Eduskuntavaaleista ilmastovaalit? – kysymyksiä Kokoomukselle

Suomen 38. eduskuntavaalit järjestetään huhtikuun puolessa välissä. Suomen Tuulivoimayhdistys kysyi puolueiden näkemyksiä Suomen energiapolitiikasta, ilmastonmuutoksesta sekä tuulivoimasta. Kokoomuksen osalta kysymyksiin vastasi puolueen puheenjohtaja Petteri Orpo.

Mikä on tärkeintä Suomen energiapolitiikassa tulevilla vuosikymmenillä?

Suomen energiapolitiikan lähtökohtana on, että korvaamme kivihiilen käytön ja puolitamme fossiilisen öljyn käytön 2020-luvun aikana. Kokoomus on ajanutkin istuvassa hallituksessa kivihiilen energiakäytön kieltoa toukokuusta 2029 alkaen. Kokoomuksen tavoitteena on lisäksi, että muiden fossiilisten polttoaineiden merkittävä käyttö voimalaitoksissa päättyy vuoteen 2040 mennessä ja turpeen osalta vuoteen 2035 mennessä. Yritystemme on pystyttävä suunnittelemaan investointinsa tietäen, että fossiilisiin ratkaisuihin nojautuminen muuttuu jatkuvasti kalliimmaksi

Meidän on ajettava päästötalkoiden nopeuttamista myös Euroopan unionissa ja kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. Kokoomus haluaa vahvemman päästöhinnoittelun niin, että se on pääasiallinen ohjauskeino puhtaampaan energiaan siirtymisessä erillisten tukien sijaan.

Mitä konkreettista puolueesi aikoo vaalikaudella tehdä ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi alle 2 asteeseen?

Meillä on realistinen mahdollisuus tähdätä siihen, että 2040-luvun aikana Suomen metsät ja metsämaa sitovat enemmän hiiltä kuin vapautamme Suomen päästöinä taivaalle. Tarvitsemme lukuisia toimia kaikilla elämän osa-alueilla. Kaikkiaan verotuksen painopistettä on siirrettävä työn ja yrittämisen verotuksesta ilmasto- ja ympäristöhaittojen verotukseen.

Kokoomus haluaa luoda esimerkiksi lämmityspolttoaineiden verotuksen osalta pitkäjänteisen ohjelman, jolla hiilipäästön hinta nousee asteittain. Liikenteen osalla haluamme vauhdittaa liikenteen sähköistymistä muun muassa siirtämällä verotuksen vähäpäästöinen auton hankinnan verotuksesta päästöjen verotukseen. Olemme julkaisseet hiljattain ympäristö- ja ilmasto-ohjelman, jossa olemme listanneet lukuisia eri toimenpiteitä, joita olemme valmiita edistämään seuraavassa hallituksessa.

Millaisena näet tuulivoiman roolin Suomen energiajärjestelmässä?

Uusiutuvien energiamuotojen lisääminen on edellytys taistelussa ilmaston lämpenemistä vastaan. Suomeen on rakenteilla jo ensimmäinen tuulivoimalapuisto, jonka rakentamiseen ei tarvita yhteiskunnan tukea. Tuulivoimaloiden tekniikan tehostuminen on erinomainen uutinen, mikä tekee energiakumouksesta halvempaa myös pohjoismaissa. Kokoomus haluaa mahdollistaa markkinoiden luovuuden ja tehokkuuden päästöongelmien ratkaisemisessa, kunhan saastuttamiselle asetetaan yhteiskunnan toimesta riittävä hinta.

Eduskuntavaaleista ilmastovaalit? – kysymyksiä RKP:lle

Suomen 38. eduskuntavaalit järjestetään huhtikuun puolessa välissä. Suomen Tuulivoimayhdistys kysyi puolueiden näkemyksiä Suomen energiapolitiikasta, ilmastonmuutoksesta sekä tuulivoimasta. RKP:n osalta kysymyksiin vastasi puolueen puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson.

