Toimintansa loppupäässä olevasta Pyhäsalmen kaivoksesta suunnitellaan maanalaista energiavarastoa

Toimintansa lopettavasta Pyhäsalmen kaivoksesta suunnitellaan maanalaista energiavarastoa. Suomen Energiavarasto Oy:n pumppuvesivoimaan perustuva energiavarasto hyödyntäisi Pyhäsalmen entisen kaivoksen olemassa olevaa infrastruktuuria. Sijaintinsa lisäksi ainutlaatuista hankkeessa on poikkeuksellisen suuri, yli 1400 metrin, putouskorkeus vesivoiman tuottamisessa. Kaivokseen toteutettu energiavarasto olisi laatuaan ensimmäinen Suomessa sekä maailmalla. Hanke on saamassa Työ- ja elinkeinoministeriöltä investointitukea 26,3 miljoonaa euroa.

Sähkövaraston teknologia eli pumppuvoimalaitos on hyväksi havaittu ja kansainvälisesti laajasti käytössä, sillä sen avulla voidaan varastoida suuria energiamääriä. Toimintaansa kevään 2022 aikana lopetteleva, Euroopan syvin kaivos soveltuu ihanteellisesti pumppuvoimalaitoksen tuotantoon sen korkeuserojen ja olemassa olevan infrastruktuurin ansiosta. Pumppuvoimala-hankkeelle on TEM myöntänyt uusiutuvan energian investointitukea 26,3 miljoonaa euroa, joka vastaa 21 prosenttia hankkeen investointikustannuksista. Hankkeen kokonaisinvestointikustannusarvio on 125,3 miljoonaa euroa. Investointituki on ehdollinen Euroopan komission hyväksynnälle. Hankkeen pääsijoittajana toimii EPV Energia Oy.

Pyhäsalmen pumppuvesivoimalaitos ei ole perinteinen vesivoimalaitos vaan, itseasiassa se kuluttaisi enemmän energiaa kuin tuottaisi. Liiketoiminta perustuukin sähkön hinnan vaihteluun eli se ei itsessään tuota energiaa, vaan toimii uusiutuvan sähkön varastona

”Energiavarasto toimii kuin suuri akku. Pumppuvoimala koostuu yksinkertaistettuna ylä- ja ala-vesialtaasta ja ala-altaan yhteydessä olevasta vesivoimayksiköstä.  Energiavarasto pystyy reagoimaan nopeasti ja suurella volyymilla tuotannon ja kulutuksen välisen eron vaihteluihin. Vettä pumpataan matalan sähkön kysynnän aikana alavarastosta ylävarastoon. Kysynnän ollessa suurta, mutta tuotannon vähäistä, sähköä tuotetaan kuten vesivoimalaitoksessa. Sähköä syntyy, kun vesimassat pudotetaan kaivoksen pohjalla sijaitsevaan turbiiniin ja generaattoriin. Poikkeuksellisen korkean putouskorkeuden ansiosta vesimäärät prosessissa pysyvät kohtuullisina ja kuitenkin saavutetaan merkittävä tuotantoteho”, EPV Energian projektipäällikkö Aki Hakulinen kertoo.

”Suunnitelmat perustuvat tuttuun vesivoimaan ja ympäristölle ystävälliseen, suljettuun vedenkiertoon, muttei kuitenkaan vaadi patoja tai säännöstelyaltaita, kuten tavallinen vesivoima tai perinteiset pumppuvoimalaitokset. Mahdolliset pinnansäädöt voidaan tehdä valvotusti ja tarvittaessa hoitaa puhdistusjärjestelmien kautta. Maisemaa ei muokata eikä käytettävä vesi joudu osaksi vesistöjä missään prosessin vaiheessa”, Hakulinen jatkaa.

Yläallas sijoitetaan entiseen kaivoslouhokseen ja ala-allas sekä voimayksikkö louhitaan noin 1 400 metriä maanpinnan alapuolelle aiemman kaivosinfrastruktuurin läheisyyteen. Maanpäältä kaivoksen pohjalle vie noin 11 kilometriä pitkä ajotunneli, jota hyödynnetään rakennusaikana muun muassa voimalaitoksen osien kuljetukseen. Nykyisin käytössä oleva kuilu sisältää henkilöhissin sekä malmin nostolaitteiston, jolla pumppuvesivoimalaitoksen louhittava aines nostetaan maanpinnalle ja siirretään avolouhokseen tai murskataan hyötykäyttöön esimerkiksi lähistöllä olevien tuulivoimatyömaiden infran rakentamiseen.

Energiavarasto vähentää kasvihuonekaasuja sähkön tuotannossa, kun säätö- ja huippuvoimaa voidaan tuottaa ilman fossiilisia polttoaineita.

