Siirry sisältöön
suomenuusiutuvat.fi

Äänen leviäminen määrää tuulivoiman ja asutuksen etäisyyden toisistaan

Suomen lainsäädännön mukaan tuulivoiman ja asutuksen välinen vähimmäisetäisyys määrittyy äänen leviämisen, ei kilometrien mukaan. Äänen leviäminen ja kuuluminen kyseessä olevassa maastossa mallinnetaan etukäteen. Suomessa on tarkat ja laadukkaat ohjeet tuulivoimaloiden äänen mallintamiselle ja mittaamiselle. Selvää on, että meluvaikutukset tulee selvittää huolellisesti ja ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa.

Lainsäädännössä ei säädetä vähimmäisetäisyydestä tuulivoimaloiden ja asutuksen välillä, eikä etäisyyksistä ole myöskään annettu soft law -ohjeistusta. Julkiseen keskusteluun on kuitenkin tasaisin väliajoin noussut väite, että sosiaali- ja terveysministeriö (STM) suosittaisi kahden kilometrin vähimmäisetäisyyttä tuulivoimaloiden ja loma- tai asuinrakennusten välille. Tämä perustuu kuitenkin väärinkäsitykseen. ”Kahden kilometrin suojaetäisyys” on jäänyt elämään lausunnosta, jonka STM antoi vuonna 2013 Varsinais-Suomen tuulivoimavaihemaakuntakaavasta perustuen virheelliseen tulkintaan Iso-Britanniassa annetusta ohjeistuksesta. STM on myöhemmin korjannut kantaansa ja todennut, ettei mitään kategorista etäisyysrajaa ole perusteltua noudattaa. Tästä huolimatta muutamassa kunnassa on linjattu, ettei tuulivoimaloita tule kaavoittaa tietylle etäisyydelle asutuksesta. Kaavoitusmonopolin johdosta kunnat voivatkin varsin vapaasti määrätä alueensa maankäytöstä, vaikkei lainsäädännössä vähimmäisetäisyyksistä olekaan säädetty.

Miten asutuksen ja tuulivoiman suhdetta sitten lähestytään lainsäädännössä, kun etäisyydet eivät ratkaise? Lähtökohtana on tuulivoimaloista aiheutuvien vaikutusten, eli erityisesti melun ja jossain määrin myös lapojen pyörimisestä aiheutuvan varjon vilkkumisen eli välkkeen, huomioiminen jo suunnitteluvaiheessa. Tuulivoimaloiden rakentaminen edellyttää pääsääntöisesti kaavaa, jonka laadinnassa sovellettavaksi tuleva maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999, ”MRL”) edellyttää kaavan vaikutusten riittävää selvittämistä maankäyttötarpeiden yhteensovittamiseksi. Useimmiten tuulivoimahankeen toteuttamiseksi laaditaan tuulivoimarakentamista ohjaava MRL 77 a §:n mukainen yleiskaava, jolloin tulee lain yleisten sisältövaatimusten täyttymisen lisäksi varmistua siitä, että yleiskaava ohjaa riittävästi rakentamista ja muuta alueiden käyttöä ja että suunniteltu tuulivoimarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja ympäristöön. Tämä edellyttää muun ohessa meluvaikutusten arviointia ja huomioon ottamista.

Tuulivoimamelua koskien on vuonna 2015 annettu oma valtioneuvoston asetus ulkomelutason ohjearvoista (1107/2015). Lisäksi sisämelun osalta tulee noudatettavaksi Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista (545/2015). Tuulivoimameluasetuksessa säädetään suunnittelun ohjearvoista, jotka tulee ottaa huomioon esimerkiksi tuulivoimaosayleiskaavaa laadittaessa. Nämä asutusta ja loma-asutusta koskevat ohjearvot melulle ovat päiväaikaan 45 dB ja yöaikaan 40 dB. Koska kyse on vasta suunnitteilla olevasta toiminnasta, meluvaikutuksia arvioidaan lähtökohtaisesti suunnittelutietoihin ja mallinnuksiin perustuen. Mallinnusten laadinnassa noudatetaan vakiintuneesti ympäristöhallinnon ohjetta tuulivoimaloiden melun mallintamisesta (2/2014), jossa otetaan esimerkiksi kantaa siihen, minkälaisiin lähtötietoihin mallinnuksen tulee perustua. Kun tuulivoimahankkeen mahdollistava kaava laaditaan siten, että mallinnuksin arvioidut meluvaikutukset pysyvät ohjearvojen puitteissa, täyttää kaava lähtökohtaisesti MRL:n vaatimukset tältä osin.

Asetuksen mukaiset suunnittelun ohjearvot eivät ole toimintaa sitovia raja-arvoja, vaan niiden tarkoitus on ohjata maankäytön suunnittelua siten, ettei tuulivoimaloiden toiminnasta aiheudu sellaisia häiritseviä vaikutuksia, joiden vuoksi tuulivoimaloiden toimintaa olisi tarve myöhemmin säädellä ympäristöluvalla. Tuulivoimaloilta ei siis edellytetä ympäristölupaa suoraan lain nojalla, vaan luvantarve määräytyy mahdollisten vaikutusten perusteella. Mikäli ympäristölupaa kuitenkin edellytetään, tulee luvan myöntämisen edellytyksiä tarkastella vaikutuksia koskevien selvitysten perusteella ja suhteessa asetuksen mukaisiin ohjearvoihin. Ympäristöluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei toiminnasta asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen aiheudu terveyshaittaa tai naapuruussuhdelain tarkoittamaa kohtuutonta rasitusta. Mikäli toiminnasta aiheutuvat vaikutukset pysyvät valtioneuvoston asetuksen mukaisten ohjearvojen rajoissa, meluvaikutukset eivät aiheuta lain tarkoittamaa terveyshaittaa tai kohtuutonta rasitusta, jolloin edellytykset luvan myöntämiselle täyttyvät tältä osin.

