Tuulivoimaloiden teknisen kehityksen ja luvituksen yhteensovittaminen

Rakennettavien tuulivoimaloiden koko ja tekniikka ovat kehittyneet huomattavasti viime vuosina. Hankkeen käynnistyessä on vaikea ennakoida suunnittelu- ja luvitusvaiheen aikana tapahtuvaa teknologista kehitystä, mistä syystä hanketoimijan kädessä lopulta olevat luvat eivät välttämättä salli uusimman teknologian hyödyntämistä. Uusimman teknologian käyttö olisi kuitenkin aina tarkoituksenmukaisinta. Millaisia mahdollisuuksia kaavasta tai rakennusluvasta on poiketa sen jälkeen, kun luvat on myönnetty?

Tuulipuistohankkeiden kaavoituksen ja luvituksen kesto rajoittavat usein parhaan teknologian käyttöä hankkeessa. Erityisesti silloin kun kaava- tai rakennuslupapäätöksestä valitetaan, päätösten ja rakentamisen välinen aika voi olla hyvinkin pitkä. Jopa vuosia aiemmin määritellyt rakennuslupa- ja kaavamääräykset eivät voimalan tyypin ja koon osalta välttämättä vastaa sitä, minkälaisia tuulivoimaloita rakentamishetkellä olisi saatavilla. Siitä huolimatta, että hanke on saanut tuomioistuimessa lainvoimaiset luvat, lupien sisältö ei usein enää mahdollista tarkoituksenmukaisinta rakentamista. Lisäksi KHO:n uusimman oikeuskäytännön (KHO 2019:125 ja KHO 2019:126) voidaan katsoa edellyttävän yhä tarkempaa voimalaitoksen tietojen yksilöintiä jo hakemusvaiheessa.

Miten tuulivoimaloiden rakennusluvassa ja kaavassa määriteltyjä ominaisuuksia voidaan muuttaa näiden päätösten antamisen jälkeen? Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL) mahdollistaa poikkeamisen sekä rakennusluvassa että kaavassa annetuista määräyksistä, mutta säännökset eivät ota konkreettisesti kantaa siihen, miten tuulivoimarakentamisen muutoksia tulisi arvioida. Myöskään oikeuskäytäntöä poikkeamissäännösten soveltamisesta tuulivoimahankkeissa ei juuri ole ratkaisua KHO 1272/2015 lukuun ottamatta. Poikkeamisen luokittelu ja siten oikean sovellettavan säännöksen valinta on hakemustilanteessa pitkälti toiminnanharjoittajan vastuulla, mikäli kyseessä olevan kunnan viranomaisella ei ole asiassa vakiintuneita käytäntöjä.

Rakennusluvan määräyksistä poikkeaminen

Rakennustyön aikana voidaan ensinnäkin poiketa rakennusluvan määräyksistä rakennustarkastajan suostumuksella (MRL 150 e § 1 mom.). Edellytyksenä poikkeamiselle on, ettei poikkeaminen sen laatu ja lupaharkintaa koskevat säännökset ja määräykset huomioon ottaen merkitse luvan merkittävää muuttamista eikä vaikuta naapurien asemaan.

Asiassa ei anneta hallintopäätöstä, joten siitä ei ole valitusoikeutta. Säännöksen nojalla myönnetyssä poikkeamisessa on siten riskinä, että poikkeaminen on myönnetty ilman poikkeamissäännöksen soveltamisen edellytysten täyttymistä. Valitusaika ei muutoksenhakukelpoisen päätöksen puuttumisen vuoksi ala kulua, mikä voi tarkoittaa ajallisesti rajoittamatonta mahdollisuutta puuttua tällaiseen viranhaltijan antamaan suostumukseen.

Mikäli edellä mainitut edellytykset eivät täyty, tulisikin poikkeamista rakennuslupaan hakea niin, että asiassa annettaisiin valituskelpoinen hallintopäätös (MRL 150 e § 2 mom.). Päätöksen tekee rakennusvalvontaviranomainen ja käytännössä siinä on kyse rakennusluvan muutospäätöksestä, josta asianosaiset voivat valittaa MRL:n mukaisesti.

