Onko työturvallisuus kunnossa tuulivoimatyömaalla?

Ei ole. Työturvallisuudessa ei ole sen enempää kehumista suomalaisilla tuulivoimatyömailla kuin yleisesti ottaen muillakaan työmailla maassamme. Näin laukoo Pata eli tuulivoima-alan konkari Pasi Tammivaara OX2:lta.

Olemme iso tuulivoimarakennuttaja Suomessa. Näen lukuisilla työmailla suuren joukon eri toimijoita. Se, mitä näen, huolestuttaa minua. Tiedossa ei ole monia vakavia työmailla tapahtuneita onnettomuuksia, mutta mukana on ollut myös onnea. Nyt rakennetaan paljon ja vauhdilla, ja jos työturvallisuuden osalta ei tehdä ryhtiliikettä, voi ikäviä asioita tapahtua.

Mielestäni kaksi asiaa on pielessä: asenne ja väärään luuloon turvautuminen. Siitä huolimatta, että Suomessa työturvallisuuteen liittyvä sääntely on hyvällä tolalla, on asenne jumittunut 1980-luvulle. Moottoripyöräillessä kypärä menee automaattisesti päähän ja autoillessa turvavyö laitetaan kiinni – koetaan jopa itsestäänselvyydeksi. Miksi kypärä ei pysy samalla automaattisuudella päässä rakennustyömaa-alueella? Henkilökohtaisten suojaimien käyttö työmaalla meinaa unohtua, eikä asia koske vain tuulivoimaa. Ongelma on asenteessa, ei siinä, että suojaimia ei olisi, ei olisi määräyksiä tai tietoa käyttöä koskevista velvoitteista. Suojaimet ovat kehittyneet vuosikymmenien aikana käyttäjäystävällisemmiksi, mutta se asenne: sen pitäisi muuttua niin, että kypärän käyttö moottoripyöräillessä tai työmaalla ollessa on yhtä itsestään selvä asia.

Sitten luulo, otetaanpa se käsittelyyn. Tuulivoima-alalla, kuten monella muullakin alalla, luullaan, että ollaan hyviä työturvallisuuden saralla. Paperilla ja esittelyvideoilla kaikki onkin hyvin, mutta se ei riitä, jos turvallisuus ensin -ajattelu ei jalkaudu konkreettiselle tekemisen tasolle, ihan jokaiseen päivään ja jokaiseen hetkeen. Mielestäni olemme kaukana siitä, missä meidän pitäisi olla. Turvaudumme liikaa hienoon esittelyvideoon tai printattuun turvallisuusohjeeseen. Pieniä asioita korjataan ja kehitetään, mutta aina isotkaan linjat eivät ole kunnossa.

Jos työturvallisuus olisi oikeasti läpi koko rakennusalan säihkyvä kirkas johtotähti, ei yksikään rakennuttaja joutuisi 2020-luvulla käymään asiaa koskevia, ryhtiliikettä vaativia keskusteluita alihankkijansa kanssa. Muistan, kuinka keskieurooppalaiset opettivat turvallisuusajattelua suomalaisille 40 vuotta sitten, ja edelleen meillä on varaa ottaa mallia samassa asiassa. Vaikka osaaminen ja työmoraali ovat Suomessa huippuluokkaa, olemme työturvallisuuden saralla edelleen kuokkimassa suota esi-isien asenne taakkanamme: ei ole ennenkään sattunut.

Pian voi sattua, jos emme alana nosta työturvallisuutta uudelle tasolle. Jokaisella työmaalla on seurattava läheltä piti -tilanteita, puututtava niihin ja otettava niistä opiksi: pysähdyttävä ja tehtävä johtopäätöksiä. Näin on tehtävä ennen kuin sattuu ja tapahtuu.

Energiaomavaraisuudelle ja tuulivoimalle kovempi tarve kuin ikinä

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on myrkyttänyt energiariippuvuuden Venäjästä. Euroopalla on ollut pitkään tavoitteet päästöjen vähentämisestä ja uusiutuvan energian osuuden nostamisesta. Nyt omavaraisuus on saanut myös epäilijät kannattamaan uusiutuvaa energiaa. Suomen vuonna 2021 kuluttamasta sähköstä 20,1 prosenttia oli tuontisähköä. Onneksi Suomeen on rakenteilla runsaasti uutta tuulivoimaa. Lyhyellä tähtäimellä myös kuluttajat voivat tehdä osansa säästämällä energiaa.

