Osa 9. 2012 – 2014 Kasvuvaihde silmään
Vuonna 2012 alkoi Sauli Niinistön ensimmäinen kausi Suomen tasavallan presidenttinä. 2013 Hesari muuttui tabloid-kokoon ja Yle-vero otettiin käyttöön. 2014 maailma oli varpaillaan Länsi-Afrikassa riehuneen ebolaepidemian vuoksi.
STY:n puheenjohtajana ruoria käänteli TuuliWatti Oy:n toimitusjohtaja Jari Suominen. Jari valittiin vuonna 2011 ensimmäisen kerran STY:n puheenjohtajaksi, missä pestissä hän jatkoi yhteensä seitsemän vuoden ajan.
Vuodet 2012-2014 olivat uuden aikakauden alku suomalaisessa tuulivoimassa. Syöttötariffijärjestelmä oli saatu käyttöön, ja tuulivoiman rakentaminen alkoi todenteolla vuodesta 2012 alkaen vauhtiaan nopeasti kiihdyttäen. Monessa maassa on huomattu, että ensimmäiset 500 MW tuulivoimaa ovat hitaita rakentaa, mutta kun 1 % osuus energiankulutuksesta ja tuo maaginen 500 MW on saavutettu, muuttuu kasvu nopeammaksi. Tismalleen näin kävi Suomessakin: haamurajat rikkoutuivat vuoden 2014 alkupuolella.
Vuosikymmenen alkupuolen vuosina tapahtui paljon paitsi tuulivoima-alalla, myös STY:ssä. STY:n jäsenmäärä kasvoi, mikä mahdollisti myös henkilöstön määrän kasvattamisen. Aluksi osa-aikaiset työsuhteet vakinaistuivat ja kokopäiväistyivät nopeasti, sillä työtä kasvavalla alalla riitti. STY:n toiminta ammattimaistui eri tavoin: jäsenrekisterijärjestelmä korvasi Excel-taulukon, käyttöön otettiin useita taloushallinnon ja viestinnän palveluita ja toimintaa suoraviivaistettiin muutenkin. Vuotuiseksi traditioksi kehittynyt Wind Finland -seminaari järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2014.
STY:n hallituksen kokoukset uhkasivat paisua asialistoiltaan valtaviksi, kun erilaisia linjauksia ja ohjeistuksia tarvittiin paljon. Valiokuntatyöskentely toi lisäresurssia yhdistykseen, ja hallitustyöskentely ammattimaistui sekin, vaikka vanha hyvä keskustelukulttuuri onkin aina säilynyt STY:n hallituksen olennaisena elementtinä.
Valiokuntien joukossa toimi vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla vielä itsestään selvästi myös pientuulivaliokunta. Toimijoita oli kuitenkin vähän ja heillä niukasti aikaa annettavaksi yhdistystyöhön. Hiljalleen pientuulivaliokunta jäi uinumaan Ruususen unta – ja kiinteistökohtainen pientuulivoima jäin hyvin pieneen rooliin yhdistyksessä. Pientuulivoima kiinnostaa kuitenkin edelleen monia, ja sitä pyritäänkin pitämään mukana STY:n viestinnässä ainakin pienessä määrin
Oma lukunsa Suomen tuulivoimahistoriaa kirjoitettiin Vaasassa, kun suomalainen voimalavalmistaja Mervento pystytti pilottivoimalan Vaasan Sundomiin. Valitettavasti Merventolle kävi kuten WinWindille: matka suurten globaalien voimalavalmistajien joukkoon oli liian pitkä, vaikka hyppysissä olikin lupaava ja edistyksellisen teknologian voimala.
Pelisääntöjen turbulenssia
Vuosina 2012-2014 tuulivoimarakentaminen käynnistyi kunnolla Suomessa, mutta se oli vielä kaikille osapuolille uutta. Kaikilla oli paljon opittavaa. Viranomainen kerrallaan alkoi miettiä tuulivoiman vaikutuksia omaan toimialaansa. Pelisääntöjä luotiin niin yhdistyksen sisäisesti toimijoille, kuin viranomaisen toimesta eri asioihin liittyen koko alalle. STY:n edunvalvontatyötä kyseisenä aikoina kuvasikin esteiden raivaaminen tuulivoimarakentamisen tieltä. Edunvalvonnan tehtävä oli varmistaa, että uudet pelisäännöt eivät menneet ylilyöntien puolelle vaan edelleen mahdollistivat tuulivoimarakentamisen. STY teettikin vuosien aikana lukuisia erilaisia selvityksiä edunvalvontatyön tueksi. Tietoa ja kokemusta ei ennestään ollut, vaan sitä oli aktiivisesti kerättävä ja tuotettava hyvin konkreettisistakin asioista.
Viranomaistyö loi selkeyttä ja raameja hankekehitykselle. Ministeri Lauri Tarastin luotsaama työryhmä kartoitti ansiokkaasti tuulivoimarakentamisen esteitä, lentoliikenteen ja tuulivoiman yhteensovittaminen selkeytyi. Tutkakatveiden luoma ongelma saatiin Pohjois-Pohjanmaalla ratkaistua, mutta Kaakkois-Suomessa tutkat pysäyttivät tuulivoimarakentamisen toistaiseksi. Työ äänen mallinnus- ja mittausohjeiden luomiseksi alkoi, mutta ääniohjearvojen osalta ei päästy ratkaisuun työn kaatuessa työryhmän sisäisiin erimielisyyksiin. Syöttötariffiin liittyvää lakia muutettiin niin, että tuli mahdolliseksi varata kiintiöpaikka tariffiin etukäteen. Näin eliminoitiin etukäteen epävarmuuksia, joita olisi myöhemmin ollut odotettavissa tariffikiintiön alkaessa täyttyä.
