Smart Energy Transition -hankkeessa (STN) on laadittu Suomelle fossiilivapaa skenaario ja puhtaan kaukolämmön malli. Skenaario laadittiin EnergyPlan -ohjelmalla, jolla mallinnetaan energian tarvetta ja tuotantoa tuntitasolla vuoden ympäri, samalla kustannuksia ja resursseja optimoiden.
Fossiiliset polttoaineet voidaan korvata käytännössä tuulivoimalla, aurinkoenergialla, uraanilla, vesivoimalla, ympäristölämmöllä sekä energiatehokkuudella. Koska tuulivoima on nyt halvin sähköntuotantomuoto, mallin mukaan tuulivoimaa tarvitaan noin sata terawattituntia. Siitä 60 prosenttia menee suoraan sähkön tarpeen kattamiseksi muun muassa liikenne-, lämpö- ja teollisuussektoreilla. Loput 40 prosenttia tarvitaan vedyn tuotantoon. Vedyn avulla voidaan tuottaa puhtaasti esimerkiksi terästä ja kemianteollisuuden tuotteita. Vedystä voidaan jalostaa myös nestemäisiä polttoaineita raskaan liikenteen käyttöön sekä kaasua energiajärjestelmien säätö- ja varavoimaksi.
Skenaarion lähtökohtana oli, että Suomessa ei käytetä enää lainkaan fossiilisia polttoaineita. Samalla hakkuita ei lisätä, jotta hiilinieluja ei pienennetä, eikä vesivoimaa lisätä luonnonsuojelusyistä. Tältä pohjalta tuloksena on valtava teollisuuden, liikenteen ja lämpösektorien puhdas ja älykäs sähköistäminen. Sähköä tarvitaan kaksi kertaa enemmän kuin nykyisin.
Tuulivoiman lisäksi aurinkovoimaa sekä lämpöpumppuja tarvitaan hurjasti lisää. Ydinvoiman osalta OL3-yksikkö pitää saada toimintaan ja vanhoja ydinvoimaloita tulee käyttää niin pitkään kuin mahdollista. Tuuli- ja aurinkovoiman vaihtelevuuden hallitsemiseksi tarvitaan myös lämpö- ja sähkövarastoja, kulutusjoustoa ja vedyn tuotantoa.
Kun nämä investoinnit tehdään, Suomi voi saavuttaa fossiilivapauden. Pariisin ilmastosopimuksen perusteella valmista pitäisi tulla vuoteen 2040 mennessä. Hallituksen tavoitteena on, että Suomi on hiilineutraali viisi vuotta aiemmin. Tuulivoimaa pitäisi rakentaa noin 1200 megawattia joka vuosi seuraavan 20 vuoden ajan. Tarvittava tuulivoiman määrä vie Suomen pinta-alasta noin 1,5 prosenttia, kun uusi kapasiteetti rakennetaan keskimäärin 7,5 megawatin voimaloilla. Sille määrälle paikallinen hyväksyttävyys on mahdollista saavuttaa, kunhan yritykset satsaavat hankkeissaan tuulivoiman paikallisen hyödynjaon ja osallisuuden parantamiseen.
Tuulivoima-alan tulisi nähdä itse selkeämmin, miten tärkeässä roolissa edullinen tuulivoimateknologia on ilmastoratkaisuna. Olisi tärkeää, että tuulivoima-ala sitoutuisi Pariisin ilmastosopimukseen ja toteuttamaan oman kriittisen roolinsa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Fossiilisista polttoaineista luopuminen nopeasti ei ole mahdollista ilman tuulivoiman nopeaa ja laajaa kasvattamista.
Kirjoittaja on Smart Energy Transition -hankkeen vuorovaikutusjohtaja ja tutkija Aalto-yliopistossa