Tuulivoimaisesta vedystä talouden uusi tukijalka

Suomen kansallisen vetyklusterin puheenvuoro

Kesä 2021 jää historiaan maapallon tähän asti kuumimpana kesänä. Valtaisat metsäpalot raivosivat, toisaalta taas rankkasateet tulvineen piinasivat useita alueita, muun muassa Saksaa. Elokuun alussa Ilmastopaneeli IPCC raportoi ilmaston lämpenemisen kiihtyneen huolestuttavasti. Järeät toimet ovat tarpeen hallitsemattoman muutoksen estämiseksi.

EU ottaa ilmastohaasteen tosissaan. Menneenä kesänä julkaistiin Fit for 55 -paketti, joka sisältää kunnianhimoisen nipun esityksiä, tavoitteena kasvihuonekaasupäästöjen leikkaaminen 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon. EU:n energia- ja ilmastopolitiikassa nostetaan keskiöön puhdas vety tulevaisuuden energiavarastona, teollisuuden kemikaalina ja liikennepolttoaineena. Vuoden 2030 tavoitteena  on tuottaa 10 miljoonaa tonnia vihreää vetyä, joka vastaa 40 GW:n elektrolysaattorikapasiteettia. Puolet teollisuudessa käytettävästä vedystä pitäisi olla vihreää vuonna 2030, toisin sanottuna valmistettu uusiutuvasta sähköstä. Puhtaan vedyn ja siitä valmistettujen tuotteiden markkinoiden kehittymistä aiotaan edistää sääntelyn, investointitukien ja verotuksen avulla.

EU:n tavoitteet ovat erittäin korkealla. Niiden saavuttamista voi hidastaa uusiutuvan sähkön tarjonnan kehityksen hitaus massiivisiin suunnitelmiin verrattuna sekä elekrolyysiteknologioiden keskeneräisyys ja laitteiden kalleus. Elektrolyysilaitteiden valmistus ei ole vielä täysin standardoitua massatuotantoa. Tehokkaiden teollisuuslaitosten ja materiaalien hankintaketjujen rakentaminen vie aikansa ja vaatii pääomia. Myös konventionaalista “harmaata” vetyä kuluttavalle teollisuudelle tulee tehdä vihreästä vedystä liiketoimintamielessä houkutteleva vaihtoehto, tällä hetkellä hintaero on vielä merkittävän suuri. Vetytalouden toimijoilla on kuitenkin selkeä visio: kustannusten alentaminen puhtaan vedyn arvoketjussa.

Vaikka EU:n Fit for 55 -paketti on vasta esitys, muokkaa se jo vahvasti poliitikkojen ja kuluttajien mieliä, ja ohjaa teollisuuden tuotekehitystä ja investointeja. Myös Suomessa on havahduttu siihen, että on parempi olla mukana kehittämässä eurooppalaista ja globaalia vetytaloutta, sekä hyödyntää sen valtavia mahdollisuuksia, kuin jäädä junasta. Niinpä joukko yrityksiä ja teollisuusliitot (Metallinjalostajat, Teknologiateollisuus, Metsäteollisuus, Kemianteollisuus, Energiateollisuus) perustivat tänä vuonna Kansallisen vetyklusterin, joka toimii 45 yrityksen ja teollisuusliittojen  informaatioalustana. Vetyklusterin teettämän selvityksen mukaan Suomessa on kehitteillä 17 puhtaaseen vetyyn liittyvää hanketta, jotka kattavat koko vetyarvoketjun ja joiden yhteenlaskettu investointisumma ylittää miljardin.

Suomella on erinomaiset mahdollisuudet kehittää puhtaasta vedystä ja siitä jalostetuista tuotteista merkittävä toimiala, joka suuressa määrin perustuu kilpailukykyiseen tuulivoimasähköön. Suomen sähkönsiirtoverkon kapasiteetti on myös kriittinen osa tulevaisuuden menestystarinaa, ja sen toimivuutta pitää vaalia ja kehittää. Lisäksi EU:n regulaation tulee mahdollistaa uusiutuvan sähkön tehokas hyödyntäminen vedyn tuotannossa, ja tähän me voimme vielä vaikuttaa. Suomi tarvitsee kokonaisvaltaisen, eri sektorit kattavan vision ja strategian puhtaan vedyn tuotantokapasiteetin kehittämiseen ja hyödyntämiseen. Julkisen sektorin ja yritysten yhteistyö sekä innovatiivisten vetyekosysteemien luominen ovat avaimet onnistumiseen. Ryhdytäänpä töihin!