Asutuksen ja tuulivoiman sijoittumista tulee siis lainsäädännön mukaan tarkastella vaikutusten perusteella. Vaikutusperusteisuus on vahvistettu myös korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä, jossa on toisaalta todettu ohjearvojen ohjaavan sekä maankäytön suunnittelua että ympäristölupaharkintaa ja toisaalta vahvistettu, että tarkastelun tulee perustua hankkeen arvioituihin vaikutuksiin, ei yksittäisten ihmisten kokemuksiin. Tätä havainnollistavat hyvin ympäristölupa-asiaa koskeva vuosikirjapäätös KHO 2018:150 sekä tuore tuulivoimaosayleiskaavaa koskeva tuore päätös KHO 290/2019. Vuosikirjapäätöksessä korkein hallinto-oikeus toteaa, että ohjearvojen tavoitteena on ehkäistä yleisesti melun aiheuttamia haittoja, eikä niiden tulkinnassa voida ottaa huomioon mahdollisia yksilöllisiä eroja melun kokemisessa. Lisäksi molempien päätösten perusteluissa todetaan nimenomaisesti, ettei Suomessa ole sitovaa määräystä siitä, mille etäisyydelle asutuksesta tuulivoimalat voidaan sijoittaa.

Haitallisten vaikutusten minimoimiseksi tuulivoiman vaikutukset, erityisesti sen meluvaikutukset, tulee näin ollen arvioida ja ottaa mahdollisimman hyvin huomioon maankäytön suunnittelussa eri toimintoja yhteensovitettaessa. Oikeuskäytännössä vahvistetun mukaisesti tuulivoimaloiden sijaintia koskevat kysymykset ratkaistaan hankekohtaisesti. Suunniteltu sijaintipaikka suhteessa asutukseen on osa arvioinnin lähtötietoja ja näin ollen asutuksen kannalta riittävä etäisyys tulee arvioiduksi osana hankkeen vaikutusarviointia. Yleispätevää säännöstä asutuksen ja tuulivoimaloiden välisestä minimietäisyydestä ei siis ole.

Tuulivoimaloiden lähellä tehdyt mittaukset osoittavat, että Suomessa käytössä olevat äänen leviämiselle etukäteen tehtävät mallinnukset antavat hyvän ja luotettavan kuvan käytönaikaisesta, todellisesta äänimaailmasta. Ääntä koskevat tutkimukset puolestaan osoittavat, että äänen häiritsevyys yleistyy, jos meillä käytössä olevien ääniohjearvojen sallimat äänenpainetasot ylitetään. Suomen ääntä koskevat tasot on siis asetettu oikealle tasolle, ja äänen mittaamista ja mallintamista koskevat ohjeet ovat laadukkaita.

Kirjoittaja toimii juristina HPP:n tuulivoimatiimissä erikoisalanaan ympäristö- ja kiinteistöoikeus.

Metsähallitus toimii valtion tuulivoimamoottorina ja ilmastotavoitteiden toteuttajana

Metsähallitus on valtion omistama liikelaitos, joka hallinnoi noin kolmasosaa Suomen maa- ja vesipinta-alasta. Sillä on rooli paitsi julkisten hallintotehtävien hoidossa valtion mailla ja vesillä, myös vastuullisen liiketoiminnan tuottamisessa. Tähän osa-alueeseen kuuluu tuulivoimarakentamisen edistäminen Suomessa tuulivoimahankekehityksen ja valtion maa- ja vesialueiden vuokraamisen kautta. Tuulivoima vakiintui osaksi Metsähallituksen ilmasto-ohjelmaa ja vastuullista liiketoimintaa 2010-luvun alussa, samoihin aikoihin kun Suomen tuulivoima-ala alkoi kiihtyvällä vauhdilla kasvaa ja kehittyä.

Metsähallituksen oma tuulivoimahankekehitys alkoi 2010-luvun alussa, mutta sen tuulivoimahistoria sai alkunsa jo vuoden 2005 tienoilla, kertoo tuulivoimapäällikkö Otto Swanljung. ”Noihin aikoihin Metsähallitus sai ensimmäiset pyynnöt yksityisiltä tuulivoimahankkeiden kehittäjiltä vuokrata metsätalouskäyttöön varattuja alueita tuulivoimapuistojen rakentamiseen. Nämä demoalueille tehdyt vuokrasopimukset, tai oikeammin sopimukset maankäyttöoikeuden varaamisesta, olivat Metsähallituksen ensikosketus tuulivoimaan”, Swanljung kertoo.

Isompi vaihde tuulivoimaliiketoiminnassa laitettiin silmään vuonna 2011, jolloin Metsähallituksen kiinteistökehityspuolella perustettiin tuulivoimayksikkö ja tuulivoimahankkeita alettiin kehittää valtion maille aluksi kahden henkilön voimin.

”Ensimmäinen tuulivoimayksikön kehittämä hanke oli Iin Myllykankaan 22 tuulivoimalan kokonaisuus. Metsähallituksen liiketoimintamalliin ei kuulu valmiin tuulivoimakapasiteetin omistaminen tai energiantuotanto, ja hankekehityksen jälkeen puistot myydään siis eteenpäin. Myllykankaan tuulivoimapuisto myytiin vuonna 2012. Seuraavat hankekehitysprojektit olivat Kuolavaara-Keulakkopään ja Joukhaisselän tuulivoimapuistot, jotka kehitettiin yhdessä Fortumin kanssa ja myytiin eteenpäin vuonna 2013. Tästä Metsähallituksen valtion maiden oma hankekehitystyö toden teolla alkoi”, summaa Swanljung.