Mikä on tärkeintä Suomen energiapolitiikassa tulevilla vuosikymmenillä?

Tärkeintä on yhtenäinen tilannekuva ilmastonmuutoksesta ja tavoitteiden asettelu. Tämän jälkeen on tehtävä konkreettiset sektorikohtaiset toimenpidesuunnitelmat ja tarkat aikataulut tavoitteiden saavuttamiseksi. RKP sitoutuu siihen, että ilmaston lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteeseen vuoteen 2035 mennessä. RKP haluaa siirtyä fossiilisista polttoaineista uusiutuviin polttoaineisiin.

Mitä konkreettista puolueesi aikoo vaalikaudella tehdä ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi alle 2 asteeseen?

Ainoastaan yhtä konkreettista ratkaisua ei ole. Tarvitaan toimenpiteitä melkein jokaisella yhteiskunnan sektorilla. Haluamme esimerkiksi, että yksityisen ja julkisen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan menojen osuus Suomen bruttokansantuotteesta olisi neljä prosenttia vuoteen 2025 mennessä. Haluamme uudistaa Suomen autokannan. Uskomme vahvasti siihen, että ratkaisuja pitää löytyä myös EU:n sekä globaalilla tasolla. Siksi meidän on oltava aktiivinen toimija EU:ssa. Ilmastonmuutos ei näe maiden rajoja.

Millaisena näet tuulivoiman roolin Suomen energiajärjestelmässä?

Energiantuotannossa pitää siirtyä fossiilisista polttoaineista uusiutuviin. Tuulivoima on merkittävä osa Suomen uusiutuvaa energiantuotantoa, mutta energiantuotanto pitää kuitenkin perustua useampaan uusiutuvaan energiamuotoon.

Osa 8. 2009 – 2011 Pohja tuulivoimarakentamisen ja STY:n kasvulle

Vuonna 2008 alkanut talouskriisi iski päälle täydellä voimalla vuonna 2009 – myös Suomessa. Ilmastonmuutos oli paljon näkyvillä vuosikymmenen vaihteessa. Barack Obaman presidentiksi valinnan seurauksena myös Yhdysvallat myönsi, että ilmastonmuutos on vakava uhka. Arabikevät alkoi vuoden vaihteessa 2010 – 2011. Se oli joukko mielenosoituksia ja kansannousuja, joiden seurauksena myös ilmastopakolaisuus nousi ihmisten tietoisuuteen. Tuulivoima-alalla Suomessa luotiin pohjaa tuulivoimarakentamiselle – niin tukipolitiikassa kuin muullakin lainsäädännön alalla.

Vuonna 2009 tapahtui monta asiaa, jotka mahdollistivat tuulivoimarakentamisen kasvun Suomessa. Alan kannalta tärkein asia oli syöttötariffityöryhmän työ (2008 – 2009), työryhmän loppuraportti ja sen pohjalta annettu hallituksen esitys syöttötariffilainsäädännöksi.

Tulevaisuuden näkyminen kirkastuessa yhdistyksen hallitus päätti vuoden 2009 alussa panostaa yhdistyksen toimintaan aiempaa enemmän, ja käyttää yhdistykselle aiempina vuosina kertyneitä varoja toiminnanjohtajan työpanoksen kasvattamiseksi. Vuoden alusta yhdistykselle palkattiin toiminnanjohtaja kolmeksi päiväksi viikossa aiemman yhden päivän sijaan. Työpanoksen kasvattaminen kannatti, sillä se mahdollisti tehokkaamman työnteon ja alan suuremman näkyvyyden. Tämä, ja hyvät uutiset syöttötariffityöryhmästä, kasvattivat yhdistyksen jäsenmäärää. Päästyään vauhtiin, kasvu oli sillä saralla nopeaa, ja vuonna 2010 ylitettiin jo sadan yritysjäsenen rajapyykki.