Kaikki viranomaistyö ei kuitenkaan luonut vain selkeyttä – päinvastoin. Ympäristöministeriön tekemä Tuulivoimarakentamisen suunnittelu -opas oli sinänsä hyvä koonti tuulivoimarakentamisen pelisäännöistä. Ongelmaksi kuitenkin muodostui oppaan ensimmäiseen versioon linjatut, lainsäädäntöä tiukemmat rajat tuulivoimalan äänelle. Vaikka kyse oli oppaasta ilman lain statusta, sekoitti se kuitenkin tuulivoimakenttää ja hidasti hankekehitystä, kunnes vuonna 2015 tuulivoiman ääniohjearvoista annettiin oma asetuksensa.
”Vuosikymmenen alkupuolen vuosiin asti hankekehittäminen oli nopeaa ja suoraviivaista myöhempiin aikoihin verrattuna. TuuliWatin ensimmäiset syöttötariffiin mukaan päässeet puistot etenivät muutamassa vuodessa maankäyttösopimusten teosta tuotantoon,” Suominen muistelee vuosikymmenen alkupuolta. Vuosikymmenen ensimmäisen puoliskon aikana siirryttiin kuitenkin vaiheeseen, jossa hankkeista valitettiin herkästi. Ympäristöministeriön opas ei ainakaan auttanut valitusten osalta”, Suominen toteaa.
Lukuisten muuttuneiden sääntöjen ja ohjeiden vuoksi STY:ssäkin kirjoitettiin valtavat määrät lausuntoja. Lausuntoja kirjoittivat myös viranomaiset ja muut tahot. Sitkeimmin jäi elämään STM:n itsensä myöhemmin oikaisema maakuntakaavalausunto, jossa esitettiin kahden kilometrin etäisyyden käyttöönottamista tuulivoiman ja asutuksen välille, ellei vaikutuksia ollut erikseen kaavassa selvitetty. Monien eri tahojen oikaisuista huolimatta virheellisin perustein annettu lausunto vaikuttaa yhä tänäkin päivänä joidenkin kuntien soveltaessa sinänsä lakiin perustumattomia kilometriperusteisia etäisyyksiä kaavoituksessa ja valittajien vedotessa hallinto-oikeuteen kahden kilometrin rajan käyttöön ottamiseksi.
Voimia ja vastavoimia
STY:n toiminta ammattimaistui ja tehostui, mutta saman aikaan organisoituivat myös tuulivoimaa vastustavat ryhmät. Aluksi kriittisyys oli keskittynyt tuulivoimahankkeiden lähiympäristöön, mutta Tuulivoima-kansalaisyhdistys oli ensimmäinen valtakunnallisesti toimiva tuulivoimakriittinen yhdistys. Perustellulla kritiikillä on aina sijansa: se parantaa toiminnan laatua asiassa kuin asiassa. Samaan aikaan kuitenkin nousi tarpeetonta ja perusteetontakin huolta tuulivoiman kuultavissa olevan äänen terveysvaikutuksista. STY:llä riitti työtä virheellisten väitteiden oikomisessa ja tieteellisen tutkimustiedon jakamisessa. VTT:n koordinoima selvitys tuulivoiman terveysvaikutuksista olikin tervetullut, jotta suomenkielistä aineistoa oli paremmin saatavilla.
Yksi yritys tuoda positiivista tuulivoimasisältöä internettiin oli Tuulen ystävät –verkkosivusto. Sivustolla käytiinkin erittäin vilkasta keskustelua, ja se tarjosi tuulivoima-alan toimijoille ja kriittisesti tuulivoimaan suhtautuville keskustelupaikan. Sosiaalisen median jalansijan jatkuvasti tukevoituessa keskustelupalstat siirtyivät mm. Facebookkiin, ja Tuulen ystävät suljettiin.
Sähkön hinta pysyi odotusten vastaisesti matalana ja tuulivoimatekniikka loikki hurjilla hypyillä eteenpäin. Tuulivoiman syöttötariffi osoittautui valtiolle aiottua kalliimmaksi, ja etenkin tuulivoiman saamaa tukea kritisoitiin monesta suunnasta kovasanaisesti. Jälkikäteen katsoen tuki kuitenkin sai aikaa sen mitä pitikin: Suomeen syntyi tuulivoima-ala alihankintaketjuineen.
”Nuo vuodet olivat kiivaan rakentamisen aikaa. Töitä tehtiin tosissaan kädet savessa. Ennen vuotta 2012 tuulivoima-alaa ei kunnolla ollut olemassa Suomessa. Ajoitus rakentamisen nopean liikkeellelähdön kanssa oli sikäli täydellinen, että juuri tuolloin markkinoille alkoi tulla mataliin tuulennopeuksiin ja Suomen-kaltaisille metsäisille alueille optimoituja voimaloita. Voimaloiden tuottavuus nousi radikaalisti ja nopeasti”, muistelee Jari Suominen. ”Aluksi oli korotettu syöttötariffi, mikä toi oman mausteensa hommaan, kun oli mietittävä, kannattaako odottaa seuraavaa tehokkaampaa voimalamallia vai saada tuotanto nopeasti käyntiin.”
Suomen tuulivoima 2012 – 2014
Vuosina 2012-2014 Suomen tuulivoimarakentamisen tahti kiihtyi. Vuoden 2012 alussa tuulivoimaa oli 199 MW ja tuotannolla katettiin 0,5 % Suomen sähkön kulutuksesta. Vuoden 2014 lopussa kapasiteettia oli 627 MW ja osuus sähkönkulutuksesta 1,3 %.