Keinoja hallitusohjelman tuulivoimakirjausten toteuttamiseen

Kesäkuussa 2021 julkaistiin valtioneuvoston rahoituksella toteutetun tuulivoimarakentamisen edistämiskeinoja selvittäneen hankkeen loppuraportti. Helmikuussa 2020 käynnistyneen hankkeen loppuraportissa esitettiin tapoja toteuttaa Marinin hallituksen hallitusohjelman tuulivoimaa koskevat kirjaukset. Selvityksessä haettiin ehdotuksia merituulivoiman rakentamisedellytysten parantamiseksi, tuulivoiman kaavoituksen ja luvituksen sujuvoittamiseksi sekä Puolustusvoimien aluevalvonnan ja tuulivoiman yhteensovittamiseksi. Neljäs tuulivoimaa koskeva hallitusohjelmakirjaus, merituulivoiman kiinteistöveron alentaminen, on jo etenemässä eduskuntaan. Hallitusohjelmakirjaukset ja nyt julkaistu raportti osoittavat, että nykyinen hallitus näkee tuulivoiman merkittävänä keinona torjua ilmastonmuutosta.

Marinin hallituksen hallitusohjelmassa on neljä kirjausta tuulivoiman edistämiseksi. Hallitusohjelmassa on linjattu, että 1) merituulivoiman rakentamisen edellytyksiä parannetaan, 2) poistetaan tuulivoiman rakentamisen hallinnollisia, kaavoitukseen liittyviä ja muita esteitä, 3) selvitetään ja mahdollisuuksien mukaan toteutetaan keinoja vähentää tutkista johtuvia rajoituksia tuulivoiman rakentamiselle, ja 4) alennetaan merituulivoimaloiden kiinteistöverotusta.

Hallitusohjelmakirjauksista merituulivoimaloiden kiinteistöveron alentamisen periaatteet on jo hyväksytty eduskunnassa, mutta varsinaiset lakipykälät ovat odottaneet komission kilpailuosaston vahvistusta siitä, että kiinteistöveron alennus sopii suomalaiseen verojärjestelmään. Verotuksen muuttavaa lakia odotetaan lausunnoille ja eduskunnan käsittelyyn tämän syksyn aikana.

Valtioneuvoston rahoituksella helmikuussa 2020 käynnistyneessä hankkeessa etsittiin keinoja hallitusohjelman muiden tuulivoimakirjausten toteuttamiseksi. Raportin työryhmässä olivat mukana FCG suunnittelu ja tekniikka, HPP Asianajotoimisto, VTT, Ilmatieteen laitos ja KPMG. Selvitystyöstä julkaistiin pitkä raportti, jonka lisäksi jokaisen osa-alueen suositukset koottiin tiivisiin policy brief -papereihin.

Kaavoituksen ja luvituksen sujuvoittaminen

Työryhmän raportissa tuodaan esille, että teknologian nopea kehitys luo tarvetta paitsi nopeuttaa viranomaismenettelyitä myös lisätä joustavuutta kaavoitukseen ja luvitukseen siten, että ne nykyistä paremmin mahdollistavat teknologian kehittymisen huomioimisen. Raportissa korostetaan jo yleisesti käytössä olevaa tapaa kaavoittaa alue kaavoitushetkellä kaupallisesti saatavilla olevia voimaloita huomattavasti korkeammille voimaloille. Menettely varmistaa, että kaavan ollessa viimein valmis alueelle voidaan valita korkeimmat mahdolliset saatavilla olevat voimalat. Tervetullut on myös suositus jättää kaavoissa yksittäisille voimaloille riittävästi liikkumavaraa, jotta valittavat voimalat voidaan sijoitella optimaaliselle etäisyydelle toisistaan.

Maakuntakaavoituksesta raportissa todetaan, että myös sen tulee reagoida nykyistä nopeammin tuulivoimateknologian kehitykseen ja sen mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin sijoittaa tuulivoimaa myös aiemmin kannattamattomille alueille. Monessa voimassa olevassa maakuntakaavassa tuulivoima-alueet on valittu ennen viime vuosikymmenen puoltaväliä tehtyjen tuulivoimaselvitysten perusteella. ”Mikäli maakuntakaavoitus on maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa yhä tuulivoimahankkeiden suunnittelupaletissa, tarvitaan alueiden valintaan joustavuutta sekä käytännössä jatkuvia maakuntakaavoituskierroksia. Tuulivoimahankkeiden teknistaloudellinen toteutettavuus paranee hurjaa vauhtia voimaloiden teknisen kehityksen myötä, jolloin maakuntakaavat vanhenevat hyvin nopeasti”, STY:n toimitusjohtaja Anni Mikkonen korostaa ja jatkaa: ”Koska maakuntakaavoitus on nykyään hyvin hidasta ja joustamatonta, pitää mielestäni maakuntakaavoituksen ohjausvaikutus poistaa MRL:n uudistuksessa tuulivoiman osalta kokonaan.”

Kaavoituksen ja luvituksen sujuvoittamisessa tuulivoima-alan kannalta erittäin merkittävä ehdotus on YVA:n 45 MW:n tehorajan poisto kokonaan tai ainakin tehorajan nosto nykyisestä, sillä tuulivoimaloiden ympäristövaikutukset eivät riipu voimalan tehosta. YVA:an liittyen raportissa myös suositellaan kunnille suunnattua opasta kaavoituksen ja YVA-menettelyn yhdistämiseksi. Tämä voisi auttaa erityisesti pieniä kuntia, jotka ovat epävarmoja yhteismenettelystä.