Edellä kuvatuissa tilanteissa kyse on sen arvioinnista, minkälaiset poikkeamiset eivät merkitse luvan merkittävää muuttamista eivätkä vaikuta naapurien asemaan. Nykysäännösten ja ohjaavan oikeuskäytännön valossa ei usein ole lainkaan selvää, milloin nämä edellytykset tuulivoimarakentamisessa täyttyvät. Epävarmuuden vallitessa valituskelpoisen hallintopäätöksen hakeminen saattaa olla toiminnanharjoittajan edun mukaista rakentamisen lainmukaisuuden varmistamisen näkökulmasta, mutta sitä ei voida kaikissa olosuhteissa pitää tarkoituksenmukaisena.

Kaavamääräyksistä poikkeaminen

MRL:n 23 luku sisältää säännökset poikkeamismenettelystä (MRL 171 §), joka mahdollistaa poikkeamisen MRL:ssä säädetystä tai sen nojalla annetusta säännöksestä, määräyksestä, kiellosta tai muusta rajoituksesta. Poikkeamisen soveltamisalaa ei siis ole rajattu rakennusluvan ehtoihin, vaan edellytysten täyttyessä on mahdollista poiketa myös kaavamääräyksistä.

Poikkeamiseen on oltava erityinen syy. Erityisen syyn arviointiin ei viranomaiskäytännössä ole selkeää tulkintalinjaa tuulivoimarakentamisen osalta. Luvan myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, ettei poikkeaminen aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle; vaikeuta luonnonsuojelun tavoitteiden saavuttamista tai rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista eikä johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen tai muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.

Poikkeamisen käsittely kunnassa tapahtuu siinä elimessä, jonka kunta on valtuuttanut käsittelemään poikkeamishakemuksia. Siten on mahdollista, että asian käsittelee eri taho kuin poikkeamispäätöksellä haettavan uuden rakennusluvan. Poikkeamishakemuksen joutuisan käsittelyn kannalta olisi hyvä, että molemmat hakemukset voitaisiin käsitellä samanaikaisesti ja niin, että valitusaika molemmista hakemuksista olisi samaan aikaan.

Mikäli poikkeaminen on vähäinen, rakennusvalvontaviranomainen voi myöntää poikkeamisen rakennusluvan antamisen yhteydessä (MRL 175 §). Tällöinkin poikkeamiseen on oltava erityinen syy, koska MRL 175 §:n mukaisessa vähäisessä poikkeamisessakin MRL 171 §:n mukaisten edellytysten tulee täyttyä. Erityisenä edellytyksenä vähäisessä poikkeamisessa on, ettei rakennuksen teknisiä ja näitä vastaavia ominaisuuksia koskeva poikkeaminen merkitse rakentamiselle asetettujen keskeisten vaatimusten syrjäytymistä. Vähäistä poikkeamista koskeva päätös annetaan rakennuslupapäätöksen yhteydessä, joten kyseessä on hallintopäätös, jonka valitusoikeus määräytyy normaalin rakennuslupapäätöksen mukaisesti. Edellä mainittua edeltävää, erillistä poikkeamispäätöstä ei siten tehdä. Lain esitöiden mukaan tavoitteena on poikkeustarpeen vähentäminen ja vähäisiä poikkeamisia koskevan säännöksen käyttöalan laajentaminen, mikä tukee säännöksen käyttämistä. Vähäisen poikkeamisen rajana on joissain yhteyksissä pidetty 10 prosentin sääntöä. On kuitenkin huomattava, ettei ohjeen soveltuminen tuulivoimarakentamiseen ole selvää, joten arviointi on tällä hetkellä tapauskohtaista.

Ratkaisussaan KHO 1272/2015 korkein hallinto-oikeus katsoi, että tornikorkeutta koskevasta kaavamääräyksestä poikkeamista oli voitu pitää vähäisenä poikkeamisena. Hankkeessa tornin korkeutta oli nostettu 140 metristä 155 metriin, mutta voimaloiden kokonaiskorkeus oli pysynyt samana eli kaavan mukaisena 210 metrissä. Tuomioistuin arvioi muutoksen ympäristövaikutuksia suhteessa hankekokonaisuuteen ja totesi napakorkeuden nostosta aiheutuvan vaikutuksen melupäästöihin olevan vähäinen ja kohdistuvan varsin suppealle alueelle.

