Suomen ensimmäiset teollisen kokoluokan tuulivoimalat purettiin Porissa

Suomen ensimmäiset teollisen kokoluokan eli megawattiluokan tuulivoimalat rakennettiin Poriin vuonna 1999. Nämä kahdeksan yhden megawatin tuulivoimalaa muodostivat aikanaan Suomen suurimman tuulipuiston. Nyt kolme puiston tuulivoimaloista oli tulossa teknisen elinkaarensa päähän ja ne purettiin toukokuussa 2022. Tuuliolosuhteet haastoivat purkuprosessia mutta hyvä suunnittelu, turvallisuuden varmistaminen sekä ammattitaitoinen henkilöstö takasivat onnistuneen lopputuloksen. Aikansa pioneerivoimalat päätyivät kierrätykseen ja omistajansa Suomen Hyötytuulen varaosakäyttöön.

Hyvä suunnittelu, työmenetelmien ja järjestyksen optimointija varautuminen muutoksiin ovat Suomen Hyötytuulen tuotantojohtaja Leena Hacklinin mielestä avain onnistuneeseen tuulivoimaloiden purkuun.

”Reposaaren tuulivoimaloiden purun suunnittelu aloitettiin jo hyvissä ajoin syksyllä 2021. Purun ajankohta sijoitettiin kevääseen niin, että talven navakammat tuulet ovat jo takana ja toisaalta kesälomailijat eivät olleet vielä sankoin joukoin liikkeellä Reposaaressa”, kertoo Hacklin. Voimaloiden purkuun varattiin noin kahden viikon aikaikkuna toukokuun alusta toukokuun puoleen väliin. Suunnitellussa aikataulussa pysyttiin melko hyvin, joskin tuuliolosuhteet keskeyttivät nostot aika ajoin, mikä viivästytti projektia hieman – kokonaisuudessaan kolmen tuulivoimalan purkamiseen kului vajaa kolme viikkoa.

Haasteina sijainti ja tuulisuus

Reposaarenmaantie ei ole helpoin paikka purkaa tuulivoimaloiden 60 metriä korkeita torneja ja 54 metriä pitkiä lapoja. Tiellä liikennöi niin yksityistä kuin julkistakin liikennettä ja suhteellisen kapean tien toisella puolella on meri, ja toisella 110 kilovoltin sähkölinja. Itse purkutyö ajoitettiinkin liikennehaitan minimoimiseksi öiseen aikaan.

”Työt purkupaikalla ajoitettiin 22.40 – 5.30 väliselle ajalle, jotta liikenteelle aiheutuisi mahdollisimman vähän haittaa. Aina emme päässeet purkamaan edes silloin, sillä kevät oli myöhässä ja tuulisuus esti korkean paikan työt joinain öinä kokonaan. Nopeimmillaan purkaminen oli kuitenkin varsin ripeää, esimerkiksi yhden tuulivoimalan saimme purettua kokonaan yhden yön aikana”, Hacklin kertoo.

Käytännössä itse tuulivoimaloiden purku alkoi roottorin ja lapojen maahantuonnilla. Lavat irrotettiin roottorista maassa, jossa ne irrottamisen jälkeen lastattiin suoraan kuljetukseen kohti Kuusakoski Oy:n toimipistettä. Koska tila oli pergertiellä kortilla, nostettiin kaikki mahdolliset osat suoraan kuljetusauton kyytiin, näin tehtiin muun muassa konehuoneille ja tornilohkoille.

Isoimmat opit ja onnistumiset

”Isoin oppi – vaikka olihan tämä jo etukäteenkin tiedossa – tässä projektissa oli varmasti se, että purussa  tulee aina muuttuvia tekijöitä, olivat olosuhteet mitkä tahansa”, Hacklin pohtii. ”Hienoa oli kuitenkin se, että vaikka törmäsimme haastaviin sääolosuhteisiin, pystyimme myös päivittämään suunnitelmia ja pääsemään eteenpäin projektissa. On myös tärkeää, että mukana on riittävästi henkilökuntaa ja tarvittavasta työkalustosta löytyy varakappaleita – olisi harmi, jos työt seisoisivat esimerkiksi jonkin tietyn työkalun rikkoontuessa”.

