Uutisia ulkomailta

GWEC: Merituulivoima tasaisessa kasvussa

Global Wind Energy Council (GWEC) on julkaissut merituulivoiman kehitysnäkymänsä, joiden mukaan ala jatkaa tasaista kasvuaan, joskin myös poliittisen tuen tarve toimintaympäristön turvaamiseksi on kasvava. Vuonna 2020 valmistui Kiinan johdolla globaalisti 6,1 GW uutta merituulivoimakapasiteettia. GWEC:in raportin pääviestejä olivat:

COVID-pandemiasta huolimatta vuosi 2020 oli historian toiseksi vilkkain vuosi merituulivoiman rakentamisessa.
Merituulivoimalla on suurin kasvupotentiaali kaikista uusiutuvan energian tekniikoista, mutta toimintaympäristöä on parannettava nopeasti, jotta kansainväliset hiilineutraaliustavoitteet voidaan saavuttaa.
Nykyinen merituulivoimakapasiteetti kattaa vain kaksi prosenttia siitä, mitä maailma tarvitsee ollakseen hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä.
Raportissa ennustetaan nykyisellä politiikalla 235 GW uutta merituulivoimakapasiteettia rakennettavaksi seuraavan vuosikymmenen aikana. Tämä on seitsemän kertaa enemmän kuin nykyisten markkinoiden koko.

Lähde: GWEC

Esittelyssä maailman suurin tuulivoimala

Maailman toistaiseksi suurin tuulivoima on esitelty Kiinassa. MingYang Smart Energyn voimalamalli on teholtaan 16 megawattia ja napakorkeudeltaan huikeat 264 metriä, ja se on muiden suurimpien voimalamallien tavoin suunniteltu merelle. Merituulivoimalan lavan pituus on 118 metriä ja roottorin halkaisia 242 metriä. Tämä tarkoittaa, että parhaimmillaan tuulivoimalan lavat halkovat ilmaa noin 46 000 neliömetrin alalta, mikä vastaa noin kuutta jalkapallokenttää.

Pelkästään yksi tuulivoimala voi valmistajan mukaan tuottaa sähköt 20000 kotitaloudelle vuodessa, ja sen vuosituotanto on noin 80 GWh. Uusi voimala voi tuottaa sähköä vuodessa 45 prosenttia enemmän kuin MingYangin aiempi MySE 11.0-203 -voimalatyyppi, vaikka sen lavat ovat vain 19 prosenttia pidemmät.

Vertailuksi: Suomen tällä hetkellä korkein maalle rakennettu tuulivoimala (4,5 MW) on napakorkeudeltaan 175 metriä ja sen lavat ovat 75 metriä pitkät.

Lähde: New Atlas

Siemens Gamesalta ensimmäiset täysin kierrätettävät tuulivoimalan lavat

Siemens Gamesa Renewable Energy (SGRE) on avannut pelin täysin kierrätettävissä olevista tuulivoimaloiden lavoista. Yritys on valmistanut Aalborgin toimipisteessään kuusi 81 metriä pitkää, kierrätettävää lapaa, jotka tullaan ottamaan käyttöön ensi vuonna mm. merituulivoimaloissa Pohjanmerellä.

Lavat valmistetaan uudentyyppisestä hartsista, joka mahdollistaa sen erottelun muista materiaaleista lavan elinkaaren lopussa. Lapamateriaalien toisistaan erottelemisen haasteet ovat olleet tähän saakka suurin lapojen täyden kierrätettävyyden kompastuskivi.

Siemens Gamesan tavoitteena on, että kaikki sen tuottamat tuulivoimaloiden lavat ovat täysin kierrätettäviä vuoteen 2030 mennessä, ja että kaikki sen tuulivoimalat ovat kokonaisuudessaan täysin kierrätettäviä vuoteen 2040 mennessä.

Lähde: Windpower Monthly

Eurooppa johtaa kelluvan tuulivoiman markkinoita

RenewableUK:n selvityksen mukaan ympäri maailmaa sijaitsevien kelluvien merituulivoimahankkeiden kokonaiskapasiteetti on tällä hetkellä yli 54 GW. Luvussa on mukana hankkeet aina varhaisesta kehitysvaiheesta toiminnassa oleviin merituulipuistoihin.

Yli puolet kapasiteettista on Euroopassa (30,9 GW). Eniten kelluvaa tuulivoimaa Euroopan alueella on Iso-Britanniassa (8,8 GW) ja toiseksi eniten Irlannissa (7,7 GW). Kolmanneksi suurin kelluvan tuulivoiman rakentaja on Ruotsi 6,2 GW:lla. Myös Norja, Espanja ja Ranska aikovat ottaa käyttöön kelluvia tuulivoimaloita.