Yhteiskunnan sähköistyminen ja uusiutuvien energialähteiden tuotannon vaihtelevuus lisäävät joustavan tuotantokapasiteetin merkitystä. Energiavarastoinnin mahdollisuudet ovatkin jo pitkään olleet kasvavan kiinnostuksen kohde, kun on käynyt selväksi, että tuulivoiman osuus kasvaa nopeasti. Tulevaisuudessa myös aurinkovoiman osuus tulee lisäämään vaihtelevan uusiutuvan energian määrää sähköjärjestelmässämme. Energiavarastot tehostavat myös sähkön toimitusvarmuutta.

Rakentamisaika on arvioitu olevan kolme-neljä vuotta ja laitoksen tekninen käyttöikä yli 50 vuotta. Pitkän käyttöiän lisäksi ainutlaatuisen hankkeen toteutumista puoltaa energiavaraston koko, vesialtaan volyymi (162 000 m3), hyvä hyötysuhde (77 %), pienet käyttökustannukset sekä huolto- ja korvausinvestointien vähäinen tarve.

”Rakennemuutospaikkakunnalle myös hankkeen työllistävä vaikutus tulee olemaan merkittävä erityisesti rakentamisen aikaan noin 600 henkilötyövuotta. Toiminnan käynnistämisen jälkeen laitos voisi työllistää arviolta 5–20 henkilöä”, Pyhäjärven kaupunginjohtaja ja Pyhäjärven Callion toimitusjohtaja Henrik Kiviniemi toteaa.

”Energiavarasto on Pyhäjärvellä kaivoksen uusiokäytön kärkihanke. Kaivosalueelle kehittyvä Pyhäjärven Callio on kokonaisuudessaan ainutlaatuinen toimintaympäristö, jonka kautta voimme uusiokäyttää kaivoksen olemassa olevan infrastruktuurin. Samalla voimme tarjota monenlaisille yrityksille koulutus-, tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan uusia mahdollisuuksia”, hän jatkaa.

Suomen ilmastotavoitteet ovat saavutettavissa tuulivoimaa lisäämällä

Ilmastonmuutoskeskustelu synnyttää ilmastoahdistusta, etenkin nuorissa. Keskustelua maalaavat usein uhkakuvat, mutta liian usein varjoon jäävät ne saavutukset, joita ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on tehty ja tehdään kaiken aikaa sekä mahdollisuudet, jotka ovat jo kätemme ulottuvilla. Marinin hallituksen johdolla Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Päästöjen vähentämisen tulee jatkua vielä tämän jälkeenkin. Kriitikoiden mielestä tavoitteet kuulostavat utopistisilta, mutta syksyllä julkaistun Sitran laajan selvityksen mukaan tavoitteet ovat saavutettavissa ja tarvittavat keinotkin ovat jo näköpiirissä.

Vuoden 2021 syksyllä julkaistun Sitran raportin mukaan Suomen on mahdollista saavuttaa ilmastotavoitteet vaaditussa aikataulussa. Päästöttömyyteen päästään raportin mukaan yhteiskunnan voimakkaalla sähköistämisellä sähköntuotantokapasiteetin kasvaessa yli kolminkertaiseksi nykyisestä eli yli 70 gigawattiin vuoteen 2050 mennessä. Tarvittava sähkö tuotettaisiin puhtailla energiantuotantomuodoilla. Selvityksessä mallinnettujen skenaarioiden mukaan leijonanosa tästä uudesta tuotannosta tulisi maatuulivoimasta, jonka osuus Suomen sähköntuotannosta nousisi peräti yli 70 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä. Tämä tarkoittaa kaiken kaikkiaan 47,2 gigawattia maatuulivoimalla tuotettua sähköntuotantokapasiteettia.

”Selvityksessä tarkasteltiin, miten päästöttömyys voidaan saavuttaa ja mitä se tarkoittaa Suomen energiantuotantojärjestelmän näkökulmasta. Reunaehtona tarkastelulle oli, että kehityksen tulisi tapahtua mahdollisimman kustannustehokkaasti, mikä johti saatuun tulokseen, jossa maatuulivoimalla on merkittävä rooli Suomen tulevaisuuden energiantuotantojärjestelmässä”, kuvailee Sitran asiantuntija Samuli Puroila selvityksen tuloksia

Tuulivoima on nopein ja halvin tapa hillitä ilmastonmuutosta

Sitran mukaan nyt tehty selvitys on ainutlaatuinen, sillä siinä tarkastellaan sähköjärjestelmän kokonaiskustannuksia niin sähkön hinnan kuin sähköjärjestelmän kustannuksien kehityksen osalta vuoteen 2050 saakka. Tulokset ovat selvät: ilmastotavoitteet ovat saavutettavissa maatuulivoiman voimakkaalla lisäämisellä paitsi nopeasti, myös kustannustehokkaasti, sillä maatuulivoima on tällä hetkellä sekä selvityksen mukaan myös tulevina vuosikymmeninä halvin tapa tuottaa sähköä Suomessa.