Paitsi onnistunut purkuprosessi, myös purettujen tuulivoimaloiden jatkokäyttö ilahduttaa Hacklinia. ”Tässä purkuprojektissa on erityisen hienoa se, että tuulivoimaloiden osat saatiin näin hyvällä prosentilla jatkokäyttöön joko varaosina, tai kierrätykseen ja energiakäyttöön”.

Tuulivoimaloiden teräksiset tornilohkot toimitettiin kierrätykseen Kuusakoski Oy:lle, samoin alumiini- ja kupariosia. Suomen Hyötytuuli jätti omaan varaosakäyttöönsä lukuisia komponentteja, kuten esimerkiksi konehuoneita, sähkökeskuksia, kolme lapaa, elektroniikkaa ja kaapeleita. Kuusi lapaa kierrätettiin KiMuRa-hankkeessa luotua ratkaisua hyödyntäen.

Vety on vihreän siirtymän ytimessä

Irtautuminen fossiilisesta energiatuotannosta saa vauhtia meneillään olevasta energiakriisistä. Siirrymme nopeasti kohti vetytaloutta. Energiantuotannon raaka-aineet muuttuvat fossiilisista uusiutuviin. Tuulen ja auringon osuudet kasvavat vauhdilla. Niiden tuotanto on kuitenkin epätasaista: välillä voimalat tuottavat yli tarpeen ja välillä tuotanto on nollassa. Tarve sähkön varastointiin kasvaa.

Sähköä varastoidaan laajamittaisesti tuottamalla vedestä elektrolyysillä vetyä. ”Vihreä vety on sekä uusiutuva energialähde että tärkeä teollinen raaka-aine. Se korvaa myös maakaasusta valmistetun harmaan vedyn”, sanoo pohjoismaisen energia- ja meriteollisuusyritys Bertel O. Steen Power Solutionsin Suomen maajohtaja Jussi Mäkinen.

Kokenut kumppani turvaksi tulevaan

Kun vetylaitosta suunnitellaan, on tunnettava tarkoin vetylaitokselle sähköä syöttävän tuulivoimalan toiminta. Suunnittelukumppaniksi ja laitetoimittajaksi on turvallista valita alalla pitkään toimineet yritykset, joilla on kyky tuottaa huolto- ja ylläpitopalvelut sekä varaosat laitokselle pitkälle tulevaisuuteen.

Sähköntuotannon volyymi ja sen vaihtelut vaikuttavat siihen, millainen elektrolyyseri, kompressori ja vedyn varastointitekniikka valitaan. Elektrolyyserin koko mitoitetaan toki tarpeen mukaan, mutta samalla mahdollisimman suureksi. Näin siksi, että elektrolyyserin koon kasvaessa tuotantokulu vetykiloa kohden pääsääntöisesti pienenee.

”Tärkein vedyn hintaan vaikuttava tekijä on tutkimustemme mukaan sähkön tuotantokustannus, jonka jälkeen elektrolyyserin investointikustannus ja hyötysuhde näyttelevät merkittävää roolia”, Mäkinen sanoo.

Elektrolyysitekniikan valinta määrittää koko laitoksen toimintaa. PEM- eli protoninvaihtomembraanielektrolyysi on optimaalisin valinta, kun elektrolyysiä tehdään uusiutuvan energiantuotannon rinnalla. Se reagoi elektrolyysitekniikoista parhaiten sähköntuotannon muutoksiin. Sillä päästään näinä aikoina noin 74 prosentin hyötysuhteeseen ja jatkossa korkeampiin lukemiin.

Rolls-Roycen kesällä osaksi ostaman Hoeller Electrolyzerin innovatiivinen PEM-teknologia mahdollistaa aiempaa tehokkaamman elektrolyysin. Uutta tekniikkaa käytetään Rolls-Roycen tulevissa mtu-elektrolyysereissä.

Vetylaitos tuulipuistoon tai liki kaukolämpöverkkoa

Vetylaitoksen sijoituspaikaksi on erilaisia vaihtoehtoja. Kun laitos on lähellä tuulivoimaa, ei elektrolyysin hukkaenergiaa siirretä sähköverkossa tuulivoimalan ja vetylaitoksen välillä.

Vetylaitoksia sijoitetaan myös kaukolämpöverkon läheisyyteen eli sinne, missä hukkalämmölle on kysyntää. Hukkalämpöä haastavampi elektrolyysin sivutuote on happi, jolle on monessa paikassa hankala löytää käyttöä.