*****
TuuliWatti Oy:n toimitusjohtaja Jari Suominen oli Suomen Tuulivoimayhdistyksen puheenjohtaja vuodesta 2011 vuoteen 2017. TuuliWatti on tällä hetkellä Suomen suurin tuulivoimatuottaja.
Suomen Tuulivoimayhdistys pelikentälle Ilmastoveivi2019 -joukkueessa
Oletko kuullut Ilmastoveivi2019 -kampanjasta? Poliittisesti sitoutumattomalla ilmastokampanjalla on tavoitteenaan kerätä ennennäkemätön kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan tuki sille, että Suomi tulevalla EU:n puheenjohtajuuskaudellaan ottaa vahvan ilmastojohtajuuden, ja pyrkii päivittämään 2030 ja 2050 -tavoitetasoja 1,5 asteen polulle pääsemiseksi viimeisimmän IPCC-raportin tulosten valossa. Vetoomukseen pyritään saamaan peräti 500 000 allekirjoitusta.
Kampanja painottaa poliittisen johtajuuden merkitystä ja haluaa tukea rohkeaa ja uskottavaa ilmastopolitiikkaa. Poliittisia ratkaisuja tarvitaan nyt nopealla aikataululla, jotta uusiutuvat energiamuodot saadaan suuremmissa määrin käyttöön ja jotta fossiilisesta polttoainesta päästäisiin eroon mahdollisimman pian.
Vaatimuslistassamme lukee muun muassa, että päästöjä on vähennettävä 60 prosenttia suhteessa vuoteen 1990 vuoteen 2030 mennessä. EU:n on oltava hiilineutraali vuonna 2040 ja saavutettava negatiiviset päästöt sen jälkeen vahvistamalla luonnollisten ekosysteemien kykyä sitoa hiilidioksidia ja viilentää ilmastoa. Vaadimme lisäksi, että rahoitusvirtojen ilmastokestävyyttä, eikä hankkeita, jotka perustuvat fossiilisiin polttoaineisiin, tule rahoittaa lainkaan.
Ilmastoveivi2019 yhdistää suomalaiset iästä, taustasta ja elämäntilanteesta riippumatta toimimaan yhdessä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Olemme suurenmoisen iloisia siitä, että Suomen Tuulivoimayhdistys on liittynyt veivijoukkueeseen ja vaadimme nyt yhteisvoimin Suomea ottamaan johtoaseman ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä, ja päättäjiltä rohkeutta tehdä merkittäviä poliittisia ratkaisuja.
Mukaan pääset osoitteessa https://www.ilmastoveivi2019.fi/
Lisätietoa:
Anne Nordling
anne.nordling@ilmastoveivi2019.fi
Osa 7. 2006 – 2008 Uuden ajan alku
2000-luvun loppupuolella luotiin edellytykset paitsi tuulivoiman, myös Tuulivoimayhdistyksen kasvulle. Uuden vuosituhannen loppupuolella Suomi näkyi maailmalla: maamme toimi muun muassa EU:n puheenjohtajamaana ja presidentti Ahtisaari voitti Nobelin rauhanpalkinnon. Suomessa tehtiin myös kansainvälistä viisuhistoriaa, kun monsteriyhtye Lordi voitti Euroviisut. Tuulivoima-alalla ja samalla myös Suomen Tuulivoimayhdistyksen historiassa aikakausi oli käänteentekevä.
Historiablogin seitsemännessä osassa aikaan palaa Jari Ihonen, joka toimi Tuulivoimayhdistyksen hallituksen puheenjohtaja vuosina, jolloin alan kehitys otti suuren harppauksen eteenpäin. Ihosella on pitkä historia tuulivoima-alalta, ja yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana hän toimi vuosina 2007 – 2009. Ennen puheenjohtajan pestiään hän toimi myös pitkään yhdistyksen hallituksessa ja jo vuosituhannen vaihteessa joukko-omisteista tuulivoimaa rakentavan Lumituulen hallituksessa.
Kasvu alkaa hallitusohjelmasta
Tuulivoima-alalla elettiin erityisen jännittäviä aikoja vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen. Tuoreen Keskustan, Kokoomuksen, Vihreiden ja RKP:n yhteistyölle perustuvan hallituksen hallitusohjelmaan kirjattiin lupaus, että hallituskauden aikana Suomessa otetaan käyttöön biokaasulaitosten syöttötariffijärjestelmä. Tapahtumien keskiössä tuolloin vaikuttaneen Ihosen mukaan yhdelle uusiutuvalle energialähteelle luvatun syöttötariffin saaminen hallitusohjelmaan oli keskeinen käännekohta myös tuulivoima-alalle, vaikka tuulivoima ei ensimmäisissä kirjauksissa mukana ollutkaan.
Tuulivoima-alan suurimpia haasteita tuolloin olivat Ihosen mukaan tuulivoimaloiden hinnat, jotka olivat lopulta vuonna 2009 piikissään, ja toisaalta vielä kaiken kaikkiaan korkea kustannustaso. Tuulivoiman käyttökertoimet olivat vielä kohtalaisen matalia ja yhä edelleen levitettiin virheellisiä uskomuksia esimerkiksi siitä, että jo viisi prosenttia tuulivoimaa sähköverkossa kaataisi koko sähköverkon. Tämä taustalla oli selvää, että tuulivoimarakentaminen ei ollut suuremmassa mittaluokassa mahdollista ilman valtiolta saatavaa luotettavaa taloudellista tukea.
