Lentoeste – este tuulivoimahankkeelle?
Tuulivoimahankkeisiin liittyy oleellisesti hankkeiden ja ilmailun yhteensovittaminen. Pystyvätkö tuulivoimayhtiöt optimoimaan tuulivoimapuistojen sijainnit ja korkeudet? Onko lentoestelupaprosessi uhka vai mahdollisuus?
Lentoestehallinta perustuu lakiin
Ilmatila maamme rajojen sisäpuolella jakautuu kahteen kategoriaan, valvottuun ja valvomattomaan. Valvottua ilmatilaa ovat lentoasemien ympärille lentoliikenteen suojaksi perustetut lennonjohtoalueet. Ne ovat suorakaiteen tai monikulmion muotoisia alueita, joille on määritelty sivu- ja korkeusrajat. Sivurajat ulottuvat lentoasemasta noin 20 – 50 kilometrin etäisyydelle ja korkeusrajat kentän pinnasta aina reiluun 2,5 kilometriin. Noin 20 kilometrin etäisyydellä lentoasemasta valvotun ilmatilan alaraja nousee. Sen alapuolella, samoin kuin lennonjohtoalueiden sivurajojen ulkopuolella, valvomattomassa ilmatilassa, vallitsee ”ilmailun vapaus”. Siellä tuulivoiman rakentaminen on vähemmän rajoitettua, mutta tietyn korkeuden ylittävien rakennelmien pystyttäminen on kuitenkin aina luvanvaraista.
Ilmailulain 158§:n mukaan ”mastoa, tuulivoimalaa, nosturia, valaistus-, radio- tai muuta laitetta, rakennusta, rakennelmaa tai merkkiä ei saa asettaa, järjestää tai kohdistaa siten, että sitä voidaan erehdyksessä pitää ilmailua palvelevana laitteena tai merkkinä. Rakennelma tai laite ei saa myöskään häiritä ilmailua palvelevia laitteita tai lentoliikennettä tai aiheuttaa muutoin vaaraa lentoturvallisuudelle.” Lain tarkoituksena on suojata lentoliikenteen turvallisuutta ja sujuvuutta. Sitä varten laissa on pyritty antamaan yksinkertaiset, selkeät ohjeet alueista ja korkeusrajoista, jotta lukija kykenisi hahmottamaan, tarvitaanko suunnitellulle rakennelmalle lentoestelupa vai ei. Ilmailulakia täydentävät Liikenne- ja viestintäviraston (Traficom) julkaisemat ilmailumääräykset.
Valmistaudu lentoesteluvan hakemiseen
Ilmailulain 158§ määrittää lentoesteiden hyväksynnästä seuraavasti: ”Lupa on myönnettävä, jos suunnitellun esteen aiheuttamaa haittaa lentoliikenteen sujuvuudelle voidaan käytettävissä olevilla lentomenetelmän suunnittelukriteereillä vähentää siten, ettei se aiheuta lentopaikan pitäjälle kohtuutonta haittaa tai vaikeuta lentoliikenteen sujuvuutta.”
Tuulivoimahankkeessa voidaan arvioida jo ennen lentoestelupien hakemista mahdollisuuksia päivittää lentomenetelmiä. Samoin lentopaikan pitäjälle mahdollisesti aiheutuvaa haittaa sekä liikenteen sujuvuutta on mahdollista arvioida jo hyvissä ajoin tuulivoimahankkeen kehittämisen aikana.
Alueiden todellisen käytettävyyden selvittäminen
Lentoestelupaa haetaan Liikenne- ja viestintävirastolta, ja sen liitteeksi tarvitaan lentoestelausunto. Lausunnon antaa Fintraffic Oy (aiemmin ANS Finland Oy), joka Liikenne- ja viestintäviraston puolesta pitää yllä lentoesterekisteriä. Lausuntoa varten kuullaan tarvittaessa lentoaseman pitäjää, joka useimmissa tapauksissa on Finavia Oyj.
Lentoestelausunto on arvio suunnitellun esteen vaikutuksesta lentoliikenteen turvallisuuteen ja sujuvuuteen. Arvio perustuu muun muassa esterajoitusalueisiin, -pintoihin sekä suoja-alueisiin ja estevarakorkeuksiin, jotka on määritelty lentoliikenteen suojaksi kansainvälisissä, yleiseurooppalaisissa ja kansallisissa säädöksissä. Esterajoitusalueilla ja -pinnoilla pyritään suojaamaan lentoaseman kiitotieltä lähtevä ja sinne saapuva liikenne. Suoja-alueet ja estevarakorkeudet ovat ”turvapuskureita” reitillä olevalle sekä lentoasemaa lähestyvälle liikenteelle. Kaikkien edellä mainittujen alueiden muodot, mitat ja kriteerit poikkeavat merkittävästi ilmailulakiin kirjatuista, yksinkertaistetuista esterajoitusvyöhykkeiden kuvauksista. Näin ollen esimerkiksi tuulivoimahanke, joka lakia lukiessa saattaa vaikuttaa mahdottomalta, voi asiantuntijan tekemän vaikutusarvion perusteella olla täysin toteuttamiskelpoinen – myös lentoaseman läheisyydessä.