Poikkeamisella voidaan jopa pienentää ympäristövaikutuksia

Päätös ei tarjoa selkeää ohjausta siihen, miten tuulivoimarakentamisen muutoksia tulisi yleisemmin arvioida poikkeamissääntelyssä. Ratkaisun osalta voidaan kuitenkin todeta, että korkein hallinto-oikeus on arvioinut sallittua poikkeamista tapauskohtaisesti, suhteessa kyseessä olevaan hankkeeseen. Esimerkiksi korkeuden nostamisessa voitaisiin näin huomioida tuulivoimarakentamisen erityispiirteet, käsillä olevat olosuhteet ja kyseinen hankekokonaisuus. Lisäksi päätöksessä on arvioitu kaavamääräyksen tosiasiallista merkitystä ympäristövaikutusten kannalta. Tähän nähden on kiinnostavaa, ettei kaikilla kaavamääräyksistä poikkeamisilla välttämättä ole ympäristövaikutuksia, tai uuden teknologian ansiosta ympäristövaikutukset voivat olla alkuperäistä suunnitelmaa vähäisempiä. Kunhan poikkeamisen muut edellytykset täyttyvät, olisikin suotavaa arvioida uusimman kehityksen hyödyntämistä ympäristönäkökulmasta myös mahdollisuutena.

Laajemman oikeuskäytännön puuttuminen vaikuttaa myös säännöksiä kunnissa soveltaviin viranomaisiin, ja säännöksiä sovelletaankin jossain määrin vaihtelevasti. Vaikka kyse on tarkoituksenmukaisuusharkinnasta, jota kylläkin rajoittavat hallinnon oikeusperiaatteet eli esimerkiksi yhdenvertaisuusperiaate ja suhteellisuusperiaate, tarkoituksenmukaisuusharkinnan ei tulisi ensisijaisesti kohdistua sovellettavan säännöksen ja noudatettavan menettelyn valintaan, vaan siihen, myönnetäänkö poikkeaminen vai ei.

Toiminnanharjoittajien on siis syytä olla tietoisia poikkeamissäännöksistä ja niissä noudatettavasti menettelyistä. Erityisesti muutoksenhakukelpoisen päätöksen tarve tulisi aina arvioida, jotta mahdollinen suunnitelmista poikkeava rakentaminen ei osoittaudu myöhemmin lainvastaiseksi. Menettelyn on muutenkin kestettävä oikeudellinen tarkastelu, koska mahdollisessa riitatilanteessa on mahdotonta korjata mahdollisesti virheellistä lain soveltamista.

Tuulivoimalan kiinteistöveron määräytyminen

Tuulivoimalassa verotettavaa kiinteistöä ovat voimalan perustukset, torni ja konehuoneen kuori (KHO 11.11.2004 taltio 2887). Kiinteistövero määräytyy näiden kolmen asian investointikustannuksen perusteella. Koneet ja laitteet eivät ole kiinteistöä, eivätkä ne vaikuta kiinteistöveron määrään. Myös maapohjasta maksetaan kiinteistöveroa, joka on voimalaitoksen veroa huomattavasti matalampi. Maapohjan kiinteistöverotukseen ei oteta tässä esimerkissä kantaa, vaan keskitytään ainoastaan voimalaitoksen verotukseen.

Tuulivoimaloiden omistaja toimittaa verottajalle tyypillisesti voimalavalmistajalta saamansa erittelyn verottavana kiinteistönä huomioitavien voimalan osien kustannuksista. Kustannukset vaihtelevat paljon rakennusajankohdan ja voimalatyypin mukaan, mutta tässä esimerkissä ajatellaan, että voimala ja sen perustus ovat noin miljoona euroa megawattia kohden. Tästä investointikustannuksesta noin 30 % kuuluu kiinteistöverotuksen piiriin (eli perustus, torni ja konehuoneen kuori). Jos maatuulivoimalan investointikustannus on 3,6 miljoonaa euroa koko voimalan osalta, on tästä kiinteistöverotettavaa 3,6 miljoonaa euroa x 0,3 = 1,08 miljoona euroa. Valtioneuvoston asetuksen (Valtiovarainministeriön asetus 1036/2018) mukaan kiinteistöverotettava arvo ensimmäisenä vuonna on 75 % tuosta investoinnin arvosta, eli tässä esimerkissä 1,08 miljoonaa euroa x 0,75 % = 810 000 euroa.

Kunta saa määrittää itse kiinteistöveroprosenttinsa. Yleinen kiinteistöveroprosentti vuonna 2018 oli keskimäärin 1,06 %. Voimalaitoksen kiinteistöveroprosentti saa olla korkeintaan 3,1 %. Ellei voimalaitoksen kiinteistöveroprosenttia ole määritetty, verotetaan voimalaitoksia yleisen kiinteistöveroprosentin mukaan.