Tieto mahdollisesta uudesta tukijärjestelmästä olikin alalle piristysruiske, jonka se tarvitsi: epävarman investointituen sijaan voitiin jo ajatella muitakin, stabiilimpia tukimuotoja, jotka mahdollistaisivat laajamittaisemman rakentaminen. Esimerkiksi vuosi 2007 jätti monen investointituen hakijan nuolemaan näppejään, sillä investointihakemusten määrä oli moninkertaistunut edellisiin vuosiin nähden, eikä tukea voitu myöntää läheskään kaikille hakijoille.
”Lupaus syöttötariffin käyttöönotosta biokaasulle tarkoitti, että järjestelmälle oli luotava hallinnointijärjestelmä. Tämän jälkeen, poliittisen tahtotilan ollessa oikea, voitaisiin tariffijärjestelmää laajentaa myös muille uusiutuvan energian energialähteille. Myös tuulivoima-ala näki tilanteen toiveikkuuden ja tästä saatiin ihan uudenlaista pontta tuulivoimahankkeiden suunnitteluun. Myös yhdistyksen jäsenistö alkoi tämän jälkeen kasvaa ja taloudellinen tilanne kohentui”, kertoo Ihonen.
EU-tavoitteista vetoapua tuulivoimalle
Uusiutuvan energian lisääminen Suomessa sai pontta myös EU-tason vaatimuksista. EU antoi 2000-luvun puolessa välissä direktiivin uusiutuvan energian käytön edistämisestä, jonka perusteella Suomen tulee nostaa uusiutuvan energian osuus 38 prosenttiin loppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Uusiutuvan energian lisäysvelvoite oli 9,5 prosenttiyksikköä. Silloisessa Kauppa- ja teollisuusministeriössä laskettiin tarkkaan, kuinka uusiutuvan energian tavoite voitaisiin saavuttaa. KTM:n laskelmien perusteella kävi yhä selvemmäksi, että myös tuulivoimaa tarvittiin talkoisiin, ja niin tuotantomuodolle luotiin oma 2020-tavoitteensa.
EU:n 20-20-20 tavoitteiden seurauksena tukijärjestelmäkeskustelussa huomioitiin myös tuulivoima-ala: vuoden 2008 marraskuussa toimintansa aloitti hallituksen kokoonpanema syöttötariffityöryhmä, joka pohti biokaasulle, puupolttoainelaitoksille, bioenergialle ja tuulivoimalle osoitetun tukimekanismin synnyttämistä. Ihonen toimi työryhmässä STY:n nimeämänä tuulivoima-alaa edustavana asiantuntijana.
Syöttötariffityöryhmän alku oli sinänsä kivinen, että eri energia-alan toimijat edustivat eriäviä näkökulmia tukimekanismin mallista, eikä itse suunnittelutyö päässyt kunnolla ensimmäisten kokousten aikana alkamaan. Vastakkain olivat näkemykset muun muassa siitä, olisiko uusiutuvan sähköntuotannontukeminen järkevää tehdä syöttötariffin vai sertifikaattijärjestelmän kautta.
”Syöttötariffityöryhmään osallistuminen oli mielenkiintoinen mutta myös raskas prosessi. Asia kiinnosti alan yrityksiä, ja vaikka ohjeistus oli, että ohjauksen työryhmään saan yhdistyksen hallitukselta, sain turhankin monta puhelua hallituksen ulkopuolelta. Asia herätti siis tunteita puoleen ja toiseen. Lopputulos oli alun viivytyksistä huolimatta hyvä – saatiin alalle hyvä lähtö ja katteet hankkeille. Kääntöpuolella on se, että jos asiaa olisi vielä ehditty hioa, olisi ehkä voitu estää tuulivoiman maineen saama isku, joka johtui ylituesta, joka seurasi tuulivoiman tuotantokustannusten odottamattoman nopeasta laskusta”, Ihonen muistelee.
Siivet uusiutuvalle energialla – ja STY:lle
Vuonna 2008 asetettu 6 TWh tuulivoimatuotannon tavoite on saavutettu Suomessa nyt etuajassa, kiitos 2000-luvun lopulla luodun syöttötariffijärjestelmän. Aiempiin valtion asettamiin tuulivoimatavoitteisiin ei ole ylletty. Esimerkiksi 2000-luvulla Suomen tuulivoimatavoitteena oli, että vuonna 2010 meillä olisi 500 MW tuulivoimaa, mutta todellisuus oli kuitenkin karu – vuonna 2008 lopussa tuulivoimaa oli rakennettu Suomeen vasta 143 MW.
Tuulivoima-asenteet alkoivat hiljalleen muuttua positiivisempaan suuntaan. Ihonen mukaan tietyissä piireissä tuulivoimasta puhuttiin tuolloin entistä varovaisemmin. ”Monet isot energia-alan toimijat miettivät niihin aikoihin, lähteäkö tuulivoimaan mukaan vai ei. Kannan hakemisessa vaikutti taustalla myös ydinvoimakysymys: jos tuulivoimaa pidetään varteenotettavana keinona tuottaa energiaa, kannattaako enää uusista ydinvoimaluvista puhua? Siitä syystä moni isompi toimija puhui tuulivoimasta hyvin kieli keskellä suuta. Samaan aikaan haluttiin varautua tuulivoiman läpimurtoon, mutta myös suojata omat edut muiden energiamuotojen silmissä.”
Vuosikymmenen lopun positiivinen pöhinä sai aikaan sen, että energia-alan toimijat kiinnostuivat tuulivoimasta uudella tavalla ja 2000-lopussa Tuulivoimayhdistys sai monta uutta toimijaa jäsenekseen. Tämä tarkoitti tietysti sitä, että yhdistyksen toiminnan rahoitus ja sen myötä itse toiminta alkoivat kasvaa ja ammattimaistua uudella tavalla. Yhdistys sai enenevässä määrin kutsuja tulla kuultavaksi eduskuntaan, lehtihaastatteluja ja puhujakutsuja eri tilaisuuksiin. Yhdistyksen fokuksena oli kasvaa entistä enemmän jäseniä palvelevaksi, luotettavan tiedon levittäjäksi sekä yleisen tuulivoimatietoisuuden kasvattajaksi. Tuulivoima-alan ja sen edunvalvojan todellinen kasvu oli vihdoin alkamassa.