| Lentoesteluvat ovat merkittävä osa tuulivoimahankkeita. Ilmailussa on oma lainsäädäntönsä, prosessinsa ja terminologinsa, jotka eivät välttämättä avaudu alan ulkopuolisille. Ilmailuosaamisen liittäminen osaksi tuulivoimahankkeiden prosessia:
|
Lentoestevalot – mitä vaihtoehtoja on tasaisesti palaville valoille?
Lentoestevalot ovat yksi lähiympäristöön merkittävimmin vaikuttavista tuulivoiman ympäristövaikutuksista. Valojen teho- ja värivaatimukset eri vuorokauden aikoina vaihtelevat maittain. Suomessa vaadittavia valotehoja on viime vuosikymmenellä laskettu ja lisäksi yöaikaan sallitaan nykyään tasaisesti palava punainen valo vilkkuvan valkoisen sijaan. Suomessa on yhdessä tuulipuistossa käytössä järjestelmä, jossa lentoestevalot syttyvät tarpeen mukaan tutkahavaintojen perusteella. Järjestelmän käyttöönoton taustalla on laaja tapauskohtainen harkinta, testaukset ja selvitykset. Saksassa puolestaan on alettu nojata aiempaa vahvemmin trasponder-teknologiaan, mutta sen laajamittainen käyttöönotto Suomessa olisi pitkä tie: transponderit eivät ole Suomessa kattavasti pakollisia. Millaisia ovat eri osapuolien kokemukset ja näkemykset asiaan liittyen?
Heikki Silpola, Traficom
”Närpiön Svalskullan tuulipuisto on ainoa kohde, jolle on Suomessa haettu lupaa lentoestevaloja ohjaavalle tutkajärjestelmälle. Puiston viidestä voimalasta kolmessa on tutka, ja nämä tutkat valvovat ilmatilaa 360 astetta puiston ympärillä. Tutkat tarkkailevat ilmatilaa ja havaitessaan ilma-aluksen järjestelmä laskee, onko se tulossa kohti voimaloita tai muuten niiden lähelle, ja sytyttävät voimalan lentoestevalot tarpeen mukaan riittävän ajoissa. Sinänsä lentoestevalot ovat samanlaiset kuin muissakin tuulivoimaloissa. Jos valvonta- ja ohjausjärjestelmään tulisi vika, syttyisivät lentoestevalot automaattisesti olemaan päällä jatkuvasti, kuten tuulipuistoissa yleensä. Tarvittaessa tutkajärjestelmän voi myös ohittaa ja käyttää lentoestevaloja tavalliseen tapaan.
Närpiön hanke käynnistyi tiedustelulla, että onko vastaavia tutkajärjestelmiä aiemmin hyväksytty käyttöön Suomessa. Varsinainen hakemus tuli vuonna 2015. Hakemuksessa oli tiedot voimaloista sekä järjestelmän laitteista ja toimintamäärityksistä. Pyysimme lausunnot asiasta Säteilyturvakeskukselta, Pääesikunnalta, Rajavartiolaitokselta, Finavialta ja Sotilasilmailun viranomaisyksiköltä. Lupakäsittelyn aikana puolustusvoimat suoritti testilentoja nopealla kalustolla, jotta voitiin varmistua siitä, että järjestelmä reagoi myös esimerkiksi nopeisiin suunnanmuutoksiin. Muilla testeillä varmistettiin myös, että tuulivoimaloissa olevat tutkat eivät häiritse esimerkiksi muuta tutkaverkkoa tai muita radiolähettimiä. Näissä testeissä myös silloinen Viestintävirasto Ficora antoi panoksensa selvityksiin. Testeissä kaikki toimi suunnitellusti. Ensivaiheessa tutkajärjestelmän lupa myönnettiin määräaikaisena vuodeksi. Vuoden aikana dokumentoitiin järjestelmän luotettavuutta. Poikkeusilmoituksia ei tullut tuolloin tai myöhemminkään. Tutkajärjestelmän lupa myönnettiin pysyvänä vuonna 2016.
Traficomin näkökulmasta lupahakemuksen käsittely vaati paljon työtä, erityisesti hakijan ja järjestelmätoimittajan osalta. Toinen kerta voisi olla helpompi, ainakin jos kyseessä olisi sama järjestelmä. Muille kuin tutkiin perustuville estevalojen ohjausjärjestelmille ei ole haettu lupia. Sen sijaan valovoiman vähentämiskeinoille on haettu lupia lukuisiin tuulipuistoihin. Noin pariin kymmeneen puistoon on haettu lupaa vähentää valotehoja ryhmittelyyn perustuen eli että puiston sisemmissä voimaloissa on valoteholtaan pienemmät lentoestevalot kuin kulmavoimaloissa. Lupia on haettu myös järjestelmille, joissa lentoestevalojen valoteho säätyy näkyvyyden mukaan.