Vetytuotannon tarve kasvaa nopeasti

Fingridin elokuun lopussa julkaisemissa sähköjärjestelmävisioista yksi neljästä on ”Tuulella vetyä”. Siinä sähköntuotanto nousee Suomessa vuoteen 2045 mennessä 347 terawattituntiin vuodessa. Tästä tuulivoiman osuus on 85 prosenttia. Näin suuri tuotanto edellyttää mittavia investointeja vetylaitoksiin.

Suomessa suunnitellaan hyvällä sykkeellä vetylaitoksia ja uusiin investointeihin haetaan parhaillaan tukia muun muassa työ- ja elinkeinoministeriöstä. Olemme eurooppalaisittain hyvin hereillä.

”Ne toimijat, jotka rakentavat nyt ensimmäisinä vetylaitoksiaan pääsevät ensimmäisinä skaalaamaan tuotantoaan ja vastaamaan markkinoiden kasvavaan kysyntään vihreälle vedylle tai sähköpolttoaineille”, Mäkinen sanoo.

Tuulivoimakuntien ja -kaupunkien verkosto jakaa kokemuksia ja osaamista

Tuulivoimakunnilla ja -kaupungeille perustettu verkosto toimii foorumina, jossa kuntien johto pääsee keskustelemaan tuulivoimaan liittyvistä kysymyksistä. Verkoston yhteisenä tavoitteena on tuulivoimakuntien yhteisen edunvalvonnan lisäksi jakaa kuntien osaamista ja hyviä käytäntöjä, oikaista vääriä uskomuksia sekä edistää ratkaisuja, jotta tuulivoimainvestoinnit sijoittuisivat tasaisemmin Suomessa.

Suomessa on noin sata kuntaa ja kaupunkia, joissa on tuulivoimaa. Osassa kunnissa on kertynyt kokemusta tuulivoimasta jo useiden vuosien ajan, osaan kunnista vasta nyt rakennetaan ensimmäisiä tuulivoimaloita. “Pidämme tärkeänä, että kunnille ja kaupungeille on nyt perustettu foorumi, jossa kunnanjohtajat pääsevät vaihtamaan tuulivoimaan liittyviä kokemuksia ja jakamaan hyviä käytänteitä”, Suomen Tuulivoimayhdistyksen operatiivinen johtaja Heidi Paalatie sanoo. “Tarkoituksena on ollut luoda kunnanjohtajien välille paikka, jossa voi myös matalalla kynnyksellä kysyä kollegoiltaan apua ja lisänäkökulmia, jos joku asia vaatii omassa kunnassa ratkaisua. Olemme alalla iloisia, että tällainen verkosto on syntynyt”, Paalatie jatkaa.

Tuulivoimakunnille on tärkeää, että esimerkiksi tuulivoimaloista kertyvä kiinteistöverohyöty jää jatkossakin täysimääräisenä tuulivoimalan sijaintikuntaan. ”Kiinteistövero on taloudellisessa mielessä kunnille tärkeää, mutta erityisen suuri vaikutus sillä on myös paikalliseen hyväksyttävyyteen. Tuulivoiman vaikutukset ovat hyvin paikalliset – siksi paikallisten täytyy voida kokea saavansa siitä myös välitöntä hyötyä”, kommentoi vastavalittu verkoston puheenjohtaja, Isojoen kunnanjohtaja Juha Herrala.  ”Yhtenäisenä verkostona tuulivoimakunnilla ja -kaupungeilla on suuremmat muskelit vaikuttaa tuulivoimatuotantoon liittyviin merkittävimpiin edunvalvontakysymyksiin. Siksi tällainen verkosto on erinomaisen tarpeellinen. Kiitän Suomen tuulivoimayhdistystä toiminnan alkuaskeleiden fasilitoinnista”, Herrala taustoittaa verkoston perustamisen tarpeesta.

Suurin osa voimaloista sijaitsee Pohjanmaan rannikolla ja Lapissa. Tuulivoimateknologian kehittyessä tuulivoimaa rakennetaan yhä enemmän myös sisä-Suomeen, mutta Itä-Suomen kuntien tuulivoimaprojektit törmäävät vielä ratkaisemattomiin, maanpuolustuksellisiin tutkahaasteisiin. Myös vasta perustetun kuntajohtajien verkoston yhtenä tavoitteena on olla vaikuttamassa Itä-Suomen tutkakysymyksen ratkaisuun, jotta myös itärajan lähialueiden tuulivoimapotentiaali voitaisiin hyödyntää, ja että seudulla sijaitsevilla kunnilla olisi tasavertaisesti mahdollisuus saada tuulivoimainvestointeja alueelleen. Tasaisemmin sijoittuvat tuulivoima-alueet olisivat myös nykyisten tuulivoimakuntien etu.

