemmät lentoestevalot kuin kulmavoimaloissa. Lupia on haettu myös järjestelmille, joissa lentoestevalojen valoteho säätyy näkyvyyden mukaan.
Esimerkiksi Saksassa on käytössä ilma-alusten transponder-teknologiaan perustuvia järjestelmiä. Lentoestevalot syttyvät, kun voimalaa lähestyy ilma-alus, jonka transponder on päällä. Transponder-teknologiaan perustuvien laitteistojen haaste on, että Suomessa kaikilla ilma-alustyypeillä ja ilmatilan osilla ei ole trasponder-pakkoa.
Myöskään tutkiin perustuva järjestelmä ei ole täysin ongelmaton puolustusvoimien ja aluevalvonnan kannalta. On erittäin todennäköistä, että tutkiin perustuville järjestelmille ei voi saada käyttölupaa kaikkiin osiin maata. Tutkat seuraavat jatkuvasti ilmaliikennettä toimintasäteensä sisällä ja järjestelmätoimittajasta riippuen tutkien keräämää dataa voidaan analysoida Suomen ulkopuolella. Tutkaohjatuille lentoestevalojen ohjausjärjestelmille ei ole Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) standardia. Kaikki lupahakemukset ja järjestelmät arvioidaan tapauskohtaisesti.
Christina Hillworth, Vindin
”Me olemme olleet tyytyväisiä Svalskullan puiston lentoestevalojärjestelmään. Tekniikka on toiminut hyvin, ja olemme saaneet paikallisilta asukkailta positiivista palautetta siitä, että valot eivät ole koko aikaa päällä. En osaa suoralta kädeltä sanoa kuinka usein ne syttyvät, mutta varsin harvoin. Näen, että tällainen tutkajärjestelmä on työkalu, jolla on hyväksyttävyydelle todella paljon vaikutusta. Järjestelmästä tulee kustannuksia, mutta jos se mahdollistaa tuulipuiston rakentamisen, pidän sitä kannattavana. Meillä tutkiin perustuvaa lentoestevalojen ohjausjärjestelmää alettiin miettiä jo hyvin varhaisessa vaiheessa hankekehitystä. Kaikkiaan kokemus on ollut positiivinen, ja olemme tyytyväisiä, että Närpiön alueella tutkajärjestelmä oli Puolustusvoimien ja muiden viranomaisten näkökulmasta hyväksyttävä ratkaisu.”
Anni Mikkonen, STY
”Suomessa on otettu yhdessä tuulipuistossa käyttöön tutkajärjestelmä, joka sytyttää lentoestevalot silloin, kun lentokone, helikopteri tai muu ilma-alus lähestyy tuulipuistoa. Järjestelmä vähentää asukkaiden lentoestevaloista kokemaa häiriötä ja lisää siten tuulipuiston paikallista hyväksyttävyyttä. Saksassa vaaditaan kaikkiin tuulivoimaloihin vastaava järjestelmä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Saksassa käyttöönotettavat järjestelmät tulevat perustumaan pääosin transponder-teknologiaan, joskin osa voimalavalmistajista ilmeisesti myös kehittää tutkateknologiaan liitettäviä järjestelmiä. Oletettavasti Saksassa laajemmin käyttöönotettavan teknologian kustannukset tulevat laskemaan ja käytettävyys paranemaan.
Suomessa ei nykylainsäädännöllä voida ottaa transponder-teknologiaan perustuvia järjestelmiä käyttöön, sillä kaikkialla Suomen ilmatilassa ei ole transponder-pakkoa. Transponder-pakko vaikuttaisi erityisesti harrasteilmailuun ja puolustusvoimien toimintaan. Myös tutkateknologiassa, jos sitä on saatavilla, on omat haasteensa erityisesti maanpuolustuksen näkökulmasta. On erittäin epätodennäköistä, että tutkateknologialle saisi lupia kaikkialle Suomessa. Näyttääkin siltä, ettei näitä järjestelmiä voida laajasti ottaa Suomessa käyttöön.
Lentoestevalojen aiheuttamia haittoja voidaan vähentää myös hyödyntämällä näkyvyysantureita, jotka säätävät valojen kirkkautta sääolosuhteiden mukaan sekä käyttämällä puiston sisällä himmeämpiä valoja kuin puiston reunavoimaloissa. Tuulipuiston suunnitteluvaiheessa kannattaakin olla Traficomiin yhteydessä ja anoa lupaa käyttää menetelmiä, jotka vähentävät valoista aiheutuvaa haittaa naapureille.”