Tuulivoiman kasvu on merkittävässä roolissa Fingridin verkkovisiossa
Fingridin tammikuussa julkaisemassa verkkovisiossa analysoidaan kantaverkon vahvistustarpeita vuoteen 2035 ja 2045 mennessä. Maa- ja merituulivoimaloiden määrän voimakas kasvu ja voimaloiden sijainti vaikuttavat siihen, mihin kantaverkon panostuksia kannattaa tehdä.
Fingridin verkkovisiossa käydään läpi tulevaisuusskenaarioita sähkönkulutuksen ja tuotannon kehittymisestä Suomessa seuraavan 15–25 vuoden aikana ja pohditaan näiden vaikutusta sähkön siirtotarpeisiin. Tällä kertaa verkkovisiotyö tehtiin julkisesti, ja työryhmä pyysi sidosryhmiltä kommentteja jo visiotyön ollessa kesken.
”Ensin muodostimme neljä erilaista skenaariota tulevaisuuden sähköntarpeesta Suomessa, ja pyysimme sidosryhmiltämme palautetta niistä. Teimme skenaarioihin muutoksia palautteen pohjalta, mutta ennen muuta saimme vahvistuksen, että tulevaisuuskuvamme olivat alan mielestä oikeansuuntaisia. Lisäsimme kuitenkin esimerkiksi merituulivoiman kasvua jokaiseen skenaarioon, koska palautteessa uskottiin sen kasvavan skenaarioluonnoksiamme nopeammin”, Fingridin strategisen verkkosuunnittelun päällikkö Mikko Heikkilä toteaa.
Neljä kehitysskenaariota: jokaisessa lisää tuulivoimaa
Fingrid analysoi verkkovisiossa vaatimuksia kantaverkon siirtokapasiteetille niin, että mahdollisimman moni erilaisista tulevaisuusskenaarioista hyötyisi vahvistuksista kustannustehokkaasti. Skenaarioiden nimet ovat Sähköä vientiin, Ilmastoneutraali kasvu, Merellä tuulee sekä Aurinkoa ja akkuja. Visiotyöllä voidaan arvioida, mitä Suomen kunnianhimoinen tavoite hiilineutraalista yhteiskunnasta vuonna 2035 tarkoittaa sähkön kantaverkolle ja sähköjärjestelmälle.
Puhtaan sähkön tarve kasvaa todennäköisesti merkittävästi vuoteen 2035 mennessä esimerkiksi nykyisten teollisuuden prosessien siirtyessä fossiilisista polttoaineista sähköön. Tuulivoimaloita rakennetaan nyt ennen muuta länsirannikolle ja Pohjois-Pohjanmaalle, mutta muutkin sijainnit ovat mahdollisia.
”Jos Itä-Suomen tutkaongelmat voidaan ratkaista, rakentuisi myös sinne todennäköisesti tuulivoimaa. Olemme varautuneet siihenkin, ja muokkaamme suunnitelmiamme kehityksen mukaan. Tuulivoiman alueellinen jakautuminen tasaisemmin mahdollistaisi myös tuulen tehokkaamman hyödyntämisen silloin, kun osassa Suomea tuulee, ja osassa on tyyntä”, Fingridin asiantuntija Eveliina Seppälä sanoo.
Verkkovisiossa Fingrid arvioi, että Suomen vuodelle 2035 asettama hiilineutraaliustavoite edellyttää noin kolmen miljardin euron investointeja kantaverkkoon seuraavan 15 vuoden aikana.
”Panostukset kantaverkkoon mahdollistavat osaltaan sähköintensiivisten investointien tekemisen Suomeen. Ne ovat välttämättömiä Suomen kilpailukyvylle siirryttäessä kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Teollisuuden edustajien laatimat vähähiilitiekartat ovat osoittaneet, että ilmastotavoitteisiin on sitouduttu laajasti”, Seppälä toteaa.
