Blogisarjan neljäs osa vie meidät 1990-luvun loppuun, jolloin tuulivoima-alalla rakennettiin ahkerasti ja isommin kuin Suomessa oli vielä ennen nähty.

1990-luvun puolivälin jälkeen Suomen kaikkien aikojen laman pahimmat vuodet oli ohitettu ja yritykset alkoivat jälleen hiljalleen uskoa tulevaan. Suomalaisella tuulivoima-alalla alkoi myös tapahtua ja nousukiito jatkui kohti vuosituhannen vaihdetta. Tuulivoimayhdistyksessä töitä alan eteen tehtiin yhdistyksen hallituksen hartiavoimin – tästä syystä hallituspaikkoja oli paikoitellen myös vaikea täyttää.

Koko uransa tuulivoima-alalla tehnyt, tuolloin Pöyryllä kehityspäällikkönä työskennellyt Esa Holttinen muistaa 1990-luvun lopun aikana, jolloin nähtiin Suomen ensimmäinen todellinen tuulivoiman kasvuharppaus. Vuoden 1996 helmikuussa voimaan tullut Kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) energiainvestointien tukijärjestelmä kannusti rakentamaan tuulivoimahankkeita 40 prosentin investointituella. Alaan uskallettiin kannustimen avulla nyt myös panostaa, ja tuulivoimaloita alkoi vihdoin nousta Suomeen vuosikymmenen alun hiljaiselon jälkeen.

Aluevarauksia ja megawattiluokan voimaloita

Yhtenä tuulivoima-alan kehittymisen kannalta oleellisena seikkana Holttinen näkee sen tärkeän pohjatyön, jota tehtiin 90-luvun lopussa kartoittamalla tuulivoimarakentamiseen sopivia alueita.

”Pöyryllä yhteistyötä tehtiin maakuntakaavojen taustaselvitysten muodossa noina vuosina erityisesti Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin maakuntaliittojen kanssa. Maakuntakaavat johtivat aluevarauksiin, ja todella monet niistä saiteista, jotka myöhemmin on Pohjois-Suomeen rakennettu, perustuvat tuolloin tehtyihin maakuntakaavavarauksiin. Näille paikoille on vielä pitkänkin ajan kuluttua noussut tuulivoimaloita”, kertoo Holttinen.

Tuulivoimateknologia oli kehittynyt huimasti vuosikymmenessä ja vuonna 1999 Suomeen rakennettiin ensimmäiset megawattiluokan tuulivoimalat. Ne nousivat Porin Reposaareen, jonne rakennettiin kahdeksasta yhden megawatin tuulivoimalasta koostuva tuulipuisto. Meri-Porin tuulipuisto oli tuolloin paitsi Suomen suurin, myös mahdollisesti yksi Suomen nopeimmin rakennettuja tuulivoimapuistoja.

”On mielenkiintoista, kuinka paljon nopeampia tuulivoiman rakentamisprosessit olivat silloin. Esimerkiksi Reposaaren kahdeksan tuulivoimalan puiston esiselvityksiä tehtiin keväällä 1998, sen rakentanut Suomen Hyötytuuli perustettiin samana kesänä ja voimalat tilattiin joulukuussa. Valmiin puiston avajaisia vietettiin vuoden 1999 Porin Jazzeilla. Tässä ajassa tehtiin siis kaikki lupaprosesseista lähtien. Asiat näyttivät aika paljon helpommilta silloin”, Holttinen naurahtaa.

Ylipäätään asiat etenivät tuulivoimarintamalla varsin ripeästi vuonna 1999, ja Suomen tuulivoimakapasiteetti kaksinkertaistui yhden vuoden aikana. Megawattikokoluokan tuulivoimaloita rakennettiin vuoden aikana Poriin, Kotkaan, Oulunsaloon ja Uuteenkaupunkiin. Yhteensä uusia voimaloita nousi Suomeen 23 kappaletta. Valitettavasti ennätysvuoden jälkeen rakentaminen törmäsi kuitenkin poliittisen tahdon puutteeseen.