Voimalaitoksen kiinteistövero määräytyy aina yleisen kiinteistöveroprosentin mukaan, mikäli voimalaitoksen teho on alle 10 megavolttiampeeria (MVA). Jos voimalan teho on 10 MVA tai yli, määräytyy voimalaitoksen kiinteistövero voimalaitoksen kiinteistöveroprosentin mukaan. Voimalaitoksen teho katsotaan liityntäpisteestä, eli kiinteistöveron näkökannasta tarkastellaan tyypillisesti koko tuulipuiston tehoa.

Tuulivoimaloissa on yleensä niiden maksimitehoa hieman suurempi generaattori. 4 megawatin (MW) voimalassa voi olla esimerkiksi 4,8 MVA:n generaattori. Mikäli pienessä tuulipuistossa olisi yksi tai kaksi tällaista tuulivoimalaa, verotettaisiin niitä yleisen kiinteistöveron mukaan. Jos esimerkkivoimaloita olisi kolme tai useampi, verotettaisiin niitä voimalaitoksen kiinteistöveroprosentilla.

Tuulivoimalan kiinteistöverotettava arvo laskee vuosittain 2,5 % ikäalennuksen verran. Esimerkkivoimalan verotettava arvo ensimmäisenä vuonna oli 810 000 euroa, jolloin toisena vuonna se olisi 810 000 € – 810 000 euroa x 2,5 % = 789 750 euroa. Kiinteistöverotettavaa arvoa nostaa vuosittain vaihtuva yleinen rakennuskustannusindeksi, joten kiinteistöverotettava arvo ei välttämättä laske joka vuosi ikäalennuksesta huolimatta. Tätä ei kuitenkaan huomioida tässä esimerkkilaskelmassa, jotta asia saadaan pidettyä yksinkertaisena.

Tuulipuistossa sijaitsevasta esimerkkivoimalasta saatava kiinteistövero kunnassa, joka on säätänyt voimalaitoksen kiinteistöveroprosentiksi 3,1 % olisi ensimmäisenä vuonna 810 000 € *3,1 % = 25 110 € ja toisena vuonna 789 750 € * 3,1 % = 24 482 €

Kiinteistöverotuotto kerrotaan voimaloiden määrällä, eli 10 tuulivoimalan tuulipuistosta ensimmäisenä vuonna saatava kiinteistövero olisi siten 25 110 € * 10 = 251 100 €.

Todellisten tuulivoimaloiden ensimmäisen vuoden kiinteistövero on vaihdellut parin viime vuoden aikana 20 000 – 35 000 € välillä.

Suomi on Euroopan kiinnostavimpia tuulivoimamarkkinoita

Markkinaehtoinen rakentaminen, korkeammat tornit, suuremman roottorit ja hyvät tuuliolosuhteet ovat syynä siihen, että useat eurooppalaiset toimijat pitävät Suomea tällä hetkellä yhtenä mielenkiintoisimmista tuulivoimamarkkinoista. Mielenkiinto näkyy investointipäätösten määrässä sekä uusissa, vasta käynnistyneissä greenfield-hankkeissa. Myös yhdistyksen jäsenmäärä on taas lähtenyt nousuun, ja monet kansainväliset toimijat pohtivat mahdollisuutta laajentaa toimintaansa Suomeen.

Tätä kirjoittaessa Suomessa on tiedossa jo 1 600 MW:n edestä investointipäätöksiä hankkeista, jotka tullaan rakentamaan ilman valtion taloudellista tukea 2020-2022. Rakenteilla olevien hankkeiden listalle STY kelpuuttaa vain hankkeet, joista on olemassa julkisesti tiedotettu investointipäätös. On erittäin todennäköistä, että vuonna 2022 rakennetaan huomattavasti enemmän uutta tuulivoimakapasiteettia, kuin tällä hetkellä on tiedossa: isonkin tuulivoimahankkeen saa sähköntuotantoon parissa vuodessa investointipäätöksestä. Pinnan alla tapahtuu nimittäin paljon sellaista, mikä ei vielä näy rakenteilla olevien hankkeiden luvuissa. STY:n toimistolla selvitettiin Keski-Suomen hankkeiden statuksia maakuntalehden tarpeita varten tammikuussa 2020. Vaikka Keski-Suomi ei ole tuulivoimaisimpien maakuntien kärkikahinoissa, useimpien maakunnassa pitkään vireillä olleiden hankkeiden osalta kerrottiin valmisteltavan investointipäätöksen tekoa. Jos tämä heijastelee tilannetta myös muualla Suomessa, voi kapasiteetti nousta tulevina vuosina hyvinkin nopeasti.

