Kuluneen puolen vuoden aikana Eurooppa on pikkuhiljaa herännyt uuteen energiatodellisuuteen. Edullisen venäläisen maakaasun saatavuuteen luottanut energiajärjestelmä on ajautunut syvään kriisiin. Pahin saattaa olla vielä edessä tulevana talvena, kun maakaasun ja sähkön riittävyyttä koetellaan koko EU:ssa. Ministeri Mika Lintilän sanoin; talvella käy kylmä tuuli idästä. Paluuta edullisen putkimaakaasun aikaan ei ole näkyvissä.
Myös Suomessa Fingrid on varoittanut sähköpulan mahdollisuudesta. Parhaassa tapauksessa sähköä riittää tulevanakin talvena, mutta sähkön saatavuutta varjostavat useat epävarmuustekijät. Olkiluodon kolmannen ydinvoimayksikön valmistuminen aikataulussa sekä maakaasun saatavuutta turvaavaan terminaalilaivan saapuminen ennen huippukulutuskautta ovat sähkön riittävyyden kannalta keskeisiä tekijöitä. Tärkeää on myös kotimaisen voimalaitoskapasiteetin häiriötön toiminta ja että sähkönsiirtoyhteydet naapurimaihin, erityisesti Ruotsiin, mahdollistavat sähkömarkkinoiden tehokkaan toiminnan. Oma, merkittävä osuutensa on myös säätilalla. Leuto ja tuulinen talvi säästäisi monelta harmilta. Olennaista on olla varautunut sähköpulan varalta.
Vuodenvaihteessa jo 5000 megawattiin kohoava Suomen tuulivoimakapasiteetti näyttelee yhä suurempaa roolia sähkön riittävyyden kannalta. Tuulisella säällä sähköä on vietäväksi asti, mutta talven tuulettomina hetkinä olemme riippuvaisia sähkön tuonnista. Keskimäärin tuulivoima tuottaa talvikaudella jopa kolmanneksen enemmän kuin kesällä, mutta talveen mahtuu tuulettomia tunteja ja päiviä, jolloin koko maan tuulivoimatuotanto on marginaalista. Sähköjärjestelmän ja yhteiskunnan tulee selvitä myös näistä hetkistä kunnialla.
Energiakriisin myötä paitsi sähkön säästö, myös sähkönkäytön ajoitus eli kulutusjousto on noussut vahvasti yleiseen keskusteluun. Mitä suurempi osuus sähkönkulutuksesta voidaan ajoittaa tuulisiin ja siten hinnaltaan edullisiin hetkiin, sitä paremmin sähköä riittää ja sitä alhaisemmaksi sähkön kokonaishinta muodostuu. Koska sähkön tarjontaa on mahdotonta lisätä nopeasti, sähkön säästö ja kulutuksen ajoitus ovat tehokkaimpia keinoja hillitä energiakriisin vaikutusta lyhyellä aikavälillä.
Uusi järjestelmä tarvitsee kaikki joustot markkinalle
Energiaturvallisuus ja tuontienergiariippuvuuden vähentäminen tulee olemaan yksi EU:n energiapolitiikan lähivuosien keskeisistä teemoista. Suomen tulee olla aktiivinen tässä murroksessa. Kotimainen maatuulivoima on yksi koko EU:n edullisimpia ja nopeimpia keinoja lisätä unionin omaa energiantuotantoa. Tuulivoimasta on tulossa Suomen suurin sähköntuotantomuoto viimeistään vuonna 2027, eikä ole mitään syytä olettaa, että investoinnit pysähtyisivät siihen. Samalla tämä tarkoittaa, että säätila vaikuttaa yhä enemmän sähkön hintaan ja saatavuuteen. Samanaikaisesti järjestelmästä poistuu varastoitaviin fossiilisiin polttoaineisiin perustuvaa ohjattavaa sähköntuotantokapasiteettia. Yhtälö kuulostaa vaikealta ja sitä se onkin. Uuden puhtaan energiajärjestelmän toimitus- ja huoltovarmuus edellyttää uudenlaista lähestymistä ja uusia ratkaisuja.