Kansalliset välkkeelle asetettavat rajat sekä ohjeet välkemallinnukselle voivat selkeyttää ja yhtenäistää hankkeiden suunnittelua eri puolilla Suomea. Työryhmä myös suosittaa välkettä vähentävien keinojen huomioimista kaavoituksessa, sillä välkkeen rajoittaminen on hyvin yksinkertaista ja selkeää. ”Toki toimijoiden tulee tiedostaa, että voimaloiden sijoittaminen kaavassa välkerajoja lähemmäksi tarkoittanee ympäristölupavelvollisuutta”, huomauttaa Mikkonen tästä ehdotuksesta.

Ohjeistukset MRL:n 175 § mukaisesta vähäisestä poikkeamisesta sekä kaava-alueen laajuudesta voisivat parhaassa tapauksessa johtaa hankkeiden tasapuoliseen kohteluun eri puolilla maata.

Merituulivoiman rakentamisen edistäminen

Merituulivoiman kannalta keskeiset osat Suomen aluevettä ovat valtion omistuksessa ja Metsähallituksen hallinnassa. Raportin mukaan valtion merialueiden vuokratasosta ja vuokratason määrittelytavasta merituulivoiman tuotantoalueilla tulee tehdä läpinäkyvää siten, että se on huomioitavissa jo hankekehityksen alkuvaiheissa. Raportissa myös nähdään merituulivoimasektorin kasvun kannalta tärkeänä, että Metsähallituksen hankekehityksen rinnalla myös muilla toimijoilla on mahdollisuus tuulivoimahankekehitykseen merialueilla. ”STY:ssä näemme, että läpinäkyvyyden ja tasapuolisten toimintaedellytysten lisäksi tulee kiinnittää huomiota kustannustason kohtuullisuuteen, etenkin kun naapurimaissamme merialueista ei makseta vuokraa ollenkaan”, Mikkonen huomauttaa.

Raportissa huomio on kohdistettu aluevesien lisäksi talousvyöhykkeeseen. Ajoitus talousvyöhykkeen ehdotuksille oli erinomainen, sillä kesällä julkaistiin ensimmäiset talousvyöhykkeen hyödyntämiseen tähtäävät merituulivoimahankehakemukset.  Talousvyöhykkeellä on tämänhetkisen lainsäädännön osalta erikoinen tilanne, koska siinä ei ole säädetty etuoikeusjärjestystä 6 §:n mukaisen hyödyntämisoikeuden saaneelle toimijalle hakea 7 §:n mukaista suostumusta rakentaa alueelle vastaavaa toimintaa. ”Pidän erittäin tärkeänä, että tämä lainsäädännön epäkohta korjataan pikimmiten. Onhan tilanne erikoinen, jos yritys B voisikin saada alueelle rakentamisluvan, vaikka yritys A on käyttänyt satoja tuhansia, jopa puolitoista miljoonaa, hankkeen ympäristövaikutusten arviointiin ja muihin selvityksiin”, Mikkonen toteaa.

Merituulivoimahankkeiden alkuun suositellaan viranomaisneuvottelua, jossa kaikilla viranomaisilla olisi selvyys siitä, miten hanketta ollaan viemässä eteenpäin sekä mitä selvityksiä ja menettelyjä hanke vaatii. Myös valtion takausta PPA-ostajan luottoluokituksen parantamiseksi esitetään raportissa. ”Valtion takaus voisi parantaa hankkeen rahoituksen saantia. Jos tämä otetaan käyttöön, pitäisi tämän mielestäni koskea merituulivoiman lisäksi maatuulivoimaa”, Mikkonen korostaa ja jatkaa: ”Työryhmän tehtävänä oli nimenomaan merituulivoimarakentamisen edistäminen, joten on ymmärrettävää, että raportissa ehdotus kohdistuu vain merituulivoimaan.”

Raportin suositus kattavasta kuvauksesta merituulivoimarakentamista koskevien viranomaismenettelyiden vaiheista ja eri viranomaisten rooleista ja vastuista tarvitaan erityisesti talousvyöhykkeelle, jonne rakentamisesta ei vielä Suomessa ole kokemuksia.

Aluevalvonnan ja tuulivoiman yhteensovittaminen

Suosituksiltaan ohuimmaksi osuudeksi raportissa jää tuulivoiman ja Puolustusvoimien toimintojen yhteensovittamista koskeva osio. Tilanne on alan kannalta harmillinen, sillä Puolustusvoimien aiemmin antamat ja viimeaikaiset kielteiset lausunnot rajoittavat tuulivoiman sijoittamista Itä- ja Etelä-Suomeen. Tutkakompensaation käyttöönotto Suomessa koko Suomea koskevana ratkaisuna tai yksittäisillä alueilla vaatiikin selvästi voimakasta poliittista tahtoa.

Puolustusvoimien lausuntomenettelystä säätäminen lain tasolla toki selkeyttäisi tilannetta, mutta alustavan arvion mukaan se ei muuttaisi lausuntojen lopputulosta nykyisestä.