Vaikka tuulivoima-alan tulevaisuus vaikutti vuosikymmenen vaihteessa lupaavalta, oli taivaalla myös pilviä, kertoo Tuulivoimayhdistyksen ensimmäinen kokopäiväinen toiminnanjohtaja Anni Mikkonen. Mikkonen on nähnyt työssään pitkälti koko tuulivoima-alan käyntiin polkaisun, ja hän toimii edelleen yhdistyksen toiminnanjohtajana.

”Vaikka syöttötariffityöryhmän raportti ja sen pohjalta tehty hallituksen esitys olivat iso askel alalle, oli uusiutuvan energian rakentamisen polku kaikkea muuta kuin kivetön. Alkuperäisen ehdotuksen mukaan Fingridin piti kerätä syöttötariffiin tarvittavat varat suoraan sähkönkäyttäjiltä Saksan ja Tanskan mallien mukaan. Hallituksen esityksen valmistelun loppuvaiheessa valtiovarainministeriön lakimiehet totesivat, ettei malli ole Suomen perustuslain mukainen ja syöttötariffin rahoitustapa meni uusiksi” kertoo Mikkonen.

Syöttötariffin sisällyttäminen valtion budjettiin, uuden viranomaisen etsiminen ja kaikkien järjestelmien muuttaminen viivästytti syöttötariffin käyttöön ottoa vuoden 2010 alusta maaliskuulle 2011.

Viivästymisestä ja sittemmin järjestelmän saamista risuista huolimatta, on syöttötariffi eittämättä ollut suomalaisen tuulivoimarakentamisen kunnolla käynnistänyt voima. Risuja jakaessa on hyvä muistaa se, ettei tulevaisuuden sähkön hinnan, tai muiden tuen tasoon vaikuttavien tekijöiden, ennustaminen ole helppoa, tai aina mahdollistakaan. ”Vuosina 2010 ja 2011 kannettiin vielä huolta tariffin tasosta ja siitä, voiko sillä tukitasolla rakentaa hankkeita – ovatko ne kannattavia. Nyt tämä pohdinta lähinnä naurattaa, vaan kuka meistä olisi tiennyt kuinka huikealla vauhdilla teknologia kehittyy”, summaa Mikkonen.

Turhan monta luukkua

Vuosikymmenen vaihteessa oli toiminnanjohtajan kasvaneelle työpanokselle toden totta käyttöä. Syöttötariffin valmistelu ja voimaantulo yhdessä kasvaneen hankemassan myötä sai viranomaiset yksi toisensa jälkeen pohtimaan, mitä tuulivoimarakentaminen tarkoittaisi kunkin omalle hallinnon alalle. Ensimmäisten joukossa, vuonna 2010, heräsi puolustusvoimat pohtimaan, kuinka tuulivoimarakentaminen vaikuttaa tutkien toimintaan ja vaarantaako se helikopteri- ja hävittäjälentäjien turvallisuuden. Energiateollisuus ry:n (ET), puolustusvoimien, Tuulivoimayhdistyksen ja tuulivoima-alan toimijoiden yhteisen tutkatyöryhmän seurauksena VTT:lle kehitettiin työkalu, jolla tutkavaikutuksia saatiin arvioitua. Samalla luotiin menettelytavat vaikutusten selvittämiseksi.

Tutkatyökalu valmistui vuonna 2011, jonka jälkeen puolustusvoimat alkoi taas antaa lausuntoja tuulivoimahankkeiden hyväksyttävyydestä ja kunnat pystyivät hyväksymään tuulivoimahankkeiden kaavoja ja myöntämään tuulivoimalle rakennuslupia.