Suurimmat toimijat kelluvan tuulivoiman kentällä Euroopan ulkopuolella ovat Australia (7,4 GW), Etelä -Korea (7,1 GW) ja Yhdysvallat (5,5 GW).

Maailman ensimmäinen kelluva tuulipuisto Hywind on toiminut Skotlannin vesillä vuodesta 2017 ja toinen kelluva projekti, Kincardine, on nyt lähes täysin toiminnassa. Hywindin tuulipuisto koostuu kuudesta tuulivoimalasta (30 MW), jotka tuottavat sähköt noin 20 000 kotitaloudelle vuodessa. Valmistuessaan Kincardine tulee olemaan maailman suurin kelluva tuulipuisto 50 MW:n teholla. Iso-Britannia tulee todennäköisesti olemaan kelluvan tuulivoimamarkkinan johtavia maita myös tulevaisuudessa; syyskuussa 2021 maan hallitus julkisti 24 miljoonan punnan budjetin, joka tukee kelluvia projekteja seuraavassa, joulukuussa avattavassa huutokaupassa.

Lähde: RenewableUK

Tuulivoima työllistää tuhansia suomalaisia

Tuulivoimahanke esisuunnitteluvaiheesta valmiiksi puistoksi on vuosien projekti, johon kuuluu useita eri vaiheita. Eri vaiheidensa aikana hanke työllistää monien ammattikuntien edustajia, muun muassa biologeja, arkeologeja, kaavoittajia, maanmittaajia, rakennusinsinöörejä, lakimiehiä, hankekehittäjiä, tuulivoima-asentajia, kuljetus- ja maansiirtoalan ammattilaisia, konsultteja sekä useita muita omien alojensa osaajia. Suomeen rakennettu tuulivoima työllistää jo nyt suorasti ja epäsuorasti kymmeniä tuhansia suomalaisia ja tulevaisuudessa määrä tulee tuulivoimaloiden määrän noustessa kasvamaan. Tuulivoimalat vaativat paljon huoltoa ja kunnossapitoa, ja suurin työllistävä vaikutus tuleekin käyttövaiheessa, joka kestää noin 20 – 25 vuotta.

Tuulivoimarakentamisen kiihtyvä vauhti Suomessa näkyy uusien markkinaehtoisten hankkeiden julkaisujen ja käyttöönotettujen tuulivoima-alueiden lisäksi myös alalla avoinna olevien työpaikkojen määrässä. Tällä hetkellä pelkästään STY:n verkkosivuilla on avoinna liki kymmenen jäsenyritysten ilmoittamaa työpaikkaa eri puolille Suomea. Ja tässä on vain osa alalla avoinna olevista työpaikoista. Nopeasti kasvava ala tarjoaa enenevissä määrin töitä ja tarvitsee kiihtyvällä vauhdilla lisää osaajia.

Kuinka paljon tuulivoima työllistää Suomessa?

STY:n teettämän selvityksen (2019) mukaan vuoden 2018 loppuun mennessä Suomeen rakennettu tuulivoimakapasiteetti (noin 2 000 MW) luo 25-vuotisen elinkaarensa aikana työtä suomalaisille yhteensä 55 800 henkilötyövuoden* verran (henkilötyövuodella tarkoitetaan täyttä työaikaa tekevän henkilön koko vuoden työskentelyä). Tuulivoimatuotannon suora työllistävä vaikutus on 2 600 henkilötyövuotta ja kerrannaisvaikutusten aikaansaama työvoiman tarve on noin 53 200 henkilötyövuotta. Kerrannaisvaikutusten osuus tuulivoimatuotannon työllisyysvaikutuksista on luonnollisesti suuri, sillä hankkeissa tarvitaan paljon eri alojen asiantuntijapalveluita, konsultointia ja osaamista. Tuulivoimatuotannon lisäksi Suomessa on erittäin paljon tuulivoimaloiden komponenttien valmistusta ja vientiä. Kotimainen tuulivoimateknologia työllisti vuonna 2018 noin 2 000 henkilöä.

Kotimaisten työpaikkojen lukumäärä tulee kasvamaan nopeasti uusien tuulivoimahankkeiden myötä – tällä hetkellä Suomessa on rakenteilla tuulivoimahankkeita noin 2 500 megawatin edestä. Jo tämä määrä tulee tuplaamaan raportissa tarkastellut työllisyysvaikutukset. Vuoteen 2030 mennessä Suomessa on arvion mukaan noin 8 000 megawattia tuulivoimaa.