Esimerkiksi Saksassa on käytössä ilma-alusten transponder-teknologiaan perustuvia järjestelmiä. Lentoestevalot syttyvät, kun voimalaa lähestyy ilma-alus, jonka transponder on päällä. Transponder-teknologiaan perustuvien laitteistojen haaste on, että Suomessa kaikilla ilma-alustyypeillä ja ilmatilan osilla ei ole trasponder-pakkoa.
Myöskään tutkiin perustuva järjestelmä ei ole täysin ongelmaton puolustusvoimien ja aluevalvonnan kannalta. On erittäin todennäköistä, että tutkiin perustuville järjestelmille ei voi saada käyttölupaa kaikkiin osiin maata. Tutkat seuraavat jatkuvasti ilmaliikennettä toimintasäteensä sisällä ja järjestelmätoimittajasta riippuen tutkien keräämää dataa voidaan analysoida Suomen ulkopuolella. Tutkaohjatuille lentoestevalojen ohjausjärjestelmille ei ole Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) standardia. Kaikki lupahakemukset ja järjestelmät arvioidaan tapauskohtaisesti.
Christina Hillworth, Vindin
”Me olemme olleet tyytyväisiä Svalskullan puiston lentoestevalojärjestelmään. Tekniikka on toiminut hyvin, ja olemme saaneet paikallisilta asukkailta positiivista palautetta siitä, että valot eivät ole koko aikaa päällä. En osaa suoralta kädeltä sanoa kuinka usein ne syttyvät, mutta varsin harvoin. Näen, että tällainen tutkajärjestelmä on työkalu, jolla on hyväksyttävyydelle todella paljon vaikutusta. Järjestelmästä tulee kustannuksia, mutta jos se mahdollistaa tuulipuiston rakentamisen, pidän sitä kannattavana. Meillä tutkiin perustuvaa lentoestevalojen ohjausjärjestelmää alettiin miettiä jo hyvin varhaisessa vaiheessa hankekehitystä. Kaikkiaan kokemus on ollut positiivinen, ja olemme tyytyväisiä, että Närpiön alueella tutkajärjestelmä oli Puolustusvoimien ja muiden viranomaisten näkökulmasta hyväksyttävä ratkaisu.”
Anni Mikkonen, STY
”Suomessa on otettu yhdessä tuulipuistossa käyttöön tutkajärjestelmä, joka sytyttää lentoestevalot silloin, kun lentokone, helikopteri tai muu ilma-alus lähestyy tuulipuistoa. Järjestelmä vähentää asukkaiden lentoestevaloista kokemaa häiriötä ja lisää siten tuulipuiston paikallista hyväksyttävyyttä. Saksassa vaaditaan kaikkiin tuulivoimaloihin vastaava järjestelmä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Saksassa käyttöönotettavat järjestelmät tulevat perustumaan pääosin transponder-teknologiaan, joskin osa voimalavalmistajista ilmeisesti myös kehittää tutkateknologiaan liitettäviä järjestelmiä. Oletettavasti Saksassa laajemmin käyttöönotettavan teknologian kustannukset tulevat laskemaan ja käytettävyys paranemaan.
Suomessa ei nykylainsäädännöllä voida ottaa transponder-teknologiaan perustuvia järjestelmiä käyttöön, sillä kaikkialla Suomen ilmatilassa ei ole transponder-pakkoa. Transponder-pakko vaikuttaisi erityisesti harrasteilmailuun ja puolustusvoimien toimintaan. Myös tutkateknologiassa, jos sitä on saatavilla, on omat haasteensa erityisesti maanpuolustuksen näkökulmasta. On erittäin epätodennäköistä, että tutkateknologialle saisi lupia kaikkialle Suomessa. Näyttääkin siltä, ettei näitä järjestelmiä voida laajasti ottaa Suomessa käyttöön.
Lentoestevalojen aiheuttamia haittoja voidaan vähentää myös hyödyntämällä näkyvyysantureita, jotka säätävät valojen kirkkautta sääolosuhteiden mukaan sekä käyttämällä puiston sisällä himmeämpiä valoja kuin puiston reunavoimaloissa. Tuulipuiston suunnitteluvaiheessa kannattaakin olla Traficomiin yhteydessä ja anoa lupaa käyttää menetelmiä, jotka vähentävät valoista aiheutuvaa haittaa naapureille.”