Vuonna 2011 heräsi vuorostaan siviili-ilmailu. Finavia julkaisi tuolloin lentoesteiden korkeusrajoituksista kartat, jotka lähemmällä tarkastelulla osoittautuivat tuulivoiman kannalta todella ongelmallisiksi: valtaosassa Suomea ei lentoestepinnan ja maanpinnan väliin olisi saanut mahtumaan silloista modernia tuulivoimalaa. Yhdessä ET:n kanssa tehdyn sinnikkään edunvalvontatyön ja neuvottelujen seurauksena lentoesteiden korkeusrajoituksiin saatiin muutoksia niin, että tuulivoimarakentaminen mahdollistui.

Ilmailun jälkeen oli liikennevirasto, joka heräsi miettimään, voivatko teiden lähelle sijoitetut tuulivoimalat vaarantaa liikenneturvallisuuden, muistelee Mikkonen.

”Tuulivoimarakentamiseen liittyvien viranomaisprosessien haasteita kuvaa myös hyvin se, että vaikka 2011 voimaan astuneen syöttötariffin piiriin hyväksyttiin kaikki 2009 – 2010 rakennetut uudet voimalat, rakennettiin Suomeen vuonna 2011 vain kaksi käytettyä pienehköä tuulivoimalaa. Sektoriviranomaisten heräämistä kuvaa hyvin myös se, että vuonna 2010 Tuulivoimayhdistys antoi lausunnon 18 eri asiasta, kun edeltävänä vuonna lausuntoja oli annettu vain muutama”, Mikkonen kertoo.

Valoa tunnelin päässä oli kuitenkin näkyvissä: ensimmäiset tuulivoimayleiskaavat valmistuivat, hankkeet alkoivat taas saada rakennuslupia. Myös Puolustusvoimat vapauttivat tutkaselvityksistä 47 hanketta, ja vuonna 2011 oli käynnissä yli 30 MW tuulivoimakapasiteetin rakentaminen. Vuonna 2011 osattiin siten jo ennakoida, että vuodesta 2012 tulisi tuulivoimarakentamisen ennätysvuosi, joka käynnistäisi Suomen tuulivoimarakentamisen toden teolla.

Myös Suomen tuuliolosuhteiden parempi tunteminen auttoi tuulivoimahankkeiden suunnittelussa. ”Tuuliatlaksen julkaisu syksyllä 2009 oli valtava edistysaskel tuulivoimarakentamiselle, sillä se helpotti tuulivoimalle suotuisten alueiden etsintää. Atlas myös osoitti, että myös sisämaasta löytyi tuulivoimalle sopivia sijoituskohteita. Se myös auttoi sitkeän myytin kumoamisessa: Tuuliatlaksesta näki selvästi, että Suomessa tuulee talvella enemmän kuin kesällä”, Mikkonen summaa.

Suomen tuulivoima 2009 – 2011

Suomeen rakennettiin vuosien 2009 – 2011 aikana 64 MW uutta tuulivoimakapasiteettiä. Tuulivoimatuotanto vuonna 2011 oli 481 GWh. Tämä kattoi 0,6 prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta.

*****

Anni Mikkonen on Tuulivoimayhdistyksen pitkäaikaisin toiminnanjohtaja. Toiminnanjohtajana hän on toiminut nyt (2018) yhteensä 9 vuoden ajan. Mikkosella on filosofian maisterin paperit ympäristötieteistä ja kauppatieteen maisterin paperit ympäristöjohtamisesta. Ennen yhdistykselle töihin tuloa hän on työskennellyt mm. Jyväskylän yliopiston uusiutuvan energian koulutus- ja tutkimusohjelmassa.

Osa 1: Tuulivoima mainoksissa

56 tarinaa tuulivoimasta -sarjassa nostetaan esille tuulivoima-alaan liittyviä faktoja ja tarinoita.