Tavoitteena kolminkertainen määrä uusiutuvaa energiaa vuonna 2030

Tuulivoimahankkeiden kehitys on pitänyt nyt viisihenkiseksi kasvaneen tuulivoimatiimin kiireisenä: tällä hetkellä Metsähallituksen maille on rakennettu jo 91 tuulivoimalaa. Työn alla ja luvitettuna on toiset 90 tuulivoimalaa, niin että vuonna 2023 valtion maille on rakennettuna yhteensä noin 180 tuulivoimalaa ja noin 650 megawatin tuulivoimakapasiteetti.

Tämän lisäksi Metsähallituksella on suunnitteilla ja kehitysputkessa tuulivoimahankkeita peräti 5 500 megawatin edestä. Määrä on merkittävä, sillä se vastaa vajaata neljännestä kaikista Suomeen suunnitteilla olevista tuulivoimahankkeista. Swanljungin mukaan Metsähallituksen tavoitteena onkin kolminkertaistaa valtion maa- ja vesialueille rakennettu uusiutuvan energian kapasiteetti vuoteen 2030 mennessä, ja tuulivoimalla on tämän tavoitteen saavuttamisessa tärkeä rooli. ”Tuulivoima on megatrendi, jossa myös Metsähallitus on lakisääteisen roolinsa puolesta vahvasti mukana. Edistämällä suomalaisen tuulivoiman rakentamista toteutamme hallitusohjelmakirjauksia uusiutuvan energian määrän lisäämisestä ja hiilineutraalin yhteiskunnan mahdollistamisesta.”

Vastuullista maanvuokrausta

Hankekehityksen lisäksi Metsähallitus myöntää edelleen maanvuokraoikeuksia valtion maa- ja vesialueilta muiden tuulivoimatoimijoiden käyttöön. Tällä hetkellä sopimuksia on solmittu noin 50 eri toimijan kanssa useista tuulivoimapuistojen alueista. Metsähallituksen hallinnoimille maille on rakennettu jo noin 10 – 15 prosenttia kaikesta Suomen tuulivoimasta.

Swanljung kertoo, että lähtökohdat valtion maiden vuokraamiselle ovat kaikille samat. ”Aina ennen vuokraamispäätöstä teemme sisäisen esiselvityksen siitä, soveltuuko alue tuulivoimakäyttöön. Pyydämme muun muassa Metsähallituksen luontopalvelujen yksiköltä arvion alueen luontoarvoista ja siitä, onko alueella esimerkiksi suojeltavaa lajia, mikä pitäisi suunnittelussa huomioida. Tämä on myös alueen vuokraajan etu, sillä tässä kohtaa saadaan jo tärkeää tietoa alueen ympäristöstä ja soveltuvuudesta tuulivoimarakentamiseen. Kaikki vuokraajat ovat vastuullisen toimintamallimme mukaisesti tässä samalla viivalla. Esimerkiksi kilpailutilanteessa, jossa samasta alueesta on kiinnostunut useampi toimija, huomioidaan ensin aikaprioriteetti eli kuka alueesta kiinnostui ensimmäisenä. Kaikki toimijat joutuvat esittämään hankkeestaan tarkat suunnitelmat, joiden perusteella katsotaan onko alue toteutettavissa. Jos suunnitelma näyttää siltä, että hanke ei ole jostain syystä toteuttamiskelpoinen, aluetta ei vuokrata.”

Yleisesti Metsähallituksen maanvuokrausta tuulivoima-alueeksi koskee linjaus, jonka mukaan valtiolta vuokrattava maa-alue ei saa muodostaa pääosaa tulevan tuulivoimapuiston alueesta. ”Alueen vuokrauksen edellytyksenä on, että suunnitellusta tuulivoima-alueesta valtion maille rakennetaan korkeintaan noin kolmasosa hankkeesta. Loput hankkeen maapinta-alasta tulee vuokrata yksityiseltä maanomistajalta, kunnalta tai muulta taholta. Jos sääntö jossain hankkeessa ylittyy, tarkastelemme voisimmeko tehdä yhteistyösopimuksen alueesta kiinnostuneen toimijan kanssa”, Swanljung jatkaa. Tuulivoimahankkeen sijoittuessa kokonaan valtion omistamalle alueelle Metsähallituksen kiinteistökehityksen tehtävänä on suunnitella hanke pääsääntöisesti omana työnään.

Laki sanelee puolueettomuuden

Metsähallituksen lakiin kirjoitettu tehtävä on sekä harjoittaa liiketoimintaa, että toteuttaa sille osoitettuja julkisia hallintotehtäviä. Julkisia hallintotehtäviä Metsähallituksessa hoitavat Luontopalvelut ja Eräpalvelut. Julkisiin hallintotehtäviin kuuluvat muun muassa Luontopalvelut-yksikön luonnonsuojelualueiden hoitoon ja lajien suojeluun liittyvät tehtävät ja viranomaislausunnot, joita myös tuulivoimahankkeiden suunnittelussa pyydetään. Siinä vaiheessa, kun hankekehittäjä haluaa vuokrata Metsähallitukselta alueen tuulivoimahankekehitystä varten, selvittää Kiinteistökehityksen tuulivoimatiimi Metsähallituksen sisäisellä esiselvityksellä soveltuuko alue lähtökohtaisesti tuulivoimatuotannon käyttöön. Sisäisessä esiselvityksessä tuulivoimatiimi kysyy Luontopalveluilta ja Eräpalveluilta sekä myös Metsätaloudelta kommentit huomioitavista asioista ja alueen soveltuvuudesta varattavaksi tuulivoimakäyttöön.

Luontopalveluiden ja Eräpalveluiden kanta vaikuttaa osaltaan siihen, voiko alueen vuokrata tuulivoimakäyttöön vai ei. Mikäli alue vuokrataan tuulivoimatoimijalle, hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tai kaavoituksen aikana Luontopalveluilta mahdollisesti pyydettävät viranomaislausunnot eivät enää kulje Kiinteistökehityksen tuulivoimatiimin kautta, vaan virallista reittiä Metsähallituksen kirjaamon kautta.