Vuosi 2021 oli tuulivoiman kannalta selvästi heikompi kuin toissavuosi, jolloin tuulisuus oli neljänneksen normaalia korkeampi. Tämän takia tuulivoimalla tuotettu energiamäärä pysyikin lähes samana. Viime vuosi oli pääosin kuiva ja korkeapainevoittoinen, joka usein tarkoittaa niukempia tuulia matalapaineiden hallitsemaan sääkuvaan verrattuna. Vuosi alkoi kuivalla ja vähätuulisella säällä, joka heikensi pohjoismaista vesitilannetta ja käänsi sähkön hinnat nousuun. Jyrkintä nousua nähtiin kuitenkin vasta talven lähestyessä polttoaineiden ja päästöoikeuden hinnan noustessa. Vesitilanne jatkoi myös heikentymistään sateista lokakuuta lukuun ottamatta, mikä kylmän sään lisäämän kulutuksen tukemana nosti joulukuun sähkön hinnat tuplasti korkeammiksi kuin aiemmin on nähty kuukausitasolla. Spot-hinta oli viime vuonna korkeimmillaan sekä pohjoismaisen systeemihinnan että Suomen spot-hinnan osalta.

Kuluva vuosi aloitettiin leudosti matalapaineiden hallitsemalla säätyypillä, mikä on näkynyt korkeina tuulituotantomäärinä. Sähkön hinnat laskivat joulukuun tasoista, mutta olivat edelleen pidempään historiaan nähden erittäin korkeita. Tuulivoimatuotannon painottuminen talveen sopii erinomaisesti yhteen kulutuksen painottumisen kanssa. Tuulituottaja saa hyvän korvauksen parhaimpien tuotantokuukausien aikana ja toisaalta ilman tuulituotantoa olisi hinnat merkittävästi korkeampi sähkön käyttäjille. Suomessa tuulivoimatuotanto on päiväkeskiarvona ylittänyt jo 2500 megawattia useana päivän alkuvuoden aikana. Tänä vuonna Suomeen valmistuu enemmän uutta tuulivoimaa kuin koskaan aiemmin ja ensi talvena ollaankin ennätystasolla tuotantomäärien osalta, mille onkin tarvetta.

Kuva 1: Pohjoismainen tuulituotanto ja systeemihinta (päiväkeskiarvolukemat). Datalähde: SKM Market Predictor Syspower.

Kuva 2: Suomen tuulituotanto ja Suomen aluehinta (päiväkeskiarvolukemat). Datalähde: SKM Market Predictor Syspower.

Tuulivoiman tuotantoindeksissä suuria vaihteluita

Vuoden 2021 tuuliolosuhteet vastasivat pitkäajan keskiarvoa koko vuoden tuulivoiman tuotantoindeksin ollessa 98 prosenttia. Ilmatieteen laitoksen tuottamassa koko Suomen tuotantoindeksissä oli kuitenkin kuukausitasolla ajoittain suurta, jopa 30 prosentin vaihtelua pitkänajan keskiarvoon verrattuna.

Tuulivoiman tuotantoindeksin laskenta perustuu Ilmatieteen laitoksella kehitettyyn menetelmään, joka huomioi 125 tuulipuistoa ja niissä olevien tuulivoimaloiden tehokäyrät. Tuuliaineistona käytetään ERA-reanalyysiaineistoa 100 metrin korkeudelta.

Tammi-helmikuussa ja loppuvuonna marras-joulukuussa vallitsevat tuulen suunnat olivat pohjoisen-idän suuntaisia, jolloin tuulen nopeudet olivat tavanomaista heikommat ja koko maan kattava tuulivoiman tuotantoindeksi oli 68–85 prosenttia normaalista. Maaliskuussa matalapaine toiminta oli vilkasta ja Suomessa koettiin normaalia useampia myrskypäiviä, joiden myötä tuulivoiman tuotantoindeksi oli 133 prosenttia. Lähes vastaaviin tuotantoindeksin lukemiin päästiin elokuussa ja lokakuussa. Huhtikuussa tuulivoiman tuotantoindeksi oli 110 prosenttia, kun taas normaalia lämpimimpien säiden myötä touko-kesäkuussa tuotantoindeksi oli 92 prosenttia.

 

2021	Yearly	Jan	Feb	Mar	Apr	May	Jun	Jul	Aug	Sep	Oct	Nov	Dec
Wind index	99	84	93	114	105	98	94	101	109	96	114	93	93
Wind power index	98	68	83	133	110	92	92	103	125	89	128	83	85

 

Lisää tuulivoimaa tulee, ovatko he valmiina?