Tuulivoimalat ovat usein pakkauksissa ja mainoksissa käytetty elementti, koska maailmanlaajuisesti suurin osa asukkaista pitää tuulivoimaa haluttuna sähköntuotantomuotona. Makuasioista ei tietenkään voi kiistellä, mutta voimaloita pidetään tyypillisesti myös esteettisesti miellyttävinä. Esimerkiksi automainoksissa tuulivoimaloita vilahtaa usein, samoin esimerkiksi Brion lelupakkauksissa. Myös esimerkiksi Fennovoima käyttää tuulivoimaloita kuvituksena ydinvoimaa vähähiilisenä energiana mainostaessaan.

Viime aikoina tuulivoimaa on voinut bongata myös valkokankaalla: Ferdinand-piirroselokuvassa vilahtaa sekä vanhoja tuulimyllyjä, maatilalla käytettyjä monilapaisia, esimerkiksi veden pumppaamiseen käytettyjä voimaloita sekä suuri moderni tuulipuisto.

Osa 10. 2015 – 2018 Nopeaa kasvua, suurta epävarmuutta ja tulevaisuuden luotaamista

2015 oli levoton vuosi maailmassa: terroristisia iskuja kriisialueiden lisäksi Pariisissa ja Kööpenhaminassa, itsemurhatarkoituksissa vuoren seinää päin ohjattu matkustajalentokone ja valtava pakolaisaalto. 2016 kauppojen aukioloajat vapautuivat Suomessa ja Särkänniemen delfiinit muuttivat Kreikkaan. Vuonna 2017 Donald Trump astui Yhdysvaltain presidentin virkaan.

Suomessa tuulivoimarakentaminen oli vahvalla kasvu-uralla ennätyksiä vuosittain rikkoen, mutta tempoileva politiikka loi alalle suurta epävarmuutta etenkin lyhyellä tähtäimellä. STY:ssä vuosia aktiivisesti toiminut Marja Kaitaniemi valittiin STY:n hallituksen puheenjohtajaksi keväällä 2018.

Tuulivoimasta keskusteltiin julkisuudessa paljon vuoden 2015 eduskuntavaalien aikaan. Sähkön hinta pysytteli hyvin alhaisena, minkä johdosta syöttötariffin korkeaksi kohonneita kustannuksia oli varsin helppo kritisoida. Tuulivoima oli erityisesti perussuomalaisten hampaissa.

Hallitusohjelmaan kirjattiin päätös leikata syöttötariffiin oikeutetun tuulivoimakapasiteetin määrää. Kukaan ei kuitenkaan arvannut, kuinka paljon valmiiksi luvitettuja tuulivoimahankkeita oli pöytälaatikoissa: koska aiemmin käyttöönotettuun kiintiöpäätökseen oli kirjattu kahden vuoden valmistumisaika syöttötariffiin pyrkiville hankkeille, oli moni hanketoimija ottanut strategiakseen seurata tarkasti tariffikiintiön 2500 MVA:n täyttymistä ja valmistella samalla hanketta ilman, että kahden vuoden aikaikkuna alkoi omalta osalta kulua. Hallitusohjelman kirjauksen tultua julki hanketoimijat ryntäsivät hakemaan kiintiöpäätöksiä. 2500 MVA:n tariffikiintiö varattiin täyteen ja reilusti ylikin ennen kuin hallitusohjelman kirjaukset ehtivät siirtyä lain tasolle.

”Alan toimijoille tuli kiire laittaa kiintiöhakemukset vetämään, kun hallitusohjelma julkaistiin. Varmaan Energiavirastossakin yllätyttiin, miten valtava määrä hakemuksia virastoon tulvi muutamassa kuukaudessa”, muistelee Marja Kaitaniemi.