Asiaa Aasiasta
Kaksi vuotta Aasiassa kansainvälisen konsulttitalon tuulivoimaliiketoiminnasta vastaavana johtajana opetti paljon – sekä tuulivoimaliiketoiminnasta, kansainvälisyydestä, että Aasiasta.
Asemapaikkani oli Bangkok, joka on AFRYn energialiiketoiminnan suurin keskittymä Aasian alueella. Yli 200 hengen suunnittelutoimistossa työskentelee niin lämpövoiman, uusiutuvan energian, vesivoiman ja sähkönsiirron kuin energiamarkkinoiden asiantuntijoita. Kiinteässä yhteistyössä muiden AFRYn Aasian toimistojen (mm. Peking, Hanoi, Manila, Kuala Lumpur ja Jakarta) kanssa Bangkokin toimisto työskentelee sekä aasialaisille että länsimaisille asiakkaille, ja kohdeprojektit sijaitsevat pääosin Kaakkois-Aasian alueella. Asiakaskuntaan kuuluu maailmanlaajuisestikin energia-alan suurimpia toimijoita, kuten China Three Gorges, China General Nuclear, Marubeni ja Sumitomo Mitsui, sekä alueellisia energiajättejä kuten Indonesia Power.
Energia- ja ilmastopolitiikassa Aasiaa usein luonnehditaan maailman suurimmaksi huolenaiheeksi, ja osittain näkemys onkin oikeutettu: Koko maailman väestöstä 60 prosenttia asuu Aasiassa, ja nopeasti kasvava elintaso nostaa vääjäämättä myös energiankulutusta per capita. Kun monet Aasian maat lisäksi ovat maailman suurimpia hiilentuottajia, kotimainen hiili on merkittävä työllistäjä ja työvoimakustannukset ovat edulliset, on selvää, ettei Kiinan, Intian ja Indonesian kaltaisissa maissa hiilestä luopuminen ole yhtä ”helppoa” kuin vaikkapa Pohjoismaissa.
Uusiutuva energia kovassa kasvussa
Energiatransitio etenee kuitenkin ripeästi myös Aasiassa. Monet johtavat japanilaiset ja korealaiset rahoituslaitokset lopettivat viime vuonna uusien hiilivoimahankkeiden rahoituksen ja joukko merkittäviä aasialaisia energia-alan investoreita perui hiilivoimahankkeitaan. Jopa Filippiinien ja Pakistanin kaltaiset maat, joita ei ole totuttu pitämään ilmastopolitiikan ykköskaartilaisina, aloittivat energiapolitiikassaan täyskäännöksen vuoden 2020 aikana. Tuuli- ja varsinkin aurinkoenergia valtaavat nopeasti markkinaosuuksia kustannusten edelleen laskiessa ja paikallisen työn osuuden kasvaessa. Kun lisäksi polttoaineen saatavuus- ja hintariski on nolla ja toimitusketjut suoraviivaisia, on näiden hankkeiden houkuttelevuus rahoittajien näkökulmasta helppo ymmärtää.
Vastareaktioltakaan ei valitettavasti ole vältytty: Kotimarkkinan alkaessa hiipua yrittävät kiinalaiset hiilivoimatoimijat saada yhä aggressiivisemmin vientiä lähialueille. Kun Kiinasta on tarjolla voimalaitoshankkeeseen edullisesti sekä laitetoimitukset, urakointi, rakentamisen aikainen rahoitus, polttoainetoimitukset että valtion takaamat pankkilainat, ei kilpailevien sähköntuotantoinvestointien rahoittaminen ole aina helppoa. Uusiutuvan energian rakentaminen etenee silti nyt ennätysvauhtia sekä Kiinassa (jossa vuonna 2020 otettiin käyttöön huikeat 72 GW tuulivoimaa!) että lähialueilla: esimerkiksi Vietnamissa rakennettiin kahdessa vuodessa lähes 20 GW aurinkosähkökapasiteettia, ja tuulivoimaa on tällä hetkellä rakenteilla 3 – 5 GW.
Haasteellisia olosuhteita laidasta laitaan
Tuulivoiman rakentamisessa on noilla leveysasteilla omat erityishaasteensa. Monsuunisateet, taifuunit ja tulvat voivat rikkoa tuulipuistotyömaan vastarakennetut tiet ja asennusalueet. Voimalaperustusten laatuvaatimukset täyttäviä betoniasemia ei yleensä ole lähellä rakennuskohdetta, ja pitkä kuljetus huonokuntoisia teitä pitkin kuumassa säässä voi pilata lastin, joka vielä tehtaalta lähtiessä oli speksien mukainen. Ja jos hanketta ei saada pystytysvalmiiksi ajoissa ennen kuivan, tuulisen kauden alkua, voi projektiaikataulu taas venyä kuukausilla liian kovien tuulien vuoksi.