Kantaverkon vahvistusten sijainnit
Tulevaisuudessa tullaan tarvitsemaan nykyiseen verrattuna moninkertainen määrä siirtokapasiteettia pohjoisesta etelään. Tuulivoimaa on rakennettu ja rakennetaan lähitulevaisuudessa runsaasti Pohjois-Pohjanmaalle, ja kulutus on pääsääntöisesti edelleen Etelä-Suomessa. Maa- sekä merituulivoiman lisääminen länsirannikolla kasvattaa tarvetta myös sähkönsiirron vahvistamiseen länsirannikolta Etelä-Suomen asutuskeskuksiin. Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamista auttaisi myös uusien sähkön siirtoyhteyksien toteuttaminen Ruotsiin ja Baltiaan.
”Tuulivoiman kasvattaminen on keino lisätä Suomen sähköomavaraisuutta vuositasolla, mutta ajoittain se vaatii tuontisähköä tuekseen. Pidemmällä tähtäimellä meillä on olemassa kaikki mahdollisuudet myös sähkön nettoviejäksi. Tällä hetkellä Suomeen tuodaan noin viidennes kulutetusta sähköstä”, Heikkilä kertoo.
Tuulivoiman kasvun haasteet kantaverkolle
Kantaverkon kannalta tuulivoiman kasvun tuomat haasteet liittyvät joustotarpeeseen, liitäntään ja siirtokapasiteettiin.
”Tuotantovaihtelu on suuri haaste: mistä saadaan sähköä silloin, kun ei tuule? Vaihtelua tasoittamaan tarvitaan joustavaa kulutusta, säädettävissä olevaa tuotantoa sekä tuontiyhteyksiä. Liittyminen kantaverkkoon pitää olla mahdollista silloinkin, kun tuulivoimaloiden määrä kasvaa. Fingrid on jatkuvassa keskusteluyhteydessä tuulivoimayhtiöiden kanssa, joten voimaloiden liittyminen kantaverkkoon suunnitellaan aina hyvissä ajoin. Jos tuulivoiman tuotanto ei sijaitse samassa paikassa kulutuskohteiden kanssa, on siirtokapasiteettia oltava tarpeeksi jatkossakin tuulivoimaloiden määrän moninkertaistuessa”, Seppälä sanoo.
Fingrid laatii seuraavaksi 10 vuodeksi kantaverkon kehittämissuunnitelman, jossa hyödynnetään verkkovision tuloksia. Kehittämissuunnitelma julkaistaan sidosryhmäkonsultaatioon kesällä.
”Lähitulevaisuuden suunnitelmat ovat jo valmiita, mutta kauemmas katsovat suunnitelmat voivat vielä muuttua matkan varrella. Koska verkkoyhteyksien rakentaminen ottaa aikansa, niitä on lähdettävä toteuttamaan ajoissa, mutta samalla meidän pitää reagoida nopeasti muutoksiin”, Heikkilä toteaa.
Lue lisää verkkovisiosta: https://www.fingrid.fi/ verkkovisio/
Mitä energiamurros tarkoittaa?
Nykyään yhä useammin uutisissakin vilahtaa sana ”energiamurros”. Mitä se oikeastaan tarkoittaa ja milloin sitä sopii odotella tapahtuvaksi? Entä mitä se tarkoittaa meidän sähkönkuluttajien kannalta?
Murros tarkoittaa perustavanlaatuista, suurta muutosta. Energialla taas tarkoitetaan sekä sähköä, lämpöä että liikennepolttoaineita. Perinteisesti energiajärjestelmä on ollut melko yksisuuntainen: sähköä ja lämpöä on tuotettu suurissa yksiköissä ja kuluttajat kodeissa, tehtaissa, kaupoissa ja toimistoissa ovat kuluttaneet sitä sen verran kuin sattuvat kullakin hetkellä tarvitsemaan. Kulutetun sähkön ja muun energian määrä vaihtelee koko ajan, ja tuotanto ja muut osat järjestelmää sopeutuvat kulutuksen muutoksiin. Sähkömarkkina ja muut energian markkinapaikat ovat vuosikymmenien aikana muodostuneet tukemaan tällaista järjestelmää.