Kahdenlainen roolitus saattaa herättää kysymyksiä esimerkiksi siitä, asettaako tämä Metsähallituksen hankekehittäjänä eriarvoiseen asemaan muihin alan toimijoihin nähden. Swanljung selventää asiaa: ”Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien yksikkö on lailla erotettu oma viranomaisyksikkönsä, jonka toimintaa Luontopalveluissa ohjaa ympäristöministeriö. Voisi siis sanoa, että Metsähallituksen liiketoiminta- ja julkisten hallintotehtävien välissä on taloudellinen palomuuri, joka takaa samat lähtökohdat kaikille toimijoille. Liiketoimintapuolemme ei lain mukaan saa saada etua siitä, että toimimme saman Metsähallituskonsernin alaisuudessa. Kysymme ja saamme lausunnot omista tuulivoimahankkeistamme samoilla menettelyillä, kuin muutkin tuulivoimatoimijat.”

”Toki se on myös vahvuutemme, että pystymme jo varhaisessa hankekehityksen vaiheessa tekemään sisäistä esiselvitystyötä suunniteltujen alueiden luontoarvoista – tämä palvelee meidän lisäksemme luonnollisesti myös yhteistyökumppaneitamme. Näissäkin tapauksissa luontopalvelut antavat lausuntonsa itsenäisenä toimijana omista luonnonsuojelullista lähtökohdistaan”, Swanljung jatkaa.

Merellä yhteistyössä ja mahdollistajana

Moni globaali tuulivoimatoimija katselee nyt merelle suunnitellessaan uutta tuulivoimakapasiteettia – niin tekee myös Metsähallitus.  Metsähallituksen merituulivoiman hankekehitys eroaa maalle rakennettavien hankkeiden kehittämisestä siinä, että merelle toteutetaan hankkeita tulevaisuudessa yhteistyökumppanin kanssa. Yhteistyökumppani hankekehitykseen pyritään löytämään suunnittelun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta teknistaloudelliset yksityiskohdat tulevat suunnittelun edetessä mahdollisimman hyvin huomioiduiksi. Metsähallituksella on tällä hetkellä suunnitteilla noin 70 – 100 tuulivoimalan ja noin 1 400 megawatin merituulivoimahanke ulkomerelle Korsnäsin kunnan alueelle. Hankkeen kaavoitusaloite on hyväksytty Korsnäsin kunnanhallituksessa ja seuraava vaihe on Swanljungin mukaan tuulivoimapuiston toteutuskumppanin etsiminen. Hankkeen kaavoitus ja luvitus valmistunee vuoteen 2027 mennessä.

Metsähallitus hallinnoi valtion yleisiä vesialueita ja toimii tuulivoimahankkeiden mahdollistajana myös merellä. ”Tarjoamme maakuntakaavassa olevia merialueita vuokrattavaksi merituulivoimarakentamiseen. Alueiden vuokraaminen tapahtuu ensivaiheessa vesialueiden varaussopimuksilla. Vaikka moni maakuntakaava onkin jo melko vanha, pidämme maakuntakaavakriteerin vuokraamisen ehtona, koska sillä varmistetaan, että alueet on otettu suunnittelussa huomioon nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain vaatimusten mukaisesti. Osallistumme myös uusien maakuntakaavoitettavien alueiden kartoittamiseen yhteistyössä offshore-toimijoiden kanssa”, kertoo Swanljung. Kiinnostus Suomen merialueita kohtaan on lisääntynyt vahvasti viime vuosina ja tällä hetkellä nykyiset maakuntakaavoitetut merialueet ovatkin jo pitkälti varattuina eri toimijoiden tuulivoimasuunnitelmille. On siis hyvin mahdollista, että Suomen tuulivoimakapasiteetti tulee vahvistumaan useammallakin merituulivoimapuistolla 2030-luvun aikana.

Katseet itään

Tulevaisuudessa Metsähallitus toivoo pääsevänsä kehittämään tuulivoimahankkeita myös Suomen itäisille alueille, joissa rakennettua tuulivoimaa on vielä toistaiseksi vähän. Idässä tuulivoimasuunnitelmien esteenä ovat pitkälti haasteet Puolustusvoimien tutkilla tehtävän ilmavalvonnan ja tuulivoimarakentamisen yhteensovittamisessa. Swanljung näkee kuitenkin Itä-Suomessa suuren tuulivoimapotentiaalin ja uskoo, että lähitulevaisuudessa tutkakysymykseen löydetään ratkaisuja. ”Metsähallituksella on paljon maata Itä-Suomessa ja meille on tärkeää, että tuulivoimarakentaminen mahdollistuisi myös noille alueille. Olemme tehneet jo paljon yhteistyötä alueen maakuntien ja kuntien kanssa, jotta tuulivoimaa saataisiin rakennettua hajautetummin myös itään. Tähän haluamme yhdessä kuntien kanssa myös tulevaisuudessa panostaa. Uskon ja toivon, että tulevaisuus tuo myös ratkaisut tuulivoiman ja ilmavalvonnan järkeväksi yhteensovittamiseksi”, päättää Swanljung.

Poikkeamisella suuremmat voimalat ja mahdollisesti pienemmät ympäristövaikutukset

Tuulivoimalat ovat kehittyneet valtavasti kuluneen kymmenen vuoden aikana. Iso osa muutoksesta on ollut voimaloiden korkeuden kasvu ja sen myötä lapojen piteneminen. Voimaloista halutaan tehdä korkeampia, koska tuulisuus kasvaa nopeasti, kun mennään metreissä ylöspäin. Korkeuden kasvun myötä uusimmat tuulivoimalat tuottavat huomattavasti enemmän sähköä kuin vanhemmat kollegansa.