Jo nyt tiedossa olevien hankkeiden perusteella voi hahmottaa, että viimeistään vuonna 2023 tuulivoima kattaa noin 17 prosenttia Suomessa kulutetusta sähköstä. Kovaa veikkausta käydään siitä, koska tuulivoimakapasiteetissa saavutetaan 5 000 MW:n rajapyykki. Oma veikkaukseni on vuosien 2022 ja 2023 taitteessa. Silloin on varmaan syytä järjestää juhlat samaan tapaan kuin ensimmäisen 1 000 MW:n kunniaksi vuonna 2016.

Kansainväliset toimijat kiittelevät Suomen kaavoitusta ja luvitusta sujuvaksi verrattuna moneen muuhun maahan. Vaikka kaavan voi saada hyväksytyksi parhaassa tapauksessa alle kahdessa vuodessa, on Suomessa kuitenkin haasteena hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden ruuhka ja pitkittyneet käsittelyajat. On kohtuutonta, että hallinto-oikeuskäsittely on pisimmillään kestänyt 2,5 vuotta ja korkeimman hallinto-oikeuden käsittely 1,5 vuotta.

Selvää on, että valitusoikeutta ei pidä rajoittaa, mutta hallinto-oikeuksiin kaivataan kipeästi lisää resursseja. Myös kaavoitus kaipaisi joustoa, joka mahdollistaisi parhaan teknologian käyttöönoton siinä vaiheessa, kun hanketta viimein päästään rakentamaan. Jos kaava saadaan valmiiksi parissa vuodessa, mahdollistaa kaava yleensä vielä parhaan teknologian käytön. Pari vuotta hallinto-oikeudessa johtaa kuitenkin helposti siihen, että kaavan saadessa lainvoiman se ei enää mahdollista parhaan mahdollisen teknologian käyttöönottoa. Kustannustehokkainta sekä myös energiantuotannon kannalta parasta olisi, että kullekin hankealueelle saataisiin sijoitettua optimimäärä alueelle parhaiten soveltuvia tuulivoimaloita.

Markkinaehtoinen rakentaminen näkyy myös tuulivoiman yleisessä hyväksyttävyydessä. Energiateollisuus ry:n vuosittaisessa energia-asenteita kartoittavassa kyselytutkimuksessa tuulivoiman haluttavuus on noussut kolmatta vuotta peräkkäin. Joulukuussa 2019 julkaistussa tutkimuksessa jo 83 prosenttia vastaajista sanoi, että tuulivoimaa tulee rakentaa lisää. Nousua neljän vuoden takaisesta aallonpohjasta on 12 prosenttiyksikköä. Lisäksi niiden vastaajien, jotka sanovat, että tuulivoimaa tulisi vähentää Suomessa, määrä on laskenut samassa ajassa 8 prosenttiyksikköä. Tuulivoima onkin selkeästi halutuin teollisen kokoluokan tuotantomuoto Suomessa. Jotta tuulivoimarakentaminen voi jatkua Suomessa, on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että Suomessa jatkossakin kehitetään laadukkaita tuulivoimahankkeita, joista ei aiheudu kohtuutonta haittaa asukkaille. Paikallisesta hyväksyttävyydestä on äärimmäisen tärkeää huolehtia.

Tuulivoimavuosi 2019 – markkinaehtoisten tuulivoimahankkeiden juhlaa

Tuulivoimavuosi 2019 oli tuulivoima-alalle merkittävä vuosi, sillä kaikki vuoden aikana valmistuneet tuulivoimalat rakennettiin markkinaehtoisesti, ilman valtion tukea. Suomeen valmistui reilun parin sadan megawatin edestä uutta tuulivoimaa viidelle eri paikkakunnalle. Vuosi nosti Suomen tuulivoimakartalle myös täysin uusia kuntia, kuten Kurikan ja Kannuksen kaupungit. Vaikka tuulivoimatuotannon osuus maamme sähkönkulutuksesta ei juuri noussut, oli vuosi eteläisessä Suomessa ja länsirannikolla tuulisuudeltaan hieman keskimääräistä parempi.