”Tullaanko maatuulivoimaa lopulta rakentamaan näin paljoa, se jää nähtäväksi. Selvityksessämme olemme pyrkineet optimoimaan yhteiskunnan sähköistämiselle kustannustehokkaimman ratkaisun ja mikäli sitä ei toteuteta skenaarioissamme hahmotellulla tavalla, koituisi päästövähennysten saavuttamisesta todennäköisesti suuremmat kustannukset muilla tavoin”, Puroila kuvailee.

Tuulivoiman tuotantokustannukset ovat viime vuosien aikana laskeneetkin nopeasti teknologiakehityksen, korkeampien tornien ja pidempien lapojen vuoksi ja kustannusten odotetaan edelleen jatkavan laskuaan. Vaikka molempien hinnat painuvat, merituulivoiman kustannukset laskevat maatuulivoiman kustannuksia nopeammin.

Tästä huolimatta merituulivoima näyttelee selvityksen skenaarioissa kuitenkin vielä marginaalista roolia, sillä korkeammasta kapasiteettikertoimestaan huolimatta merituulivoiman kustannukset, kantaverkkoon kytkemisen kustannukset mukaan lukien, pitävät selvityksen mukaan merituulivoiman hinnan vielä tulevinakin vuosikymmeninä tasolla, joka ei pysty kustannustehokkuudessa kilpailemaan maatuulivoiman kanssa. ”Näkemyksemme mukaan maatuulivoima jatkaa edullisimpana tuotantomuotona kustannusten edelleen laskiessa. Suomessa meillä myös on edelleen hyvin tilaa rakentaa maalle, toisin kuin Keski-Euroopassa”, Puroila kommentoi.

Suomen Tuulivoimayhdistyksen operatiivinen johtaja Heidi Paalatie on kiinnittänyt huomiota selvityksessä esitettyihin arvioihin merituulivoiman kehityksestä: ”Maatuulivoiman kasvun osalta selvitys lyö tiskiin kunnianhimoiset luvut, mutta alan keskiöstä katsoen odotukset merituulivoiman osalta näyttävät kovin vaatimattomilta. Uskallamme väittää, että ennen vuotta 2050 myös merituulivoima ehtii hyvää vauhtiin ja kustannuksetkin tulevat yhä kilpailukykyisemmiksi.”

Optimismilla eteenpäin

Tuulivoima-alalle Sitran julkaisema selvitys oli erittäin positiivinen, mutta kieltämättä selvityksen esittämät luvut yllättivät jopa alan toimijat.

Puroilan mielestä Suomella on hyvät edellytykset selvityksen maalaamaan kehitykseen. ”Meillä on jo kohtuullisen päästötön sähköntuotantojärjestelmä ja sillä tiellä ollaan menossa hyvää vauhtia oikeaan suuntaan. On kuitenkin toimintoja, joiden sähköistämisessä on haasteita eivätkä ne aina ole pelkästään teknologisia, vaan osa haasteista on myös esimerkiksi sosiaalisia. Siksi yhteiskunnan, kansalaisten ja eri toimialojen tuki on välttämätöntä”, Puroila muotoilee.

Yleinen ilmapiiri on Puroilan mielestä selkeästi muuttunut ja viime vuosien aikana ilmastonmuutoskeskustelu on leikannut läpi yhteiskunnan. ”Iso laiva on saatu käännettyä. Kysymys on siinä, ehditäänkö korjausliike tehdä tarpeeksi nopeasti, jotta saamme tarpeeksi nopeasti tarvittavat päästövähennykset aikaan”, Puroila pohtii.

Tuulivoimarakentamisen osalta suunta näyttää hyvältä. Suomen Tuulivoimayhdistyksen alkuvuonna 2022 julkaisemien tilastojen mukaan vuonna 2021 nähtiin tuulivoimarakentamisen ennätysvuosi, kun uutta tuulivoimakapasiteettia valmistui Suomeen yhteensä 671 megawattia. Eivätkä tulevat vuodetkaan näytä yhtään heikommilta.  Suomessa on meneillään tuulivoimarakentamisen buumi, mikä voi parhaimmillaan siivittää Suomen täysin päästöttömäksi vuoteen 2050 mennessä. ”Kaikki mahdollisuudet ilmastonmuutoksen torjumiseksi ovat käsissämme, kunhan jaksamme tehdä työtä sen eteen”, Puroila kiteyttää.