Kymmenen vuotta sitten 3 MW:n voimala maksoi suuruusluokaltaan 4,5 miljoonaa euroa. Nyt samalla kustannuksella saa noin 4,5 MW voimalan, joka tuottaa huomattavasti enemmän sähköä. Koska yksi voimala tuottaa enemmän sähköä mutta rakentamiskustannukset ovat rakennettua megawattia kohden edullisemmat, voidaan tuulivoimaa nykyään rakentaa Suomessa ilman valtion tukea.

Ilman pyörteily lisääntyy, kun se kulkee tuulivoimalan roottorin halki. Tuuli tarvitseekin hetken matkaa kiihtyäkseen uudelleen, eikä tuulivoimaloita voi sijoittaa liian lähelle toisiaan. Ulkomitoiltaan suuremmat voimalat tarkoittavatkin myös sitä, että samalle alueelle voidaan sijoittaa aiempaa vähemmän tuulivoimaloita, vaikka tuotetun sähkön määrä tästä huolimatta kasvaa. Uudemmat ja suuremmat tuulivoimalat ovat jopa hiljaisempia kuin vanhemmat voimalat, sillä yhtenä osana muuta teknistä kehitystä voimaloista on tehty aiempaa hiljaisempia esimerkiksi lavan reunaan asennettavan sahalaitaelementin avulla. Hainhampaita muistuttava reuna rikkoo ilman pyörteilyä lavan takareunalla, mikä vähentää aerodynaamista ääntä.

Tuulivoimahanke tarvitsee lukuisia lupia ja selvityksiä, joiden tekeminen vie vuosia. Ala itsekään ei ole osannut ennustaa sitä, kuinka nopeasti voimalateknologia, ennen kaikkea korkeus, on kehittynyt. Etenkin jos hanke on luvituksen aikana päätynyt hallinto-oikeuksiin, on tyypillinen tilanne se, että lopulta lainvoiman saava kaava ei sallikaan tarpeeksi korkeutta tuulivoimaloille verrattuna siihen, kuinka korkeita uusimmat myynnissä olevat voimalat ovat. Matalampien voimaloiden käyttö taas ei mahdollista markkinaehtoista, ilman tukia tapahtuvaa rakentamista, sillä matalammilla voimaloilla ei saada tuotettua yhtä paljon sähköä kuin korkeammilla.

Korkeampien voimaloiden rakentamisen mahdollistamiseksi voi olla tarve poiketa kaavassa tai rakennusluvassa määritellyistä voimalan ulottuvuuksista. Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL) mahdollistaa poikkeamisen sekä kaavan että rakennusluvan määräyksistä. Säännökset eivät kuitenkaan anna tarkkoja määreitä sille, kuinka paljon säännöksistä voidaan poiketa, ja oikeuskäytäntöä aiheesta on kertynyt vasta melko vähän. Kunnissa onkin vaihtelevia käytäntöjä sen mukaan, paljonko poikkeamista sallitaan ja milloin kaavoitus on aloitettava alusta. Säädöksissä on paljon tulkinnanvaraa, ja myös eri poikkeamistapojen valituskelpoisuudessa on vaihtelua.

On mahdollista

  • poiketa rakennusaikana rakennusluvasta
  • että myönnettävällä rakennusluvalla poiketaan kaavan määräyksistä
  • tehdä erillinen päätös kaavapoikkeamasta
  • aloittaa kaavoitus alusta

Korkeamman ja modernimman voimalan ääni voi olla jopa hiljaisempi kuin vanhemmassa voimalamallissa, jonka tietoja käyttäen kaavoitus on tehty. Selvää on kuitenkin, että korkeamman voimalan ääni leviää maastoon eri kulmassa kuin matalammasta voimalasta lähtevä ääni. Myös lapojen tiettyinä hetkinä aurinkoisella säällä aiheuttama vilkkuva varjo, välke, ulottuu maastoon eri tavoin eri korkuisesta voimalasta. Onkin ensiarvoisen tärkeää ja välttämätöntä, että ääneen ja välkkeeseen liittyvät selvitykset päivitetään vastaamaan rakennettavien voimaloiden vaikutuksia. Samaan aikaan pitää muistaa, että suurempia voimaloita mahtuu samalle alueelle vähemmän eli usein korkeuden päivityksen myötä voimalamäärä alueella vähenee.

Pienempi voimalamäärä keventää maisemavaikutuksia, vaikka toki korkeuden kasvulla on omat toisen suuntaiset vaikutuksensa. Suuremmat voimalat eivät siis automaattisesti tarkoita suurempia ympäristövaikutuksia, vaan vaikutukset voivat jäädä aiempaa suunnitelmaa vähäisemmiksi.  Poikkeamisen pitäisikin olla ylipäänsä mahdollista päivitetyin selvityksen ja etenkin silloin, kun korkeampien voimaloiden ympäristövaikutukset alittavat tai ovat yhtä suuret kuin kaavassa sallitut ympäristövaikutukset.

Lue lisää MRL:n poikkeamissäännöksistä

Tuulivoimahankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnit tehdään huolella

Tuulivoimahankkeiden suunnitteluvaiheessa ympäristövaikutukset tutkitaan huolella. Selvitysten lista on pitkä ja hankkeen sidosryhmiä kuullaan useaan otteeseen. Selvitysten pohjalta tarvittavia toimenpiteitä tehdään ei-toivottujen vaikutusten minimoimiseksi. Hyvänä esimerkkinä tuulivoimahankkeen kattavasta ja huolellisesti tehdystä ympäristövaikutusten arvioinnista toimii Yli-Olhavan tuulivoimahanke, jonka vaikutusten arvioinnille myönnettiin vuoden 2021 Hyvä YVA -palkinto.