Rakentaminen tyssää tukipolitiikkaan

”1990-luvun lopulla tuulivoima-ala oli hyvällä kasvu-uralla mutta kuinka ollakaan, mahdollisuudet kasvun jatkumiseen hukattiin politiikassa. Vuonna 2000 tuli mittava leikkaus energiainvestointien tukeen kun siirryttiin 40 prosentin investointituesta 25 prosentin tukeen. Tässä meni kriittinen taloudellisen kannattavuuden raja ja homma lässähti siihen. Erityisen harmillista tämä oli, koska energiayhtiöt olivat silloin laajalla rintamalla ympäri Suomea kartoittamassa saitteja ja rakentamisen mahdollisuuksia. Ne suunnitelmat pantiin nyt jäihin, ja menetimme tilaisuuden alan kasvuun”, kertoo Holttinen.

Poliittisen tahdon puute ja vähäinen usko tuulivoimaan olivat Holttisen mukaan todennäköisiä syitä, joiden vuoksi tuulivoimalle suunnattua tukea oli helppo leikata. ”Tuulivoimaa ei vielä osattu ottaa tosissaan. Sen potentiaalia vähäteltiin ja toisaalta taas sen vaikutuksia ympäristölle suurenneltiin. Kuulimme muun muassa väitteitä, jonka mukaan 10 prosentin tuulivoiman osuus sähköntuotannossa tarkoittaisi, että meillä on koko rannikko täynnä tuulivoimaloita 100 metrin välein”, Holttinen naurahtaa.

Lyhytjänteisen tukipolitiikan seuraukset olivat tuulivoima-alalle harmilliset, sillä kotimarkkina ei päässyt lupaavan alun jälkeen jatkamaan kehitystään. Kolmen seuraavan vuoden aikana Suomeen rakennettiin ainoastaan yksi uusi tuulivoimala. ”Jos 1990-luvun nousukiito olisi saatu jatkumaan, voi olla, että se mitä 2010-luvulla on tapahtunut, olisi tapahtunut jo viisi vuotta aikaisemmin. KTM:n 500 MW tuulivoimatavoitekin vuodelle 2010 olisi ollut realistinen tässä tapauksessa”, summaa Holttinen. KTM:n tavoitteesta jäätiin loppujen lopuksi monilla sadoilla megawateilla.

Holttisen mukaan STY:ssä tehtiin tuohon aikaan paljon töitä sen eteen, että yhdistyksen sanalla olisi enemmän painoarvoa poliittisella kentällä. ”Yhdistystä ei kuunneltu vielä tuohon aikaan, eikä sen sanomisilla ollut suurta painoarvoa poliittisilla areenoilla. Näkemyksiä piti tuoda läpi muilla tavoin, esimerkiksi tutkimuslaitosten ja yritysten kautta. Teimme paljon töitä yhdistyksen profiilin nostamiseksi, jotta saataisiin esille STY:n korkeatasoinen asiantuntijaosaaminen”.

Tuulivoimateknologia vedossa

Tuulivoimateknologian osaaminen oli Suomessa vahvaa jo 1990-luvulla. Komponenttiteollisuudessa valmistettiin muun muassa vaihteita, generaattoreita, tornielementtejä ja lapamateriaaleja. Vaikka kotimarkkina oli vaatimaton, pystyivät yritykset kuitenkin säilyttämään osuutensa maailmanmarkkinoista. Suomeen rakennettavissa tuulivoimaloissa pyrittiin myös hyödyntämään mahdollisimman paljon suomalaisia komponentteja, ja osa voimaloista saavuttikin hyvän kotimaisuusasteen. Suomessa luotiin teknologiaa, joka elää ja hengittää tänäkin päivänä.