Muun muassa ilmanlaadun ja ilmastonmuutoksen vuoksi energiajärjestelmän on muututtava täysin toisenlaiseksi. Tämä muutos on jo huimaa vauhtia käynnissä. Se on prosessi, joka tapahtuu globaalisti askel kerrallaan, sillä energiajärjestelmän laajuista systeemiä ei voi muuttaa yhdessä yössä. Siksi murrosta voi olla vaikea havaita tässä hetkessä. Yksi osa muutosta on, että järjestelmään tulee paljon sähköä, joka tuotetaan hajautetusti pienissä yksiköissä ja jonka tuotanto vaihtelee sään mukaan. Esimerkkeinä tästä tietenkin ovat tuuli- ja aurinkovoima.
Vaihtelevan tuotannon ja kuluttajan roolit kasvavat
Koska tuotannon määrä tulevassa järjestelmässä vaihtelee aiempaa enemmän, on koko järjestelmän muututtava. Kuluttaja ei jatkossa enää vain kuluta, vaan myös joustaa kuluttamansa määrän suhteen: jos sähköä on niukasti saatavilla, kuluttajat vähentävät kulutustaan aktiivisin toimin tai automaattisesti palveluiden kautta. Sähköjärjestelmän näkökulmasta tällainen kulutuksen vähentäminen korkean kulutuksen hetkellä on rahanarvoinen juttu, ja kuluttaja hyötyy tekemästään joustosta taloudellisesti. Lisäksi sähkön- ja lämmönvarastointi tulevat olemaan osa järjestelmää.
Tällaisia teknologisia murroksia on tapahtunut meille varsin tutuissa asioissa, vaikka ne välillä unohtuvat arkisina, askel askeleelta kehittyvinä asioina. Vain muutama vuosikymmen sitten kukaan ei voinut kuvitellakaan, että kotona puhelinpöydällä olevan lankapuhelimen sijaan lapsillakin on taskussaan pikkuinen laite, joka on paitsi puhelin, myös kamera, kalenteri, kompassi, kartta, kello, tietokone, muistikirja, pelilaite, telkkarin korvike ja ties vaikka mitä muutakin. Ja vieläpä hintaan, joka on tavalliselle kuluttajalle saavutettavissa. Alle vuosikymmen sitten kuluttajan oli oltava hyvin tietoinen kuluttamansa datan määrästä – mutta nyt ostamme musiikin ja elokuvat palveluina juurikaan tiedostamatta niihin liittyvän datasiirron määrää. Telekommunikaatiossa on siis tapahtunut suuri murros – ja yhtä lailla sähkö ja energia ovat nyt murroksessa.
Energiamurroksen toteuttaminen on haastavaa, koska kyse on paljosta – energia liittyy kaikkeen! Uuden markkinamallin ja -järjestelmän pitäisi syntyä, mutta elämämme vanhan järjestelmän luomien kehysten sisällä. Vanha kunnon ”muna vai kana?” -asetelma siis. Uutta järjestelmää pitäisi päästä testaamaan, jotta sitä kohden olisi helpompi siirtyä. Samaan aikaan uutta järjestelmää on vaikea luoda, koska rakenteet tukevat vanhaa mallia. Ahvenanmaa on tässä mielessä erittäin mielenkiintoinen kohde: riittävän suuri, riittävän pieni, paljon uusiutuvaa energiaa. Se on yhteydessä suurempaan markkinaan, mutta riittävän itsenäinen kokonaisuus. Ahvenanmaasta voisikin tehdä energiamurroksen koelaboratorion, jossa olisi mahtavat mahdollisuudet testata uusia malleja. Suomessa on nimittäin energiatekniikassa valtava määrä osaamista ja innovaatioita – kunhan ne vain osataan myydä maailmalle! Markkina on globaali ja tarve valtava.
Mistä syntyy tuulivoiman paikallinen hyväksyttävyys Suomessa?
Olen kuntavirkamies. Lähietäisyydeltä katsottuna ympäristöviranhaltija, jolla on usein neulasia hiuksissa maastokäynnin jäljiltä ja jonka puhe on vaikeaselkoista lakipykälä-jargonia. Ympäristöviranhaltijan tehtävä on huolehtia ympäristön edusta. Pykäläviidakko onkin osattava kahlata kaikkiin suuntiin. Joskus normi-viidakkotaidot eivät kuitenkaan riitä. Kymmenisen vuotta sitten näin kävi, kun ihmettelin tuulivoiman rakentamista ja tuolloin vielä olematonta normiohjausta, mutta samaan aikaan erityistä sosio-teknologista paradoksia: tuulivoiman laaja yleinen hyväksyttävyys kääntyy usein paikallisella tasolla vastustukseksi. Vaihdoin hetkeksi tutkijan rooliin. Päätin selvittää, miten tuulivoiman paikallinen hyväksyttävyys Suomessa rakentuu.
