Matka fossiilisesta maailmasta uusiutuvaan ei ole yksinkertainen, helppo eikä tasainen. Usein meiltä tuppaa unohtumaan, että ihmiskunnalta meni koko 1900-luku luodessamme fossiiliseen energiaan perustuvaa teknologiaa ja infrastruktuuria.
Lopputulos on aika lohduton, mitataan sitä sitten yksityisautojen määrällä tai ilmakehään syydettävillä CO2-tonneilla. Näin siitäkin huolimatta, että jo sata vuotta sitten sähköauto maksoi vain kaksi kertaa polttomoottorivetoisen auton verran ja yhdellä latauksella pystyi ajamaan 150 kilometriä ihan niinkuin nykyisilläkin tavallisilla sähköautoilla. Vastaavasti nykyisten tuulivoimaloiden perusrakenne vaaka-akseleineen ja lapoineen otettiin käyttöön tuulimyllyissä jo satoja vuosia sitten.
On epärealistista kuvitella, että siirtyminen irti fossiilisesta energiasta olisi nopeaa saati helppoa. Kannattaa muistaa, että olemme käyttäneet kohta viidenneksen kuluvasta vuosisadasta ensi askeliin kohti uusiutuvaan energiaan perustuvaa globaalia ekosysteemiä. Ratkaisematta on vielä perustavaa laatua olevia ongelmia, kuten uusiutuvan energian varastointi, siirtäminen ja kuljettaminen. Näillä näytöillä siirtyminen irti fossiilisesta maailmasta näyttäisikin kestävän parin vuosikymmenen sijaan koko kuluvan vuosisadan. Se on ilmastomme kannalta liian pitkä aika.
Toisesta näkökulmasta tarkasteltuna kokonaiskuva on paljon lohdullisempi. Suoraa Auringon energiaa laskeutuu Maan pinnalle 23 000 TWa joka vuosi. Lisäksi tulevat Auringosta peräisen olevat tuuli-, aalto- ja muut vastaavat energialähteet. Koko globaali energian kulutus on 16 TWa ja vastaavasti Pohjoismaiden energian kulutus on 0,1 TWa. Uusiutuva energia ei tule loppumaan koskaan. Kyse onkin sen käyttöönottamisen kustannuksista ja ajasta, joka tarvittavan teknologian kehittämiseen kuluu. Toki kyse on myös päätöksistä sen suhteen, mihin tutkimus- ja tuotekehitysvaroja ohjataan; kyllä insinöörit keinot keksivät, kun niin halutaan.
Vielä lohdullisempaa on, että vaikka Suomi on yksi maailman köyhimmistä fossiilisen energian maista, olemme yksi maailman vauraimmista maista uusiutuvan energian suhteen. Laaja, harvaanasuttu, metsäinen ja tuulinen maamme tarjoaakin mahdollisuuden rakentaa oma energiatulevaisuutemme uusiutuvan energian vahvuuksiimme. On itsestäänselvää, ettei esimerkiksi suoraan Auringosta otettava energia ole pohjoisen alueen vahvuuksia siitä yksinkertaisesta syystä, että Auringon energiaa on meillä käytettävissä puolet vähemmän kuin Etelä-Euroopassa ja kolmasosa verrattuna aurinkoisimpiin alueisiin. Silti auringolla tulee olemaan oma roolinsa paikallisessa omaan käyttöön perustuvassa energiantuotannossa myös meillä.
Tuuli on merkittävin pohjoisen alueen toistaiseksi alihyödynnetyistä vahvuuksista. Sen laajamittaista hyödyntämistä jarruttavat kansalliset intressit ja vanhakantainen ajattelu, jossa kansallisesti keskitytään oman maan sähköntuotantoon sen sijaan, että nähtäisiin sen mahdollisuudet laajemmassa mittakaavassa. Uusiutuva energia onkin edelleen täysin kansallinen tapa tuottaa energiaa ja vähentää päästöjä.
Fossiilista energiaa sen sijaan siirretään sen kaikissa muodoissa yli valtakuntien rajojen. Se on omistajilleen vientitulojen tuoja ja strateginen kansallinen ja kansainvälinen vahvuus. Tämä vanhakantainen ajattelu ylläpitää fossiilisen energian valta-asemaa. Urheilutermein sanottuna fossiilinen energia pelaa mestaruussarjassa uusiutuvan keskittyessä edelleen tyytyväisenä divarissa pelaamiseen.
Suomen yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa pitääkin ottaa rooli tuulisähkön viejinä. Voimme tarjota Euroopalle kustannustehokasta tuuli- ja vesivoimaa. Etelä-Euroopan keskittyessä luonnollisesti auringon hyödyntämiseen. Pohjoismaisen tuulivoiman tavoitteena ei voi olla muu kuin uusiutuvan energian Euroopan mestaruus.