Haasteet eivät lopu voimaloiden käyttöönottoon: ilman lämpötilan noustessa 40 asteeseen on voimaloiden tuotantotehoa suuren jäähdytystarpeen vuoksi rajoitettava radikaalisti samalla, kun valtakunnan tasolla sähkönkulutus ja -hinta on jäähdytyskuormien vuoksi huipussaan. Sähköverkon kapasiteetti ja jännitteenvaihtelut eivät välttämättä aina myöskään ole sillä tasolla, mihin meillä on totuttu. ”Curtailment”, eli verkkoyhtiön oikeus rajoittaa tuulipuiston tuotantotehoa, onkin yksi vaikeammin mallinnettavista tekijöistä hankkeiden rahoitettavuutta arvioitaessa.
Taiwanin Salmen merituulivoimahankkeissa taifuunien synnyttämät meriveden virtaukset saavat koko hiekkapohjan aaltoliikkeeseen, ja perustusmitoituksessa on lisäksi varauduttava niin maanjäristyksiin kuin tsunameihinkin. Koreassa, projektin sijaitessa 800 metrin korkeudella merenpinnasta, törmäsimme puolestaan ”kotoisampiin” haasteisiin, jotka kaakkoisaasialaisille kollegoille olivat eksoottisia – parikymmentä senttiä lunta ja rapsakka pakkanen jo lokakuun lopulla!
Koronakriisi toi tietenkin omat yllätyksensä kaksivuotisen komennuksen jälkipuoliskolle: Kun AFRYn projektitiimit oli totuttu kokoamaan Aasian eri toimistoista – filippiiniläinen työmaapäällikkö saitilla Vietnamissa, thaimaalainen tuulianalyytikko mittausmaston pystytystä valvomassa Indonesiassa – syntyi rajojen sulkeutuessa ja matkustuskieltojen yhä jatkuessa tarve rekrytoida lisää paikallisia osaajia eri maissa. Pätevyys- ja kielitaitovaatimukset täyttävien ehdokkaiden löytäminen oli haasteellista, mutta vielä haasteellisempaa oli saada ulkomaiset asiantuntijat siirrettyä rajojen yli monitulkintaisien viranomaisvaatimusten ja tiukkojen karanteenimääräysten ehdoilla.
Kulttuurieroja ja eksotiikkaa
Kahden vuoden aikana minulla oli etuoikeus tehdä töitä nuorekkaassa, osaavassa, motivoituneessa ja kansainvälisessä porukassa, johon kuului niin paikallisia, eri puolilta Aasiaa tulevia kuin länsimaalaisiakin kollegoja. Mutta eurooppalaisten stereotyyppinen käsitys aasialaisista – pitkää päivää puurtavista, sitoutuneista huippuosaajista – ei ole koko totuus. Tarjousprosesseissa, neuvottelupöydissä ja projektikokouksissa tulivat tutuiksi myös aasialaisen työkulttuurin nurjat puolet: byrokratia ja autoritäärinen hierarkia, epätäsmällisyys ja aikataulujen epävarmuus, pääasioiden jämähtäminen lillukanvarsien vatvomiseen, heikko kielitaito – ja last but not least – kasvojen menettämisen pelko. Tämä aasialainen erityispiirre voi projektityössä pahimmillaan merkitä sitä, ettei kukaan myönnä virheitään, ikävät faktat pimitetään, vastuu yritetään vierittää muiden niskoille, eikä virheistä tietenkään myöskään opita, jos niitä ei myönnetä tapahtuneen. ”Lessons learned” tuntuikin välillä olevan täysin tuntematon käsite.
Vapaa-ajan kannalta Kaakkois-Aasia ei komennuskohteena ole sieltä huonoimmasta päästä, kuten arvata saattaa. Trooppiset paratiisirannat, sademetsät ja huikeat vuoristomaisemat, eksoottinen ruoka edullisin hinnoin, auringonlaskudrinkit pilvenpiirtäjien kattoterasseilla ja niin edelleen auttoivat kummasti kestämään työprojektien vastoinkäymisiä ja turhautumisia.
Ai että suosittelenko? No ehdottomasti!
Oletko mahdollisesti esteellinen päättämään tuulivoimahankkeesta?
Päätöksentekijöiden esteellisyys on helposti haaste tuulivoimahankkeiden yhteydessä. Erityistä haastetta juuri tuulivoimaa koskevien päätösten yhteydessä aiheuttaa se, että tyypillisesti maanomistajien joukko tuulivoima-alueella on laaja. Lisäksi kaavaan ja muihin lupiin liittyvät prosessit käsitellään monessa eri kokouksessa – ja tavallisesti jo hankkeen suunnitteluvaiheessa, jolloin itse hankkeen toteutuminen on vielä kaukana tulevaisuudessa. Tuulivoima sijoittuu usein pieniin kuntiin ja edellä mainitut seikat huomioiden jo pelkästään tilastollinen todennäköisyys on suuri sille, että esteellinen henkilö epähuomiossa on mukana päätöksenteossa, ja päätös syntyy siksi virheellisessä järjestyksessä. Mitä asian ennaltaehkäisemiseksi voidaan tehdä kunnassa tai hankekehittäjän toimesta?