Mitä tutkin?
Tarkoitukseni ei ollut etsiä hyväksyttävyysreseptiä, joka sopisi kaikkiin tilanteisiin. Myönnän, että idea kävi mielessäni. Miten siistiä olisikaan löytää kaava, jota noudattamalla rakentamishankkeiden toteutettavuus selviäisi nopeasti ja tuulivoimatuotantoalue toteutuisi täsmälleen oikealle paikalle, ilman turhaa työtä, epätietoisuutta ja viivytyksiä. Kaikki osapuolet – ihmiset ja ympäristö – olisivat prosessin jälkeen tyytyväisiä, oli ratkaisu sitten rakentamisen salliva tai kieltävä. Hyväksyttävyys ja sen jälkeen itse toiminta ratkeaisivat samalla kertaa.
Realismi onneksi pääsi mukaan tutkimussuunnitelmaani. Päädyin tavoittelemaan parempaa ymmärrystä määräävistä tekijöistä tuulivoiman paikallisessa hyväksyttävyydessä. Paljon vaatimattomampaa kuin kaiken kattava resepti. Kirjallisuuden perusteella olin tietysti jo alkanut ymmärtää, että hyväksyttävyyttä voivat eri tilanteissa säädellä erilaiset tekijät. Minä keskityin paikan merkitykseen, osallistumiseen ja tuulivoiman herättämiin tunteisiin, koska ne nousivat esiselvitystyössä kiinnostavasti esille.
Tuulivoimaloiden sijaintipaikka
Tutkimusryhmämme havaitsi, että vakituisille ja vapaa-ajan asukkaille maaseutu merkitsi eri asioita. Suhtautuminen polarisoitui lähellä suunniteltuja tuulivoimaloita siten, että vapaa-ajan asukkaat ilmaisivat negatiivisia kantoja, kun taas vakituiset asukkaat suhtautuivat positiivisesti. Vapaa-ajan asukkaat arvioivat negatiivisimmiksi tuulivoimaloiden vaikutukset paikkakunnan kehitykseen, imagoon, maisemaan, turismiin, talouteen ja omaisuuden arvoon. Yhteistäkin vakituisille ja vapaa-ajan asukkaille löytyi: tietotaso energiantuotantomuodoista ja kiinnostus energia-asioihin sekä yleisellä tasolla myönteinen suhtautuminen tuulivoimaan.
Maiseman muutoksen ohella äänikysymykset aiheuttavat asukkaiden keskuudessa huolta. Tiedetään, että ääni häiritsee enemmän, jos tuulivoimalat näkyvät. Tutkimuksessamme totesimme kuitenkin, että tuulivoimaloiden ääni kuului vain harvoin sisällä eikä äänihavaintojen yhteyttä hyväksyttävyyteen voitu tässä tutkimuksessa analysoida.
Selväksi tuli ainakin, että asukasryhmillä on erilaisia paikkaan sidottuja käsityksiä, vaikka maiseman muutos ja ääni ovat keskeisiä koettuja vaikutuksia. Ei siis pidä olettaa paikallisten asukkaiden olevan yksi yhtenäinen ryhmä. Tässä hetkessä, etätyön hämärtäessä vakituisen ja vapaa-ajan paikkojen määritelmiä, olisikin mielenkiintoista selvittää käsityksiä uudelleen. Koettaisiinko maiseman muutos ja äänivaikutukset edelleen samoin?
Osallistuminen suunnitteluprosessin aikana
Havaitsimme, että tuulivoimahankkeiden edetessä asukkaat saavat tietoa. Ihmiset eivät silti kokeneet voivansa oikeasti vaikuttaa tuulivoimahankkeen suunnitteluun. Osallistumattomuus oli toisaalta monen kohdalla tietoinen valinta. Osallistumisoikeus suunnitteluvaiheessa ei suoraan lisää hyväksyttävyyttä: ihmiset ovat melko passiivisia ja aktiiviset ihmiset saattavat silti kokea vaikutukset negatiivisina.
