Osa 3. Eteenpäin vaikka vastatuulessa 1994 – 1996

Historiablogin kolmannessa osassa eletään 1990-luvun puoliväliä ja hiljaisempaa aikaa tuulivoimarakentamisen Suomessa. Alan tutkimus eli kuitenkin vahvana, ja alan aktiivit tekivät oleellisen tärkeää pohjatyötä suomalaisen tuulivoiman tulevaisuuden kannalta muun muassa vääriä uskomuksia oikoessaan.

Vuosi 1995 muistetaan usein siitä, että Suomen jääkiekkojoukkue teki historiaa voittamalla ensimmäistä kertaa jääkiekon maailmanmestaruuden – samana vuonna Suomesta tuli myös EU:n jäsen. Vuonna 1996 Suomi taas sai ensimmäisen IKEA:nsa ja ensimmäistä kertaa Suomen historiassa eduskuntaa johti kolme naista. Suomen Tuulivoimayhdistys jatkoi suomalaisen tuulivoiman kehittämistä nyt jo toimintansa vakiuttaneena yhdistyksenä, mutta edelleen pienen ydinjoukon vetämänä.

Suomen Tuulivoimayhdistyksen historia-blogin kolmanteen osaan haastateltu yhdistyksen hallituksen pitkäaikainen puheenjohtaja Bengt Tammelin kiinnostui ja innostui tuulivoima-asioista jo ennen suomenkielisen yhdistyksen syntyä 1980-luvulla. Tammelin osallistui Suomessa toimivan ruotsinkielisen tuulivoimayhdistys Vindkraftföreningenin toimintaan, joka keskittyi tuohon aikaan pitkälti pientuulivoimaan ja tuulivoimaloiden itserakentamiseen.

Ilmatieteen laitoksella työskennellyt Tammelin kiinnostui tuulivoimasta viimeistään huomattuaan, miten vähän tuuliolosuhteita loppujen lopuksi tunnettiin. ”Eräs konkreettinen esimerkki oli, kun vierailimme erään itserakentajan rakentaman tuulivoimalan luona. Voimala oli rakennettu rannalle mutta puiden ympäröimänä tuntui pyörimistä tapahtuvan enemmänkin pystyakselin ympäri kuin roottorissa. Silloin kiinnitin huomioni siihen, kuinka oleellinen asia tuulen ja käyttäytymisen tunteminen tuulivoima-alalla itse asiassa on, ja kuinka vähän siitä kuitenkaan tiedettiin”, muistelee Tammelin.

Väärä tieto vallalla

Pitkin matkaa yhdistyksen yksi tärkeimmistä teemoista on ollut oikean tiedon levittäminen ja väärien uskomusten oikominen. Vähättelevää ja väärää tietoa tuulivoimasta oli Tammelinin mukaan liikkeellä 90-luvulla melkoisesti, kun tuulivoima oli vielä marginaalissa ja kohtalaisen vähän tunnettu energia-ala. Eräs Tuulienergia-lehden pääkirjoitus loppuikin Tammelinin kirjoittamiin sanoihin: ”Miksi tuulienergian hyödyntäminen etenee muualla niin voimakkaasti, mutta meillä ei?”

Yhtenä syynä oli Tammelinin mukaan tuulivoiman periaatteellinen vastustus. Tämä seikka teetti luonnollisesti myös yhdistykselle paljon töitä, ja liittyi myös Tammelinin henkilökohtaiseen motivaatioon toimia tuulivoimaa-alalla: ärsyynnys virheellisen tiedon leviämisestä toimi ajurina oikaista vääriä luuloja, ja toisaalta innosti tuottamaan uutta tietoa esimerkiksi tuulisuuskartoitusten myötä.

”Teimme paljon töitä väärän tiedon kumoamiseksi. Hassulta tuntui vastustuksen periaatteellisuus: kyse ei ollut niinkään esimerkiksi tuulivoiman haitoista, vaan asenteesta. Faktoilla ei saatu välttämättä luuloja ja asenteita liikautettua suuntaan tai toiseen. Oli esimerkiksi todella vaikeaa saada läpi fakta siitä, että talvella, jolloin sähköenergian tarve on suuri, itseasiassa tuulee enemmän kuin kesällä. Ja, että kuinka nopeasti tuulennopeus todella kasvaa ylöspäin mentäessä. Eli Ihan perusasioita oli vaikea saada läpi. Muiden energiatuotantontomuotojen tuntui myös olevan helpompi saada tukea esimerkiksi tutkimukseen”, Tammelin kertoo.

Tietoa jaettiin muun muassa päättäjille ja yhdistyksen edustajat kävivät aktiivisesti eduskunnassa keskustelemassa ja kertomassa tuulivoimasta. ”Joskus saatiin osittain positiivinen vastaanotto, joskus saatiin puskea selkeästi vastatuuleen. Yleensä päättäjistä löytyi joku, joka kuuli kantamme ja allekirjoitti sen, mutta selkeässä vähemmistössä he olivat. Välillä kieltämättä tuntui, että kaikki, mikä oli tuulienergian kannalta positiivista, oli vaikea saada eteenpäin”, muistelee Tammelin.

Pakko oli kuitenkin uskoa, että asenteet muuttuvat kun tieto lisääntyy.