Puolueettomuuden varmistamiseksi lainsäädäntö sisältää määräyksiä esteellisyysperusteista, jotka kieltävät asian käsittelyyn osallistumisen henkilöiltä, joiden suhde käsiteltävään asiaan tai asianosaisiin voi vaarantaa asian puolueettoman käsittelyn ja ratkaisemisen. Tuulivoiman tapauksessa keskeisistä esteellisyysperusteista säädetään kuntalaissa ja hallintolaissa. Tällöin lähtökohtana on, että kunnanvaltuuston päätöksenteon yhteydessä kunnanvaltuutettuihin sovelletaan rajoitetumpia esteellisyyssäännöksiä kuin esimerkiksi virkamiehiin tai muihin luottamustoimissa oleviin henkilöihin.
Hallintolaki sisältää listan henkilöistä, joiden mahdollinen hyötyminen hankkeesta aikaansaa esteellisyyden – riippumatta siitä onko päättäjä tosiasiallisesti tekemisissä henkilön kanssa. Esteellisyyssääntelyn piiriin kuuluvien läheisten määritelmän sijaan haasteena on kuitenkin tyypillisesti se, ettei kunnallinen päättäjä useinkaan ole lain määrittämän läheisensä kanssa tekemisissä ja siten välttämättä erityisen tietoinen hänen mahdollisesta hyötymisestään. Oikeuskäytännön perusteella kokouksiin osallistuminen missä tahansa vaiheessa kaavoitusmenettelyä saattaa aikaansaada jääviyden – kokousten passiivinen seuraaminen yleisöstä sen sijaan lähtökohtaisesti ei. Aina ei myöskään vaadita sitä, että mahdollisesti saatava hyöty olisi oltava henkilökohtaista, jotta se aiheuttaisi esteellisyyden. Myös työnantajan saaman hyödyn on katsottu riittävän, vaikka luottamustoimessa olevan henkilön työtehtävät eivät mitenkään liittyisi tuulivoimaan.
Esteellisyys on siis laissa melko selkeästi määritelty mutta käytännössä tilanteiden kirjo kunnissa aiheuttaa veteen piirrettyjä viivoja. Haastavaksi asian tekee se, että esteellinen henkilö ei saa osallistua missään vaiheessa asiaa koskevien asiakirjojen valmisteluun tai päätösten tekemiseen. Jos esteellinen henkilö on päättämässä kaavoitustyön aloittamisesta tai muista varsinaista asiaa valmistelevista seikoista, ei riitä että hän jäävää itsensä myöhemmin, kun kaavan hyväksymisestä päätetään. Myöhemmät oikeassa järjestyksessä tehdyt asian käsittelyt eivät korjaa prosessin aikaisemmissa vaiheissa tehtyjä menettelyvirheitä.
Esteellisyys tulee kalliiksi ajassa ja rahassa. Asian virheellisten käsittelyiden vuoksi järjestettävät uudet kokoukset aiheuttavat kunnille suoria kuluja. Lisäksi virheellisistä päätösprosesseista aiheutuu valituksia, joista voi seurata jopa vuosien viivästys hankkeelle. Viivästys aiheuttaa tulonmenetystä kunnalle ja hanketoimijalle, ja voi jopa kaataa koko hankkeen toteutumisen. Etenkin jos esteellisyys on tahallisesti jätetty ilmaisematta, voi vahingonkorvausvaatimuksille syntyä perusteita. Esteellisyys on hyvä pitää aiheena esillä prosessin alusta asti ja kerrata lainsäädännön perusteet ja pelisäännöt ainakin valtuustokausien alkaessa, ehkä useamminkin. Mikäli hanketoimijalla on lupa niin tehdä, olisi hyvä tapa saattaa kunnan tietoon lista maanomistajista, jotka mahdollisesti tulisivat hyötymään hankkeesta.
Case-esmerkkejä:
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 26.8.2016 t. 3569 oli kyse siitä, että Siikajoen kunnanvaltuusto oli hyväksynyt päätöksellään tuulivoimayleiskaavan. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus hylkäsi valtuuston päätöksestä tehdyt valitukset, mutta korkein hallinto-oikeus kumosi sekä valtuuston että hallinto-oikeuden päätökset esteellisyydestä johtuen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelujen mukaan kunnanhallituksen jäsenen veljellä oli kiinteistönomistuksia laadittavana olleen tuulivoimayleiskaavan alueella. Korkein hallinto-oikeus totesi ratkaisussaan, että kaavahanke huomioon ottaen kunnanhallituksen jäsenen läheiselle oli odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa kaava-asian ratkaisusta, mistä johtuen kunnanhallituksen jäsenen ei olisi tullut osallistua missään vaiheessa kaavan käsittelyyn.