Vuoteen 2019 lähdettiin tuulivoima-alalla kädet savessa ja odotukset korkealla: edellisenä vuonna (2018) Suomeen ei rakentunut yhtään uutta tuulivoimalaa mutta kuluvana vuonna tilanne tulisi muuttumaan. Rakenteilla oli tuulivoimahankkeita usean sadan megawatin edestä, joista ison osan odotettiin valmistuvan vuoden 2019 aikana. Ja suuri osa hankkeista valmistuikin, yhteensä 242 megawattia uutta tuotantokapasiteettia alkoi vuoden 2019 aikana tuottaa puhdasta tuulisähköä.

Koska suuri osa tuulivoimaloista valmistui vasta loppuvuoden puolella, eivät ne ehtineet juurikaan nostaa vuoden tuulivoimatuotantoa edellisvuodesta. Tuulivoimaloiden tornien pystyttäminen sekä lapojen ja nasellien nostot tehdään usein heikomman tuulen aikana kesäkaudella, ja siitä syystä hankkeiden valmistuminen ajoittuu usein loppuvuoteen. Tämä selittää myös esimerkiksi sen, miksi vuoden 2018 tuulivoimatuotanto kasvoi 20 prosenttia, vaikka yhtään uutta tuulivoimalaa ei otettu vuoden aikana käyttöön. Kuluvan vuoden lopussa saamme siis nähdä, miten paljon edellisenä vuonna rakennetut tuulivoimalat todellisuudessa vaikuttavat tuulivoimatuotantoon.

Ilmastonmuutoksen torjunta huutaa konkreettisia toimia ja on hienoa huomata, että tuulivoiman osuus Suomen sähköjärjestelmässä kasvaa varmasti. Tällä hetkellä Suomen sähkönkulutuksesta katetaan tuulivoimalla seitsemän prosenttia. Kun tarkastellaan nyt rakenteilla olevia tuulivoimahankkeita, joita on tällä hetkellä julkaistu Suomessa yhteensä reilun 1 900 megawatin edestä, voidaan ennustaa tuulivoiman osuuden nousevan vuoteen 2023 mennessä yli 15 prosenttiin sähkönkulutuksesta. Vuosikymmenen lopussa tuulivoima tullee kattamaan jo kolmanneksen Suomen sähkönkulutuksesta!

Uusiutuva energia on tuotantonsa suhteen pitkälti sään armoilla ja myös tuulivoiman tuotanto vaihtelee vuodenaikojen ja sääolosuhteiden mukaan. Vuoden 2019 huippukulutuspäivänä tammikuun lopussa tuulivoima on talkoissa hienosti mukana parhaimmillaan yli 1 400 megawatilla. Yli 60 prosenttia Suomen tuulivoimakapasiteetista oli käytössä kun sähkönkysyntä oli maassamme suurimmillaan. Vuodet eivät kuitenkaan ole veljiä ja kulutushuippuihin on osunut, ja varmasti myös tulee osumaan, heikkotuulisia päiviä siinä missä hyvätuulisiakin.

Kjeller Vindteknikkin toimitusjohtajan Ville Lehtomäen mukaan tuulisuuden suhteen vuosi 2019 näyttäytyi mallinnusten mukaan hieman keskimääräistä tuulisempana – ainakin osassa Suomea. Mallinnukset ovat linjassa vuoden 2019 tuulivoimatuotantotilastojen kanssa, joista STY tiedotti tammikuussa. Hyvistä tuulista saivat nauttia eteläinen Suomi sekä länsirannikko, jossa suurin osa Suomen tuulivoimaloista sijaitsee. Pohjoinen Suomi sen sijaan jäi tuuliltaan keskimääräistä hiukan heikommaksi. Suomessa vielä toistaiseksi tuulivoimattomat alueet itärajan läheisyydessä olivat vielä länsirannikkoakin tuulisemmat, ja olisivat sopineet ainakin vuoden 2019 osalta tuulivoimatuotantoon erinomaisesti.

Vuoden 2019 sähkötilastot myös kertovat ilosanomaa siitä, että tuulivoima on nyt jättänyt jälkeensä fossiiliset polttoaineet seitsemän prosentin osuudellaan Suomen sähkönkulutuksesta. Ohi on menty niin turpeesta, kivihiilestä kuin maakaasustakin. Sähköntuotannosta tuulivoimalla katettiin vuonna 2019 yhdeksän prosenttia.