Ympäristövaikutusten arviointiyhdistys eli Yva ry myöntää vuosittain Hyvä YVA -palkinnon hankkeelle, jonka katsotaan toteuttaneen vaikutusten arvioinnin erityisen hyvin ja esimerkillisesti. Tänä vuonna palkinto myönnettiin Yli-Olhavan tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arvioinnille, jossa hankkeesta vastaavana toimi Megatuuli Oy ja YVA-konsulttina Ramboll Finland Oy. Yva ry:n mukaan kyseisessä hankkeessa YVA-menettely on erityisen onnistuneesti toiminut suunnittelun apuvälineenä, ja YVA-menettelyn seurauksena hanke on kehittynyt siten, että on saavutettu niin ympäristön kuin tekniikankin kannalta toteuttamiskelpoinen kaavaratkaisu.

Yli-Olhavan hanke on ensimmäisiä tuulivoimahankkeita, jossa on käytetty uuden YVA-lain mahdollistamaa yhteismenettelyä. Yhteismenettelyssä YVA ja kaava viedään läpi yhtenä menettelynä kahden sijaan. Yhteismenettelyssä tehdään edelleen kaikki samat selvitykset kuin erillisissä menettelyissäkin, mutta Megatuuli Oy:n toimitusjohtajan Lauri Lammivaaran kokemuksen mukaan yhteismenettely sujuvoitti prosessia säästämällä hieman aikaa, mutta erityisesti tehden siitä selkeämmän ja ymmärrettävämmän kokonaisuuden niin kuntalaisille kuin viranomaisillekin.

Myös palkinnon myöntäneen Yva ry:n puheenjohtaja Mattias Järvinen on samoilla linjoilla ja näkee, että yhteismenettely sopii erityisen hyvin juuri tuulivoimahankkeisiin. ”Olen aina uskonut, että YVA:n ja kaavan yhteensovittaminen virtaviivaistaisi koko menettelyä ja helpottaisi osallistamista. Ja onhan se nyt tämän hankkeen myötä ilahduttavaa nähdä, että se on myös käytännössä toiminut hyvin”, Järvinen kuvailee.

Vaikutusten arvioinnissa tehtävänä pitkä lista selvityksiä

Tuulivoimahankkeissa ympäristövaikutusten arviointi tulee tehdä, mikäli hanke koostuu vähintään kymmenestä voimalasta tai voimaloiden kokonaisteho on vähintään 45 MW. Hankkeen ympäristövaikutukset täytyy kuitenkin tuntea ja selvittää, vaikka varsinaiseen YVA-menettelyyn ei mentäisi.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä selvityksiä tulee tehtäväksi pitkä lista aina linnustoselvityksistä ja melumallinnuksista muinaismuistoselvityksiin. Myös paikallisten asukkaiden ja sidosryhmien osallistuminen menettelyyn on ensiarvoisen tärkeää ja heitä kuullaankin useissa kuulemistilaisuuksissa. Selvitysten ja kuulemisten pohjalta suunnitteilla olevaan hankkeeseen tehdään tarpeelliset muutokset, jotta mahdolliset haittavaikutukset saadaan minimoitua ja hanke toteutettua siten, että siinä huomioitaisiin kaikki osapuolet parhaalla mahdollisella tavalla.

Näin tehtiin myös Yli-Olhavan tuulivoimahankkeen tapauksessa. ”Suunnittelualueen ja sen ympäristön herkkyys muun muassa luonto- ja linnustoasioissa otettiin huomioon kattavissa selvityksissä ja selvitysten tulokset sekä vaikutusten arviointi ohjasikin hankkeen suunnittelua johdonmukaisesti”, kertoo hankkeessa YVA-konsulttina toiminut Ville Yli-Teevahainen Rambollilta. Selvitysten perusteella hankkeessa päädyttiin vähentämään suunniteltujen 60:n voimalan määrää 50:een sekä uudelleen sijoittelemaan ja madaltamaan osaa voimaloista.

Paikallisia sidosryhmiä hankkeessa osallistettiin perustamalla seurantaryhmä, järjestämällä poroneuvotteluita poroisännille ja Paliskuntain yhdistykselle sekä järjestämällä maanomistajatapaamisia. Kuntalaisten näkemyksiä selvitettiin Lammivaaran mukaan asukaskyselyllä ja yleisötilaisuuksiakin järjestettiin useaan otteeseen. ”Pyrimme aina laadukkaaseen hankekehitykseen ja teemme parhaamme, että kattava ympäristövaikutusten arviointi toteutuu”, Lammivaara kertoo.

Koko ala viemässä vaikutusten arviointia eteenpäin

Nyt myönnetty tunnustus osoittaa, että tuulivoimahankkeissa paneudutaan ympäristövaikutusten arviointeihin huolella ja perusteellisesti. YVA-menettelyjen parissa työskentelevä Yli-Teevahainen näkee, että menettelyt ovat kehittyneet hyvään suuntaan, mutta toki aina kehitettävääkin on. ”Tuulivoimahankkeiden ympäristövaikutusten seurantaa (ennen ja jälkeen rakentamisen) tulisi edelleen lisätä, jotta saataisiin enemmän kokemuksia tuulivoiman ympäristö- ja luontovaikutuksista Suomen erilaisissa olosuhteissa. Seurantojen kokemuksista ja tuloksista tulisi informoida laajasti, jotta tieto olisi hyödynnettävissä myös tuleviin uusiin projekteihin”, Teevahainen lisää.

Kyseessä oli ensimmäinen maatuulivoimapuiston ympäristövaikutusten arvioinnille myönnetty Hyvä YVA -palkinto. Tuulivoima-ala on saanut YVA ry:ltä tunnustusta aiemminkin, kun Suurhiekan merituulipuistolle myönnettiin Hyvä YVA -palkinto vuonna 2010 ja Satakunnan tuulivoimatuotantoa käsittelevälle vaihemaakuntakaava 1:lle Hyvä SOVA -palkinto vuonna 2014.