Taloustutkimus ja FCG: Tuulivoima ei vaikuta asuinkiinteistöjen hintoihin

Tuulivoimakeskustelussa nousee usein esiin huoli siitä, että suunniteltavalla tuulivoimahankkeella voisi olla vaikutusta kiinteistöjen arvoon. Koska Suomessa asiasta ei ole ollut saatavilla tutkittua tietoa, STY teetti Taloustutkimuksella ja FCG:llä selvityksen tuulivoiman vaikutuksista kiinteistöjen hintoihin Suomessa. Tilastotieteellisen analyysin tulos oli selkeä: tuulivoimaloilla ei ole tilastollisesti merkitsevää vaikutusta kiinteistöjen hintoihin

Selvitykseen valittiin eri puolilta Suomea kuntia, joihin on rakennettu tuulivoimaa vuosien 2012 ja 2021 välisenä aikana. Tutkittaviksi kunniksi valikoituivat Haapajärvi, Jokioinen, Kalajoki, Karvia, Närpiö, Perho, Raahe ja Simo. Tarkastelujaksolla, vuosien 2013 ja 2021 välisenä aikana, näissä kunnissa tehtiin yhteensä yli 1 000 asuinkiinteistökauppaa.

Tutkimusaineisto perustuu Maanmittauslaitoksen Kiinteistötietopalvelun kautta saatavilla olevaan tietoon. Tutkimusaineistoon on kerätty ajanjaksolta 2013 – 2021 kaikki kiinteistökaupat noin 10 km etäisyydellä kunnan merkittävimmistä tuulipuistoista.

”Suurin huolemme työtä tilatessa oli, että tuulivoimaloiden lähellä ei olisi tehty tilastolliseen tarkasteluun riittävästi kiinteistökauppoja. Onneksi pelko osoittautui aiheettomaksi”, Suomen Tuulivoimayhdistyksen toimitusjohtaja Anni Mikkonen toteaa

Tutkimusmetodiikka

Selvityksessä huomioitiin asuinkiinteistöjen yleinen hintakehitys Suomessa. Vuodesta 2010 vuoteen 2020 vanhojen omakotitalojen hinnat ovat laskeneet keskimäärin yli viisi prosenttia. Ainoastaan yli 100 000 asukkaan kaupungeissa vanhojen omakotitalojen hinnat ovat nousseet 2010-luvulla.  Koska tarkasteluperiodina asuntojen hinnat ovat muuttuneet alueellisten asuntomarkkinoiden muutosten seurauksena, tutkimusaineistossa olevat asuinkiinteistöjen hintatiedot muutettiin reaalisiksi Tilastokeskuksen vanhojen omakotitalojen hintaindeksien avulla.

Tutkimusaineistossa asuinkiinteistökaupat eriteltiin sen mukaan, onko ne tehty ennen tuulivoiman käyttöönottoa vai sen jälkeen. Aineisto sisälsi myös tiedot siitä, kuinka monta vuotta ennen tai jälkeen tuulivoiman käyttöönoton kaupat oli tehty. Olemassa olevaan tuulivoimapuistoon tehtyjen lisätuulivoimaloiden ei katsottu vaikuttavat tuulivoimaloiden käyttöönottovuoteen. Perusteluna linjauksessa oli arvio siitä, että tuulivoimapuiston aikaisemmin rakennetut tuulivoimalat ovat jo todennäköisesti vaikuttaneet hintoihin, jos hintavaikutuksia ylipäänsä on.

Selvityksessä huomioitiin asemaakaavoitetut ja muut alueet erikseen, sillä tyypillisesti kiinteistöt maksavat enemmän asemakaavoitetulla alueella kuin sen ulkopuolella. Hieman alle puolet tutkimusaineiston kaupoista oli tehty asemakaava-alueella ja hieman yli puolet asemakaava-alueen ulkopuolella.

Asuinkiinteistöjen hintaan vaikuttaa moni muukin asia, kuin alueen kaavoitus. Hintaan vaikuttaa paikallisten asuntomarkkinoiden yleinen kehitys, asunnon ikä, kunto, koko ja niin edelleen. Näitä parametreja ei selvityksessä ollut mahdollista tarkastella. Etäisyys kuntakeskukseen sen sijaan huomioitiin, sillä tyypillisesti asunnot maksavat sitä vähemmän, mitä kauempana ne ovat kunnan palveluista.