Suomen tuulivoima 2006 – 2008
Vuosien 2006 ja 2008 välisenä aikana tuulivoimaa rakennettiin Suomeen yhteensä 56 megawatin edestä. Vuoden 2008 lopussa Suomessa verkkoon kytkettyjen tuulivoimaloiden kokonaisteho oli 143 MW, jolla tuotettiin sähköä 261 000 MWh verran.
*****
Jari Ihonen on pitkän linjan tuulivoima-aktiivi, joka oli perustamalla Lumituuli Oy:tä vuonna 1997. Jari toimi aktiivisesti myös Tuulivoimayhdistyksessä, jossa hänen näkyvin roolinsa oli yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan pesti 2007 – 2009. Päivätyönsä Jari on tehnyt polttokennojen parissa tutkijana VTT:llä, missä hän työskentelee edelleenkin.
Osa 6. 2003 – 2005 Vaikeuksien kautta kohti rakentamista
Blogisarjan kuudennessa osassa eletään 2000-luvun puoliväliä, jolloin tuulivoimayhdistyksen olemassaolo on hetken vaakalaudalla. Luoti kuitenkin väistettiin ja yhdistys saikin ensimmäisen palkatun toiminnanjohtajansa. Tuulivoimatekniikka kehittyi niin meillä Suomessa kuin maailmallakin. Suomeen rakennettiin näiden vuosien aikana siihen mennessä suurin tuulivoimapuisto sekä suurin yksittäinen tuulivoimala.
2000-luvun puolivälissä tuulivoimarakentaminen koki Suomessa ylä- ja alamäkiä. Vuonna 2004 Suomen tuulivoimakapasiteetti kasvoi huimat 58 % 82 megawattiin, mutta seuraavana uutta tuulivoimakapasiteettia ei rakennettu yhtään: vuonna 2005 Suomen tuulivoimakapasiteetti päinvastoin laski edellistä vuodesta kolme megawattia. Myös Suomen Tuulivoimayhdistys oli ahtaalla, ja vuonna 2005 pohdittiin vakavasti, jatkaako yhdistys ollenkaan toimintaansa. Yhdistykseen päätettiin perustaa osa-aikainen toiminnanjohtajan pesti, johon palkattiin vuodesta 1992 lähtien aktiivisena hallituksen rivijäsenenä tai puheenjohtajana toiminut Erkki Haapanen.
Toiminnanjohtajan palkkaaminen oli yhdistykselle taloudellinen riski, joka oli kuitenkin otettava, jotta yhdistyksen tulevaisuus turvattaisiin. ”Yritysjäseniä oli enää kourallinen eikä yhdistyksen puheenjohtajaksi todellakaan ollut tunkua. Myös itse kieltäydyin minulle tarjotusta puheenjohtajan paikasta, mutta tulin kuitenkin poissaolevana valituksi pestiin vuosikokouksessa. Tämä oli todellisen valinnan paikka. Koska yhdistyksen tulevaisuus oli vaakalaudalla, ja minulla kuitenkin oli selkeä näkemys tuulivoima-alan potentiaalista Suomessa, sovimme että aloitan puheenjohtajan sijasta yhdistyksen osa-aikaisena toiminnanjohtajana. Näin syntyi yhdistyksen toiminnanjohtajan pesti”, muistelee Haapanen.
Ennätyksiä ja tietämättömyyttä
Tuulivoimarakentaminen oli aikaisempiin vuosiin vilkasta vuosina 2003 ja 2004, jolloin Suomeen rakennettiin noin 40 MW uutta tuulivoimakapasiteettia. Tämä tarkoitti Suomen koko tuulivoimakapasiteetin tuplaantumista. Ennätyksiä rikottiin muutenkin, sillä Oulun Vihreäsaareen rakennettiin muun muassa Suomen suurin voimala, suomalainen 3 MW:n WinWinD. Sen korkeus ja roottorin halkaisija olivat 90 metriä ja lapa ulottui 135 metriin. Kontrasti tämän päivän tuulivoimaloihin on melkoinen, sillä nyt (2018) suurin Suomeen kaavailtu voimala yltää jopa 250 metriin.
Moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna Suomen rakennusvauhti oli kuitenkin varsin verkkaista. Syyksi kehityksen hitaudelle Haapanen mainitsee muun muassa lupamenettelyn hitauden.
”Suomessa parhaat ja kannattavimmat paikat alle satametrisille voimaloille olivat rannikolla ja saaristossa, jonne oli erityisen vaikeaa saada rakennuslupia. Rakennuslupamenettely oli hidasta ja kun lupa viimein saatiin, voimaloiden kehitys oli kulkenut jo niin paljon eteenpäin, että luvan kohteena olevaa voimalatyyppiä ei enää kannattanut rakentaa. Jouduttiin siis hakemaan muutosta uutta voimalaa varten, jolloin pahimmillaan koko ruljanssi alkoi uudestaan”, muistelee Haapanen.