Kuten tiedetään, tuulivoimaa tullaan rakentamaan lähivuosina muutaman sadan tuulivoimalan, eli reilusti yli miljardin euron, vuositahtia. Puistokehittäjät kehittävät ja rakentajat rakentavat niin paljon kuin vain kerkeävät ja pystyvät. Menestystarina, joka kaipaa vertaistaan Suomen teollisuuden historiassa. Menestystä ei tule ilman kipua. Tuulivoiman nopea tuleminen on aiheuttanut ja tulee aiheuttamaan haasteita alan kehittymiselle. Haasteiden lista on pitkä ja riippuen keneltä kysyy, on sisältö vaihteleva. Yksi yhteinen haaste on kuitenkin vaikuttanut ja tulee edelleen vaikuttamaan pitkään alan keskuudessa: työvoimapula.

Sisältä katsottuna on vaikea ymmärtää, mikä tässä on niin hankalaa ja mikseivät ihmiset hakeudu isosti tuulivoiman pariin. Työ on merkityksellistä, jonka kautta tehdään ympäristötekoja ja ilmastohistoriaa. Parhaimmillaan luomme mahdollisuuden 25:n vuoden työuralle kotikunnassa sijaitsevan tuulivoimapuiston huoltoon. Tuulivoima-ala mahdollistaa monenlaisia urapolkuja kehittyä ja kehittää itseään alan osaajaksi, myös kansainväliselle puolelle. Lisäksi ”me” tiedämme kuinka poikkeuksellisen yhteisöllinen ja hyvä ilmapiiri Suomen tuulivoima-alalla on.

Taistelemme kuitenkin samoista vuosittain pienenevistä ikäryhmäresursseista, kuten kaikki muutkin alat. Moniin olemme takamatkalla ainakin yhdessä tärkeässä kategoriassa: tuulivoima-alan koulutus, ja sitä kautta normaali väylä siirtyä alan töihin, puuttuu.

Tuulivoimayhdistys on aloittanut eriasteisten koulujen kontaktoinnin sekä kartoituksen, jossa selvitetään missä on jo nyt alan koulutusta tarjolla sekä missä olisi halukkuutta aloittaa alan koulutusta. Pääkohderyhmänä ovat kouluista valmistuvat ikäryhmät. Vastaavasti myös virkamiestasolla on liikkeellä hankkeita, joilla tuulivoima-alan koulutusta ja työllistämistä halutaan edistää. Näissä kohderyhmänä ovat uudelleenkoulutus, pitkäaikaistyöttömät sekä maahanmuuttajat. Asiat ovat etenemässä oikeaan suuntaan, mutta luonnollisesti muutokset vievät oman aikansa. On mietittävä, miten muuten alaa voidaan tuoda paremmin esille.

Yhdistyksessä on ideoitu ja kehitelty erilaisia tunnettavuustempauksia mm. tuulivoima-alan esittelyvideo, jota voidaan jakaa eri medioiden kautta, tuulivoimayritysten kohdistettu osallistuminen rekrytapahtumiin, jäsenyritysten ja oppilaitosten välisiä koulukummiverkostoja sekä näihin liittyviä vierailuja. Edellä mainituista ainakin koulukummitoimintaan on ilmoittautunut henkilöitä,  ja yhteistyökuvioita on jo sovittu yritysten ja oppilaitosten välille.

Tunnettavuuden nostossa on iso rooli myös meillä kaikilla jäsenyritysten työntekijöillä, jotka toimimme tuulivoima-alan ”myyntiedustajina” jokaisena työpäivänämme. Tekemällä työtämme positiivisella sykkeellä, ympäristöä kunnioittaen ja muut ihmiset huomioiden annamme kaikille tulevaisuuttaan miettivälle todellisen kestävän kehityksen työuravaihtoehdon.

Ilon kautta,
Heikki

Kirjoittaja on Suomen Tuulivoimayhdistys ry:n puheenjohtaja sekä wpd Finland Oy:n toimitusjohtaja.