Tilastotieteessä on kaksi yleisintä tapaa, joilla voi analysoida käytössä olevaa tutkimusaineistoa: varianssianalyysi ja regressiomalli, joita myös tässä työssä käytettiin.

Tutkimuksen tulokset

Varianssianalyysissa verrataan asuinkiinteistökauppojen reaalisia keskihintoja toisiinsa ennen ja jälkeen tuulivoimalan käyttöönottoa. Koska kaavoitus vaikuttaa asuinkiinteistöjen hintoihin, selvityksessä tarkastelu tehtiin erikseen asemakaava-alueen kaupoista ja kaikista kaupoista (eli asemakaava, yleiskaava ja ei kaavaa) yhteensä.  Varianssianalyysin mukaan kaikissa kunnissa reaaliset hinnat olivat nousseet asemakaava-alueella, mutta muutos ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tarkasteltaessa kaikkia kauppoja, reaaliset hinnat olivat nousseet tilastollisesti merkitsevästi.  Varianssianalyysin tuloksia tulkittaessa on kuitenkin syytä huomata, että analyysissä tarkasteltiin ainoastaan tilannetta ennen ja jälkeen tuulivoiman käyttöönoton. Muut asuntomarkkinoihin ja asuinkiinteistöjen hintoihin vaikuttavat tekijät oli rajattu tarkastelun ulkopuolelle.

Regressiomallissa selitetään asuinkiinteistöjen reaalihintojen logaritmia tutkimusaineistossa olevilla muuttujilla. Regressiomallissa tutkittiin kiinteistökaupan ajankohdan avulla sitä, olivatko kiinteistöjen reaalihinnat olleet tuulivoimalan käyttöönoton jälkeen korkeammat kuin ennen käyttöönottoa. Kiinteistön etäisyydellä tutkittiin sitä, olivatko kiinteistöjen reaalihinnat korkeammat kauempana tuulivoimalasta, kuin lähempänä (alle 2,6 km) tuulivoimalaa.

Laajaan asuinkiinteistökauppa-aineistoon perustuvan empiirisen tutkimuksen tulos on selkeä, toteaa tutkimusjohtaja Pasi Holm. ”Sekä asemakaava-alueella että kaikilla alueilla yhteensä tuulivoiman käyttöönottoajankohdalla ja etäisyydellä tuulivoimalasta ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta asuinkiinteistöjen reaalihintoihin. Kiinteistön etäisyys kunnan keskuksesta sen sijaan vaikutti negatiivisesti kiinteistön reaalihintaan.”

Ruotsista päinvastaisia tuloksia

Suomessa viitataan usein ruotsalaiseen Westlund ja Wilhelmssonin (2021) tapaustutkimukseen, jossa johtopäätös oli, että tuulivoima laskisi kiinteistöjen hintoja. Ruotsalaistutkijat käyttivät analyysissään hedonista hinnoittelumallia selittämään tuulivoimaloiden ja asuntojen hintojen välistä yhteyttä Ruotsissa. Ruotsalaisessa tutkimuksessa ei huomioitu asuntojen etäisyyttä kuntakeskukseen eikä alueiden kaavoitustilannetta. Niin Suomessa kuin Ruotsissa tuulivoimalat rakennetaan melko kauas kuntakeskuksista alueille, joissa maan ja asuntojen arvo on lähtökohtaisesti matalampi kuin lähellä kunnan keskustaa.

Lopuksi

Nyt Suomesta saadut tulokset eivät todennäköisesti lopeta keskustelua tuulivoiman vaikutuksista kiinteistöjen hintoihin. Tulokset kuitenkin toivottavasti antavat kuntapäättäjille ja osalle asukkaista varmuutta siitä, että tuulivoima ei ole uhka kiinteistöjen arvolle. Lisäksi on tärkeää huomioida, että tuulivoima tuo alueelle kiinteistöverotuloja ja elinvoimaa, josta pääsevät hyötymään kaikki kunnan asukkaat.

Tutustu tarkemmin tutkimukseen

Tuulivoiman standardointi

Tuulivoiman standardointi on siirtymässä seuraavalla tasolle. Uudet aiheet käsittelevät mm. tuulivoimaprojektien riskinhallintaa, laitoksen koko elinkaarta, kestävää kehitystä, kunnossapitoa ja kierrätystä.

Sähköalan toiminta on aina perustunut standardien soveltamiseen ja tämä pätee myös kaikille uusiutuvan energian järjestelmille, kuten tuulivoimalle. Tuulivoima-alan standardijulkaisut laatii kansainvälinen asiantuntijaryhmä, joka toimii kansainvälisen IEC-komitean TC 88 Wind energy generation systems alaisuudessa. Suomessa ne otetaan käyttöön kansallisina SFS-EN IEC -standardeina ja ne muodostavat pelisäännöt alan toimijoille.