Tuulivoimaloiden korkeuden kasvun myötä alkoi näyttää, että myös sisämaahan voisi rakentaa tuulivoimaa. Myös asenteissa oli havaittavissa Haapasen mukaan positiivisia muutoksia. ”Tuulivoimalle avautui tilaa, kun Olkiluodon ydinvoimalapäätös (2005) oli tehty ja tuotantomuotojen vastakkainasettelu rauhoittui. Suurin osa kansalaisista ajatteli tuulivoimasta positiivisesti, joskin tuolloinkin löytyi se pieni porukka, joka on vastarinnassaan äänekkäin – tyytyväiset harvemmin pitävät ääntä. Vastustuksen takana oli uskoakseni tietämättömyys, koska vastustamista perusteltiin mm. kommentilla: ’Kun emme tiedä tuulivoiman vaikutuksista tarpeeksi, vastustamme sitä varmuuden vuoksi’”, Haapanen kuvailee.
”Nähdäkseni tuolloin Tuulivoimayhdistyksen tärkein tehtävä olikin neuvonta ja tiedonjako etenkin poliittisille tahoille, niin että lainsäädäntö ja toimintaympäristö saataisiin mahdollisimman myönteiseksi tuulivoimarakentamiselle. Myös tukijärjestelmää pyrittiin saamaan selkeämmäksi ja pitkäjänteisemmäksi, mikä lopulta vuosikymmenen lopussa onnistui ja mahdollisti todellisen rakennusbuumin”, Haapanen jatkaa.
Tuulivoiman edistäminen tapahtui Suomessa 2000-luvun puolessa välissä osana kansallista ilmastostrategiaa, jota toteutettiin uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman avulla. Tämä tarkoitti muun muassa, että tuulivoimaa tuettiin sähköveron palautuksella. Lisäksi uuden teknologian tuulivoimainvestoinnin oli mahdollista saada investointitukea enimmillään 40 % investoinnista. Hallitus määräsi budjettiinsa vuosittaiset määrärahat tuulivoimahankkeille, ja jokainen tukea hakenut hanke arvioitiin erikseen. Hankkeet saivat investointitukea Haapasen mukaan tavallisesti 30 – 35 prosenttia.
Tuuliatlaksen avulla tuulisuustieto kaikkien käyttöön
Haapanen katsoo, että yksi edellytys hyvien tuulivoimatuotantoalueiden löytymiselle ja tuulivoiman edistymiselle 2000-luvulla oli Tuuliatlaksen päivittäminen vuosikymmenen lopulla. Euroopassa tuuliolosuhteiden tutkimista tehtiin Suomea ennen, ja se näkyy myös alan kehittymisessä – Suomessa tässä asiassa oltiin monia Euroopan maita jäljessä. Tuuliatlaksen saamiseksi edunvalvontatyötä tehtiin siis jo pitkin 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä.
”On selvää, että tuulisuuden alueellinen tunteminen on edellytys tuulivoimarakentamiselle. Suomessa Tuuliatlaksen päivitystä alettiin puuhata 2000-luvun alussa, kun tarve päivitykselle oli suuri ja selkeä. Päivityksen käynnistäminen alkoi hitaasti, koska muun muassa rahoituksen järjestyminen otti aikansa, mutta vihdoin vuonna 2009 tuli valmista. Vaikka Tuuliatlaksen mallinnustuloksia ei alkuperäisestä tarkoituksesta poiketen varmistettu todellisin tuulimittauksin, oli Tuuliatlas tuulivoimahankkeiden esiselvityksissä ja paikanvalinnoissa todella arvokas työkalu”, Haapanen kertoo. Hänen mukaansa Tuuliatlas mahdollisti muun muassa 2010-luvulla maakuntakaavojen laadinnan ja tuotantovertailut eri paikkojen kesken.
”Tuulivoima-ala pääsi kunnolla käyntiin Suomessa, kun Tuuliatlaksen lisäksi saimme uuden tukijärjestelmän 2010-luvun alussa. Tätä kehitystä olen ilolla seurannut. Tuulivoimasta on tullut yksi merkittävä energiantuotannon muoto, jonka osuus on edelleen kasvussa. Hyväksyttävyyskin paranee sitä mukaa, kun ihmiset tottuvat tuulivoimaloihin lähipiirissään. Suomessa on edelleen laajoja asumattomia alueita, joille voidaan rakentaa tuulipuistoja. Tuulienergian vahvuus on siinä, että se on CO2-vapaata ja ilmaista, eikä se lopu, vaikka kuinka paljon sitä käytettäisi”, Haapanen toteaa lopuksi.
Tuulivoima Suomessa 2003 – 2005
Suomen tuulivoimakapasiteetti oli 82 MW vuoden 2005 lopussa. Tuotantotilastointiin osallistuvien tuulivoimaloiden tuotanto oli 170 GWh vuonna 2005, mikä vastasi noin 0,2 % Suomen vuoden 2005 sähkönkulutuksesta.
*****
Erkki Haapanen on koulutukseltaan lentokoneinsinööri, ja on työskennellyt mm. Valmetilla lentokonehuollossa ja -valmistuksessa. Taustansa vuoksi tuulivoimaan oleellisesti liittyvät aerodynamiikka, meteorologia ja lujuusoppi ovat Haapasella hyvin hallussa, ja tie veikin tuulivoiman pariin. Haapanen toimi aktiivisesti STY:n hallituksessa jo 1990-luvun alkupuolelta saakka. Myöhemmin hänestä tuli STY:n ensimmäinen osa-aikainen toiminnanjohtaja.
Osa 5. 2000 – 2002 WinWindin mukana syntyy pala suomalaista tuulivoimahistoriaa
Blogisarjan viidennessä osassa Suomeen syntyy omaa tuulivoimatuotantoa, kun voimalavalmistaja WinWinD syntyy.
