Vuonna 2012 alkoi Sauli Niinistön ensimmäinen kausi Suomen tasavallan presidenttinä. 2013 Hesari muuttui tabloid-kokoon ja Yle-vero otettiin käyttöön. 2014 maailma oli varpaillaan Länsi-Afrikassa riehuneen ebolaepidemian vuoksi.

STY:n puheenjohtajana ruoria käänteli TuuliWatti Oy:n toimitusjohtaja Jari Suominen. Jari valittiin vuonna 2011 ensimmäisen kerran STY:n puheenjohtajaksi, missä pestissä hän jatkoi yhteensä seitsemän vuoden ajan.

Vuodet 2012-2014 olivat uuden aikakauden alku suomalaisessa tuulivoimassa. Syöttötariffijärjestelmä oli saatu käyttöön, ja tuulivoiman rakentaminen alkoi todenteolla vuodesta 2012 alkaen vauhtiaan nopeasti kiihdyttäen. Monessa maassa on huomattu, että ensimmäiset 500 MW tuulivoimaa ovat hitaita rakentaa, mutta kun 1 % osuus energiankulutuksesta ja tuo maaginen 500 MW on saavutettu, muuttuu kasvu nopeammaksi. Tismalleen näin kävi Suomessakin: haamurajat rikkoutuivat vuoden 2014 alkupuolella.

Vuosikymmenen alkupuolen vuosina tapahtui paljon paitsi tuulivoima-alalla, myös STY:ssä. STY:n jäsenmäärä kasvoi, mikä mahdollisti myös henkilöstön määrän kasvattamisen. Aluksi osa-aikaiset työsuhteet vakinaistuivat ja kokopäiväistyivät nopeasti, sillä työtä kasvavalla alalla riitti. STY:n toiminta ammattimaistui eri tavoin: jäsenrekisterijärjestelmä korvasi Excel-taulukon, käyttöön otettiin useita taloushallinnon ja viestinnän palveluita ja toimintaa suoraviivaistettiin muutenkin. Vuotuiseksi traditioksi kehittynyt Wind Finland -seminaari järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2014.

STY:n hallituksen kokoukset uhkasivat paisua asialistoiltaan valtaviksi, kun erilaisia linjauksia ja ohjeistuksia tarvittiin paljon. Valiokuntatyöskentely toi lisäresurssia yhdistykseen, ja hallitustyöskentely ammattimaistui sekin, vaikka vanha hyvä keskustelukulttuuri onkin aina säilynyt STY:n hallituksen olennaisena elementtinä.

Valiokuntien joukossa toimi vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla vielä itsestään selvästi myös pientuulivaliokunta. Toimijoita oli kuitenkin vähän ja heillä niukasti aikaa annettavaksi yhdistystyöhön. Hiljalleen pientuulivaliokunta jäi uinumaan Ruususen unta – ja kiinteistökohtainen pientuulivoima jäin hyvin pieneen rooliin yhdistyksessä. Pientuulivoima kiinnostaa kuitenkin edelleen monia, ja sitä pyritäänkin pitämään mukana STY:n viestinnässä ainakin pienessä määrin

Oma lukunsa Suomen tuulivoimahistoriaa kirjoitettiin Vaasassa, kun suomalainen voimalavalmistaja Mervento pystytti pilottivoimalan Vaasan Sundomiin. Valitettavasti Merventolle kävi kuten WinWindille: matka suurten globaalien voimalavalmistajien joukkoon oli liian pitkä, vaikka hyppysissä olikin lupaava ja edistyksellisen teknologian voimala.

