Markkinaehtoinen rakentaminen, korkeammat tornit, suuremman roottorit ja hyvät tuuliolosuhteet ovat syynä siihen, että useat eurooppalaiset toimijat pitävät Suomea tällä hetkellä yhtenä mielenkiintoisimmista tuulivoimamarkkinoista. Mielenkiinto näkyy investointipäätösten määrässä sekä uusissa, vasta käynnistyneissä greenfield-hankkeissa. Myös yhdistyksen jäsenmäärä on taas lähtenyt nousuun, ja monet kansainväliset toimijat pohtivat mahdollisuutta laajentaa toimintaansa Suomeen.
Tätä kirjoittaessa Suomessa on tiedossa jo 1 600 MW:n edestä investointipäätöksiä hankkeista, jotka tullaan rakentamaan ilman valtion taloudellista tukea 2020-2022. Rakenteilla olevien hankkeiden listalle STY kelpuuttaa vain hankkeet, joista on olemassa julkisesti tiedotettu investointipäätös. On erittäin todennäköistä, että vuonna 2022 rakennetaan huomattavasti enemmän uutta tuulivoimakapasiteettia, kuin tällä hetkellä on tiedossa: isonkin tuulivoimahankkeen saa sähköntuotantoon parissa vuodessa investointipäätöksestä. Pinnan alla tapahtuu nimittäin paljon sellaista, mikä ei vielä näy rakenteilla olevien hankkeiden luvuissa. STY:n toimistolla selvitettiin Keski-Suomen hankkeiden statuksia maakuntalehden tarpeita varten tammikuussa 2020. Vaikka Keski-Suomi ei ole tuulivoimaisimpien maakuntien kärkikahinoissa, useimpien maakunnassa pitkään vireillä olleiden hankkeiden osalta kerrottiin valmisteltavan investointipäätöksen tekoa. Jos tämä heijastelee tilannetta myös muualla Suomessa, voi kapasiteetti nousta tulevina vuosina hyvinkin nopeasti.
Jo nyt tiedossa olevien hankkeiden perusteella voi hahmottaa, että viimeistään vuonna 2023 tuulivoima kattaa noin 17 prosenttia Suomessa kulutetusta sähköstä. Kovaa veikkausta käydään siitä, koska tuulivoimakapasiteetissa saavutetaan 5 000 MW:n rajapyykki. Oma veikkaukseni on vuosien 2022 ja 2023 taitteessa. Silloin on varmaan syytä järjestää juhlat samaan tapaan kuin ensimmäisen 1 000 MW:n kunniaksi vuonna 2016.
Kansainväliset toimijat kiittelevät Suomen kaavoitusta ja luvitusta sujuvaksi verrattuna moneen muuhun maahan. Vaikka kaavan voi saada hyväksytyksi parhaassa tapauksessa alle kahdessa vuodessa, on Suomessa kuitenkin haasteena hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden ruuhka ja pitkittyneet käsittelyajat. On kohtuutonta, että hallinto-oikeuskäsittely on pisimmillään kestänyt 2,5 vuotta ja korkeimman hallinto-oikeuden käsittely 1,5 vuotta.
Selvää on, että valitusoikeutta ei pidä rajoittaa, mutta hallinto-oikeuksiin kaivataan kipeästi lisää resursseja. Myös kaavoitus kaipaisi joustoa, joka mahdollistaisi parhaan teknologian käyttöönoton siinä vaiheessa, kun hanketta viimein päästään rakentamaan. Jos kaava saadaan valmiiksi parissa vuodessa, mahdollistaa kaava yleensä vielä parhaan teknologian käytön. Pari vuotta hallinto-oikeudessa johtaa kuitenkin helposti siihen, että kaavan saadessa lainvoiman se ei enää mahdollista parhaan mahdollisen teknologian käyttöönottoa. Kustannustehokkainta sekä myös energiantuotannon kannalta parasta olisi, että kullekin hankealueelle saataisiin sijoitettua optimimäärä alueelle parhaiten soveltuvia tuulivoimaloita.
Markkinaehtoinen rakentaminen näkyy myös tuulivoiman yleisessä hyväksyttävyydessä. Energiateollisuus ry:n vuosittaisessa energia-asenteita kartoittavassa kyselytutkimuksessa tuulivoiman haluttavuus on noussut kolmatta vuotta peräkkäin. Joulukuussa 2019 julkaistussa tutkimuksessa jo 83 prosenttia vastaajista sanoi, että tuulivoimaa tulee rakentaa lisää. Nousua neljän vuoden takaisesta aallonpohjasta on 12 prosenttiyksikköä. Lisäksi niiden vastaajien, jotka sanovat, että tuulivoimaa tulisi vähentää Suomessa, määrä on laskenut samassa ajassa 8 prosenttiyksikköä. Tuulivoima onkin selkeästi halutuin teollisen kokoluokan tuotantomuoto Suomessa. Jotta tuulivoimarakentaminen voi jatkua Suomessa, on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että Suomessa jatkossakin kehitetään laadukkaita tuulivoimahankkeita, joista ei aiheudu kohtuutonta haittaa asukkaille. Paikallisesta hyväksyttävyydestä on äärimmäisen tärkeää huolehtia.