Asenteita muutettiin ja yhdistyksen toimintaa vedettiin edelleen pienellä porukalla, ja oman työn ohella. Teollisuuden osuus hallituksessa oli vähäistä, ja sen edustajisto koostuikin pitkälti tutkimuslaitoksista ja alan ”aatteellisista” kannattajista. ”Alan kehityksen kannalta yrityksistä avainasemassa oli Kemijoki Oy. He lähtivät muun muassa ensitekijöinä selvittämään tuulisuusoloja pohjoisessa. Toki aktiivisuutta osoittivat myös VAPO ja Metso. Hyvin vähän Suomessa puhuttiin kuitenkaan tuulivoimateollisuudesta ja komponenttiteollisuudesta”, Tammelin summaa.

Arktisen tuulivoiman edelläkävijä

Suomessa olosuhteet ajoivat luonnollisesti tutkimaan jäätämisen vaikutuksia tuulivoimaloihin, ja jäätäviin olosuhteisiin tarkoitetun tuulivoimatekniikan kehittäminen olikin 1990-luvulla yksi kansallisen tuulivoimatutkimuksen painopisteistä. Arktinen tuulivoima oli esimerkiksi vuonna 1993 startanneen NEMO 2 tutkimusohjelman yksi päätutkimuskohteista.

”Suomi on edelläkävijä arktisessa tuulivoimassa ja sen tutkimuksessa oltiin 1990-luvulla maailman ykkösmaita. Täällä on olosuhteet, jotka vaativat jäätävien olosuhteiden huomioonotttamisen, ja se näkyi myös tutkimussuuntauksissa. Arktisen tuulivoiman kehittämiseen saatiin rahoitusta niin Suomesta kuin Euroopastakin. Esimerkiksi lapalämmitysteknologian ympärille syntyi useita eri tutkimushankkeita”, Tammelin kertoo.

Lapin tuntureiden tuuliolosuhteiden tutkimus alkoi jo 1980-luvun lopulla, jolloin tunturialueilla havaittiin tuulennopeuksia, joiden vuotuinen keskiarvo liikkui 8 – 10 m/s. Pelkosenniemen Pyhätunturille rakennettiin vuonna 1993 Suomen ensimmäinen  arktinen 220 kW tuulivoimala. Voimala oli VTT Energian, Kemijoki Oy:n ja Ilmatieteen laitoksen yhteistyössä rakentama, ja siihen asennettiin lapalämmitysjärjestelmä tunturin jäätäviä olosuhteita vastaan. Myös Enontekiön Hetassa sijaitsevaan 65 kW tuulivoimalaan asennettiin lapalämmitys keväällä 1994. Lisää arktisia tuulivoimaloita (2 x 450 kW) rakennettiin Lammasoavin tunturille Kilpisjärvelle syksyllä 1996. Käytännön esimerkkejä ja tutkimuskohteita löytyi Suomesta siis jo varsin varhaisessa vaiheessa.

Jäätäviä olosuhteita löytyy myös muilta maailmankolkilta, ja kansainvälinen tiedonvaihto kuului oleellisena osana aihetta koskevan tutkimuksen edistämiseen. STY oli yhdessä Ilmatieteen laitoksen ja VTT:n kanssa järjestämässä kansainvälisiä Boreas-seminaareja, joissa käsiteltiin arktista tuulivoimaa. Vuoden 1994 maaliskuussa järjestettiin Suomessa sarjan  toinen seminaari, joka kokosi yhteen arktisen tuulivoiman kansainväliset asiantuntijat yhdeksästä eri maasta. Seminaarissa keskusteltiin esimerkiksi tuuli- ja jäätymisolosuhteiden kartoittamisesta, instrumentoinnista ja jäätymisen vaikutuksista tuulivoimaloihin ja tuulivoimatuotantoon. Käytännön kokemuksia tuulivoimaloiden toiminnasta jäätävillä alueilla raportointiin muun muassa Körsnäsistä ja Pyhätunturilta Suomesta.

Vaikka tuulivoimarakentaminen ei 1990-luvun puolivälissä edennytkään päätähuimaavaa vauhtia, oli Suomessa vahva tahtotila viedä asioita eteenpäin, ja ottaa muuta maailmaa kiinni. Aktiivinen kotimainen tutkimus ja kansainväliseen tutkimukseen osallistuminen, sekä STY:n ympärille kerääntynyt alasta innostuneiden ja siihen uskovien aktiivien joukko olivat merkkejä tästä. Tuulivoimalle oli myös oma Kauppa- ja teollisuusministeriön asettama tavoiteohjelma, jonka mukaan Suomessa tulisi vuonna 2005 olla tuulivoimaa 100 MW verran. Lue seuraavista blogeista, saavutetaanko tavoite tulevien yhdeksän vuoden aikana.

Suomen tuulivoima 1994 – 1996

Vuosien 1994 ja 1996 välisenä aikana tuulivoimaa rakennettiin Suomeen varsin maltillisesti, yhteensä noin kolmen magawatin edestä. Vuoden 1996 lopussa Suomessa verkkoon kytkettyjen tuulivoimaloiden kokonaisteho on 7,2 MW, jolla tuotettiin sähköä 10 987 MWh verran.

*******

Bengt Tammelin toimi Ilmatieteen laitoksella tutkimuspäällikkönä ja yksikön päällikkönä vastaten mm. laitoksen tuulivoimatutkimuksesta. 1990- ja 2000-luvuilla Suomen Ilmatieteen laitos oli kansainvälisesti ainoa ilmatieteellinen tai meteorologinen tutkimuslaitos, joka osallistui aktiivisesti tuulienergiatutkimushankkeisiin. Tammelin toimikin useiden EU-rahoitteisten tutkimushankkeiden käynnistäjänä ja vetäjänä. STY:n puheenjohtajana Tammelin toimi 1996-2007 sekä EWEAn hallituksen jäsenenä 1996-2005.