IEC TC 88 Wind energy generation systems

IEC-komitea on laatinut standardeja tuulivoima-alalle yli 30 vuotta. Suomi on komitean TC 88 osallistuva jäsen (P-member) ja se mahdollistaa kansallisten asiantuntijoiden nimittämisen komitean työryhmiin. Komitealla on yhteensä 36 työryhmää, joissa standardijulkaisujen valmisteluun osallistuu yli 900 asiantuntijaa 32:sta jäsenmaasta. Helmikuussa 2022, komitean julkaisuluettelossa oli 45 standardijulkaisua ja sen työohjemassa oli peräti 34 projektia.

Tuulivoimastandardi EN IEC 61400

Standardin EN IEC 61400 kohderyhmä käsittää tuulivoima-alan toimijat. Sen sisältö on jäsennelty aiheiden mukaan alaosiin julkaisusarjaksi. Standardin avulla määritetään esim. laitoksen sijainnin tuuliolosuhteet, tuulivoimalan pääjärjestelmät ja alijärjestelmät, tuuliturbiinigeneraattorin mekaaniset ja sähköiset ominaisuudet, tuulivoimalan torni ja perustukset, voimalan ohjaus ja säätöjärjestelmät, voimalan viestintä- ja valvontajärjestelmät, voimalan sähköverkkoon liittäminen sekä tuulivoimalan ympäristövaikutukset.

Standardi EN IEC 61400-1 esittää kaikkien tuulivoimaloiden yleiset suunnitteluvaatimukset sekä parametreihin, tuulen nopeus ja turbulenssi, perustuvan tuulivoimaloiden luokitusjärjestelmän (luokka I, II ja III). Merituulivoimaloiden täydentävät vaatimukset esitetään alaosissa IEC 61400-3-1 ja IEC 61400-3-2, joista ensimmäinen pätee kiinteille perustuksille ja jäljempi kelluville perustuksille. Pienten voimaloiden vaatimukset esitetään osassa IEC 61400-2.

Tuulivoimalan tuotanto-ominaisuuksien määritysmenetelmä on esitetty standardissa IEC 61400-12. Tämä standardi on parhaillaan uudistettavana ja sen sisältö tullaan jäsentämään useampaan alaosaan. Uudessa jäsentelyssä IEC 61400-12 käsittelee edelleen tuotantoa, mutta tuulimittaukset on kokonaan siirretty uuteen IEC 61400-50-sarjaan.

Tuulivoimastandardoinnin uudet aiheet

Tuulivoiman standardoinnin uudet aiheet käsittelevät mm. tuulivoimaprojektien riskinhallintaa, laitoksen koko elinkaarta, kestävää kehitystä, kunnossapitoa ja kierrätystä. Tämä tarkoittaa, että standardin EN IEC 61400 kohderyhmä laajenee käsittäen mm. tuulivoimatuottajat, tuulivoimakonsultit, vakuutusyhtiöt, rahoittajat. Seuraavassa on muutama esimerkki uusista aiheista:

• sijainnin tuuliolosuhteisen sopivuus tuulivoimalle
• tuuliresurssien ja energiantuotannon arviointi
• tuulivoimalan käyttöiän pidennys
• tuulivoimalan käytöstä poisto ja kierrätys
• tuulivoimaprojektin riskienhallinta
• ääniemissiot vastaanottajan sijainnissa
• tuulivoimajärjestelmän luotettavuus
• tuulimittaukset 2.0.

SESKOn uusi komitea SK 88 Tuulivoimajärjestelmät

SESKOn hallitus perusti helmikuun alussa komitealle IEC TC 88 Wind energy generation systems kansallisen vastinkomitean SK 88 Tuulivoimajärjestelmät. Sen tehtävänä on huolehtia Suomen osallistumisesta tuulivoimajärjestelmien kansainväliseen ja eurooppalaiseen standardointityöhön. SK 88 puheenjohtajana toimii Timo Savolainen (ABB) ja sihteerinä Arto Sirviö (SESKO). Sen perustamiskokous pidetään kevään aikana.

Komitean SK 88 perustaminen liittyy SESKOn kampanjaan ”Puhdas energia”. Kampanjan aikana on mahdollista osallistua SK 88 toimintaan ilman osallistumismaksua. Kampanjan tavoitteena on tuoda standardointikomiteoiden työ laajempaan tietoisuuteen ja saada aktivoitua kotimaiset alan toimijat mukaan kansainvälisten tuulivoimastandardien laadintaan. Kampanja tukee myös Euroopan standardointistrategian tavoitteita vahvistaa Euroopan osallistumista kansainvälisten standardien laadinnassa sekä kouluttaa seuraavan sukupolven standardoinnin asiantuntijat. SESKOn toimisto järjestää perehdytyksen uusille SK 88 jäsenille.