”Koko ala on jo pitkään tehnyt valtavan laadukasta työtä kaavoitus- ja YVA -menettelyissä. Ja onhan tämä hieno osoitus siitä, että olemme yhtiönä tässä ja muissakin hankkeissamme tehneet kaikkemme hankkeiden laadukkaaseen ja kaikki osapuolet huomioivaan tekemiseen. Konsultille Rambollille ja kunnalle myös kuuluu suurelta osin kunnia palkinnosta, yhdessähän tätäkin hanketta on tehty useamman vuoden ajan”, Lammivaara muotoilee.

YVA-menettelyitä tuli vuonna 2019 vireille kaiken kaikkiaan 35 kpl, joista energiantuotantoon liittyvien YVA-hankkeiden osuus oli 26 %. Pelkästään tuulivoimahankkeiden YVA-menettelyistä ei ole saatavilla julkista dataa, mutta tuulivoimabuumin jatkuessa voinee odottaa, että osuus on ja tulee jatkossakin olemaan merkittävä.

 

Yli-Olhavan tuulivoimahankkeen yhteismenettelyssä
tehtyjä selvityksiä olivat mm.:

  • Porotalousselvitys
  • Muinaismuistoselvitys
  • Luontoselvitys
  • Linnustoselvitys
  • Natura-arviointi (osat 1-4)
  • Melumallinnus
  • Välkemallinnus
  • Asukaskysely
  • Hankkeen suhde maakuntakaavaan
  • Näkymäalueanalyysit
  • Maisemavaikutusten havainnekuvat
  • Sähkönsiirron reittikartat

Miten tuulivoimahanke kehitetään? Tutustu tuulivoimahankkeen vaiheisiin

Suomeen on suunnitteilla Suomen Tuulivoimayhdistyksen viimeisimmän hankelistapäivityksen mukaan noin 250 tuulivoimahanketta. Kuluvana vuonna valmistumassa on tämänhetkisen tiedon mukaan yhteensä seitsemäntoista hanketta. Tuulivoimahankkeet koskettavat siis nyt ja tulevaisuudessa monia suomalaiskuntia. Tuulivoimainvestoinnit ovat suuria ja hankkeen kesto voi vaihdella 4 – 6 vuoteen, kun mahdollisten valitusten käsittelyaikoja ei oteta huomioon. Mitä noiden vuosien aikana oikein tapahtuu – mistä vaiheista tuulivoimahanke todellisuudessa koostuu, ja miten sen kulkuun voi kunnassa vaikuttaa?

Aloite tuulivoimahankkeen käynnistämiseen voi tulla monelta eri taholta: tuulivoimahankkeisiin erikoistuneelta yhtiöltä, kunnalta tai maanomistajilta. Hanketta suunnitteleva taho on yleensä aloitetta jätettäessä tehnyt jo melko paljon alustavaa kartoitusta tuulivoiman soveltumisesta alueelle määrittäessään mm. karkeasti alueen tuulisuuden, neuvottelemalla alueen maanomistajien ja verkonhaltijan kanssa sekä selvittämällä puolustusvoimien kannan hankkeeseen. Kaavoitusaloitteen jättämisen jälkeen on kunnan itsensä käsissä, haluaako se aloittaako tuulivoimaosayleiskaavoituksen vai ei.

Mikäli tuulivoimahankeen kaavoitus päätetään aloittaa, alkaa se osallistumis- ja arviointisuunnitelman (OAS) laatimisella. Tässä vaiheessa määritellään muun muassa kaavan alustavat tavoitteet, selvitystarpeet, vaikutusten arvioinnin laajuus ja suunnitellaan osallistumisen järjestäminen. Seuraavana vuorossa on luonnosvaihe, jossa arvioidaan kaavan vaikutukset, pyydetään tarvittavat viranomaislausunnot ja asetetaan luonnos nähtäville, jolloin siihen voi antaa kommentteja. Luonnosvaiheessa saatujen kommenttien ja lausuntojen perusteella muokataan kaavaehdotus. Kaavaehdotuksen valmistuttua se asetetaan julkisesti nähtäville, jolloin osalliset ja kunnan asukkaat voivat tehdä siitä huomioita ja muistutuksia. Kaavaehdotuksesta pyydetään myös tarpeelliset lausunnot viranomaisilta ja muilta sidosryhmiltä. Lopullisen yleiskaavan hyväksyy aina kunnanvaltuusto.

Katso kaavio tuulivoiman luvittamisesta Suomessa

Tuulivoimahankkeen ympäristövaikutukset selvitetään laajasti

Tuulivoimahankkeissa yhteysviranomainen eli alueen ELY-keskus tekee päätöksen sovelletaanko hankkeeseen ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA). Isommissa hankkeissa (yli 10 tuulivoimalaa tai teho yhteensä yli 45 MW) YVA tehdään automaattisesti, pienemmissä viranomaisten harkinnan mukaan. Pienemmissäkin hankkeissa ympäristövaikutukset on selvitettävä, vaikka hanke ei kävisikään läpi varsinaista YVA-menettelyä. Pienemmissä hankkeissa ympäristövaikutukset selvitetään kaavaprosessissa, isommissa YVA- ja kaavaprosessissa. Tänä päivänä myös kaava voidaan laajentaa täyttämään YVA-lain vaatimukset, jolloin erillistä YVA:a ei tehdä.

Lue lisää YVA:n ja kaavan yhdistämisestä

YVA-menettelyn tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa. Tavoitteena on myös lisätä kansalaisten tiedonsaantia sekä mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa hankkeiden suunnitteluun. Menettely jakautuu kahteen vaiheeseen, ensimmäisessä vaiheessa laaditaan ympäristövaikutusten arviointiohjelma ja toisessa vaiheessa ympäristövaikutusten arviointiselostus.