Tuulivoimahankkeissa olisi tarvetta jatkaa osallistumismenettelyä rakentamisen jälkeenkin. Asukkaat toivoivat muutakin kuin pelkkää informaation jakamista. Tuulivoimalat voivat naapurina olla merkittävä muutos, jos suunnitteluvaihe on mennyt ohi ilman kontakteja toimijoihin.
Itse näen ylipäätään ongelmallisena asukkaiden passiivisuuden silloin, kun asuinalueelle suunnitellaan jotakin uutta. Suomalaisten osallistumisen kansalaistaitoja pitäisi kohentaa. Ehkä menettelyt ovat nyt liian vaikeita? Tai vaativat liikaa perehtymistä ja siten vaivannäköä? Ajattelen niin, että oman ympäristön seuraaminen synnyttää parhaimmillaan myös vastuuta, jonka kuuluisi olla yhteistä.
Tunteet ja paikalliset tuulivoimahankkeet
Tuulivoima herättää tunteita hankkeen eri vaiheissa. Myönteisiä ja kielteisiä tunteita ilmaistiin talouden, paikan, maiseman, vuorovaikutuksen ja arjen konteksteihin liittyen. Vaikuttaa siltä, ettei tunteita vielä suomalaisessa tuulivoimakeskustellussa tunnisteta tai haluta tunnistaa. Haastateltavien oli vaikea nimetä tunteita.
Nykyinen tuulivoimarakentamisen hallinta ei sisällä eritystä foorumia muutokseen liittyvien tunteiden käsittelyyn. Tunteiden ohittaminen voi kuitenkin olla vaarallista, sillä ne vaikuttavat käyttäytymisaikomuksiin; hyväksyntään tai vastustukseen. Olisiko hallintomenettelyä mahdollista kehittää niin, että tunteiden kokeminen ja jakaminen olisi mahdollista ilman leimaamisen kokemusta? Vähintäänkin tarvittaisiin myötäelämisen tunnetta, joka voisi auttaa asukkaita ja tuulivoiman rakentajia eri näkökulmien ymmärtämisessä ja vuorovaikutuksessa.
Hyväksyttävyys on ainutlaatuista
Ymmärrän nyt paremmin, miksi kaikkea ei voi määritellä lukuina tai ratkaista pelkästään lakipykäliä lukemalla. Tai ettei tuulivoiman hyväksyttävyys paikallisesti todellakaan tarkoita samaa kuin yleinen hyväksyttävyys, vaikka näillä yhteys onkin. Hyväksyttävyyttä ei tarjota eikä oteta valmiina, vaan jokaisessa tapauksessa se on selvitettävä ja rakennettava. Hyväksyttävyys voi olla ehdollista ja se voi myös muuttua.
Tuulivoimateknologia sinänsä ei synnytä hyväksyttävyyttä vaan ratkaisevaa on ihmisen tulkinta tilanteesta. On täysin normaalia, että tuulivoima-asioissa järki ja tunteet näyttävät välillä olevan pahasti ristiriidassa. Juuri siksi ihmisten välisen kommunikaation merkitystä ei voi liikaa korostaa. Tuulivoiman paikallinen hyväksyttävyys on ikään kuin erilaisten arvioiden summa – ja siten mitä suurimmassa määrin mahdollisuus tehdä asiat aina paremmin.
Väitöskirja-julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-335-230-8
Tuulivoimainvestointeja miljardeilla
Suomen talousuutisiin tuli positiivinen vire helmikuussa 2021, kun Metsä Groupiin kuuluva Metsä Fibre kertoi investoivansa 1,6 miljardia euroa Kemin uuteen biotuotetehtaaseen. Upea uutinen Suomen taloudelle. Yhtä lailla hatun noston – ja sitä palstatilaa – ansaitsevat lukuisat tuulivoimaa koskevat investointipäätökset, joita on tehty läpi monin tavoin haastavan korona-vuodenkin.