Kemijoki Arctic Technology oli lapalämmitysjärjestelmineen yksi esimerkki tuulivoimateknologiaan uraauurtavasti panostavasta yrityksestä. ”Heillä oli jo pitkälle valmiina suunnitelmat tuulivoiman rakentamisesta Lappiin, kun yritysjärjestelyistä johtuen rakentaminen päätettiin ottaa Fortumin liiketoimintaan. Fortumin rakentamissuunnitelmat kuitenkin tyssäsivät ja samalla kuivui kokoon arktisten lapalämmitysjärjestelmien kaupallistaminen”, Holttinen muistelee. Kuitenkin, nykyään Kemijoen ja VTT:n yhdessä kehittämisen lapalämmitysjärjestelmien valmistusta jatkaa suomalainen Wicetec, jonka kautta näitä järjestelmiä tehdään ja käytetään maailmalla edelleen.

Yritysten yhteistyö oli selkeästi yksi alan kantavia voimia, ja yrityksiä osallistaakseen ja niiden tietotaitoa paremmin hyödyntääkseen STY perusti 1990-luvun lopussa yritysryhmän, johon kuului yhdistyksen jäsenyrityksiä ja muita tuulivoima-alalla toimivia yrityksiä. ”Alalla oli selkeä tarve tiiviimpään yritysten väliseen yhteistyöhön. Samalla myös yhdistys pystyi haistelemaan, miten voisi paremmin palvella jäsenyrityksiään”, kertoo ryhmää koordinoinut Holttinen.

Kansainvälisyydestä vetoapua

Yhdistyksen hallituksen jäsenet osallistuivat aktiivisesti kansainvälisiin tuulivoimaseminaareihin, sillä laajemman perspektiivin tuominen Suomeen koettiin tärkeäksi. STY:ssä tehtiinkin paljon töitä Euroopan maiden tavoitteiden ja rakentamistahdin esiintuomiseksi Suomessa.

”Suomen energiapolitiikassa oltiin tuolloin hyvin sisäänpäin kääntyneitä. Oli äärimmäisen tärkeää tuoda esille, että hei katsokaa, ei tuulivoima ole mikään paikallinen omituisuus vaan maailmalla sitä rakennetaan jo kovalla rytinällä. Muilla mailla on jo kovia tuulivoimatavoitteita.”, Holttinen summaa.

Ulkomaan seminaareista tuotiin usein merkittäviä uutisia, sillä markkinoiden kasvu ylitti jatkuvasti kaikki odotukset, ja muun muassa Euroopan tuulivoimajärjestö EWEA joutui korjaamaan ennusteitaan ylöspäin useaan otteeseen.

Jos kansainvälisiä lukuja oli vaikea ennustaa, ei kotimaankaan tuulivoima-alan kasvun ennustaminen aivan yksinkertaista ollut. Holttinen muistelee povanneensa oman uransa olevan varmastikin paketissa, kun Suomessa jonain päivänä tuotetaan 10 prosenttia sähköstä tuulivoimalla. ”Tuo 10 prosentin osuus täyttynee pian, mutta eläkkeellä jääminen saa kuitenkin vielä odottaa”, Holttinen naurahtaa.

Suomen tuulivoima 1997 – 1999

Suomen tuulivoimakapasiteetti kasvoi hurjasti vuosien 1997 – 1999 aikana. Vuoden 1996 lopussa kapasiteetti oli 7,2 MW, kun vuoden 1999 lopussa kapasiteetti oli 37,9 MW. Sähköä tuulivoimalat tuottivat 49 GWh vuonna 1999.

******

Esa Holttinen on tehnyt käytännössä koko työuransa tuulivoima-alalla 1990-luvun alkuvuosista lähtien. Hän on toiminut mm. Pöyryn tuulivoimaliiketoiminnan kehittäjänä ja vetäjänä sekä wpd-konsernin Suomen liiketoiminnan käynnistäjänä ja johtajana. Nykyään Esalla on oma konsulttiyritys Recognis Oy. Suomen Tuulivoimayhdistyksessä Esa on ollut aktiivinen lähes koko työuransa ajan mm. hallituksen jäsenenä, valiokunnissa ja työryhmissä, sekä yhdistyksen lehden toimituskunnassa.