Hajautettuja työpaikkoja huollosta ja kunnossapidosta

Tuulivoima työllistää hajautetusti suomalaisia ympäri maata, mikä myös jakaa työn tuomaa hyvinvointia ympäri Suomea. Tuulivoima työllistää paljon väkeä kerrallaan rakennusaikana, mutta suurin työllistävä vaikutus syntyy 20-25 vuotta kestävän käyttövaiheen aikana huollon ja kunnossapidon kautta. Voimaloiden huolto ja kunnossapito ovat oleellinen osa sähköntuotantoa, sillä tuulivoimalat kohtaavat jatkuvasti valtavia voimia ja rasitusta ja tulovirta perustuu tuotettuun sähköön. Huoltovasteen on oltava nopea ja voimaloiden huoltajien täytyykin pääsääntöisesti löytyä työssäkäyntialueelta, eli suhteellisen läheltä tuulivoimaloita.

Tuulivoimaloiden huolto tapahtuu usein pitkään voimalavalmistajan toimesta voimaloiden oston yhteydessä sovitun huoltosopimuksen mukaisesti. Huoltosopimusten kesto vaihtelee ollen tyypillisesti noin 10-15 vuotta. Voimalavalmistajat perustavat eri maihin huoltopisteidensä verkostot siten, että kaikkien voimaloiden huolto saadaan hoidettua mahdollisimman lyhyillä vasteajoilla ja tehokkaasti. Karkean nyrkkisäännön mukaan noin kymmenen voimalaa vaatii työssäkäyntietäisyydelle kaksi tuulivoima-asentajaa, sillä työskentely tuulivoimaloissa tehdään poikkeuksetta pareittain.

Esimerkiksi saksalainen voimalavalmistaja Nordex perusti konttorinsa Suomeen vajaa seitsemän vuotta sitten. Viime vuosien aikana tiimi on kasvanut yli 70 henkilöön, ja lisää väkeä rekrytoidaan jatkuvasti. Nordexilla on yli 40 asentajaa huoltopisteissään Sodankylässä, Iissä, Hyrynsalmella, Kalajoella, Perhossa ja Porissa. Nordexin mukaan tuulivoimaloiden normaalit huollot ja operointi tehdään pitkälti oman väen voimin. Isommat osien vaihdot ja erikoistyöt tehdään joko talon sisältä saatavien, muista maista tulevien vahvistusten tai alihankkijoiden avulla.

Tuulivoimalavalmistajien palkkaaman työvoiman lisäksi Suomessa on monta tuulivoimahuoltoihin erikoistunutta yritystä, jotka kasvattavat osuuttaan huoltomarkkinoilla ja ovat pystyneet palkkaamaan lisää suomalaista henkilökuntaa. Suomesta löytyy myös lapahuoltoon, -säätöön ja -korjauksiin erikoistuneita yhtiöitä, jotka ovat kasvattaneet toimintaansa kotimaassa sekä myös ulkomailla.

KiMuRa ratkaisee lapajätehaastetta

Tuulivoimala on erittäin hyvin kierrätettävissä. Ainoana haasteena on ollut lapajäte, joka on ollut tähän asti vaikeasti kierrätettävää materiaalia. Muovikomposiitin kierrätys on ollut koko yhteiskunnan kattava haaste. Muoviteollisuus ry:n Komposiittijaosto tarttui haasteeseen alkuvuodesta 2020, ja kokosi saman pöydän ääreen laajan joukon toimijoita. Porukassa on mukana niin komposiittituotteiden tuottajia, loppukäyttäjiä, kiertotaloustoimijoita kuin uusiokäyttöä edustavia tahoja. Kierrätyshaasteen ympärille muotoiltiin Muovitiekartan hengen mukainen, KiMuRa-nimen saanut projekti. KiMuRa on lyhenne sanoista ”kierrätetty, murskattu raaka-aine”. Projekti sai rahoituksen ympäristöministeriöltä loppuvuonna 2020. Sen keskiössä on luoda kustannustehokas muovikomposiittijätteen kierrätyslogistiikka varmistamaan, että muovikomposiittijäte saadaan tehokkaasti mahdolliseen hyödyntämispisteeseen.