Keskeisin tulevaisuusratkaisu sään mukaan vaihtelevan sähköntuotannon ja kulutuksen yhteensovittamiseksi on energian varastointi eri muodoissaan. Olemme jo nähneet useita esimerkkejä merkittävistä investoinneista kaukolämpöjärjestelmien joustavuutta lisääviin varastointiratkaisuihin. Esimerkiksi Vantaalle valmisteilla olevan lämmön kausivaraston kapasiteetti (90 GWh) vastaa keskikokoisen suomalaiskaupungin vuosittaista lämmönkulutusta. Sähköjärjestelmään liittyneiden akkuvarastojen määrä on myös kasvamassa ilahduttavaa vauhtia. Huomattava potentiaali liittyy sähköautojen akkujen latauksen ajoittamiseen, myös vehicle-to-grid teknologian yleistyminen voi tulevaisuudessa näytellä roolia etenkin sähkön reaaliaikamarkkinoilla.
Valtavia odotuksia on ladattu vetysektoriin ja vedyn varastointiin. Näyttää selvältä, että kilpailukykyisen vedyn tuotannon tulee olla hintajoustavaa ja käytännössä huomioida uusiutuvan sähkön hetkellinen tarjonta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vetyä tai vetytalouden arvoketjun muita välituotteita on kyettävä varastoimaan huomattavia määriä, sillä vetyä tai välituotteita hyödyntävä teollisuus tuskin voi toimia vain hyvän energiasään aikaan. Toistaiseksi vetysektorin varastointiratkaisut ovat vielä antaneet odottaa itseään. Tilannetta pitää seurata ja tarvittaessa valtiovallan tulisi harkita varastointiratkaisujen kiihdyttämistä.
Merkittävää apua saadaan yhteiseurooppalaisilta sähkömarkkinoilta sähkönsiirtoyhteyksien kautta. Pohjois-Ruotsin ja Suomen välinen uusi Aurora Line voimajohto valmistuu vuoden 2025 loppuun mennessä. Fingrid tavoittelee myös kokonaan uusien Ruotsin ja Viron yhteyksien toteuttamista 2030-luvun alkupuolella.
Suomessa joustavuutta lisää ja energiamurrosta nopeuttaa kotimainen säätävä vesivoima. Vesivoimakapasiteetin olennainen kasvattaminen ei kuitenkaan näytä mahdolliselta. Nykyisen ohjattavan sähköntuotannon lisäksi saatamme tarvita myös uutta ohjattavaa, säävarmaa sähköntuotantoa. Investoinnit uuteen ohjattavaan tuotantoon ovat kuitenkin olleet vähissä niin meillä kuin laajemminkin Euroopassa. Avoin kysymys on, tulisiko investointeja ohjattavaan sähköntuotantoon varmistaa kapasiteettituella? Jos kyllä, millaista tuotantoa tulisi tukea ja paljonko sähkönkäyttäjien kannattaisi maksaa siitä?
Ei ole olemassa yhtä hopealuotia, joka ratkaisisi sään mukaan vaihtelevaan sähköntuotantoon perustuvan energiajärjestelmän toimitusvarmuushaasteen. Uusi puhdas ja toimintavarma energiajärjestelmä tarvitsee kaikki hyödynnettävät joustot, niin tuotannosta kuin kulutuksen kaikilta sektoreilta. Sähkön hinnan voimakas vaihtelu ei ole katoamassa, vaikka energiakriisistä aikanaan päästään ylitse. On tärkeää, että merkittävä osa nyt tehtävistä joustoratkaisuista jää pysyviksi käytännöiksi.
Mikko Heikkilä toimii kantaverkkoyhtiö Fingridissä Strategisen verkkosuunnittelun yksikön päällikkönä.