Tulevaisuus on tuuli(voimai)nen

Myös suunnittelussa olevien tuulivoimahankkeiden määrä on ollut viime vuosina tasaisessa nousussa. Tällä hetkellä tuulivoimahankkeita on suunnitteilla ennätyksellisen 18 000 megawatin edestä. Kaikki listalla nyt olevat tuulivoimahankkeet eivät luonnollisestikaan etene toteutukseen – hankkeen suunnittelun edetessä voi tulla eteen useitakin asioita, jotka lopulta laittavat hankkeen jäihin. Sopivalla tuulivoima-alueella monen asian on loksahdettava kohdalleen: tuulisuuden, ympäristö- ja luontoarvojen yhteensovittamisen tuulivoiman kanssa, kunnan tahtotilan ja niin edelleen. Vaikka tällä hetkellä tuulivoimahankelistalla olevista hankkeista toteutuisi ainoastaan hankkeet, joilla on jo kunnan myöntämä rakennuslupa ja kaava, nousisi tuulivoiman osuus 27 prosenttiin Suomen sähkönkulutuksesta. Ja lisää tuulivoimahankkeita suunnitellaan ja saadaan myös toteutukseen koko ajan.

Uusi vuosikymmen on alkanut tuulisena ja hyvätuuliset jaksot ovat paukautelleet uusia tuulivoimaennätyksiä rikki heti alkuvuodesta. Tammikuussa kovat tuulet nostivat suomalaisten tuulivoimaloiden hyötysuhteen peräti yli 50 prosenttiin. Vertailun vuoksi vuonna 2018 voimaloiden keskimääräinen hyötysuhde oli koko vuoden osalta 32 prosenttia, mikä toki sisältää myös heikkotuuliset kesäkuukaudet. Ilmatieteen laitoksen mukaan tuulet olivatkin tammikuussa 2019 noin 25 prosenttia voimakkaampia kuin pitkän ajan keskiarvot 40 vuoden ajalta. Helmikuu jatkoi tuulivoiman ennätystehtailua ja parhaana päivänä ylitettiin ensimmäistä kertaa maaginen 2 000 megawatin raja tuulivoiman hetkellisessä käyttötehossa. Tammi-helmikuussa Suomessa on nähty myös ennätysalhaisia sähkön hintoja, muiden syiden ohella hyvistä tuulista ja hienoista tuulivoimatuotannon luvuista johtuen.

Porot ja tuulivoima

Noin kolmannes (36%) Suomen pinta-alasta kuuluu poronhoitoalueeseen. Jokainen metsässä juokseva poro on jonkun omaisuutta ja poron omistaja, poromies, kuuluu yhteen poronhoitoalueen 54 paliskunnasta. Jokaisella paliskunnalla on omat laidunkäytännöt ja poronhoitotavat, jotka ovat kehittyneet kyseiselle alueelle sopiviksi. Poronhoitolaki takaa poronhoitajille vapaan laidunnusoikeuden, ja toisaalta kieltää huomattavan haitan aiheuttamisen poronhoidolle toimittaessa valtion mailla maan pohjoisosissa, erityisesti poronhoitoon tarkoitetulla alueella. Mikäli suunniteltava tuulipuisto sijaitsee poronhoitoalueella, tulee poronhoito ottaa huomioon jo varhain hankkeen suunnitteluvaiheessa.

Tuulipuiston suunnittelu poronhoitoalueelle

Jo hankkeen varhaisessa suunnittelussa kannattaa selvittää minkä paliskunnan alueella hankealue sijaitsee. Neuvottelut paliskunnan kanssa on suositeltavaa käynnistää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Varhainen vuoropuhelu mahdollistaa sujuvan yhteistyön hankkeen myöhemmissä vaiheissa.

Neuvottelut on suunniteltava tapauskohtaisesti. Neuvotteluiden tarkoituksena on huomioida poronhoitoelinkeino suunnittelussa sekä kerätä tietoa vaikutusten arvioinnin pohjaksi. Poronhoidon nykytilaa koskevan aineiston tulisi olla mahdollisimman kattavaa, jotta hankkeen rakentamis- ja toimintavaiheen vaikutukset porotalouteen voitaisiin arvioida luotettavasti YVA-menettelyn ja kaavoituksen yhteydessä.