Tariffikiintiötä ei siis onnistuttu lopulta leikkaamaan, mutta kiintiöpäätösten voimassaoloa rajoitettiin niin, että kiintiöpäätöksen saaneet voimalat tuli rakentaa valmiiksi hyvin nopeasti: sähköntuotannon piti alkaa vuoden 2017 loppuun mennessä. Kerran varattua kiintiötä ei myöskään enää jaettu uudelleen hankkeiden peruuntuessa tai pienentyessä, mikä lopulta vähensi hieman tariffin piiriin päässyttä kapasiteettia. Äkillinen poliittinen tempoilu aiheutti koko tuulivoima-alalle suurta epävarmuutta. Sijoittajat olivat varpaillaan, sillä Suomea oli perinteisesti totuttu pitämään vakaana investointiympäristönä, jossa kerran annettuja lupauksia ei peruta. Lamaannus ja alakulo vaivasivat tuulivoima-alaa tovin, mutta hiljalleen usko rakentamismahdollisuuksiin ja toimintaympäristön jatkuvuuteen palautuivat. Kriisinkin keskellä ala pysyi yhtenäisenä, vaikka tietty iloisuus ja optimismi olikin hetken koetuksella.

”Osa ulkomaisista investoreista laittoi hankekehityksen jäihin tai lähti Suomesta kokonaan. Suomen markkinaa katsottiin ihan uusin silmin, kun poliittinen riski hyppäsi totutuista pohjalukemista reippaasti ylöspäin. Epäluottamus levisi tuulivoima-alalta laajemmallekin, myös muihin infrastruktuurihankkeisiin”, Kaitaniemi kertoo.

Pitkään tahkottu valtioneuvoston asetus tuulivoimaloiden melutasoista astui lopulta voimaan kuin varkain vuonna 2015. Asetus selkeytti huomattavasti tilannetta, jossa tuulivoimaa säädeltiin sekä valtioneuvoston yleisellä asetuksella melutasoista sekä ympäristöministeriön tuulivoimarakentamisen oppaaseen sisällytetyillä asetusta matalammilla ohjearvoilla. Aihetta juhlaan olisi ollut pitkän projektin tullessa hyvään päätökseen, mutta uudet taistelut olivat jo käynnissä energia- ja ilmastostrategian päivitykseen, uuteen tukimekanismiin, investointiympäristön turvaamiseen ja kiintiöpäätösjonoihin liittyen.

Vaikka tuulivoimarakentaminen olikin nopeaa, 1000 MW raja kapasiteetin määrässä vaikutti monien vuosien ajan taivaanrannassa siintävältä kangastukselta: joltakin merkittävältä pysäkiltä, mutta lähes mahdottomalta saavuttaa. Haamuraja rikkoutui täpärästi vuoden 2015 lopussa. Vaikka moni alan kannalta merkittävä saavutus jäikin kiivaan tekemisen keskellä vaille tunnustusta tai huomionosoitusta, ensimmäistä tuhatta tuulivoimamegawattia juhlittiin upeissa puvuissa ja puitteissa Paasitornissa keväällä 2016. Monen muun toimialan toimijat ovatkin vuosien saatossa ihaillen ja jopa kadehtien seuranneet tuulivoima-alan hyvää henkeä ja nuorekasta osaajien joukkoa – jotka osaavat tarvittaessa myös juhlia

Valoa tunnelin päähän toi myös 2016 julkaistu energia- ja ilmastostrategian päivitys, jossa linjattiin uusiutuvan sähköntuotannon tuotantotuen kilpailutuksen käyttöönotto.

Tuulivoima mediassa enemmän kuin tarpeeksi

Keskustelu tuulivoimasta oli vuosikymmenen puolivälissä varsin vilkasta. Keskustelu tuulivoiman kuultavan äänen mahdollisista terveysvaikutuksista korvautui infraäänikeskustelulla: tuulivoimaan kriittisesti suhtautuvat tahot levittivät huolipuhetta tuulivoimaloiden ihmiskorvalle kuulumattoman infraäänen väitetyistä terveysvaikutuksista. Tuulivoimaan liittyvien mediaosumien määrä oli moninkertainen vuosikymmenen alkuun verrattuna, kun jopa hyvin monimutkaisista akustiikan alan asioista keskusteltiin mitä pienimpien paikallislehtien palstoilla.