Pelisääntöjen turbulenssia

Vuosina 2012-2014 tuulivoimarakentaminen käynnistyi kunnolla Suomessa, mutta se oli vielä kaikille osapuolille uutta. Kaikilla oli paljon opittavaa. Viranomainen kerrallaan alkoi miettiä tuulivoiman vaikutuksia omaan toimialaansa. Pelisääntöjä luotiin niin yhdistyksen sisäisesti toimijoille, kuin viranomaisen toimesta eri asioihin liittyen koko alalle. STY:n edunvalvontatyötä kyseisenä aikoina kuvasikin esteiden raivaaminen tuulivoimarakentamisen tieltä. Edunvalvonnan tehtävä oli varmistaa, että uudet pelisäännöt eivät menneet ylilyöntien puolelle vaan edelleen mahdollistivat tuulivoimarakentamisen. STY teettikin vuosien aikana lukuisia erilaisia selvityksiä edunvalvontatyön tueksi. Tietoa ja kokemusta ei ennestään ollut, vaan sitä oli aktiivisesti kerättävä ja tuotettava hyvin konkreettisistakin asioista.

Viranomaistyö loi selkeyttä ja raameja hankekehitykselle. Ministeri Lauri Tarastin luotsaama työryhmä kartoitti ansiokkaasti tuulivoimarakentamisen esteitä, lentoliikenteen ja tuulivoiman yhteensovittaminen selkeytyi. Tutkakatveiden luoma ongelma saatiin Pohjois-Pohjanmaalla ratkaistua, mutta Kaakkois-Suomessa tutkat pysäyttivät tuulivoimarakentamisen toistaiseksi. Työ äänen mallinnus- ja mittausohjeiden luomiseksi alkoi, mutta ääniohjearvojen osalta ei päästy ratkaisuun työn kaatuessa työryhmän sisäisiin erimielisyyksiin. Syöttötariffiin liittyvää lakia muutettiin niin, että tuli mahdolliseksi varata kiintiöpaikka tariffiin etukäteen. Näin eliminoitiin etukäteen epävarmuuksia, joita olisi myöhemmin ollut odotettavissa tariffikiintiön alkaessa täyttyä.

Kaikki viranomaistyö ei kuitenkaan luonut vain selkeyttä – päinvastoin. Ympäristöministeriön tekemä Tuulivoimarakentamisen suunnittelu -opas oli sinänsä hyvä koonti tuulivoimarakentamisen pelisäännöistä. Ongelmaksi kuitenkin muodostui oppaan ensimmäiseen versioon linjatut, lainsäädäntöä tiukemmat rajat tuulivoimalan äänelle. Vaikka kyse oli oppaasta ilman lain statusta, sekoitti se kuitenkin tuulivoimakenttää ja hidasti hankekehitystä, kunnes vuonna 2015 tuulivoiman ääniohjearvoista annettiin oma asetuksensa.

”Vuosikymmenen alkupuolen vuosiin asti hankekehittäminen oli nopeaa ja suoraviivaista myöhempiin aikoihin verrattuna. TuuliWatin ensimmäiset syöttötariffiin mukaan päässeet puistot etenivät muutamassa vuodessa maankäyttösopimusten teosta tuotantoon,” Suominen muistelee vuosikymmenen alkupuolta. Vuosikymmenen ensimmäisen puoliskon aikana siirryttiin kuitenkin vaiheeseen, jossa hankkeista valitettiin herkästi. Ympäristöministeriön opas ei ainakaan auttanut valitusten osalta”, Suominen toteaa.

Lukuisten muuttuneiden sääntöjen ja ohjeiden vuoksi STY:ssäkin kirjoitettiin valtavat määrät lausuntoja. Lausuntoja kirjoittivat myös viranomaiset ja muut tahot. Sitkeimmin jäi elämään STM:n itsensä myöhemmin oikaisema maakuntakaavalausunto, jossa esitettiin kahden kilometrin etäisyyden käyttöönottamista tuulivoiman ja asutuksen välille, ellei vaikutuksia ollut erikseen kaavassa selvitetty. Monien eri tahojen oikaisuista huolimatta virheellisin perustein annettu lausunto vaikuttaa yhä tänäkin päivänä joidenkin kuntien soveltaessa sinänsä lakiin perustumattomia kilometriperusteisia etäisyyksiä kaavoituksessa ja valittajien vedotessa hallinto-oikeuteen kahden kilometrin rajan käyttöön ottamiseksi.

