Saksan entinen ympäristöministeri ja YK:n ympäristöohjelman entinen pääjohtaja professori Klaus Töpfer vieraili Suomessa lokakuussa 2015. Töpferin viesti oli selvä: Saksa hyötyy Energiewendeksi nimetystä energiantuotannon murroksesta, jossa korvataan ydinvoimaa ja fossiilisia polttoaineita uusiutuvalla energialla. Uusiutuvien energiantuotantomuotojen rakentaminen ja kehittäminen ovat johtaneet tuotantokustannusten laskuun, mistä hyötyvät myös kehittyvät maat. Töpferin mukaan Suomella on valtava uusiutuvan energian potentiaali – kirkkaasti yli puolet Suomen energiatarpeesta voisi tuottaa uusiutuvilla.
Usein kuulee väitettävän, että Saksan Energiewende olisi käynnistetty fukushiman ydinonnettomuuden jälkeen seurauksena pelosta, jota onnettomuus saksalaisissa aiheutti. Energiewenden juuret ovat kuitenkin paljon Fukushiman ydinonnettomuutta kauempana – pohja uusiutuvan energian esiinmarssille luotiin jo 1970-luvun öljykriisin ja 80-luvun Tshernobylin ydinonnettomuuden seurauksena. Angela Merkelkö tekisi asioita pelosta? Ajatushan on aivan hullunkurinen, professori Töpfer nauraa. Saksan Energiewende perustuu laskelmiin ja tieteeseen, ei hätääntymiseen tai paniikkiin, hän korostaa.
Energiewenden alkuperäinen tarkoitus oli nimenomaan ydinvoimasta luopuminen. Ilmastonmuutoksen myötä siitä on tullut myös työkalu Saksan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen – taistelu saastuttavaa hiilivoimaa vastaan on alkanut. Oma haasteensa tässä taistelussa on hiilen ja CO2-päästöoikeuksien tämän hetkinen alhainen hinta. Maakaasulla on hiiltä huomattavasti alhaisemmat CO2-ominaispäästöt, mutta maakaasu on hiiltä kalliimpaa.
Saksassa on luotettu siihen, että päästöoikeuden riittävän korkea hinta tekisi kaasun käytöstä hiilen käyttöä edullisempaa. Näin ei valitettavasti tällä hetkellä ole, vaan hiilivoima on viime vuosina korvannut paljon kaasua etenkin lämmityksessä. Tämä on johtanut Saksan CO2-päästöjen nousuun noin 1 – 2 prosentilla, ja tästä syystä maa onkin päättänyt pyrkiä hillitsemään hiilen käyttöä entistä tehokkaammin. Töpfer näkeekin, että hiilen käytön aiheuttamat päästöt ovat kääntymässä laskuun pikaisella aikataululla.
Energiewende on laskenut kustannuksia kaikkien eduksi
Saksassa Energiewendessä on ollut viisi peruspilaria: ydinvoimaa ei osteta muista maista, fossiilisen energian käyttö ei lisäänny, sähkön saantivarmuus säilyy, Energiewende ei saa aiheuttaa energiaköyhyyttä ja vienti-teollisuus ei saa kärsiä.
Jokainen näistä peruspilareista on toiminut hyvin: Saksa on sähkön viejä, eikä osta ydin- tai muutakaan sähköä naapurimaistaan. Fossiilisen energian käyttö ei ole lisääntynyt Saksassa, joskin CO2-päästöt ovat lisääntyneet maakaasun korvauduttua hiilellä huonosti toimivan päästökaupan takia.
Yksi haaste on se, että yhä useamman kuluttajan tuottaessa itse sähkönsä yleisen infrastruktuurin maksajia jää vähemmän. Kustannukset nousevat juuri niiden kansalaisten osalta, joilla ei ole varaa alkaa tuottaa itse energiaansa, mutta energiaköyhyyttä on Saksassa onnistuneesti torjuttu asumistuella.
Saksan vientiteollisuus nimenomaan hyötyy Energiewendestä: tuuli- ja aurinkosähkö laskevat sähköpörssissä sähkön hintaa. Koska raskas teollisuus ei maksa tariffeja eikä siirtomaksuja, saavat ne sähkönsä halvemmalla kuin ennen Energiewendeä. Saksan talous onkin päässyt taantuman jälkeen jo hyvään kasvuvauhtiin. Teollisuus myös seuraa energiaa: Saksan raskas teollisuus on perinteisesti ollut etelässä, koska siellä olivat ydinvoimalat. Nyt teollisuus on alkanut siirtyä Pohjois-Saksaan tuulivoimarakentamisen myötä. Teollisuutta syntyy sinne, missä on halpaa sähköä tarjolla, etenkin kun uusien siirtoyhteyksien rakentaminen on tiheään asutussa maassa varsin haasteellista.
Energiewenden käynnistyessä 1980-luvulla haasteena oli korvaavien energialähteiden puute: Saksassa ei juurikaan ole bioenergiaa ja muut uusiutuvat energialähteet, kuten tuuli ja aurinko, olivat 80-luvulla vielä lapsenkengissä. Saksa alkoi kuitenkin panostaa tuulivoiman ja aurinkovoiman kehittämiseen, ja Töpferin ministerikaudella lanseerattiin ensimmäinen syöttötariffi, joka mahdollisti aurinko- ja tuulivoimarakentamisen käynnistymisen Saksassa.