Kuten Helsingin Sanomat artikkelissaan 20.2.2021 toteaa, uutta tuulivoimaa on parhaillaan rakenteilla yli kahden miljardin euron arvosta. Mikäli jo kaavoitetut ja luvitetut tuulipuistot etenevät investointivaiheeseen, voi meillä olla seuraavan kahden vuoden kuluessa jopa yli kolmen miljardin euron edestä investointeja tuulivoimaan. Tämä kolme siis tuon jo rakenteilla olevan kahden miljardin lisäksi. Hattuja ylös ja kuplia laseihin!
Rakenteilla olevan 2,4 gigawatin tuulivoimakapasiteetin rakentamisenaikainen työllisyysvaikutus kerrannaisvaikutuksineen on noin 15 000 – 16 000 henkilötyövuotta ja edelleen käyttövaiheessa useita tuhansia henkilöitä vuodessa. Tuulivoima-ala työllistää koko ajan enemmän ja enemmän ja yhä moninaisempiin tehtäviin. Selvää on, että nämä investointiuutiset ovat niitä, mitä taloutemme tällä hetkellä kaipaa. Tuulivoimaan liittyviä investointiuutisia kaipaavat myös ilmastomme ja sähköntuotantomme kehitys päästöttömäksi. Tuulivoimalla on myös tärkeä merkitys sähköntuotantomme omavaraisuuden kasvattamisessa. Toivotaan, että saamme lukea vuoden 2021 aikana lisää positiivisia uutisia koskien yhä uusia tuulivoimainvestointeja.
Tuulivoimainvestoinnit ovat merkittäviä paitsi Suomen talouden, myös useiden kuntien talouden kannalta. Suomessa on jo arviolta puolen kymmentä kuntaa, jotka positiivisen työllisyysvaikutuksen lisäksi saavat tuulivoimaloista yli miljoona euroa kiinteistöverotuloja vuonna 2021. Parhaimmillaan tuulivoimasta saatavat kiinteistöverotuotot vastaavat useaa prosenttiyksikköä kuntaverossa. Ei ihme, että tuulivoimarakentamista toivovat myös monet sellaiset kunnat, joissa sitä ei vielä ole.
Paikallinen päätöksenteko on keskeisessä roolissa tuulivoimahankkeiden kaavoituksessa. Julkisuudessa kerrotut positiiviset faktat tuulivoimainvestointien suuruutta ja kotimaisuusastetta sekä voimaloiden kiinteistöverotuottoja koskien ovat tärkeitä tekijöitä, joita nykyiset ja tulevat kuntapäättäjät ottavat huomioon päätöksenteossaan. Paikalliset yritykset työllistyvät erityisesti toteutusvaiheen maanrakennustöissä sekä myöhemmin alueen huoltotöissä. Tuulipuistoalueen infrasta hyötyvät niin metsästäjät kuin puukauppaa tekevät metsänomistajatkin. Monet tuulivoimatoimijat ovat avoimia myös uusille tavoille tehdä yhteistyötä paikallisten asukkaiden kanssa. Huolehditaan yhdessä siitä, että myös tulevat päättäjät tuntevat mahdollisimman hyvin kaikki ne hyödyt, joita kunnat voivat voimaloista saada.
Mikä on kuntien rooli päästövähennystalkoissa?
Ilmastonmuutos on jo pidemmän aikaa raivannut tietään yhdeksi keskeisimmistä globaaleista huolenaiheistamme. Viisi vuotta sitten solmitussa Pariisin ilmastosopimuksessa valtiot sopivat tavoittelevansa aiempaa kestävämpää kehitysuraa, jossa maapallon keskilämpötilan nousu pidettäisiin selvästi kahden, mutta mieluiten puolentoista asteen sisällä suhteessa esiteolliseen aikaan. Tämän sanottiin edellyttävän sitä, että nettonollapäästöt saavutetaan globaalisti viimeistään vuonna 2050, eli silloin ilmakehästä poistetaan yhtä paljon hiilidioksidia kuin sinne päästetään.
Viime vuosien keskusteluissa on todettu, että hiilineutraalius tulisi saavuttaa jo paljon aiemmin Suomen kaltaisissa kehittyneissä maissa. Keskusteluun vastattiin, ja nykyinen hallitus kiristi Suomen kansallista hiilineutraaliustavoitetta kymmenellä vuodella vuoteen 2035. Päästökaupan ulkopuoliseen niin sanottuun taakanjakosektoriin painottuvaa keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaa ollaan päivittämässä vuonna 2021, ja myös EU on suunnitellut kiristävänsä tavoitteitaan.
