Energiamarkkinoiden vuosi oli vähintäänkin mielenkiintoinen tilaisuus oppia uutta ja kyseenalaistaa vanhoja totuuksia. 2021 syksyllä alkanut kaasun hinnan nousu muistutti Euroopan vielä vahvasta riippuvuudesta fossiilisiin polttoaineisiin ja unholaan painumassa ollut hiililauhdetuotanto palasi ajankohtaiseksi aiheeksi energiapulan uhatessa: esimerkkinä Meri-Porin hiililauhdevoimalaitoksen paluu reservimarkkinoilta kaupalliseen käyttöön.
Vuodenaikaan ja lämpötiloihin nähden viime syksyn tilanne sähkön hinnassa oli erittäin poikkeuksellinen sähkön hintojen noustessa niin johdannaisissa kuin spot-markkinoillakin. Nousu oli useiden tekijöiden summa, polttoaineiden raju hinnannousu, vakuusvaadeongelmat, Ranskan ja Pohjoismaisen ydinvoiman käyttöasteen mataluus ja vesivarastojen käyminen varsin matalalla ennen loppusyksyn sateita.
Viime syksyksi ja talveksi ennakoidut sähköpulan skenaariot Suomessa eivät onneksi leudon sään ja kohtuullisena pysytelleen vesitilanteen ansiosta näytä toteutuvan huolimatta Olkiluoto 3:n valmistumisen viivästymisestä edelleen. Leudon sään myötä järjestelmä kesti hyvin myös Ringhals 4 -ydinvoimalan huollon viivästymisen SE3 alueella ja Ranskan ydinvoimaloiden ongelmat. Erilaisen säätyypin toteutuessa tilanne olisi saattanut olla paljon vakavampi, vaikka nyt syksyisten varoitusten sävy saattaa tuntua voimakkaalta toteumaan nähden. Sähkön kulutus on laskenut niin Suomessa kuin muuallakin Pohjoismaissa, hinnan ja energiasäästön ohella kuluttajatasolla yhtenä tekijänä voi mainita erilaisten lämpöpumppujen vahvana jatkuneen asennustahdin.
Katseet kääntyvät hiljalleen jo ensi talveen. Euroopassa kaasuvarastot ovat yli puolillaan helpottaen ensi talven täyttöä, merkittävästi uutta tuuli- ja aurinkovoimaa on edelleen valmistumassa, Pohjoismaiset vesivarastot ovat kohtuullisen lähellä tavanomaista ja ydinvoimaa odotetaan olevan tätä talvea paremmin käytettävissä. Esimerkiksi Saksan asuntojen lämmityskäytölle olennaisten kaasuvarastojen täyttöä kuitenkin tekee haastavammaksi se, että maakaasua virtaa Venäjältä aiempia vuosia merkittävästi vähemmän ja Kiinan kysynnän palautumisen odotetaan lisäävän nesteytetyn maakaasun kysyntää. Lisäksi esimerkiksi Saksa on sulkemassa ydinvoimaloitaan tämän vuoden aikana.
Tuulivoimatuotannon määrä jatkoi vahvassa kasvussa niin Suomessa kuin myös muissa Pohjoismaissa. Tuulituotannon vaihtelu näkyy myös kuukausitasolla hinnoissa päiväkohtaisen vaihtelun ollessa vieläkin selkeämpää.
Viime kuukausien aikana energiamarkkinaa seuratessa tuntuu, että tuulivoiman osalta keskustelu on tavallaan siirtynyt entistä kauemmas tulevaisuuteen; jos kesällä ihmeteltiin mahtavaa kasvuvauhtia, nyt aletaan tarkastella jo tulevaisuuteenkin jatkuvan kasvun heijastevaikutuksia ja investointiympäristöä. Toisin sanoen, jos ennen kysyttiin, kannattaako tuulivoimaa rakentaa, nyt mietitään jo enemmänkin, että miten energiajärjestelmää, investointiympäristöä ja teollisuutta kannattaa kehittää yhdessä kasvavan tuulivoiman kanssa? Edullisesta sähköstä haetaan kilpailuetua Suomeen ja myös tuuliolosuhteiden vaihtelun myötä heiluvaan sähkön hintaan perustuvia investointeja tehdään kasvavalla vauhdilla esimerkiksi akustojen ja erilaisten polttoainevaihtomahdollisuuksien muodossa.
Myös riskikeskustelussa huomioidaan entistä enemmän tuulivoiman erityispiirteiden tuomia riskejä kuten ennustevirheestä seuraavaa taseriskiä ja tuulisena hetkenä painuvien spot-hintojen myötä kasvavaa profiiliriskiä. Näiden ennakointi, kantaminen, neutralointi ja hyödyntäminen noussee entistä isommaksi kysymykseksi energiamarkkinan tulevaisuudessa. Tässä keskustelussa riskiä jakavien CFD-tuotteiden rooli erityyppisten PPA-sopimusten ohella lienee kasvamassa. Oman sävynsä tulevaisuuden näkymään tuovat aurinkovoiman selkeä kasvu vielä positiivisine profiiliriskeineen, yhteiskunnan ja liikenteen sähköistymisen myötä eriluontoinen kulutus sekä joustavan fossiilisen lauhdetuotannon rajoittaminen ympäristönäkökulmien ajamana. Ja tämä kaikki yhdessä kriisin nostattamien osin opportunististen ja populististen poliittisten riskien kanssa.
Viimeisen vuoden aikana pitkälle tulevaisuuteen katsovien vuosien painoarvossa lauhdetuotantojen kohonneet kustannukset nostivat tasoja merkittävästi, mutta tämän osin sentimentin muutoksesta aiheutuneen hyppäyksen tasaantuessa odotamme uuden tuulivoiman investointikustannuksen ja profiiliriskin suuruuden näyttelevän edelleen suurinta osaa sääennusteiden vaikutusta pidempien vuosien sähkötuotteiden hinnanmuodostuksessa Pohjoismaissa. Sähkömarkkinaa on syytetty joissain puheenvuoroissa rikkinäiseksi ja ylituottoja tarjoavaksi. Investoija kuitenkin edellyttää tuottoa ja toisaalta kasvava hinta ohjaa säästöihin. Tuotantokapasiteetti on kasvanut, kysyntä laskenut ja sähköä on riittänyt kaikille, eikö tämä ollut markkinan tarkoituskin?
Kirjoittaja toimii energiamarkkina-analyytikkona riippumatonta analyysi-, kaupankäynti- ja salkunhoitopalvelua tarjoavassa Gasum Portfolio Services OY:ssa