Töpfer näkee Saksan Energiewenden vahvuutena sen, että vakaan tuen avulla tavalliset kansalaiset innostuivat tuuli- ja aurinkovoimaan sijoittamisesta. Teknologiakehityksen myötä näiden teknologioiden kustannukset ovat laskeneet rajusti. Aluksi aurinkovoiman tuki oli yli 1 euroa/kwh. Nyt aurinkosähkölle maksetaan 8,9 senttiä/kwh ja tuulivoimalle 6,5 senttiä/kwh, kertoo Töpfer teknologian kehittymisen tuomasta kustannusten laskusta.
Saksa on siirtymässä syöttötariffista tuen kilpailutukseen. Yksi iso kysymys Saksassa on, kuinka uusi tukimekanismi saadaan rakennettua niin, että osuuskuntien ja yksittäisten ihmisten uusiutuvan energian hankkeet ovat myös tulevaisuudessa mahdollisia. Saksassa uusiutuvan energian korkea hyväksyttävyys perustuu pitkälti siihen, että yksittäiset ihmiset ovat omistamassa tuotantoa. Jos ainoastaan suuret yritykset omistavat tulevaisuudessa esimerkiksi tuulivoimaa, voi hankkeiden vastustus kasvaa, Töpfer toteaa.
Rikkaiden maiden velvollisuus
Se, että Saksa on lähtenyt etunojassa panostamaan uusiutuviin energialähteisiin tarkoittaa, että Saksa on myös maksanut näiden tuotantomuotojen kehityskuluja. Töpfer ei pidä tätä kuitenkaan kustannuksena, vaan investointina. Saksaan on syntynyt paljon etenkin tuulivoimateollisuutta, joka on osa vahvaa saksalaista vientiteollisuutta. Tällä hetkellä Saksassa on syntymässä myös paljon teollisuutta vaihtelevan tuotannon ja vaihtelevan kulutuksen laajemman markkinaintegraation mahdollistavien sovelluksien ympärille.
Uusiutuvan energian laajempi käyttöönotto on ollut loistava mahdollisuus teollisuudelle ja teknologialle: ensin kehitettiin edullisempia tapoja tuottaa energiaa, ja nyt on siirrytty seuraavien pullonkaulojen, kuten sähkön varastoinnin ja vaihtelevan tuotannon hallinnan kehittämiseen, Töpfer korostaa.
Töpfer näkee uusiutuviin energialähteisiin panostamisen myös osana kehitysapua. Kehittyneiden maiden tulee panostaa uusien energiantuotantomuotojen kehittämiseen. Näissä maissa voidaan kehittää teknologioita, joita myös kehittyvät maat voivat ottaa käyttöön tavoitellessaan korkeampaa elintasoa, Töpfer sanoo ja jatkaa: Elintason nosto kehittyvissä maissa on tärkeää myös tulevien pakolaiskriisien ehkäisemisessä. Uusiutuvan energian avulla ihmisten elintasoa saadaan nostettua kotimaassaan, mikä taas vähentää kansainvaelluksia muihin maihin.
Useita vuosia muun muassa Nairobissa Keniassa asunut Töpfer pitää juuri tuulivoimaa eriomaisesti kehittyviin maihin soveltuvana energiantuotantomuotona, koska tuulivoima on yksi harvoista energiantuotantomuodoista, joiden prosesseissa ei kuluteta vettä. Aurinkopaneelien puhdistus vaatii huomattavan paljon vettä, vaikka tuotantomuoto ei sitä muuten kulutakaan.
Suomella valtava uusiutuvan energian potentiaali
Vierailunsa aikana Töpfer korosti useaan otteeseen, ettei ole neuvomassa Suomea energiaratkaisujen tekemisessä mutta kysyttäessä kuitenkin korosti, että Saksan virheistä kannattaa ottaa oppia. Uusiutuvaan energiaan siirtymisen tie ei tunnu aina välttämättä helpolta, mutta olen täysin vakuuttunut, että se on taloudellisesti erittäin järkevä ratkaisu, hän toteaa.
Töpfer näkee myös, että Suomi pystyisi helposti tuottamaan puolet energiantarpeestaan uusiutuvalla energialla – ja, että tuulivoimalla on kokonaiskuvassa oma tärkeä roolinsa. Pelkästään Suomen tuulinen ja pitkä rannikko takaa erinomaisen potentiaalin tuulivoimatuotannolle. Lisäksi maailman eturivin energiapolitiikan asiantuntija on sitä mieltä, että tuuliolosuhteet Suomessa lyövät laudalta tuulivoimajätti Saksan tuuliolosuhteet.
Töpfer pitääkin Suomea kokonaisvaltaisesti uusiutuvan energian kultamaana. Teillä on paljon bioenergiaa ja lisäksi erittäin hyvät tuuliolosuhteet, Töpfer sanoo. Saksassa maatuulivoimaloiden huipunkäyttöaika on keskimäärin 2000 tuntia, kun Suomessa se on noussut jo yli 3000 tuntiin, Töpfer vertaa. Olisi sulaa hulluutta jättää tuollainen resurssi käyttämättä!