Muovikomposiitit sisältävät tyypillisesti useita erilaisia materiaaleja ja toisistaan vaikeasti erotettavia kerroksia. Muovikomposiittijätteen kierrättämiseen liittyy myös muita haasteita kuin itse materiaalin monimutkaisuus: Esimerkiksi veneet ovat kuluttajatuotteita ja logistiikkaketju niiden kierrätykseen saamiseksi on vaikea järjestää. Tuulivoimaloiden lavat taas tulevat hallitusti yritysmaailman puolelta ja tonneihin nähden pistemäisistä lähteistä, mutta kappaleet ja massat ovat suuria. Onkin erittäin tärkeää, että muovikomposiittijätteelle saadaan rakennettua selkeä ja hallittu reitti, jonka päätepisteenä on materiaalin hyödyntäminen jollakin tapaa.

”Muoviala haluaa olla vastuullinen, ja onkin todella tärkeää, että muovikomposiittimateriaalit saadaan kiertoon. Tätä on yritetty aiemminkin, mutta aihe on haastava. Tämän hankkeen voimavara on se, että mukana on koko toimintaketju jätteen syntypaikalta sen hyödyntäjään asti. Hankkeeseen osallistuu komposiittiyrityksiä eri puolilta Suomea, mikä tukee tiedon kulkemista paikallisesti. Veneteollisuus ry ja Suomen Tuulivoimayhdistys ry ovat mukana end of life -tuotteiden osalta tärkeinä toimijoina, joiden tarve muovikomposiittijätteen tehokkaalle käsittelylle on ilmeinen”, sanoo projektin vetäjänä toimiva Muoviteollisuus ry:n Komposiittijaoston puheenjohtaja Mika Mustakangas, joka työskentelee Patria Aerostructures Oy:n liiketoiminnan kehityksessä

Pölyt hallintaan

Elinkaarensa päähän tulleille komposiittituotteille ei tällä hetkellä ole Suomessa yhtenäistä jätteenkäsittelymallia. Yrityksissä syntyvä muovikomposiittijäte menee joko sekajätteen mukana jätteenpolttoon tai määräaikaisella poikkeusluvalla kaatopaikalle. Polton haasteena on materiaalin huono lämpöarvo ja syntyvän tuhkan suuri määrä. Vain osa jätteenpolttolaitoksista voi ottaa vastaan komposiittituotteita, ja nekin rajatuissa määrin. Nyt on siis luotava toimiva kierrätysjärjestelmä, joka mahdollistaa kaikkien näkökulmasta teknistaloudellisesti järkevän toimintatavan ja ympäristön kannalta kestävän ratkaisun. Eri toimijatahojen yhteistyö on välttämätöntä.

KiMuRa-hankkeen aikana luodaan ja pilotoidaan muovikomposiittimateriaalien kierrätystoimintamalli, tarvittavat lajittelujärjestelyt yrityksissä sekä jätteen kiertotalouslogistiikka keräilyasemille ja loppukäyttöön. Projektissa kiertotaloustoimijana on mukana Kuusakoski Oy, joka suunnittelee ja toteuttaa kertyneen jätteen murskauksen ja seulonnan. ”Tämä on meille kokonaan uutta liiketoimintaa. On hienoa saada valtakunnanlaajuinen keräysverkosto muovikomposiittijätteelle, jolle ei ole ollut olemassa kiertotalousratkaisua aiemmin”, sanoo Anu Söderena, Kuusakoski Oy:n materiaalipäällikkö. Lasikuitupöly on terveydelle haitallista, joten Kuusakoskella panostetaan erityisesti murskauksen ja seulonnan pölynhallintaan. ”Lasikuitupöly on erittäin hienojakoista. Me investoimme erityisesti tähän käyttötarkoitukseen suunniteltuun pölynhallintajärjestelmään”, Söderena jatkaa. Projektin alkuvaiheessa Kuusakoski kerää muovikomposiittijätettä kuudelle jätepihalle eri puolilla Suomea, mutta murskaus ja seulonta on keskitetty yhdelle käsittelypihalle. Yksi keräyspihoista on suunnitteilla Kalajoelle, sopivasti tuulivoimatuotannon kannalta keskeiselle alueelle.

Jätemurska toimitetaan Finnsementille sementin raaka-aineeksi. Komposiittijätteestä muoviosa toimii sementin valmistuksessa fossiilisia polttoaineita korvaavana polttoaineena ja lujitteet toimivat raaka-aineina klinkkerinvalmistuksessa. Klinkkeri on sementinvalmistuksen välituote. Kyseessä on lujitemuovijätteen rinnakkaisprosessointi sementtitehtaalla. Komposiittien materiaalit hyödynnetään tehokkaasti, eikä prosessissa synny tuhkaa toisin kuin poltettaessa komposiittimuovijätettä jätteenpolttolaitoksissa energiaksi.