Työryhmän tämän osion ehdotuksista selkeä parannus nykyiseen olisi Puolustusvoimien ja tuulivoimatoimijan välisen vuoropuhelun parantaminen niin, että tuulivoimatoimija saisi Puolustusvoimilta ohjausta voimaloiden sijoittamiseksi alueelle niin, että hanke olisi Puolustusvoimien hyväksyttävissä. Nykyinen lausuntomenettely tarkoittaa iterointikierroksia, joissa tuulivoimatoimija tarjoaa itse muokkaamaansa hanketta Puolustusvoimille, jolloin Puolustusvoimat kertoo, onko uusi suunnitelma hyväksyttävissä vai ei. ”Nykyinen menettely on vähän kuin istuminen taksiin siten, että kuskin kysyessä määränpäätä, lupaat matkalla kertoa, mennäänkö oikeaan suuntaan vai ei. Aina kuskin yrittäessä kääntyä johonkin, sanot vain ”ei sinne”, ”ei sinne”, ”ei sinne”, kunnes kuski lopulta osuu oikeaan suuntaan. Tehotontahan tämä näin on. Vuoropuhelu, jossa Puolustusvoimat kertoisi, että hanke on hyväksyttävissä poistamalla tiettyjä voimaloita tai ryhmittelemällä voimalat tietyn kuvion mukaan, olisi huima parannus nykyiseen”, Mikkonen toteaa.

Kuinka ehdotukset etenevät?

STY:n hallituksessa, edunvalvontavaliokunnassa ja merituulivoimavaliokunnassa on parhaillaan käynnissä työ eri ehdotusten priorisoimiseksi. Kaikkea ei voida edistää samaan aikaan, joten nyt on tarkoitus tunnistaa tärkeimmät ehdotukset, joita viedään ensin eteenpäin. Raportista myös puuttuu suositukset moneen STY:n näkemyksen mukaan tuulivoiman kannalta keskeiseen kysymykseen, kuten merituulivoiman taloudellisen kannattavuuden parantamiseen, tutkakompensaatioiden toteuttamiseen sekä hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyjen nopeuttamiseen. STY vie myös kaikkia näitä asioita eteenpäin siitä huolimatta, ettei niihin ole suositeltu toimia tässä raportissa.

VN TEAS -hankkeen raportti ja policy brief -paperit

Vihreitä kytkentöjä ja multi-investointeja

Tuulivoimayhteisömme elää parhaillaan parempaa aikaa kuin ehkä koskaan aiemmin. Olemme menneen kolmen vuoden aikana julkaisseet ja lukeneet markkinaehtoisten tuulivoimapuistojen investointipäätöksistä eri medioissa. Vuosien 2021-23 aikana tullaan Suomeen rakentamaan vuosittain noin 1000 megawattia uutta markkinaehtoista tuulivoimaa. Trendi, joka varmasti jatkuu vuosia eteenpäin ja joka synnyttää alalle uutta toimintaa, mutta antaa kasvupohjaa myös toisten toimialojen kasvulle.

Ympäri maailmaa puhutaan vedystä sekä sen tuomista mahdollisuuksista. Suomessakin on jo julkaistu ensimmäinen rakennettava vetyhanke Harjavaltaan.  Vedyn tuotanto tarvitsee paljon energiaa ja kestävästi tuotetun, niin sanotun ”vihreän vedyn” tuottamiseen käytetty sähkö tulee olla uusiutuvilla energianlähteillä tuotettua. Tässä tuulivoima toimii tällä hetkellä suurimpana mahdollistajana. Olemme hyvissä asemissa mahdollistamassa energiamuutoksen seuraavaa askelta, joka tulee vedyn muodossa ja sen käyttäjissä.

Osana EU:n luonnostelemaa vihreän vedyn kriteeristöä on mainittu suora kaapeliyhteys uusiutuvasta energialähteestä vedyn tuotantopisteeseen – puhutaan niin sanotusta sektorikytkennästä. Tässä tulisi mielestäni nähdä merkittäviä mahdollisuuksia myös muiden energiaintensiivisen teollisuuden toimijoiden kilpailukyvyn edistämiseksi, sekä uusien tuotantolaitosten investoimiseksi Suomeen.

Tuulivoimalla tuotetaan jo nyt erittäin edullista sähköä. Jos tähän voidaan yhdistää sektorikytkennän kautta siirtomaksuista vapautettu sähkö (tuulipuistossa tuotettu ja erilliskaapelilla tuotu kulutuspisteeseen, jossa sähkö kulutetaan), saadaan kuluttavan asiakkaan sähkön loppuhinta tasolle, jossa investoinnista päättävän laskelmat alkavat osoittamaan jyrkemmin Suomen suuntaan.