Kunnat vaikuttajina ilmastotalkoissa
Monet kunnat ja kaupungit ovat ymmärtäneet ilmastonmuutoksen hillinnän kiireellisyyden ja vapaaehtoisesti asettaneet itselleen tiukat tavoitteet. Kunnianhimoisimmat kunnat tavoittelivat saavuttavansa hiilineutraaliuden jo vuonna 2020.
Helsingin osalta on arvioitu, että kuntaorganisaatio voi suoraan vaikuttaa vain noin kymmeneen prosenttiin kuntansa alueella syntyvistä päästöistä. Kunta voi vähentää omia päästöjään esimerkiksi omistamiensa rakennusten ja lämpölaitosten energiaratkaisuilla tai tukemalla henkilökuntansa ilmastoystävällisiä toimintatapoja. Monet kunnat ovat päättäneet luopua öljylämmityksestä kiinteistöissään, ja useat kunnat investoivat energiatehokkuuteen esimerkiksi digitaalisten ratkaisujen avulla, kuten Porvoossa. Yhä useampi kunta tuottaa kiinteistöihinsä sähköä ja lämpöä uusiutuvien energiamuotojen yhdistelmillä, hyödyntäen maa- ja hukkalämpöä sekä tuuli- ja aurinkoenergiaa. Esimerkiksi Raahe ja Ii tuottavat tuulivoimaa yli oman tarpeensa, alentaen sähkön kansallista päästökerrointa.
Suorien päästövähennysten lisäksi kunnalla on merkittävä rooli esimerkillisenä toimijana ja suunnannäyttäjänä, sekä tekoja mahdollistavana ja niihin kannustavana, palveluja tarjoavana tahona. Kunta voi ohjata alueensa eri toimijoita kohti kestävämpiä ratkaisuja esimerkiksi kaavoituksen keinoin tai lisäämällä kestävän liikkumisen mahdollisuuksia. Viestinnällä on myös suuri rooli, ja kunnallisia ja alueellisia ilmastonmuutoksen hillintää tukevia kampanjoita on Suomessa nähty lukuisia.
Ii ja Lappeenranta tarjoavat työntekijöidensä siirtymisiin omistusautojen sijaan yhteiskäyttösähköautoja, jotka ovat iltaisin ja viikonloppuisin kuntalaisten käytössä. Tampereella ja Helsingissä on panostettu seudun kattavaan ja helppokäyttöiseen julkisen liikenteen verkostoon uusine ratikoineen tai edullisine yhteiskäyttökaupunkipyörineen. Uutta tukirahoitusta kiinteistöjen energiaremontteihin on kampanjoitu ja hyödynnetty useilla alueilla, ja aurinkovoimaloiden yhteishankintoja ja kansalaisten energianeuvontaa on tehty ympäri Suomen. Kunnat tekevät myös paljon yhdessä sekä seutukunta- että maakuntatasoilla.
Verkostot päästövähennystyön tukena
Monet hyvät päästövähennyksiin tähtäävistä kampanjoista ja kokeiluista saavat alkunsa tai ainakin leviävät muihin kuntiin erilaisten verkostojen avulla. Esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen koordinoimassa Hinku-verkostossa yli 75 erikokoista kuntaa ja kaupunkia sekä viisi maakuntaa tavoittelee vähintään 80 prosentin kasvihuonekaasupäästövähennystä vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasolta. Kuntien ilmastotyötä tukee myös Suomen Kuntaliiton Ilmastokunnat-toiminta sekä erinäiset verkostot, kuten esimerkiksi, kansainvälinen kaupunginjohtajien verkosto Covenant of Mayors, sekä Motivan ja SYKE:n yhdessä vetämä resurssiviisaiden kuntien Fisu-verkosto (Finnish Sustainable Communities), jonka 11 jäsenkuntaa tavoittelee hiilineutraaliuden lisäksi jätteettömyyttä ja ylikulutuksen taltuttamista vuoteen 2050 mennessä.