Tuulivoimatyypit, lavat kiertoon KiMuRaan!

Yksi projektin haaste on saatavilla olevan jätteen määrä. Kaikkien näkökulmasta kustannustehokkaan prosessin luominen vaatii kohtuullisen tasaista jätevirtaa. Tällä hetkellä haaste on, että jätevirta on massaltaan pieni ja epätasainen sekä lisäksi pitkien kuljetusmatkojen päässä. Murskeen loppukäyttäjän näkökulmasta onkin tärkeää, että muovikomposiittimateriaalin määrä loppukäyttöprosessissa voi joustaa.

Komposiittituotantojätteen määrä vaihtelee vuosittain. Tällä hetkellä arvio on noin 2000 – 4000 tonnia vuodessa. Komposiittituotteet, kuten veneet, ovat tyypillisesti pitkäikäisiä, joten niiden käytöstä poistuvan määrän arviointi on erittäin vaikeaa, ja vielä vaikeampaa on arvioida määrää, joka voidaan saada kerättyä kierrätyksen piiriin. End of life -jätteen (EOL) määrästä ei tällä hetkellä ole arviota, sillä esimerkiksi tuulivoimaloiden lapajäte-erät ovat vielä täysin satunnaisia. Tulevaisuudessa tuulipuistojen purkujen myötä saadaan kierrätykseen suuria jätevirtoja jollakin tapaa ennustettavia määriä, mutta tämä tapahtuu vasta 2030-luvulla; Suomen tuulivoimakapasiteetti on vielä pääosin nuorta ja toimintakunnossa tämän vuosikymmenen yli. Kierrätysjärjestelmän on kuitenkin oltava valmiina, kun jätevirrat kasvavat.

”Tuulivoimaloista tulevan lapajätteen osalta haaste on, että tällä vuosikymmenellä jätevirrat ovat vielä satunnaisia ja pieniä, vaikka yksittäisen lavan massa onkin suuri. Lisäksi purkutyö teetetään tyypillisesti alihankintana, ja jätealan yritykset eivät ole Tuulivoimayhdistyksen jäseniä. Miten siis saamme viestin tästä projektista välittymään myös niille yrityksille, jotka ovat lapajätteen kanssa konkreettisesti tekemisissä? Tämä projekti tarvitsee lähivuosina mahdollisesti syntyvää lapajätettä pilotointiin, jotta logistiikkaketjut saadaan rakennettua ja valmiiksi hyvissä ajoin ennen 2030-lukua, kun lapajätemäärät kasvavat. Tässä kohtaa vastuuta on työn tilaajalla: tuulivoimatoimijoiden on kerrottava alihankkijoilleen tästä projektista, jotta lavat saadaan KiMuRa-projektin kautta syntyvän kierrätysjärjestelmän piiriin”, sanoo Heidi Paalatie, joka on mukana projektissa edustamassa tuulivoima-alaa.

Kuluttajatuotteista, kuten urheiluvälineistä ja muista venettä pienemmistä tuotteista, tuleva EOL-jätteen määrä on pieni ja se menee normaalin energiajätteen mukana kiertoon. Kuluttajatuotteiden EOL-jätteen materiaalikäsittely voidaan aloittaa, kun tässä kehitettävä järjestelmä on toiminnassa. Tämän jätejakeen keräysmallia ja organisointia ei pilotoinnissa vielä tehdä.

KiMuRa-projekti päättyy vuoden 2022 syyskuussa. Projekti saa Muovitiekarttaan liittyvää ympäristöministeriön tukea 70 prosenttia pilotoinnin kustannuksista. Loput kustannuksista kattaa kukin osallistuva taho. STY on mukana projektissa, mutta ei osallistu siihen taloudellisti.