Jäsenen puheenvuoro: Katsaus tuulivoiman kehitykseen

Tuulivoimalat ovat kehittyneet huimasti 80-luvulta. Ensimmäiset tuulivoimalat koostuivat pääosin muiden teollisuusalojen muokatuista komponenteista ja niiden nimellistehot pyörivät kymmenien kilowattien luokassa. Yli 40 vuoden kehityksen tuloksena nykyisten tuulivoimalaprototyyppien roottorin halkaisija ylittää 200 metriä, saavuttaen 15 megawatin nimellistehon. Vastaava kehitys on nähty myös muissa tuulivoimaloiden komponenteissa. Esimerkiksi Moventaksen viimeisimmät Exceed -sarjan monimegawatti-vaihteistot painavat noin 30 tuhatta kiloa ja edustavat alan kevyintä painoluokkaa. Alalla nähdään jopa yli 70 tuhatta kiloa painavia vaihteita. Maailmalla on tätä kirjoittaessa asennettuna arviolta 760 gigawatin edestä tuulivoimaa – hieman yli 400 tuhatta tuulivoimalaa. Suurimmat tuulivoiman markkina-alueet painottuvat Pohjois-Amerikkaan, Kiinaan ja Eurooppaan. Tässä artikkelissa katsastamme näkymiä tuulivoimalan tulevaisuuteen: alan kehitystrendeihin, markkinan kypsymiseen, sekä mitä alueellisia muutoksia horisontissa häämöttää.

Kehitystrendit

Yleinen kehitystrendi alalla on ollut selvä alusta alkaen; kohti suurempaa ja tehokkaampaa. Tuulivoimalan lapa on tuotantoa ohjaava tekijä, sillä pidemmällä lavalla saadaan valjastettua tuulen energiaa suuremmalta pinta-alalta. Muut komponentit seuraavat tätä kehitystä. 1990-luvun puolivälissä esimerkiksi siirryttiin planeettavaihteistoihin, joiden avulla voimalan nasellin kokoa on kyetty pitämään hallussa.

Tuulivoimaloiden suuret osat vaativat paljon tilaa ja lapojen, tornien, generaattoreiden ja vaihteistojen kuljetus keskusta-alueiden läpi tai syrjäisemmille seuduille onkin kasvava haaste. Lapojen modularisointi, eli osissa valmistaminen, on yksi ratkaisu. Tällöin lavan voi koota paikan päällä. Myös voimansiirron komponentteihin ja kokonaisuuksiin on kehitteillä erilaisia ratkaisuja.

Merituulivoimalat johtavat tuulivoimaloiden kokokehityksen kärkeä. GE Renewable Energy, Siemens Gamesa, MingYang, ja Vestas ovat kaikki kehittämässä 14-16 megawatin tuulivoimaloita. Maatuulivoimaloiden kehitys seuraa historiallisesti merituulivoimaa muutaman vuoden viiveellä. Merituulivoimaloissa nähdään myös enemmän suoravetoisia voimansiirron ratkaisuja, joissa lapa on suoraan yhteydessä generaattoriin. Vestas on kuitenkin uudessa EnVentus 15 megawatin mallissaan päätynyt vaihteelliseen ratkaisuun, jossa roottorin kierrosnopeutta kasvatetaan vaihteen kautta ennen generaattoriin syöttämistä.

Vaihteelliset voimansiirtoratkaisut tulevat yhä hallitsemaan suurempaa markkinaosuutta tulevaisuudessa, erityisesti maatuulivoimaloissa. Myös jotkin pääosin suoravetoisia voimaloita valmistavat toimittajat ovat alkaneet tutkimaan vaihteellisten voimaloiden tuotantoa. 20 megawatin rajan lähestyminen asettaa teknisiä ja kustannuksellisia haasteita suoravetoisille tuulivoimaloille.

Kohti syvempiä vesiä

Nykyisiä kiinteätukijalkaisia merituulivoimaloita voidaan asentaa vain tiettyyn syvyyteen saakka. Tulevaisuudessa saatamme nähdä Floating Wind – eli kelluvia – tuulivoimaloita. Ankkuroimalla voimalan kelluva alusta merenpohjaan päästään aukaisemaan uusia otollisia tuulialueilta kauempaa rannikolta. Prototyyppejä uusista alustoista on jo maailmalla ja pienen skaalan prototyypit ovat osoittautuneet lupaaviksi jatkoa varten. Kelluvien ratkaisujen laajaa kaupallistumista tuskin kuitenkaan nähdään ennen vuosikymmenen loppua.

Kehitysyhteistyön tiivistyminen

Tuulivoimaloiden teholuokkien ja ratkaisujen kehittäminen heijastuu koko toimitusketjuun. Aikaisemmin komponenttivalmistajat kykenivät kehittämään ratkaisunsa suhteellisen irrallaan voimalan kehityksestä: Valmistaja tarjosi komponenttivalmistajille valmiit piirustukset, joihin komponentin piti sopeutua.