Useat Suomen maakunnat ovat kipeästi uusien asukkaiden ja investointien tarpeessa. Asukkaita liikuttavat eniten työpaikat, ja vasta sen jälkeen kunnan palvelut ja muut tärkeät arvot. Tuulivoima on löytänyt moniin maakuntiin luoden työpaikkoja tuulipuistojen yhteyteen. Mahdollistettaessa sektorikytkennän koko potentiaalin, voidaan kuntiin houkutella uusia yrityksiä ja investointeja tuulipuistojen kaapeliyhteydellä liitettyihin teollisuuspuistoihin, joissa sähkön loppuhinta käyttäjälle on merkittävän kilpailukykyistä.

Suomi ja kunnat saavat multi-investointeja, työpaikkoja ja verotuloja, tuulivoimayhtiö saa sähkölleen ostajan, mikä mahdollistaa uuden tuulipuiston rakentamisen. Teollisuushankkeen omistajat puolestaan saavat investoinnilleen vastineeksi erittäin kilpailukykyistä ja tiukkojen kriteerienkin mukaan ”vihreää” loppusähköä.

Olisiko yksi seuraavista energiamurroksen askeleista tuulivoimaan liitetty sektorikytkentä?

Fit-for-55 -ilmastopaketti tuulivoima-alan silmin

Euroopan komissio julkaisi heinäkuussa laajan Fit-for-55 -ilmastopaketin, jonka tavoitteena on vähentää EU:n jäsenvaltioiden yhteenlaskettuja päästöjä vähintään 55 prosenttia vuoden 1990 päästöihin verrattuna. Paketti sisältää yli kymmenen lainsäädännöllistä ja muuta energiantuotantoon ja -käyttöön sekä ilmastopolitiikkaan liittyvää ehdotusta. Useilla näistä on suoria vaikutuksia tuulivoima-alaan, keskeisimpinä päästökaupan laajentaminen ja kiristäminen, uusiutuvan energian tavoitteen nostaminen sekä hiilitullit. Lisäksi ilmastopaketti sisältää muita ehdotuksia, jotka voivat vaikuttaa tuulivoima-alaan välillisesti. Täysin oman kysymyksensä muodostavat pakettiin liittyvät tai sitä sivuavat rahoitusratkaisut, jotka voivat olla erityisesti merituulen edistämisen kannalta tärkeitä.

Päästökauppa laajenee ja kiristyy

Päästökauppajärjestelmä on EU:n tärkein ilmastopolitiikan ohjauskeino, koska se luo päästöjen hinnoittelulle yhtenäiset säännöt koko EU:n alueella. Järjestelmässä komissio asettaa ensin päästöille sallitun enimmäismäärän. Sen jälkeen päästöoikeudet jaetaan jäsenvaltioille, jotka edelleen jakavat osan päästöoikeuksista ilmaisjaossa yrityksille ja myyvät osan huutokaupoissa. Yritykset voivat myös ostaa ja myydä päästöoikeuksia keskenään.

Päästökaupan nykylaajuuteen kuuluvat energiaintensiivinen teollisuus sekä lämpö- ja voimalaitokset. Ehdotuksen mukaan päästökauppa laajenisi koskemaan myös EU:n sisäistä meriliikennettä vuonna 2023 sekä maantieliikennettä ja rakennusten lämmitystä vuonna 2026. Lisäksi liikkeelle laskettavien ja ilmaiseksi jaettavien päästöoikeuksien määrää vähennettäisiin.  

Uusiutuvan tavoite kasvaa, uusiutuvalle sähkölle erillistavoite

Uusiutuvan energian osalla komissio ehdottaa energian loppukulutuksesta laskettavan uusiutuvan energian osuuden tavoitteen kasvattamista RED II-direktiivin mukaisesta 32 prosentista 40 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi komissio ehdottaa erillisiä tavoitteita liikenteelle, lämmön ja sähkön tuotannolle sekä teollisuudelle. Oman kysymyksensä muodostavat ehdotukset vihreiden teollisuustuotteiden metodologiasta ja bioenergian kestävyyden osoittamisesta.  

Tuotekohtaiset hiilitullit

Ehdotus hiilitulleista liittyy ilmastopolitiikan lisäksi EU:n kauppa- ja talouspolitiikkaan ja ilmastopolitiikan ohjauskeinona se onkin uusi. Hiilitullien tavoitteena on, että energia- ja päästöintensiivistä teollisuutta ei siirtyisi EU:sta vähemmän päästöjä säänteleviin maihin. Tullimaksuilla olisi tarkoitus rahoittaa EU:n omaa budjettia ja lyhentää EU:n elpymispakettia varten otettuja yhteisiä lainoja. Hiilitullit koskisivat vain eräiden tuotteiden ja sähkön tuontia. Tullimaksut otettaisiin käyttöön vuonna 2026.  

Arvioita ehdotusten vaikutuksista

Ehdotukset ovat vielä yleisiä ja siksi vaikutuksista voidaan tehdä vain alustavia arvioita. Kiristyvä päästökauppa joka tapauksessa nostaisi päästöoikeuden hintaa, mikä vauhdittaisi päästötöntä sähköntuotantoa. Samaa voidaan sanoa uusiutuvan energian tavoitteen kasvattamisesta, kun sähköntuotannolle ollaan asettamassa oma erillistavoite. Lisäksi vihreiden teollisuustuotteiden metodologia saattaa epäsuorasti edistää tuulivoimarakentamista, mikäli se kannustaa teollisuutta käyttämään enemmän päästötöntä sähköä.