SESKOn puhdas energia -kampanja 2022 – 2023

Kampanja kestää vuodet 2022 ja 2023 ja sillä pyritään vahvistamaan ja aktivoimaan osallistumista SESKOn kansallisissa standardointiryhmissä sekä kansainvälisissä IEC- ja CENELEC-standardointiryhmissä.

Kampanjan aikana SESKO ei peri osallistumismaksuja seuraaviin kansallisiin standardointiryhmiin osallistumisesta:

• SR 82 Aurinkosähköjärjestelmät
• SK 88 Tuulivoimajärjestelmät
• SR 105 Polttokennot
• SR 114 Merienergia – Vuorovesi- ja aaltoenergiamuuntimet

Puhdas energia on paljon muutakin, kuin vain mainittujen standardointiryhmien toiminta-alue. Se käsittää erilaiset puhtaan energiatuotannon menetelmät, energian siirtoon ja jakeluun liittyvät alueet, sähköenergian varastoinnin sekä energian käytön erilaiset muodot.

Lisätietoja tuulivoiman standardoinnista saa SK 88 sihteeriltä Arto Sirviöltä

Lisätietoja Puhdas energia -kampanjasta saa kampanjavastaavalta Antti Turtolalta.

Tuulivoima-ala ja pelastustoimi: yhteistyön keskiössä on varhainen ja vaiheesta toiseen jatkuva vuorovaikutus

Parhaimmillaan tuulipuiston tiet voivat toimia harkittuina palokatkoina ja luonnonvesilähteille pääsy voidaan huomioida tiesuunnittelussa.

Viime vuosina Suomeen on rakennettu kymmeniä tuulivoimapuistoja. Nykyisellään tuulivoimaprojekteissa yhteistyö ja vuorovaikutus pelastustoimen kanssa toteutuvat usein säännösten ja lupien määritteleminä minimivelvoitteina, ja arjen tekemisen keskellä asioiden kehittäminen ja yhteistoiminnan parantaminen voisivat olla vahvemmin mukana. Siksi Suomen Palopäällystöliitto ja Suomen Tuulivoimayhdistys päättivät yhdistää tuulivoima- ja pelastusalan toimijoita viime kesäkuussa. Iltapäivän mittaisessa työpajassa oli mukana parikymmentä henkilöä, jotka edustivat tasaisesti molempia aloja. Tilaisuuden aiheet pyörivät metsäpalojen, tuulivoiman ja alojen välisen vuorovaikutuksen teemojen ympärillä.

Tuulivoimapuiston suunnittelu vie jopa vuosikymmenen, rakentaminen vuoden tai kaksi ja käyttövaihe kestää uusimmilla voimaloilla yli 30 vuotta. Miten eri vaiheissa voidaan – ja pitäisi – huomioida metsäpalon mahdollisuus alueella?

Vuorovaikutus koko tuulivoimaprojektin elinkaaren ajan on keskeistä. Vuorovaikutuksen tulisi alkaa jo hyvissä ajoin hankkeen suunnittelun aikana. Esimerkiksi tielinjausten suunnittelussa metsäpalon mahdollisuus voidaan huomioida monin tavoin: parhaimmillaan tuulipuiston tiet voivat toimia harkittuina palokatkoina ja luonnonvesilähteille pääsy voidaan ennakoida tiesuunnittelussa. Vuorovaikutus pelastusviranomaisten kanssa kannattaakin aloittaa jo suunnittelun alkuvaiheessa, jotta pelastustoimen asiantuntemus ja toiveet sekä alueen erityispiirteet voidaan ottaa mukaan suunnittelun tueksi. Usein asioiden varhainen huomiointi lisää sujuvuutta myöhemmissä vaiheissa, ja on neutraalein vaikuttamisen kohta myös kustannusten ja aikataulussa pysymisen näkökulmasta.

Varhain alkaneen vuorovaikutuksen tulee pysyä käynnissä niin tuulipuiston infratöiden, voimaloiden pystytyksen kuin käytönkin aikana. Jokaiseen vaiheeseen liittyy omat erityistarpeensa niin huomioitavien asioiden, viestinnän kuin vuorovaikutuksenkin näkökulmista. Millaisia sammutusratkaisuja alueella urakoivissa työkoneissa on tai pitäisi olla maastopalon varalta? Missä rakenteita säilytetään? Onko alueella työskentelevillä selkeä käsitys toiminnasta maastopalon tai muun onnettomuuden sattuessa? Miten varmistetaan pelastusviranomaisten liikkuminen ja opastus alueella vaiheessa, jossa uudet tiet eivät ole päivittyneet karttaohjelmiin? Miten voimalapalon sattuessa hälytysketjut menevät ja saavuttaako tieto pelastusviranomaiset riittävän nopeasti? Siirtyvätkö yhteystiedot ja kontaktit toimijoiden vaihtuessa projektin edetessä? Työpajassa nousi esiin paljon huomioitavia asioita niin kysymysten kuin ratkaisuehdotustenkin muodossa.