Eri tahot, STY mukaan lukien, teettivät lukuisia selvityksiä ja tutkimuksia mm. tuulivoiman lähiasukkaiden kokemuksiin ja muihin tuulivoiman vaikutuksiin liittyen. STY myös pyrki hartiavoimin oikomaan räikeimpiä väitteitä ja väärää tietoa. Tuulivoiman yleinen hyväksyttävyys koki pienen notkahduksen, mutta pysyi kuitenkin korkealla tasolla. Ajoittain kaikkein värikkäimmät tuulivoimaa vastustavat väitteet kääntyivät tuulivoiman kannalta hyviksi – ne eivät enää vaikuttaneet asiaan perehtymättömien silmissä alkuunkaan uskottavilta. STY:n sinnikäs ja pitkäjänteinen, faktoissa pidättäytyvä viestintälinja kantoi hedelmää, vaikka lennokkaimpia otsikoita valitulla linjalla ei usein saanutkaan.

”Välillä ei tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun luki juttuja tuulivoimasta. Oli suhteellisen mahdotonta saada todenpitäviä viestejä läpi julkisessa keskustelussa, kun esitetyt väitteet olivat niin raflaavia. Opin ainakin sen, että räjähteleville eläimille ja mystisille oireyhtymille on helpompi saada mediatilaa kuin selvityksille ja seurantaraporteille”, toteaa Kaitaniemi toimialan haastavaan viestintään liittyen.

Infraäänikeskustelu rauhoittui kiivaimmilta osiltaan, kun energia- ja ilmastostrategian päivityksessä sovitun tuulivoiman terveys- ja ympäristövaikutuksiin liittyvän tutkimuksen ensimmäinen osa valmistui kesällä 2017. Sitä ennen historian kirjoihin jäivät varsin värikkäät väitteet räjähtävine kanansilmineen ja lepakoineen.

Kohti markkinaehtoisuutta

Tuulivoimateknologian kehitys on ollut koko vuosikymmenen päätä huimaavaa: vuosikymmenen alussa rakennettu sille ajalle tyypillinen 3 MW voimala tuotti vuodessa 8000 MWh, vuosikymmenen myöhemmin rakennettava 4 MW voimala 19 000 MWh. Tuotanokustannusten laskun myötä alkoi entistä vahvemmin näyttää siltä, että markkinaehtoinen rakentaminen, johon ala itse oli jo pitkään uskonut, alkoi olla päivä päivältä lähempänä.

Siirtyminen teknologianeutraaliin kilpailutettuun tuotantotukeen ei pelottanut tuulivoimatoimijoita. Tärkeintä alan näkökulmasta oli varmistaa, että järjestelmä mahdollistaa reilun kilpailun ja on yhteiskunnan kannalta kokonaistaloudellinen. Jo vuosia ennen vanhan järjestelmän täyttymistä STY:n sisällä aloitettiin työ EU:n mahdollistamien tukikeinojen tutkimiseksi. Perusteellisen selvitystyön päätteeksi STY:ssä päätettiin pitää kilpailutettua preemiota vihreitä sertifikaatteja ja investointitukea parempana vaihtoehtona. Lakiin kirjoitettu malli oli monilta osin samansuuntainen kuin mitä STY:ssäkin määriteltiin parhaaksi vaihtoehdoksi. Etukäteen toimivalta vaikuttavan järjestelmän avulla kilpailutettavaa 1,4 TWh:n vuotuista tuotantomäärää ala ei kuitenkaan osannut pitää missään määrin kunnianhimoisena uusiutuvan energian lisäystavoitteena.