Hiilitullien kääntöpuoli

Entäpä hiilitullit? Teoriassa tullimaksut voivat olla päästöttömille sähkön tuotantomuodoille myönteinen asia, mutta EU:n ulkopuolelta tuotavien tuulivoimaloiden osien tuotekohtaisten päästöjen mittaaminen ja hinnoittelu loisivat uuden hallinnollisen taakan. Se saattaisi nostaa tuulivoimarakentamisen kustannuksia. Sen sijaan Suomeen tuodaan EU:n ulkopuolelta sähköä hyvin vähän, joten tältä osin hiilitullien vaikutus sähkömarkkinoihin olisi marginaalinen.

Ehkäpä tuotekohtaisten tullimaksujen sijaan hiilitulleja kannattaisikin kehittää taloustieteen nobelisti William Nordhausin mallin mukaisesti. Siinä vähintään EU:n tasoisiin ilmastopolitiikan keinoihin sitoutuneet maat muodostaisivat niin sanotun ilmastoklubin. Sen ulkopuolella olevat maat joutuisivat maksamaan tulleja kaikista klubin alueelle tuotavista tuotteista. Näin vältyttäisiin tuotekohtaisilta päästöjen mittaamisilta ja klubin jäsenyys edistäisi myös muuta EU:n kauppapolitiikkaa.        

Seuraavaksi komission ehdotukset etenevät EU:n parlamentin ja neuvoston käsittely- ja neuvotteluprosesseihin. Niissä ehdotukset tarkentuvat ja niihin tehdään muutoksia. Prosessit kestävät noin kaksi vuotta. Sitä ennen ehdotuksia käsitellään jäsenmaissa ja parhaillaan Suomikin muodostaa näkemyksiään tehtyihin ilmastopaketin ehdotuksiin.  

Keinoja hallitusohjelman tuulivoimakirjausten toteuttamiseen

Kesäkuussa 2021 julkaistiin valtioneuvoston rahoituksella toteutetun tuulivoimarakentamisen edistämiskeinoja selvittäneen hankkeen loppuraportti. Helmikuussa 2020 käynnistyneen hankkeen loppuraportissa esitettiin tapoja toteuttaa Marinin hallituksen hallitusohjelman tuulivoimaa koskevat kirjaukset. Selvityksessä haettiin ehdotuksia merituulivoiman rakentamisedellytysten parantamiseksi, tuulivoiman kaavoituksen ja luvituksen sujuvoittamiseksi sekä Puolustusvoimien aluevalvonnan ja tuulivoiman yhteensovittamiseksi. Neljäs tuulivoimaa koskeva hallitusohjelmakirjaus, merituulivoiman kiinteistöveron alentaminen, on jo etenemässä eduskuntaan. Hallitusohjelmakirjaukset ja nyt julkaistu raportti osoittavat, että nykyinen hallitus näkee tuulivoiman merkittävänä keinona torjua ilmastonmuutosta.

Marinin hallituksen hallitusohjelmassa on neljä kirjausta tuulivoiman edistämiseksi. Hallitusohjelmassa on linjattu, että 1) merituulivoiman rakentamisen edellytyksiä parannetaan, 2) poistetaan tuulivoiman rakentamisen hallinnollisia, kaavoitukseen liittyviä ja muita esteitä, 3) selvitetään ja mahdollisuuksien mukaan toteutetaan keinoja vähentää tutkista johtuvia rajoituksia tuulivoiman rakentamiselle, ja 4) alennetaan merituulivoimaloiden kiinteistöverotusta.

Hallitusohjelmakirjauksista merituulivoimaloiden kiinteistöveron alentamisen periaatteet on jo hyväksytty eduskunnassa, mutta varsinaiset lakipykälät ovat odottaneet komission kilpailuosaston vahvistusta siitä, että kiinteistöveron alennus sopii suomalaiseen verojärjestelmään. Verotuksen muuttavaa lakia odotetaan lausunnoille ja eduskunnan käsittelyyn tämän syksyn aikana.

Valtioneuvoston rahoituksella helmikuussa 2020 käynnistyneessä hankkeessa etsittiin keinoja hallitusohjelman muiden tuulivoimakirjausten toteuttamiseksi. Raportin työryhmässä olivat mukana FCG suunnittelu ja tekniikka, HPP Asianajotoimisto, VTT, Ilmatieteen laitos ja KPMG. Selvitystyöstä julkaistiin pitkä raportti, jonka lisäksi jokaisen osa-alueen suositukset koottiin tiiviisiin policy brief -papereihin.