ELY-keskus tiedottaa kuntalaisia ja muita asianosaisia YVA-ohjelman kulusta, kokoaa niistä annetut mielipiteet ja lausunnot sekä lausuu hankkeesta itse. YVA-ohjelman eri vaiheista järjestetään yleisötilaisuudet, joissa hanke ja tehdyt selvitykset esitellään kuulijoille. Kansalaisilla, viranomaisilla ja muilla tahoilla on näin mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoaineistoon.

Mitä selvityksiä YVA:ssa tehdään?

YVA-menettelyyn kuuluvat selvitykset kartoittavat hyvin laajasti tuulivoimahankkeen vaikutuksia. Tutkittaviin vaikutuksiin kuuluvat mm. tuulivoimahankkeen:

  • vaikutukset maisemaan ja arvokkaisiin maisema-alueisiin sekä kulttuuriympäristöön
  • vaikutukset muinaisjäännöksiin ja alueen kulttuurihistoriaan
  • vaikutukset rakennuspaikkojen luonnonympäristöön
    • kasvillisuus, erityisesti suojeltavat lajit ja luontotyypit
    • eläimistö, erityisesti suojeltavat lajit
    • pinta- ja pohjavedet
    • maa- ja kallioperä
  • vaikutukset alueen pesimä- ja muuttolinnustoon
  • vaikutukset lähialueiden Natura- ja muihin luonnonsuojelualueisiin
  • äänen ja välkkeen vaikutukset
  • sosiaalisten vaikutusten arviointi
  • vaikutukset tie- ja lentoliikenteeseen sekä tutkiin
  • vaikutukset tv-vastaanottoon
  • vaikutukset elinkeinoihin
  • vaikutukset aluetalouteen
  • yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa

Teknologiakehitys voi muuttaa suunnitelmia

Tuulivoimateknologia kehittyy nopeasti ja tuulivoimahankkeiden edetessä eteen voi tulla paikalle suunniteltujen voimaloiden päivittäminen uusiin, teknologisilta ominaisuuksiltaan tehokkaampiin voimaloihin. Tällöin kaavaan tai rakennuslupaan voidaan hakea joko vähäistä poikkeamista rakennusluvalla (maankäyttö- ja rakennuslaki 196/2016, MRL 175 §) tai maankäyttö- ja rakennuslain 171-174 §:n mukaista poikkeamispäätöstä kaavasta, jolla voidaan mahdollistaa esimerkiksi korkeampien tuulivoimaloiden rakentaminen. Tämä saattaa herättää kunnassa huolta siitä, mitä tapahtuu hankkeen vaikutuksille – kasvaako esimerkiksi korkeamman tai teholtaan suuremman tuulivoimalan äänitaso?

Tuulivoimalan korkeuden tai tehon (megawatti, MW) kasvaminen ei tarkoita sitä, että äänivaikutukset alueella automaattisesti kasvaisivat. Tehokkaamman voimalan lähtöäänentaso voi olla samalla tasolla teholtaan pienemmän voimalan lähtöäänentason kanssa, tai jopa tätä matalampi. Suuremmat ja tehokkaammat voimalat voivat myös tarkoittaa, että niitä rakennetaan alueelle vähemmän, kuin alun perin oli suunniteltu. Mikäli voimaloiden korkeus kasvaa tai lähtöäänentaso nousee, uudemman tuulivoimalamallin mahdollisesti aiheuttamat muutokset äänen ja välkkeen leviämiseen sekä tarvittaessa myös maisema- ja linnustovaikutuksiin selvitetään uudelleen. On hyvä muistaa, että vaikka tuulivoimaloihin tulisi muutoksia, hankkeen vaikutusten pitää edelleen pysyä aiemmin kaavoituksessa määritellyllä tasolla.

Tuulivoimaloiden purku

Tuulivoimalan käyttöikä on noin 25 vuotta – uusimpien voimaloiden kohdalla puhutaan jo yli 30 vuoden käyttöiästä. Tuulivoimalan tullessa elinkaarensa päähän se puretaan ja osat kierrätetään. Purettujen tuulivoimaloiden paikalle voidaan kunnan ja voimaloiden omistajan niin halutessa rakentaa uudet tuulivoimalat. Paikka sinänsä on arvokas, koska sinne on jo rakennettu tiet ja sähköverkko. Alueen etu on myös ennen kaikkea alueen tuulisuudesta saatavilla olevat tarkat tiedot pitkältä ajanjaksolta. Niin kutsuttuna repowering-hankkeena purettujen voimaloiden paikalle rakennettavat uudet tuulivoimalat luvitetaan aina alusta alkaen uudelleen, sillä teknologian kehityksen myötä voimaloiden koko ja sijainnit todennäköisesti muuttuvat alkuperäisistä jonkin verran.

Tuulivoimaloiden purusta vastaa aina voimaloiden omistaja. Tuulivoimahankkeen yhteydessä voidaan asettaa vakuus, josta purkukustannukset katetaan, jos omistaja ajautuisi konkurssiin tai tapahtuisi jotakin muuta odottamatonta. Omistajayritysten konkurssit ovat kuitenkin Suomen markkinoilla epätodennäköisiä. Suomen tuulivoimatoimijoista ison osan taustalla on mankalajärjestelmä, osuuskauppa tai vastaava, joiden konkursseja ei voitane pitää mahdollisina. Lisäksi hankkeiden takana on suuria ja vakavaraisia kotimaisia ja ulkomaisia toimijoita, joiden äkillinen poistuminen markkinalta ei ole todennäköinen tapahtuma.

Lue lisää tuulivoimahankkeen vaiheista