Toimitusvarmuus tuulen varassa?

Kuluneen puolen vuoden aikana Eurooppa on pikkuhiljaa herännyt uuteen energiatodellisuuteen. Edullisen venäläisen maakaasun saatavuuteen luottanut energiajärjestelmä on ajautunut syvään kriisiin. Pahin saattaa olla vielä edessä tulevana talvena, kun maakaasun ja sähkön riittävyyttä koetellaan koko EU:ssa. Ministeri Mika Lintilän sanoin; talvella käy kylmä tuuli idästä. Paluuta edullisen putkimaakaasun aikaan ei ole näkyvissä.

Myös Suomessa Fingrid on varoittanut sähköpulan mahdollisuudesta. Parhaassa tapauksessa sähköä riittää tulevanakin talvena, mutta sähkön saatavuutta varjostavat useat epävarmuustekijät. Olkiluodon kolmannen ydinvoimayksikön valmistuminen aikataulussa sekä maakaasun saatavuutta turvaavaan terminaalilaivan saapuminen ennen huippukulutuskautta ovat sähkön riittävyyden kannalta keskeisiä tekijöitä. Tärkeää on myös kotimaisen voimalaitoskapasiteetin häiriötön toiminta ja että sähkönsiirtoyhteydet naapurimaihin, erityisesti Ruotsiin, mahdollistavat sähkömarkkinoiden tehokkaan toiminnan. Oma, merkittävä osuutensa on myös säätilalla. Leuto ja tuulinen talvi säästäisi monelta harmilta. Olennaista on olla varautunut sähköpulan varalta.

Vuodenvaihteessa jo 5000 megawattiin kohoava Suomen tuulivoimakapasiteetti näyttelee yhä suurempaa roolia sähkön riittävyyden kannalta. Tuulisella säällä sähköä on vietäväksi asti, mutta talven tuulettomina hetkinä olemme riippuvaisia sähkön tuonnista. Keskimäärin tuulivoima tuottaa talvikaudella jopa kolmanneksen enemmän kuin kesällä, mutta talveen mahtuu tuulettomia tunteja ja päiviä, jolloin koko maan tuulivoimatuotanto on marginaalista. Sähköjärjestelmän ja yhteiskunnan tulee selvitä myös näistä hetkistä kunnialla.

Energiakriisin myötä paitsi sähkön säästö, myös sähkönkäytön ajoitus eli kulutusjousto on noussut vahvasti yleiseen keskusteluun. Mitä suurempi osuus sähkönkulutuksesta voidaan ajoittaa tuulisiin ja siten hinnaltaan edullisiin hetkiin, sitä paremmin sähköä riittää ja sitä alhaisemmaksi sähkön kokonaishinta muodostuu. Koska sähkön tarjontaa on mahdotonta lisätä nopeasti, sähkön säästö ja kulutuksen ajoitus ovat tehokkaimpia keinoja hillitä energiakriisin vaikutusta lyhyellä aikavälillä.

Uusi järjestelmä tarvitsee kaikki joustot markkinalle

Energiaturvallisuus ja tuontienergiariippuvuuden vähentäminen tulee olemaan yksi EU:n energiapolitiikan lähivuosien keskeisistä teemoista. Suomen tulee olla aktiivinen tässä murroksessa. Kotimainen maatuulivoima on yksi koko EU:n edullisimpia ja nopeimpia keinoja lisätä unionin omaa energiantuotantoa. Tuulivoimasta on tulossa Suomen suurin sähköntuotantomuoto viimeistään vuonna 2027, eikä ole mitään syytä olettaa, että investoinnit pysähtyisivät siihen. Samalla tämä tarkoittaa, että säätila vaikuttaa yhä enemmän sähkön hintaan ja saatavuuteen. Samanaikaisesti järjestelmästä poistuu varastoitaviin fossiilisiin polttoaineisiin perustuvaa ohjattavaa sähköntuotantokapasiteettia. Yhtälö kuulostaa vaikealta ja sitä se onkin. Uuden puhtaan energiajärjestelmän toimitus- ja huoltovarmuus edellyttää uudenlaista lähestymistä ja uusia ratkaisuja.