Voimia ja vastavoimia

STY:n toiminta ammattimaistui ja tehostui, mutta saman aikaan organisoituivat myös tuulivoimaa vastustavat ryhmät. Aluksi kriittisyys oli keskittynyt tuulivoimahankkeiden lähiympäristöön, mutta Tuulivoima-kansalaisyhdistys oli ensimmäinen valtakunnallisesti toimiva tuulivoimakriittinen yhdistys. Perustellulla kritiikillä on aina sijansa: se parantaa toiminnan laatua asiassa kuin asiassa. Samaan aikaan kuitenkin nousi tarpeetonta ja perusteetontakin huolta tuulivoiman kuultavissa olevan äänen terveysvaikutuksista. STY:llä riitti työtä virheellisten väitteiden oikomisessa ja tieteellisen tutkimustiedon jakamisessa. VTT:n koordinoima selvitys tuulivoiman terveysvaikutuksista olikin tervetullut, jotta suomenkielistä aineistoa oli paremmin saatavilla.

Yksi yritys tuoda positiivista tuulivoimasisältöä internettiin oli Tuulen ystävät –verkkosivusto. Sivustolla käytiinkin erittäin vilkasta keskustelua, ja se tarjosi tuulivoima-alan toimijoille ja kriittisesti tuulivoimaan suhtautuville keskustelupaikan. Sosiaalisen median jalansijan jatkuvasti tukevoituessa keskustelupalstat siirtyivät mm. Facebookkiin, ja Tuulen ystävät suljettiin.

Sähkön hinta pysyi odotusten vastaisesti matalana ja tuulivoimatekniikka loikki hurjilla hypyillä eteenpäin. Tuulivoiman syöttötariffi osoittautui valtiolle aiottua kalliimmaksi, ja etenkin tuulivoiman saamaa tukea kritisoitiin monesta suunnasta kovasanaisesti. Jälkikäteen katsoen tuki kuitenkin sai aikaa sen mitä pitikin: Suomeen syntyi tuulivoima-ala alihankintaketjuineen.

”Nuo vuodet olivat kiivaan rakentamisen aikaa. Töitä tehtiin tosissaan kädet savessa. Ennen vuotta 2012 tuulivoima-alaa ei kunnolla ollut olemassa Suomessa. Ajoitus rakentamisen nopean liikkeellelähdön kanssa oli sikäli täydellinen, että juuri tuolloin markkinoille alkoi tulla mataliin tuulennopeuksiin ja Suomen-kaltaisille metsäisille alueille optimoituja voimaloita. Voimaloiden tuottavuus nousi radikaalisti ja nopeasti”, muistelee Jari Suominen. ”Aluksi oli korotettu syöttötariffi, mikä toi oman mausteensa hommaan, kun oli mietittävä, kannattaako odottaa seuraavaa tehokkaampaa voimalamallia vai saada tuotanto nopeasti käyntiin.”

Suomen tuulivoima 2012 – 2014

Vuosina 2012-2014 Suomen tuulivoimarakentamisen tahti kiihtyi. Vuoden 2012 alussa tuulivoimaa oli 199 MW ja tuotannolla katettiin 0,5 % Suomen sähkön kulutuksesta. Vuoden 2014 lopussa kapasiteettia oli 627 MW ja osuus sähkönkulutuksesta 1,3 %.

*****

TuuliWatti Oy:n toimitusjohtaja Jari Suominen oli Suomen Tuulivoimayhdistyksen puheenjohtaja vuodesta 2011 vuoteen 2017. TuuliWatti on tällä hetkellä Suomen suurin tuulivoimatuottaja.