Koska kunnanhallituksen jäsen oli kuitenkin osallistunut kunnanhallituksen kokoukseen, jossa oli hyväksytty kaavan valmistelua koskeva osallistumis- ja arviointisuunnitelma, korkein hallinto-oikeus katsoi myös myöhemmän kunnanvaltuuston päätöksen, jossa tuulivoimayleiskaava varsinaisesti hyväksyttiin, syntyneen virheellisessä järjestyksessä.
Mainittu ratkaisu havainnollistaa esteellisyyssäännösten tunnistamisen ja noudattamisen tärkeyttä, sillä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun mukaan asiassa ei ollut merkitystä sillä, että osallistumis- ja arviointisuunnitelman hyväksymisen jälkeen kyseistä tuulivoimayleiskaavaa oli käsitelty kunnanhallituksessa neljä kertaa, ja kaikilla kerroilla kysymyksessä ollut kunnanhallituksen jäsen oli ilmoittanut olevansa esteellinen. Samoin kunnanhallituksen jäsen oli ilmoittanut kunnanvaltuustossa olevansa esteellinen osallistumaan asian ratkaisemiseen. Asian lainmukainen käsittely myöhemmässä vaiheessa ei korkeimman hallinto-oikeuden mukaan toisin sanoen poistanut aikaisemmassa vaiheessa tapahtunutta menettelyvirhettä.
***
Ratkaisussa KHO 2016:190 oli kysymys siitä, että Pudasjärven kaupunginvaltuusto oli hyväksynyt päätöksellään tuulivoimayleiskaavan. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus hylkäsi valtuuston päätöksestä tehdyt valitukset, mutta korkein hallinto-oikeus kumosi sekä valtuuston että hallinto-oikeuden päätökset esteellisyydestä johtuen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelujen mukaan asiassa oli ratkaisevaa, että henkilö X oli työskennellyt Metsähallituksen palveluksessa metsurina, kun tuulivoimayleiskaavaa laadittiin Metsähallituksen esityksestä valtion maalle.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että palvelussuhde valtioon tai valtion liikelaitokseen voi muodostaa esteellisyysperusteen ja tässä tapauksessa henkilö X oli esteellinen osallistumaan tuulivoimayleiskaavan käsittelyyn kaupunginhallituksessa. Kaupunginvaltuuston päätöksentekoon kyseinen metsuri ei sen sijaan olisi ollut korkeimman hallinto-oikeuden mukaan esteellinen osallistumaan. Korkein hallinto-oikeus totesi ratkaisussaan myös, että palvelussuhteen perusteella syntyvä esteellisyys ei edellytä, että henkilö saisi itselleen hyötyä. Ratkaisun mukaan merkitystä ei ole myöskään sillä, että henkilö itse kokee olevansa esteetön ja kykenevänsä arvioimaan asiaa objektiivisesti.
Lue lisää:
Tuulivoima-lehdissä 1/2017 ja 1/2018 on laajat artikkelit jääviydestä ja lisää esimerkkejä viime vuosien oikeuskäytännöstä. Tutustu artikkeleihin täällä: tuulivoimayhdistys.fi/tuulivoimalehti
Tuulivoima etsii jalansijaa säätösähkömarkkinoilta
Sään mukaan vaihtelevan uusiutuvan sähköntuotannon osuus kasvaa Suomessa. Samalla sähkön tuotannon ja kulutuksen välisen tasapainon ylläpitäminen sähköjärjestelmässämme on entistä haastavampaa. Nykytilanteessa onkin tärkeää varmistaa, että millään joustokykyisellä sähköntuotantokapasiteetilla ei ole taloudellisia esteitä osallistua järjestelmän tasapainotukseen.
Fingridin suunnittelija Hanni Sonkeri on tutkinut tuulivoiman osallistumista Suomen säätösähkömarkkinoille. Aalto-yliopistolle tehdyssä tuoreessa diplomityössä todetaan, että tuulivoimalaitosten teknisen suorituskyvyn kannalta tuulivoiman on mahdollista osallistua säätösähkömarkkinoille, mutta kustannustehokkaaseen osallistumiseen liittyy edelleen epävarmuuksia.
”Tämän vuoksi tuulivoiman osuus säätösähkömarkkinoilla on vielä pieni, eikä osallistuvia toimijoita ole kovin paljon”, Hanni Sonkeri toteaa.
Alassäätömarkkina kiinnostaa
Fingridin datan perusteella koko kotimaisesta tuulivoimatuotannosta vain noin 2,3 prosenttia osallistui alassäätösähkömarkkinoille vuonna 2019 – ja alassäätömarkkina nähdään tällä hetkellä suotuisampana tuulivoimalle kuin ylössäätömarkkina.