Neuvotteluissa voidaan hyödyntää digitaalisia aineistoja keskustelujen sujuvoittamiseksi. Paliskuntain yhdistys hallinnoi porojen alueidenkäyttöä kuvaavaa paikkatietoaineistoa (ns. PoroGIS). PoroGIS-aineisto sisältää paikkatietoa muun muassa laidunkiertosuunnista ja tärkeistä laidunalueista eri vuodenaikoina, sekä tietoa konkreettisista kohteista, kuten erotusaidoista ja porokämpistä. PoroGIS-aineisto on staattinen ja luotu kuvaamaan koko paliskunnan alueidenkäyttöä kokonaisuutena. Aineisto ei sisällä tietoja esimerkiksi vuosittaisista vaihteluista tai yksittäisten porotokkien liikkeistä.

Poronhoitoa koskevat selvitykset

Hankkeen suunnittelussa tulee selvittää, millainen merkitys hankealueella on poronhoidon kannalta:

Sijoittuuko hanke arvokkaille laidunalueille tai laidunkierron kannalta tärkeille kulkureiteille?
Mihin vuodenaikaan porot laiduntavat alueella?
Onko alue useiden vai yksittäisten porojen käytössä?
Miten tuulipuiston rakentaminen vaikuttaisi poronhoitoon?
Mikäli porot alkavat väistää tuulivoimaloita, mille alueille ne siirtyvät?
Kasvaako laidunkuormitus tasaisesti hankealueen ympärillä, vai keskittyykö se tiettyyn paikkaan?
Kannattaisiko rakentaminen ajoittaa tiettyyn vuodenaikaan?
Jos paliskunnan raja on lähellä, pitäisikö arvioinnissa huomioida myös vaikutukset naapurialueelle?
Jos alueella sijaitsee jokin poroelinkeinolle kriittinen toiminta, kuten erotusaita, voidaanko voimaloiden sijoittelua muokata siten, että vaikutukset olisivat mahdollisimman pienet tai voidaanko aitaa siirtää?

Kaikkiin kysymyksiin ei ole mahdollista saada tarkkoja vastauksia etukäteen, mutta paikallisten asiantuntijoiden kanssa käytävien keskustelujen ja käytössä olevien aineistojen pohjalta voidaan nykytila ja mahdolliset vaikutukset kartoittaa kattavasti.

Tiedonkeruu hankealueen käytöstä

Jos paliskunta antaa luvan, voidaan nykytilatietoja tarkentaa alueella liikkuvien porojen GPS-kaulapannoilla kerätyillä tiedoilla. Poron GPS-panta toimii kuten metsästyksessä käytettävät koirapannat: pannan tallentama tieto sisältää sijaintitiedot ja kellonajan. Porojen pantojen pistevälit ovat huomattavasti pidemmät kuin koirapantojen; pisteitä kertyy yksi tai muutama vuorokaudessa vuoden ympäri. Jos pantaporo teurastetaan tai se jää auton alle, siirretään panta seuraavassa erotuksessa uudelle porolle. Ajan mittaan panta kerää laajan aineiston poron liikkeistä. Mikäli käytössä on useita pantoja, voidaan alueella liikkuvien porojen vuosirytmistä ja alueiden käytöstä kerätä kattavat tiedot jo ennen hankkeen toteuttamista.

Laadukkaasti toteutettu pantaselvitys kertoo parhaimmillaan jotain uutta myös paikallisille poromiehille. Poromiesten kanssa voi myös neuvotella lisäpantojen hankkimisesta. Hankevastaavan hankkimien pantojen avulla voidaan kerätä täsmällisempää tietoa hankealueella liikkuvien eläinten käyttäytymisestä ja kohdistaa seurantaa nimenomaan hankealueen läheisyydessä liikkuviin poroihin.

Pantatietojen edut hankevastaavalle

Pantatietojen kerääminen on merkityksellistä etenkin hankkeen vaikutusten arvioinnin ja vaikutusten seurannan näkökulmasta. Panta-aineisto on puolueetonta, ja aineiston avulla voidaan verrata eläinten alueidenkäyttöä ennen ja jälkeen tuulipuiston rakentamista. Ilman kattavaa nykytilatieto ei tällaista vertailu voitaisi toteuttaa.

Hanke vaikuttaa eläimiin suoraan juuri hankealueella mutta välillisesti myös ympäröivällä alueella. Kukaan ei tiedä varmasti kuinka eläinten alueidenkäyttö muuttuu hankkeen myötä, tai muuttuuko ollenkaan, mutta pantatiedon avulla edellytykset asian arvioimiseen ovat hyvät.

Poronhoitoalue kattaa 36 % Suomen pinta-alasta. (Paliskuntain yhdistys 2020)