Projektissa ovat mukana:

Muoviteollisuus: Muoviteollisuus ry sekä Muoviteollisuus ry:n komposiittijaoston jäsenyritykset Exel Composites Oyj, Patria Aerostructures Oy, Ekin Muovi Oy, Muovityö Hiltunen Oy, Muovilami Oy ja NCE Oy sekä venevalmistaja Fenix Marin Oy
Kierrätysalan osaaminen: Kuusakoski Oy, Ympäristöteollisuus ja -palvelut YTP ry
Sementinvalmistus: Finnsementti Oy
EOL-jätetoimijat: Suomen Tuulivoimayhdistys ry, Finnboat ry

Sekä alihankkijoina teknologia- tai asiantuntijapalvelutoimijoita
Projektin päärahoittaja on Ympäristöministeriö

Tutkatiedot kertovat: Tahkoluodon merituulivoimapuiston linnustovaikutukset ovat ennakoitua vähäisempiä

Suomen Hyötytuulen tutkaprojekti käynnistyi loppuvuodesta 2015, kun Tahkoluodon merituulipuisto oli vielä suunnitteluvaiheessa. Teknologian tutkimuskeskus VTT selvitti toimeksiantona markkinoilla olevia tarkoitukseen sopivia tutkajärjestelmiä, joista lopulta valituksi tuli hollantilainen Robin Radar Systemsin tutka. Suomen Hyötytuuli asensi tutkan Tahkoluodon läntisimpään pisteeseen toukokuussa 2016, mistä saakka järjestelmä on seurannut ja tallentanut alueen linnuston elämää. Seurattavaa löytyy, sillä hyvinä päivinä tutkaan saattaa tallentua jopa toistasataatuhatta lentoa. Tutka sijaitsee mantereella merituulipuiston itäreunalla ja puiston kaukaisimmat tuulivoimalat ovat noin 1 500 metrin päässä tutkasta. Tutkan toimintasäde yltää erinomaisella tarkuudella aina seitsemän kilometrin päähän sijoituspaikastaan, hyvällä tarkkuudella pidemmällekin.

Vaikutuksia selvitetään vertailemalla ja tarkkailemalla

Tutka ehti olla toiminnassa noin puolitoista vuotta ennen tuulipuiston valmistumista vuonna 2017 ja alueen linnuston käyttäytymisestä ehdittiin saada hyvä kuva ennen tuulivoimaloiden tuloa alueelle. Linnut pyrkivät lentämään merellä yleisesti mahdollisimman lähellä rantaa ja niinpä myös Tahkoluodon alueen linnut liikkuvat aktiivisesti lähellä mannerta sijaitsevan merituulipuiston alueella. Suomen Hyötytuulen ympäristöinsinöörin Petteri Mäkelän mukaan lintujen käyttäytymisessä ei ole ollut havaittavissa suurta muutosta tuulivoimaloiden rakentamisen jälkeen.

”Tutka on tallentanut tähän päivään mennessä lähes puoli miljardia lentoa tuulipuiston alueella. Looginen ja selkein ero aiempaan on, että linnut eivät lennä aivan tuulivoimaloiden vierestä, vaikka aiempi lentoreitti olisi siitä kulkenut. Lentojen kokonaismäärässä tai siinä, mihin suuntaan pesimäsaarilta lähdetään saalistamaan ja missä ruokaillaan, ei ole havaittu muutosta. Esimerkiksi telkkä- ja haahkaparvet sukeltelevat ja kelluvat edelleen samoilla alueilla kuin aiemminkin. Ylipäätään vaikutukset näyttäisivät olevan pieniä ja ennakoitua vähäisempiä”, Mäkelä kertoo.

Merituulivoimaloiden väliin jää Tahkoluodon puistossa satoja metrejä, ja uusilla mahdollisilla merituulivoima-alueilla puhutaan 1 – 2 kilometristä voimaloiden välillä. Merituulipuisto on siis käytännössä pitkälti täynnä tyhjää, ja linnuilla on paljon tilaa lentää voimaloiden välistä. Alunperin tuulivoimaherkiksi arvioidut lajit, kuten merikotkat, kurjet, joutsenet ja hanhet, muuttavat edelleen osittain suoraan tuulipuiston yli ja läpi, eivätkä näytä tutkadatan mukaan karttavan aluetta. Tietojen perusteella joidenkin merellä muuttavien lintujen parvet kiertävät puiston alueen länsipuolelta mutta muuten koko tuulivoimapuistoa välttelevää käytöstä ei ole havaittu.

Merituulipuiston vaikutusten vähäisyydestä linnustoon kertoo myös alueen lintupopulaation kehitys. Tahkoluodon edustalla olevien saarten pesimälintujen lajeista ja määristä on olemassa tarkkaa tietoa pitkältä ajalta ja nyt on huomattu, että vertailualueena toimineeseen Preiviikin saaristoon verrattuna on puiston alueella pesivän linnuston lajikirjo monipuolistunut ja kasvanut. Lajikirjon monipuolistumisen syitä ei ole tutkittu, mutta voitaneen sanoa, että tuulivoima-alue ei ainakaan ole heikentänyt tilannetta.