Keskeisin tulevaisuusratkaisu sään mukaan vaihtelevan sähköntuotannon ja kulutuksen yhteensovittamiseksi on energian varastointi eri muodoissaan. Olemme jo nähneet useita esimerkkejä merkittävistä investoinneista kaukolämpöjärjestelmien joustavuutta lisääviin varastointiratkaisuihin. Esimerkiksi Vantaalle valmisteilla olevan lämmön kausivaraston kapasiteetti (90 GWh) vastaa keskikokoisen suomalaiskaupungin vuosittaista lämmönkulutusta. Sähköjärjestelmään liittyneiden akkuvarastojen määrä on myös kasvamassa ilahduttavaa vauhtia. Huomattava potentiaali liittyy sähköautojen akkujen latauksen ajoittamiseen, myös vehicle-to-grid teknologian yleistyminen voi tulevaisuudessa näytellä roolia etenkin sähkön reaaliaikamarkkinoilla.

Valtavia odotuksia on ladattu vetysektoriin ja vedyn varastointiin. Näyttää selvältä, että kilpailukykyisen vedyn tuotannon tulee olla hintajoustavaa ja käytännössä huomioida uusiutuvan sähkön hetkellinen tarjonta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vetyä tai vetytalouden arvoketjun muita välituotteita on kyettävä varastoimaan huomattavia määriä, sillä vetyä tai välituotteita hyödyntävä teollisuus tuskin voi toimia vain hyvän energiasään aikaan. Toistaiseksi vetysektorin varastointiratkaisut ovat vielä antaneet odottaa itseään. Tilannetta pitää seurata ja tarvittaessa valtiovallan tulisi harkita varastointiratkaisujen kiihdyttämistä.

Merkittävää apua saadaan yhteiseurooppalaisilta sähkömarkkinoilta sähkönsiirtoyhteyksien kautta. Pohjois-Ruotsin ja Suomen välinen uusi Aurora Line voimajohto valmistuu vuoden 2025 loppuun mennessä. Fingrid tavoittelee myös kokonaan uusien Ruotsin ja Viron yhteyksien toteuttamista 2030-luvun alkupuolella.

Suomessa joustavuutta lisää ja energiamurrosta nopeuttaa kotimainen säätävä vesivoima. Vesivoimakapasiteetin olennainen kasvattaminen ei kuitenkaan näytä mahdolliselta. Nykyisen ohjattavan sähköntuotannon lisäksi saatamme tarvita myös uutta ohjattavaa, säävarmaa sähköntuotantoa. Investoinnit uuteen ohjattavaan tuotantoon ovat kuitenkin olleet vähissä niin meillä kuin laajemminkin Euroopassa. Avoin kysymys on, tulisiko investointeja ohjattavaan sähköntuotantoon varmistaa kapasiteettituella? Jos kyllä, millaista tuotantoa tulisi tukea ja paljonko sähkönkäyttäjien kannattaisi maksaa siitä?

Ei ole olemassa yhtä hopealuotia, joka ratkaisisi sään mukaan vaihtelevaan sähköntuotantoon perustuvan energiajärjestelmän toimitusvarmuushaasteen. Uusi puhdas ja toimintavarma energiajärjestelmä tarvitsee kaikki hyödynnettävät joustot, niin tuotannosta kuin kulutuksen kaikilta sektoreilta. Sähkön hinnan voimakas vaihtelu ei ole katoamassa, vaikka energiakriisistä aikanaan päästään ylitse. On tärkeää, että merkittävä osa nyt tehtävistä joustoratkaisuista jää pysyviksi käytännöiksi.

Mikko Heikkilä toimii kantaverkkoyhtiö Fingridissä Strategisen verkkosuunnittelun yksikön päällikkönä.

(Young) History in the making

Omassa työssäni olen jo useampi vuosi sitten muistuttanut työyhteisöäni siitä, että teemme parhaillaan historiaa. Kun vuosikymmenten päästä historioitsijat tutkivat, tai omat lapset ja lasten lapset kysyvät, mikä oli meidän roolimme energiamurroksessa, voimme ylpeydellä vastata olleemme aivan keskiössä mukana muuttamassa maailmaa uusiutuvan energian parissa. Tarina pätee suureen osaan, jollei kaikkiin, tuulivoimayhteisössämme. Meistä jokainen tekee merkityksellistä työtä, jolla on tarkoitus.