”Tuulivoimatoimijat näkevät tällä hetkellä alassäätömarkkinat käytännöllisempänä, sillä se on niin riskien kuin kustannustehokkuudenkin näkökulmasta järkevämpi toteuttaa”, Sonkeri toteaa. ”Vaatimusten niin säätösähkömarkkinoille kuin muillekin markkinapaikoille osallistumisesta tulisi olla mahdollisimman helposti täytettävissä – myös tuulivoimalle”, hän lisää.
Hanni Sonkeri lähestyi aihepiiriä muun muassa haastattelemalla kymmenkuntaa kotimaista tuulivoimatoimijaa. Heidän mukaansa tuulivoiman osallistuminen säätösähkömarkkinoilla sekä muilla sähkömarkkinoilla tulee kasvamaan tulevaisuudessa. ”Haastateltavat kokivat aiheen kiinnostavana ja ajankohtaisena. Osallistumiseen liittyy kuitenkin vielä haasteita, jotka tulee ratkaista ennen kuin suurempi osa tuulivoimasta pystyy osallistumaan markkinoille”, Hanni Sonkeri kertoo.
Ei isoja teknisiä esteitä
Mikä sitten on kivenä tuulivoimatoimijoiden kengässä? – Diplomityössä todetaan, että muun muassa nykyiset tuotantotuet, tuulivoimaloiden operointitavat sekä sopimusjärjestelyt eri toimijoiden välillä vaikeuttavat tuulivoiman osallistumista säätösähkömarkkinoille.
”Päähaasteet tuulivoiman osallistumiseen säätösähkömarkkinoille liittyvät lähinnä tuulivoimatoimijoiden toimintoihin sekä heidän yleiseen tietämykseensä osallistumismahdollisuuksista”, kuvailee Sonkeri ja lisää, että säätösähkömarkkinoiden nykyinen toimintamalli ei itsessään luo suuria haasteita toimijoille. ”Lisäksi tuulivoimaloita myös operoidaan melko hajautetulla tavalla, mikä tekee rajapinnoista haastavia. Tähän ongelmaan on kuitenkin jo vähitellen herätty.”
Muutos kolkuttaa ovelle
Nykytilanteessa esiintyvästä kitkasta huolimatta tuulivoimatoimijat ovat kuitenkin halukkaita etsimään muutosta, mikäli se voidaan järkevästi toteuttaa. ”Haastatteluissa tuli esille selkeästi toimijoiden toive saada lisää tietoa tuulivoiman osallistumismahdollisuuksista säätösähkömarkkinoilla sekä muilla sähkömarkkinapaikoilla”, Hanni Sonkeri sanoo.
Hän katsoo, että Fingridin kannattaisi kohdentaa tuulivoimatoimijoille tiedonjakoa ihan käytännön tasolla, esimerkiksi webinaareina ja työpajoina. ”Tiedonvaihdon lisääminen edesauttaisi myös kantaverkkokeskuksen operaattoreiden työtä”, hän toteaa ja lisää, että myös reaaliaikaisempi markkinatieto toimijoille parantaisi tuulivoimatoimijoiden osallistumismahdollisuuksia. ”Lisäksi sähköjärjestelmän säätökapasiteetin riittävyyden varmistamiseksi esimerkiksi kapasiteettimarkkinan laajentamista alassäätöön tulisi pohtia, jos sille nähdään tarvetta.”
Lisänostetta automaatiosta
Hanni Sonkeri muistuttaa, että viime kädessä markkinat ja hintakehitys ohjaavat sitä, millaiseksi tuulivoiman rooli säätösähkömarkkinoilla muodostuu – ja hän on optimistinen tuon roolin suhteen. Tiedon ja kokemusten jaon lisäksi esimerkiksi automatisointi tasoittaa pelikenttää koko ajan. ”Sekin on iso juttu, että markkinaehtoisen tuulivoiman on jo kannattavaa osallistua säätösähkömarkkinoille.”
Artikkeli on julkaistu alun perin Fingrid-lehdessä 1/2021.
Termit haltuun!
Säätösähkömarkkinat
Säätösähkömarkkinoiden avulla tasapainotetaan reaaliajassa sähkön tuotannon ja kulutuksen välistä tasapainoa. Fingrid tilaa säätösähkömarkkinoilta ylös- tai alassäätöä sähköjärjestelmän tarpeen mukaan. Ylössäätö tarkoittaa tuotannon lisäämistä tai kulutuksen vähentämistä. Alassäätö tarkoittaa tuotannon vähentämistä tai kulutuksen lisäämistä.
Alassäätö
Sähkön tuotannon vähennys tai kulutuksen lisäys.
Ylössäätö
Sähkön tuotannon lisäys tai kulutuksen vähennys.