Tiedonkerääjä ja liikenteenohjaaja

Tahkoluodon lintututkan pääasiallinen tarkoitus on kerätä ja analysoida tietoa lintujen käyttäytymisestä ja merituulivoiman vaikutuksista lintuihin. Käytännössä tutkan kaksi antennia pyörivät jatkuvasti ja jokainen tutkakaiku yhdistetään edellisillä pyörähdyksillä tehtyjen havaintojen kanssa. Linnun koon ja lentosuunnan perusteella tutkaohjelmisto päättää, onko kyseessä sama vai eri lintu, ja näin lintujen lennot pystytään tallentamaan pidemmiksi lentoreiteiksi. Tutkan tehtävänä on myös suojella tuulivoimaloiden ohi lentäviä lintuja pysäyttämällä voimala, kun lintu on lentämässä liian lähelle.

”Jokaisen merituulivoimalan ympärille on asetettu niin sanottu turvavyöhyke ja jos lintu lentää sen sisälle kohti voimalaa, tutka antaa voimalalle merkin pysähtyä”, kertoo Mäkelä. ”Jo tuulivoimalan hidastaminen kääntämällä lavat pois tuulesta aiheuttaa äänen, joka varoittaa lintuja. Kun lintu jatkaa matkaa, eikä muita ole näköpiirissä, saa tuulivoimala taas merkin jatkaa sähkön tuottamista.”

Tahkoluodon merituulivoimaloiden lavat pyyhkivät ilmaa 25 – 155 metrin korkeudella merenpinnasta. Suurin osa linnuista lentää pyyhkäisyalueen alapuolella lähellä meren pintaa tai pyyhkäisyalueen yläpuolelta. Kuitenkin, koska lintujen lentoliikenne lähellä rantaa on suurta, tapahtuu myös riskikorkeudella suuri määrä lentoja. Esimerkiksi paikalliset ruokailevat lokkilinnut lentävät pitkälti riskikorkeudella. Alueella on tehty runsaasti niin vesiluvassa velvoitettuja linnustotarkkailuja kuin lintutarkkailijoiden tekemää vapaaehtoistakin havainnointia, mutta yhtään linnun törmäystä tuulivoimalaan ei ole havaittu linnustotarkkailussa tai tutkahavainnoissa.

Kesällä lintujen lentoliikenne alueella on vilkkaampaa ja voimaloiden pysäytyksiä tulee talviaikaa enemmän. Mäkelän mukaan yksittäisiä tuulivoimalan pysäytyksiä kertyy noin 2 000 kertaa vuodessa, voimalat antavat siis linnuille tietä päivittäin. Pysäytyksen kesto vaihtelee keskimäärin muutamista sekunneista pisimmillään noin viiden minuutin pysäytykseen. Lintujen vuoksi tehdyistä tuulivoimaloiden pysäytyksistä johtuvaa tuotantotappiota kertyy vuodessa noin 5 000 euron verran, mikä on varsin pieni hinta alueen lintujen suojelemisesta.

Entä toimisiko tutka myös metsäisessä maatuulipuistossa? ”Miksi ei”, vastaa Mäkelä. ”Meri- ja maatuulipuistossa toki erona on se, että maalla on enemmän kiinteitä esteitä, joiden läpi tutka ei näe. Metsäisessä ympäristössä tutka tarvitsisi maston, johon antennit asennettaisiin ja jonka avulla tutka saataisiin nostettua puuston latvakorkeuden yläpuolelle. Matalalle tutka ei siinä tapauksessa näkisi ainakaan kattavasti. Toisaalta sisämaassa lintuja liikkuu huomattavasti vähemmän kuin merialueella, jolloin todellista tarvetta tutkalle ei välttämättä ole. Tahkoluodon ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä esiin noussut huoli linnustovaikutuksista oli hyvä syy lintututkan asentamiseen, mutta esimerkiksi Tahkoluodon edustalle ulommas merelle suunnitteilla olevaan tuulipuistoon tutkaa ei nykyisen näytön perusteella luultavasti tarvita. ”En näe, että vastaavalle tutkalle on tarvetta suurimmassa osassa suunniteltuja maa- ja merituulivoimapuistoja,” summaa Mäkelä.