Syksyllä 2017 tunnelma alalla oli edelleen alakuloinen: uusi tukimekanismi oli luvattu, mutta lainsäädäntöprosessi kärsi kiistoista ja jumiutui talousvaliokuntaan. Epävarmuutta loi myös se, että alihankkijoiden tilauskirjat eivät tulisi parhaassakaan kilpailutusmenestyksessä täyttymään pienen tavoitteen vuoksi. Naapurimaista ja muualta maailmalta kantautui uutisia pitkäaikaisista sähkönostosopimuksista (PPA), mutta Suomessa tuulivoiman tuotantokustannukset vaikuttivat olevan vielä liian korkeat ja sähkön markkinahinta liian matala, mistä syystä sopimukset vain siintivät haaveissa.

Alan vuotuisena kohtaamispaikkana sijansa vakiinnuttaneeseen Vaasa Wind Exchange –tapahtumaan mennessä kevättalvella 2018 asiat vaikuttivat kuitenkin muuttuneen: käytävillä puhuttiin ja huhuttiin, että ensimmäiset PPA-sopimukset vaikuttivat olevan vain ajan kysymys. Tunnelma oli muuttunut lamaantuneesta alakulosta sähköistyneen jännittyneeseen odotukseen. Syksyyn 2018 mennessä olikin julkaistu jo kolme pitkäaikaista sähkön ostosopimusta, joiden turvin kolme hankekehittäjää saattoi ryhtyä rakennushommiin Googlen luvattua ostaa tuulivoimaloiden tuotannon kymmenen vuoden ajan.

Koko alan yllätti kuitenkin se, että jo ennen PPA-sopimuksia julkaistiin ensimmäinen täysin markkinahintaa vastaan tehty investointipäätös, kun TuuliWatti ilmoitti rakentavansa entiset ennätykset roimasti rikkovia 175-metrisiä voimaloita Iihin ilman valtion tukea tai sähkön ostosopimusta. Lisää jännitystä vuoteen toi se, että tuotantotuen kilpailutuslaki viimein eteni talousvaliokunnasta, hyväskyttiin eduskunnassa ja ensimmäinen uusiutuvan energian kilpailutuskierros määrättiin pidettäväksi vuoden 2018 lopussa.

”2018 on hieno vuosi tehdä töitä tuulivoiman parissa. Teknologian kehitys on ollut niin huimaa, että se on yllättänyt jopa meidät alan ammattilaiset. Alalla on muutaman vuoden alakulon jälkeen todella positiivinen vire ja tekemisen meininki. Tuulivoimasta on tullut todellinen energiamurroksen ajuri”, iloitsee Marja Kaitaniemi.

Viimeiset syöttötariffiin mukaan päässeet hankkeet valmistuivat 2017 kireällä aikataululla. 2018 oli vuosikymmenen alkupuolelta asti jatkuneen kiivaan tuulivoimarakentamisen taite jääden vaille kapasiteetin kasvua. Vaikka vuoden puolivälissä ennusteet vuosikymmenen lopulle olivat vielä synkkiä, jo vuoden loppupuoliskolle tultaessa niitä oli syytä korjata valoisemmiksi. Joka tapauksessa oli selvää, että pitkään selkeänä tavoitteena ollut vuoden 2020 tavoite, 6 prosentin tuulivoimaosuus kulutetusta sähköstä, tultaisiin saavuttamaan etuajassa.

Hyvin tehty, tuulivoima-ala!

Suomen tuulivoima 2015-2018

Vuoden 2015-2017 välillä Suomen tuulivoimakapasiteetti kasvoi 627 MW:sta 2044 MW:iin. Vuoden 2018 kasvu jää nollaan tai muutamaan MW:iin.

****

Marja Kaitaniemi on toiminut hankekehitystehtävissä usealla tuulivoimahankkeita kehittäneellä yrityksellä, nyt Neoen Finlandissa. Kaitaniemi on ollut keskeinen ja erittäin aktiivinen toimija STY:n valiokunnissa ja hallituksessa vuodesta 2013 alkaen. Kaitaniemi on toiminut STY:n puheenjohtajana keväästä 2018 alkaen.