Metsäpalo voi uhata tuulivoimalaa ja toisaalta ihmistoiminnan määrän kasvu muutoin syrjäisellä alueella lisää maastopalon syttymisen riskiä. Samaan aikaan aktiivisuus alueella lisää mahdollisuuksia palon varhaiselle havaitsemiselle. Rakennus- ja huoltohenkilöstön oikeanlaisella ohjeistamisella ja mahdollisesti jopa kamera- tai muun teknologian avulla palojen havaitsemista ja sammutustoiminnan aloittamista voidaan tehostaa, mutta edellytyksenä kehitykselle on toimijoiden motivaatio, osaaminen ja riittävä varautuminen.

Tuulivoima on painottunut Suomessa Pohjanmaan rannikkoseuduille ja Lapin eteläosiin. Joillakin pelastuslaitoksilla onkin jo pitkältä ajalta kokemusta tuulivoimaprojekteista. Samaan aikaan toisaalla ollaan ensimmäistä kertaa kosketuksissa tuulivoimahankkeiden kanssa. Tiedonvaihto pelastuslaitosten kesken onkin tärkeää, ja toisaalta tuulivoimatoimijoiden olisi hyvä jakaa parhaita käytänteitä keskenään. Tilaisuudessa nousi puolin ja toisin toiveeksi tehdä yhteinen koonti tärkeistä ja huomioitavista asioista, jotta aluekohtainen vaihtelu, kantapään kautta oppiminen ja mutkien kautta eteneminen saataisiin minimoitua.

Suomen Tuulivoimayhdistyksen ja Suomen Palopäällystöliiton järjestämä tilaisuus antoi toimijoille asiassa herätteen: Millaisia sidosryhmiä olemme toinen toisillemme? Mitä kaikkea tiivis ja jatkuva vuorovaikutus ja yhteistoiminta voi saada aikaan alojemme ja laajemmin yhteiskunnan hyväksi. Teemme työtä lupaprosesseihin kuuluvia lausuntoja laajemman vuorovaikutuskulttuurin kehittämiseksi alojen välille. Kontaktien luomisessa vastuu on kaikilla osapuolilla, ja yhteyksien luomiseen kannattaa suhtautua myönteisesti. Hyvää tarkoittaen ja hyväntuulisesti voidaan todeta: ”tämä ei jää tähän”!

Maastopalot Suomessa

• Noin 2900 maastopaloa vuodessa (2,6 % kaikista pelastustoimen hälytystehtävistä)
• Kuivina kesinä enemmän (esim. 2018 4410 maastopaloa)
• Maastopaloista metsäpaloja noin puolet, muut esim. ruohikko, turve ym. -paloja
• Palot jäävät tyypillisesti pieniksi (korkeintaan muutama ha) nopean havaitsemisen, hyvien tieyhteyksien ja tehokkaiden sammutustoimenpiteiden vuoksi
• Viime vuosina suuria metsäpaloja on ollut mm. Kalajoella 2021 (227 ha) ja Muhoksella 2020 (n. 250 ha)
• Ihmistoiminta aiheuttaa 65-75 % paloista (eniten paloja siellä, missä on ihmistoimintaa)

Tuulivoimainfo

• Tänä vuonna Suomessa: 1000 tuulivoimalaa, 5000 MW
• Tuulivoimaa rakennetaan nyt paljon ja ilman valtion tukia: tuulivoimalla tuotettu sähkö kattaa nyt 10 % Suomessa kulutetusta sähköstä, vuosikymmenen puolivälissä yli neljänneksen
• Uusimpien tuulivoimaloiden konehuone on jopa yli 170 metrin korkeudessa, jolloin lapa käy ylimmillään 250 metrissä
• Täydellä teholla toimiessaan moderni tuulivoimala tuottaa yhdellä roottorin pyörähdyksellä saunan lämmittämisen verran sähköä (n. 8 kWh); kerrostalokaksion vuodessa kuluttaman sähkömäärän (n. 2500 kWh) se tuottaa 21 minuutissa
• Tuulivoimalan lavan kärki kulkee noin 270 km/h