Suomessa siirryttiin uuden vuosituhannen alussa ensimmäisen naispresidentin hallintakaudelle, kun Tarja Halonen astui virkaan vuonna 2000. Kaksi vuotta myöhemmin Suomen markka jäi historiaan, Suomen siirtyessä monen muun Euroopan maan kanssa euroaikaan. Vaikka tuulivoimarakentaminen oli Suomessa vielä 2000-luvun alussa varsin verkkaista, teollisuudessa rattaat pyörivät. Tekninen osaaminen, yritteliäisyys ja sattuma saivat liikkeelle kehityksen, josta syntyi Suomen ensimmäinen ja menestynein tuulivoimalavalmistaja, WinWinD.
Suomalaisen voimalavalmistaja WinWindin historia on aikansa menestystarina yrityksestä, joka huolestuttavien talousuutisten keskellä kasvoi vajaassa kymmenessä vuodessa yhden ihmisen ajatuksesta globaaliksi toimijaksi. Henkilö tarinan takana on Oululainen Jouko Tiuraniemi, rakennusinsinööri ja yrittäjä, joka palaa yrityksen perustamisen alkuvuosiin STY:n historiablogin viidennessä osassa.
Tiuraniemen mukaan WinWindin tarina alkoi oikeastaan sattumasta. Alkuperäinen ajatus suomalaisen tuulivoimalan kehittämisestä heräsi eloon jo 1990-luvun puolella, kun Tiuraniemen yritys Voimarakenne sai vuonna 1995 Oulun Energialta toimeksiannon selvittää Oulun edustan merialueen soveltuvuuden tuulivoiman rakentamiseen. Alaan perehtyminen sytytti kipinän ajatella aihetta laajemmin – voisiko tuulivoimaloita rakentaa myös meillä Suomessa?
Suomessa oli tuolloin vain muutama pieni tuulivoimala, eikä tuulivoima-alan koulutusta tarjottu missään. Toisin sanoen, tuulivoimatekniikkaan tutustuminen oli aloitettava lähes puhtaalta pöydältä.
”Tutkin pitkään, lähes kahden vuoden ajan, muun muassa tanskalaisia tuulivoimaloita ja Saksassa työn alla ollutta suoravetovoimalaa ja perehdyin niiden tekniikkaan. Ja ajatus vahvistui, tätä voisi tehdä Suomessakin”, kuvailee Tiuraniemi yrityksen alkusysäystä. ”Tässä kohtaa monet suomalaiset komponenttiteollisuuden yritykset olivat jo toimittaneet pitkään tuulivoimaloiden osia esimerkiksi Tanskalaiselle Vestakselle. Mutta kukaan ei ollut alkanut tutkia koko voimalaitoksen kehittämistä”, Tiuraniemi kertoo. ”Komponenttivalmistajilla oli periaatteellinen päätös, etteivät toimi laitoskehittäjinä ja valmistajina, vaan ainoastaan komponenttitoimittajina. Tällöin he eivät ole muiden laitosvalmistajien kilpailijoita, ja voivat toimittaa osia kaikille”.
Jotta idean pystyisi realisoimaan, tarvittiin mukaan yrityskumppaneita, jotka Tiuraniemen lailla kiinnostuivat ajatuksesta. ”Ajatuksen kypsyessä omassa mielessäni kuulin, että Pohjolan Voima (PVO) alkoi kiinnostua uusiutuvasta energiasta, bioenergiasta mutta myös tuulivoimasta. Se oli ratkaiseva tekijä. Lähdin esittämään ajatusta PVO-engineeringin toimitusjohtajalle Veli-Matti Jääskeläiselle, ja PVO:n hallitus antoi kuin antoikin vihreää valoa. Tämän jälkeen asiat alkoivat edetä”, Tiuraniemi muistelee.
Seuraava askel oli löytää sopiva tekijä kehitystyöhön. Suomessa tuulivoimaloita tuntevan koneinsinöörin etsinnät vetivät vesiperän, mutta lopulta Tiuraniemi sai vinkin saksalaisessa insinöörintoimistossa työskentelevästä monialaosaajasta Georg Böhmekestä.
”Vuonna 1998 matkustin Saksaan tapaamaan jo monessa tuulivoimaloiden suunnitteluprojektissa mukana ollutta Böhmekeä. Insinööritoimistolla, jolle hän työskenteli, oli taskussaan myös patentti multibrid-konseptista, josta tuli tulevien WinWind-tuulivoimaloiden tekniikka. Vuoden päästä Böhmeke sitten muuttikin Suomeen ja 1 MW tuulivoimalan suunnittelu käynnistyi”, tiivistää Tiuraniemi WinWindin teknologiaa kehittämään lähteneen Böhmeken rekrytoinnin.
Kotimainen teknologiateollisuus tukena
Virallisesti WinWind-yhtiö perustettiin monta vuotta kestäneiden esitöiden ja suunnittelun jälkeen keväällä 2000. Yhtiöön osakkaiksi lähtivät Tiuraniemen ja hänen Voimarakenne-yrityksensä lisäksi PVO, oululainen Sähkö-Rantek ja Head Invest. Yrityksen suunnitelmana oli alkaa rakentaa heti 1 MW:n pilottia. Tämä oli Tiuraniemen mukaan suorastaan jättikone, sillä vielä siihen aikaan 750 kW:n tuulivoimala oli iso, ja yleisimmin rakennetut voimalat 500 kW:n luokkaa.
Suomalaisen tuulivoimateollisuuden merkitys oli suuri WinWindin tuulivoimaloiden teknisessä suunnittelussa. WinWindin voimalat olivat tyypiltään sellaisia, ettei niille ollut vielä markkinoilla tarjolla kolmea pääkomponenttia: vaihdetta, generaattoria ja taajuusmuuntajaa. Muiden voimalavalmistajien etuna oli, että heidän tuulivoimaloihinsa sopivia komponentteja oli jo markkinalla. WinWindin voimaloihin ne piti kehittää alusta alkaen.