Kaavoituksen ja luvituksen sujuvoittaminen

Työryhmän raportissa tuodaan esille, että teknologian nopea kehitys luo tarvetta paitsi nopeuttaa viranomaismenettelyitä myös lisätä joustavuutta kaavoitukseen ja luvitukseen siten, että ne nykyistä paremmin mahdollistavat teknologian kehittymisen huomioimisen. Raportissa korostetaan jo yleisesti käytössä olevaa tapaa kaavoittaa alue kaavoitushetkellä kaupallisesti saatavilla olevia voimaloita huomattavasti korkeammille voimaloille. Menettely varmistaa, että kaavan ollessa viimein valmis alueelle voidaan valita korkeimmat mahdolliset saatavilla olevat voimalat. Tervetullut on myös suositus jättää kaavoissa yksittäisille voimaloille riittävästi liikkumavaraa, jotta valittavat voimalat voidaan sijoitella optimaaliselle etäisyydelle toisistaan.

Maakuntakaavoituksesta raportissa todetaan, että myös sen tulee reagoida nykyistä nopeammin tuulivoimateknologian kehitykseen ja sen mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin sijoittaa tuulivoimaa myös aiemmin kannattamattomille alueille. Monessa voimassa olevassa maakuntakaavassa tuulivoima-alueet on valittu ennen viime vuosikymmenen puoltaväliä tehtyjen tuulivoimaselvitysten perusteella.

”Mikäli maakuntakaavoitus on maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa yhä tuulivoimahankkeiden suunnittelupaletissa, tarvitaan alueiden valintaan joustavuutta sekä käytännössä jatkuvia maakuntakaavoituskierroksia. Tuulivoimahankkeiden teknistaloudellinen toteutettavuus paranee hurjaa vauhtia voimaloiden teknisen kehityksen myötä, jolloin maakuntakaavat vanhenevat hyvin nopeasti”, STY:n toimitusjohtaja Anni Mikkonen korostaa ja jatkaa: ”Koska maakuntakaavoitus on nykyään hyvin hidasta ja joustamatonta, pitää mielestäni maakuntakaavoituksen ohjausvaikutus poistaa MRL:n uudistuksessa tuulivoiman osalta kokonaan.”

Kaavoituksen ja luvituksen sujuvoittamisessa tuulivoima-alan kannalta erittäin merkittävä ehdotus on YVA:n 45 MW:n tehorajan poisto kokonaan tai ainakin tehorajan nosto nykyisestä, sillä tuulivoimaloiden ympäristövaikutukset eivät riipu voimalan tehosta. YVA:an liittyen raportissa myös suositellaan kunnille suunnattua opasta kaavoituksen ja YVA-menettelyn yhdistämiseksi. Tämä voisi auttaa erityisesti pieniä kuntia, jotka ovat epävarmoja yhteismenettelystä.

Kansalliset välkkeelle asetettavat rajat sekä ohjeet välkemallinnukselle voivat selkeyttää ja yhtenäistää hankkeiden suunnittelua eri puolilla Suomea. Työryhmä myös suosittaa välkettä vähentävien keinojen huomioimista kaavoituksessa, sillä välkkeen rajoittaminen on hyvin yksinkertaista ja selkeää. ”Toki toimijoiden tulee tiedostaa, että voimaloiden sijoittaminen kaavassa välkerajoja lähemmäksi tarkoittanee ympäristölupavelvollisuutta”, huomauttaa Mikkonen tästä ehdotuksesta.

Ohjeistukset MRL:n 175 § mukaisesta vähäisestä poikkeamisesta sekä kaava-alueen laajuudesta voisivat parhaassa tapauksessa johtaa hankkeiden tasapuoliseen kohteluun eri puolilla maata.

Merituulivoiman rakentamisen edistäminen

Merituulivoima kannalta keskeiset osat Suomen aluevettä ovat valtion omistuksessa ja Metsähallituksen hallinnassa. Raportin mukaan valtion merialueiden vuokratasosta ja vuokratason määrittelytavasta merituulivoiman tuotantoalueilla tulee tehdä läpinäkyvää siten, että se on huomioitavissa jo hankekehityksen alkuvaiheissa. Raportissa myös nähdään merituulivoimasektorin kasvun kannalta tärkeänä, että Metsähallituksen hankekehityksen rinnalla myös muilla toimijoilla on mahdollisuus tuulivoimahankekehitykseen merialueilla. ”STY:ssä näemme, että läpinäkyvyyden ja tasapuolisten toimintaedellytysten lisäksi tulee kiinnittää huomiota kustannustason kohtuullisuuteen, etenkin kun naapurimaissamme merialueista ei makseta vuokraa ollenkaan”, Mikkonen huomauttaa.

Raportissa huomio on kohdistettu aluevesien lisäksi talousvyöhykkeeseen. Ajoitus talousvyöhykkeen ehdotuksille oli erinomainen, sillä kesällä julkaistiin ensimmäiset talousvyöhykkeen hyödyntämiseen tähtäävät merituulivoimahankehakemukset. Talousvyöhykkeellä on tämänhetkisen lainsäädännön osalta erikoinen tilanne, koska siinä ei ole säädetty etuoikeusjärjestystä 6 §:n mukaisen hyödyntämisoikeuden saaneelle toimijalle hakea 7 §:n mukaista suostumustarakentaa alueelle vastaavaa toimintaa. ”Pidän erittäin tärkeänä, että tämä lainsäädännön epäkohta korjataan pikimmiten. Onhan tilanne erikoinen, jos yritys B voisikin saada alueelle rakentamisluvan, vaikka yritys A on käyttänyt satoja tuhansia, jopa puolitoista miljoonaa, hankkeen ympäristövaikutusten arviointiin ja muihin selvityksiin”, Mikkonen toteaa.