Kesällä 2020 valmistunut tutkimus tarkasteli kuntaverkoston vaikutusta kunnan päästöihin. Ekonometrisen mallinnuksen mukaan Hinku-kunnan päästöt ovat noin 3 prosenttia alemmalla tasolla kuin mitä ne olisivat ilman verkostoa, kun muut päästöihin vaikuttavat tekijät oli huomioitu. Hinku-kunnaksi liitytään sitoutumalla kunnanvaltuuston päätöksellä yhteiseen tavoitteeseen, joka sisältää ilmastonmuutoksen hillintä- ja päästövähennystyön kaikessa kunnan toiminnassa. Päästövähennykset syntyvätkin useiden eri sektoreiden muutoksista. Verkoston kautta kunnat saavat inspiraatiota, motivaatiota ja vertaistukea, sekä asiantuntija-apua, selvityksiä ja erinäisiä työkaluja esimerkiksi päästövähennystiekarttojen, energiatehokkuusinvestointien tai yhteishankintojen suunnitteluun, rahoittamiseen ja toteuttamiseen. Johdon sitoutumisella sekä ilmastotyön riittävällä resursoimisella ja sen jalkautumisella läpi kuntaorganisaation todettiin olevan suuri merkitys käytännön työn toteuttamisessa.
Koska ilmastotavoite on yhteinen, kunnan on hyvä houkutella alueen yrityksiä ja kansalaisia mukaan ilmastotalkoisiin esimerkiksi positiivisen viestinnän ja kansalaisaktiivisuuteen kannustamisen, hyvien esimerkkien ja tukimahdollisuuksien jakamisen kautta.
Tällä hetkellä Hinku-kuntien asiantuntijatukea toteutetaan pääosin suuren EU Life-ohjelman Kohti hiilineutraaleja kuntia ja maakuntia eli Canemure-hankkeen kautta. Hankkeessa vauhditetaan Suomen kansallisten energia- ja ilmastostrategioiden toteutusta usean partnerin, konkreettisten päästövähennystoimenpiteiden, alueellisen yhteistyöverkoston ja keskitetyn asiantuntijatuen avulla. Hankkeen tuotokset tukevat laajasti kuntien päästövähennystyötä.
Jokaisen on toimittava, jotta pääsemme eteenpäin
Yksin olemme pieniä. On selvää, ettei mikään suomalainen kunta voi yksin taklata ilmastonmuutoksen suurta taakkaa, eikä sitä voi tehdä myöskään yksittäinen henkilö tai edes koko Suomen valtio. Sen sijaan meidän on kaikkien toimittava yhdessä ja jokaisen tehtävä oma osansa. Oli motivaationa sitten päästöjen vähentäminen tai taloudelliset säästöt – kaikkia hyviä tekoja tarvitaan.
Kansainvälisellä tasolla päätetään yhteinen päämäärä ja pelisäännöt, ja valtiotason vastuulla on säätää lait ja tarjota kannustavat puitteet asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kuntien rooliksi jää toteuttaa tehokkaita päästövähennystoimia omien resurssien ja toimivaltansa puitteissa, sekä ohjata, kannustaa ja edesauttaa paikallisten yritysten ja kuntalaisten matkaa kohti kestävämpää tulevaisuutta. Pientenkin tekojen vaikuttavuus voi skaalautua varsin merkittäväksi, kun tekijöiden määrä kasvaa.
Lue lisää:
- hiilineutraalisuomi.fi
- Kohti hiilineutraalia kuntaa: ilmastoverkoston vaikutus kunnan ilmastotyöhön ja päästöihin (2020). Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20/2020. Kirjoittanut: Riekkinen, V.; Saikku, L.; Karhinen, S.; Aro, R.; Helonheimo, T.; Peltomaa, J.; Pitkänen, K.; Lounasheimo, J.; Kokkonen, V.; Seppälä, J. http://hdl.handle.net/10138/315400
- Impact of a climate network: The role of intermediaries in local level climate action (2021). Global Environmental Change, vol. 67. Kirjoittanut: Karhinen, S.; Peltomaa, J.; Riekkinen, V.; Saikku, L. https://doi.org/10.1016/j.gloenvcha.2021.102225