Perusteelliset esityöt kantoivat hedelmää ja 1 MW:n pilottivoimala valmistui kuitenkin jo vuonna 2001. Oulun energia osti pilotin ja pystytti voimalan Oulun Vihreäsaaren satamaan. Heti perään tehtiin myös sopimus kahdeksan tuulivoimalan jatkosarjasta, jonka PVO tilasi. Uutta suomalaista tuulivoimateknologiaa rakennettiin seuraavaksi muun muassa Oulunsaloon, Kristiinankaupunkiin ja Kokkolaan.
”Oli tärkeää, että saimme heti valmistuspään auki. Näin pystyimme jatkamaan tuotekehittelyä ja tähtäämään myös ulkomaille. Alun perin ajatus oli siirtyä kehittelemään seuraavaksi 2 MW:n voimalaa, mutta markkinakartoitus tuki siirtymistä suoraan 3 MW:n tuulivoimalaan. Tämän johdosta olimmekin hetken ajan maailman suurimman tuulivoimalan valmistaja”, Tiuraniemi kertoo.
Kotimarkkina ei tuulivoimaloiden osalta päässyt vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä käyntiin. Suomen itselleen asettamiin tuulivoimatavoitteisiin ei päästy vuonna 2005 sen paremmin kuin 2010 vuonnakaan. Tiuraniemen mukaan syinä oli muun muassa se, että tuulivoiman syöttötariffi otettiin käyttöön liian myöhään, eikä alaa tuettu tarpeeksi. Kotimarkkinan puuttuessa WinWindin vaihtoehdoksi jäi vientiin keskittyminen. Reittejä vientiin avautuikin, mutta ei luonnollisestikaan ilman raakaa työtä ja näyttöjä.
”Lähdimme heti vuonna 2001 rohkeasti Husumin tuulivoimamessuille pilottimme kanssa, ja viesti sieltä oli selkeä. Uusi kone tarvitsee parin vuoden käyttökokemuksen ja mustaa valkoisella käytettävyydestä, ennen kuin myynti ulkomaille olisi todella mahdollista. Meidän tilanteemme oli kuitenkin hyvä, sillä 1 MW:n koneellamme oli pätevä käyttöaste, ja siitä saatiin hyvät track recordit”, Tiuraniemi muistelee.
Ensimmäisen 1 MW:n voimalan kaupat ulkomaille Tiuraniemi muistaa erityisen hyvin. Elettiin vuotta 2003, kun Ouluun saapui ranskalainen ostajaehdokas. ”Ranskalainen herra marssi toimistoomme ja leväytti pöydälle ison kasan sukkia. Siinä oli reilusti koko porukalle – hän oli tekstiilitehtaan omistaja. Sen jälkeen hän vietti usean päivän tutkien konetta, ja ilmoitti sitten, että hän haluaa voimaloidemme Ranskan maaedustajaksi, ja voimalakauppoja tuli”, naurahtaa Tiuraniemi.
WinWindin perintö elää edelleen
WinWindin tuulivoimaloita myytiin maailmanlaajuisesti yhteensä 130 kappaletta. Voimaloita rakennettiin Suomen lisäksi muun muassa Ruotsiin, Viroon, Portugaliin ja Ranskaan. Yritys oli suomalaisomistuksessa vuoteen 2007 saakka, jolloin talousvaikeuksista johtuen se myytiin intialaiselle sijoitusyhtiölle. Tämän jälkeen myös osa voimalatuotannosta siirtyi Intiaan. Parhaimmillaan yritys työllisti yli 800 työntekijää, ja sillä oli toimistoja Espoon ja Oulun lisäksi muun muassa Virossa, Ruotsissa ja Intiassa. Vuonna 2013 yritys hakeutui konkurssiin.
Vaikka WinWindin tarina päättyi, jäi osaaminen eloon ja jakaantui lukuisiin eri tuulivoima-alan yrityksiin. WinWindin ansiosta Suomeen kertynyt tuulivoimaosaaminen oli hankekehittämisen ja rakentamisen pohjana monessa tuulivoima-alan yrityksessä tuulivoimarakentamisen todella käynnistyessä 2012. Suomalaisen tuulivoimalavalmistajan tarina elää siis eri yrityksissä ja monella tasolla vielä tänäkin päivänä.
Suomen tuulivoima 2000 – 2002
Suomeen rakennettiin vuosien 2000 – 2002 aikana 4 MW uutta tuulivoimakapasiteettiä. Tuulivoimatuotanto vuonna 2002 oli 77 GWh. Tuulivoimatuotannon osuus sähkönkulutuksesta oli häviävän pieni vuonna 2002.
*******
Jouko Tiuraniemi valmistui 1973 Oulun Yliopistosta rakennuspuolen diplomi-insinööriksi, josta lähtien hän toimi suunnitteluinsinöörinä ja osaomistajana Voimarakenne Oy:ssä rakennesuunnittelijana ja rakennushankkeiden yleissuunnittelijana. Pohjolan Voima Oy pääsuunnittelija Lauri Eskelisen kanssa toimeksiantoja oli hyvin laaja-alaisesti mm. voimalaitos-, vesialan-, sekä erilaisissa talo- ja teollisuushankkeissa. Viimeiset kymmenen vuotta ennen eläkkeelle siirtymistä hän toimi WinWind Oy:ssä vara- ja toimitusjohtajana, sekä seniori kehitysinsinöörinä osallistuen niin voimaloiden rakennusosien kuin koneiden ja tuulipuistojenkin layout suunnitteluun.