Merituulivoimahankkeiden alkuun suositellaan viranomaisneuvottelua, jossa kaikilla viranomaisilla olisi selvyys siitä, miten hanketta ollaan viemässä eteenpäin sekä mitä selvityksiä ja menettelyjä hanke vaatii. Myös valtion takausta PPA-ostajan luottoluokituksen parantamiseksi esitetään raportissa. ”Valtion takaus voisi parantaa hankkeen rahoituksen saantia. Jos tämä otetaan käyttöön, pitäisi tämän mielestäni koskea merituulivoiman lisäksi maatuulivoimaa”, Mikkonen korostaa ja jatkaa: ”Työryhmän tehtävänä oli nimenomaan merituulivoimarakentamisen edistäminen, joten on ymmärrettävää, että raportissa ehdotus kohdistuu vain merituulivoimaan.”

Raportin suositus kattavasta kuvauksesta merituulivoimarakentamista koskevien viranomaismenettelyiden vaiheista ja eri viranomaisten rooleista ja vastuista tarvitaan erityisesti talousvyöhykkeelle, jonne rakentamisesta ei vielä Suomessa ole kokemuksia.

Aluevalvonnan ja tuulivoiman yhteensovittaminen

Suosituksiltaan ohuimmaksi osuudeksi raportissa jää tuulivoiman ja Puolustusvoimien toimintojen yhteensovittamista koskeva osio. Tilanne on alan kannalta harmillinen, sillä Puolustusvoimien aiemmin antamat ja viimeaikaiset kielteiset lausunnot rajoittavat tuulivoiman sijoittamista Itä- ja Etelä-Suomeen. Tutkakompensaation käyttöönotto Suomessa koko Suomea koskevana ratkaisuna tai yksittäisillä alueilla vaatiikin selvästi voimakasta poliittista tahtoa.

Puolustusvoimien lausuntomenettelystä säätäminen lain tasolla toki selkeyttäisi tilannetta, mutta alustavan arvion mukaan se ei muuttaisi lausuntojen lopputulosta nykyisestä.

Työryhmän tämän osion ehdotuksista selkeä parannus nykyiseen olisi Puolustusvoimien ja tuulivoimatoimijan välisen vuoropuhelun parantaminen niin, että tuulivoimatoimija saisi Puolustusvoimilta ohjausta voimaloiden sijoittamiseksi alueelle niin, että hanke olisi Puolustusvoimien hyväksyttävissä. Nykyinen lausuntomenettely tarkoittaa iterointikierroksia, joissa tuulivoimatoimija tarjoaa itse muokkaamaansa hanketta Puolustusvoimille, jolloin Puolustusvoimat kertoo, onko uusi suunnitelma hyväksyttävissä vai ei. ”Nykyinen menettely on vähän kuin istuminen taksiin siten, että kuskin kysyessä määränpäätä, lupaat matkalla kertoa, mennäänkö oikeaan suuntaan vai ei. Aina kuskin yrittäessä kääntyä johonkin, sanot vain ”ei sinne”, ”ei sinne”, ”ei sinne”, kunnes kuski lopulta osuu oikeaan suuntaan. Tehotontahan tämä näin on. Vuoropuhelu, jossa Puolustusvoimat kertoisi, että hanke on hyväksyttävissä poistamalla tiettyjä voimaloita tai ryhmittelemällä voimalat tietyn kuvion mukaan, olisi huima parannus nykyiseen”, Mikkonen toteaa.

Kuinka ehdotukset etenevät?

STY:n hallituksessa, edunvalvontavaliokunnassa ja merituulivoimavaliokunnassa on parhaillaan käynnissä työ eri ehdotusten priorisoimiseksi. Kaikkea ei voida edistää samaan aikaan, joten nyt on tarkoitus tunnistaa tärkeimmät ehdotukset, joita viedään ensin eteenpäin. Raportista myös puuttuu suositukset moneen STY:n näkemyksen mukaan tuulivoiman kannalta keskeiseen kysymykseen, kuten merituulivoiman taloudellisen kannattavuuden parantamiseen, tutkakompensaatioiden toteuttamiseen sekä hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyjen nopeuttamiseen. STY vie myös kaikkia näitä asioita eteenpäin siitä huolimatta, ettei niihin ole suositeltu toimia tässä raportissa.

VN TEAS -hankkeen raportti ja policy brief -paperit löytyvät osoitteesta:
https://tietokayttoon.fi/-/tuulivoimarakentamisen-edistaminen-keinoja-sujuvaan-hankekehitykseen-ja-eri-tavoitteiden-yhteensovitukseen