Tuulivoima 2.0

Tuulivoimateknologian kehitys on ollut valtavan nopeaa viimeisen viiden – kymmenen vuoden aikana. Moderneimmat tuulivoimalat ovat tuotannoltaan aivan eri luokkaa kuin 2010-luvun puolivälissä rakennetut edellisen sukupolven voimalat, vaikka ne matkan päästä katsoen näyttävätkin ihan samanlaisilta. Koska tuulivoimalat tuottavat enemmän sähköä (MWh, megawattitunti) asennettua megawattia (MW) kohti, on moderneilla tuulivoimaloilla tuotettu sähkö paljon edullisempaa kuin aiemmin. Siksi tuulivoimaloiden rakentamiseen ei enää tarvita valtion tukea. Nyt voidaankin perustellusti puhua tuulivoima 2.0:sta.

Tuulivoimarakentaminen käynnistyi Suomessa huomattavasti hitaammin kuin monessa muussa Euroopan maassa. Vuoteen 2009 asti tuulivoimarakentamista tuettiin investointituella. Investointituen haasteena oli epävarmuus tulevien vuosien budjetista: hankkeen kehittämistä käynnistäessä ei voinut tietää, onko investointitukea saatavilla siinä vaiheessa, kun hankkeen kaikki luvat olivat saaneet lainvoiman. Investointituen avulla Suomen tuulivoimakapasiteetti nousikin vain hiukan yli 140 megawattiin. Tuulivoiman osuus hädin tuskin näkyi Suomen sähköntuotantopiirakoissa: tuulivoiman osuus Suomen sähköntuotannosta vuonna 2008 oli 0,4 %.

Vuonna 2008 Suomessa käynnistyi uusiutuvan sähköntuotannon syöttötariffin valmistelu. Syöttötariffi oli siihen mennessä käytössä jo valtaosassa Euroopan maita, joissa tuulivoimarakentaminen oli vilkasta. Poikkeuksia olivat Ruotsi ja Norja, jotka tukivat uusiutuvan sähköntuotannon rakentamista vihreän sertifikaatin avulla. Uusiutuvan sähköntuotannon syöttötariffin käyttöönoton jälkeen tuulivoimarakentaminen otti Suomessa pieniä harppauksia 2010 ja 2012, mutta käynnistyi toden teolla vasta 2014. Syöttötariffin avulla Suomen tuulivoimakapasiteetti nousi 2044 megawattiin vuoden 2017 loppuun mennessä, ja tuulivoimalla katettiin 6 prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta vuonna 2018.

Suomi oli vuonna 2019 Euroopan valtioista sijalla 20, kun katsotaan, kuinka suuri osa vuotuisesta sähkön kulutuksesta katettiin tuulivoimalla. Hitaalla tuulivoimarakentamisen käynnistymisellä on kuitenkin ollut hyvätkin puolensa: Suomen tuulivoimalat ovat moderneja ja tehokkaita, sillä tuulivoimateknologia on kehittynyt valtavasti 2010-luvun aikana. Myöhempään rakentaen on saatu käyttöön uudempaa sukupolvea olevia voimaloita. Vuonna 2019 rakennetulla tuulivoimalalla tuotetaan vuodessa sähköä yli kaksinkertainen määrä vuonna 2009 rakennettuun voimalaan verrattuna.

Ulkonäöllisesti voimalat ovat muuttuneet vain vähän: vaaka-akselisessa tuulivoimalassa on kolme lapaa, torni ja perustukset. Voimaloiden lavat ovat kuitenkin huomattavasti pidemmät ja voimalan torni on huomattavasti korkeampi kuin vielä viisi vuotta sitten, puhumattakaan kymmenen vuotta sitten rakennetuista voimaloista. Korkeammalla tornilla pääsee kiinni aiempaa parempiin tuuliin ja pidemmillä lavoilla saa tuulen energian talteen suuremmalta alalta. Voimaloiden koon kasvun lisäksi voimaloiden tekniikassa on tehty muutoksia, jotka mahdollistavat suuremman energiamäärän talteenoton. Voimaloiden hinnat eivät kuitenkaan ole kohonneet tämän kehityksen myötä, vaan päinvastoin: katsottaessa voimalan tehoon suhteutettuja kustannuksia, ovat investointikustannukset laskeneet. Tämä kehitys on mahdollistanut sen, että maatuulivoimaa on voitu rakentaa erityisesti Pohjoismaissa ilman valtion taloudellista tukea vuodesta 2019 alkaen. Suomi, Ruotsi ja Norja ovatkin tällä hetkellä johtavat Euroopan maat, kun katsotaan markkinaehtoisten – siis ilman valtion taloudellista tukea – rakennettavien tuulivoimaloiden määrää.

Tuulivoima 2.0 on syntynyt!