Historioilla on omat aikakautensa, joita vertailemalla historioitsijat arvioivat ajanjakson tapahtumia ja merkityksellisyyttä tutkittavalle asialle. Suomen tuulivoiman toistaiseksi merkityksellisimmän ajankohdan koen tapahtuneen kesällä 2018, kun maamme ensimmäinen markkinaehtoinen investointi, Tuuliwatin Viinamäen tuulipuisto, julkaistiin. Tässä tapahtui siirtymä valtion reguloimasta tukijärjestelmästä vapaaseen markkinaehtoiseen toteutukseen. Toki reguloitu syöttötariffi oli tehnyt juuri sen mitä sen pitikin: se loi Suomeen tuulivoimateollisuuden alun. Vaikka syöttötariffin hintalapun on sanottu olevan korkea, tulee tuulivoimateollisuus hyvittämään sen tulevien vuosien aikana monikymmenkertaisesti takaisin Suomen valtiolle.

Tällä tuulivoiman nykymenestyksen hetkellä täytyy muistaa, että Viinamäen hanke rakennettiin vasta 2019, eli Suomen nykytuulivoiman historian pituus on itseasiassa kolme vuotta! Tämän hankkeen jälkeen Suomeen on julkistettu noin 5 000 megawatin edestä tuulivoimainvestointeja, näiden rakentamisten ajoittuen aina vuoteen 2024 saakka. Historiaan on tämän kuluneen kolmen vuoden aikana kirjoitettu useita hienoja hetkiä, ja olemme vasta tarinamme alussa! Tulevien vuosien saatossa tuulivoimakapasiteetti tulee kasvamaan Suomessa merkittävästi, jolloin tullaan saavuttamaan muun muassa Suomen sähköomavaraisuus. Tämä on todellinen merkkipaalu ja joka nojaa isosti tuulivoiman kasvavaan kapasiteettiin.

Koska teollisen tuulivoiman kehittyminen on ollut kovin nopeaa, on odotettavissa erilaisia kasvukipuja. Jotkut ovat selvästi nähtävissä, jotkut vielä varjoissa. Eri regulaatioita ja lakeja on jouduttu päivittämään tuulivoimateknologian ja -kehityksen alla, jotta ne vastaisivat tämän päivän tarpeita. Pullonkauloiksi ovat ajansaatossa osoittautuneet muun muassa erilaisten ympäristöselvitysten puuttuminen, eri oikeusasteiden käsittelyajat, lunastuslupien käsittelyajat, henkilöresurssit, puuttuvat koulutuspolut alalle, tutkahaasteet ja viimeisempänä kantaverkon rakentamistahti, joka huolimatta Fingridin erinomaisesta toiminnasta ja ennakoinnista, näyttäisi olevan kovan haasteen edessä.

Historia on osoittanut, ettei minkään alan omia pullonkauloja ja haasteita tule vierastaa, eikä varsinkaan jättää niitä muille selvitettäväksi, vaan alan tulee olla mukana ratkomassa jo esille tulleita ongelmia ja luoda alan selviytymismalleja. Tässä olemme alana ja yhteisönä toimineet historiassa, ja tänäkin päivänä, esimerkillisesti. Nyt Suomen Tuulivoimayhdistys on muun muassa käynnistänyt työryhmän, jonne yhteisön jäsenet voivat toimittaa niin kutsuttuja hiljaisia signaaleja. Tämän tarkoituksena on saada alalta vinkkejä asioista ja tapahtumista, jotka lähettäjän mielestä ovat merkityksellisiä alalle ja tämän tulevaisuudelle.

Olin viime elokuussa sattumalta hotellin aamupalalla erään merkittävän, tuulivoima-alaankin vaikuttavan, henkilön kanssa. Päivittelimme syödessämme maailman menoa ja pähkäilimme Suomen energia-alan nähtävissä olevia haasteita ja sumeaa tulevaisuutta. Hän sanoi merkityksellisesti: ” Me jatkamme juuri sen tekemistä mitä jo teemmekin. Yritämme saada mahdollisimman paljon tuulivoimaa Suomeen.”

Historian kirjoitus jatkuu…

Heikki Peltomaa on Suomen Tuulivoimayhdistyksen hallituksen puheenjohtaja