Nykyään komponenttitoimittajan on kyettävä systeemitason suunnitteluyhteistyöhön. Tuulivoimalan mittakaavat ja teholuokat vaativat, että toimitusketjun on ymmärrettävä voimalan tekninen ja operatiivinen profiili, sekä komponenttien vuorovaikutuksen kokonaisuus. Tuotekehityksen tarve jatkaa kasvuaan ja tuotteiden markkinoille saattamisen ajanjaksot lyhenevät kilpailun kiristyessä.

Tuulivoimaloiden elinkaarta pyritään myös pidentämään. Käyttöiän pidentyminen koskee voimalan kaikkia komponentteja. Moventas esimerkiksi kehitti Moventas Orbit™ Bearing Solutionin, jonka avulla haetaan vähintään 40 vuoden laakeroinnin käyttöikää. Tuulivoimaloiden ja komponenttien elinikää pystytään myös jatkamaan suunnittelemalla valmiiksi huoltoprosesseja. Päivityksiä myös kehitetään jatkuvasti olemassa oleviin tuulivoimaloihin. Repowering, eli vanhan voimalan päivittäminen kokonaan uuteen voimalaan, on myös kasvava ilmiö.

Markkinoiden kypsyminen

80-luvulla maailmalla oli kymmeniä tuulivoimaloiden, voimansiirron- ja muiden komponenttien valmistajia ja teolliset suurvalmistajat tunnistivat tuulivoiman potentiaalin. Saksalaisilla yhtiöillä oli alussa tapana ostaa tuulivoimaosaaminen yritystensä ulkopuolelta, mikä johti ulkoisten, tuulivoimaan erikoistuneiden insinööritoimistojen syntymiseen. Tanskassa lähdettiin liikenteeseen Ford-maiseen tyyliin “autotalleista”, jossa osaamista lähdettiin kehittämään yhtiön sisäisesti. Tämä näkyi tuulivoimamallien määrässä, joita julkaistiin tiuhaan tahtiin eri tuuli- ja maantieteellisille alueille.

Nyt valmistajat hakevat tuotantotehokkuutta tuomalla markkinoille modulaarisia tuoteperheitä. Pienillä muutoksilla samaa tuotepohjaa voidaan hyödyntää eri tuulialueilla. Tämä vaatii myös arvoketjulta modulaarisia ratkaisuja, joilla kyetään tukemaan haluttua tuoteperheiden yksinkertaistamista.

Fuusioituminen

Alan kehittyessä on nähty fuusioitumisia läpi koko arvoketjun. Alan kypsyminen ja standardien kiristyminen on ajanut pienempiä valmistajia ulos markkinoilta tai suuremmat yritykset ovat ahmaisseet ne sisäänsä.

Myös Kiinassa ja Aasiassa saatetaan lähivuosina nähdä sama fuusioitumisen trendi, minkä länsimaiset markkinat ovat jo kokeneet. Kiinan valtio on lopettamassa tuulivoima-alan suoran kaupallisen tukemisen tavoitteenaan saada ala kypsymään ja toimimaan itsenäisesti.

Viimeisen muutaman vuoden räjähdysmäinen asennusvimma Kiinassa on ajanut paikallisia hintoja jyrkästi alas ja aiheuttanut väliaikaista keinotekoista ylituotantoa. Tässä tilanteessa useat pienemmät toimijat ovat vielä kyenneet täyttämään tuotantonsa. Vaikka rakentamistahdin uskotaan Kiinassa hiipuvan hetkellisesti vuodesta 2022 eteenpäin, pysyy Kiina yhä yhtenä merkittävimmistä alueista tuulivoimalle. Pienemmillä toimijoilla voi kuitenkin jatkossa olla edessä haasteita kilpaillessaan suurempien yritysten kanssa, mikä johtanee arvoketjun muovaantumiseen ja kypsymiseen.

Tuulivoima maailmalla

Tuulivoimaloiden maailmanlaajuisen vuosittaisen asennustahdin oletetaan tippuvan useilla gigawateilla muutamaksi vuodeksi. Kyseessä on kuitenkin suurilta osin aikaisemmin viitattu Kiinan markkinoiden hidastuminen niiden totutellessa uuteen markkinatilanteeseen. Tämä voi avata lisää ja uusia mahdollisuuksia länsimaalaisille toimittajille sekä alueelliselle yhteistyölle.

Tähän asti länsimaiset voimalavalmistajat eivät vielä ole kyenneet merkittävällä tavalla pääsemään käsiksi Kiinan sisämarkkinoihin. Myös suuret kiinalaiset valmistajat ovat alkaneet kääntää katsettaan kohti länttä ja uusia markkina-alueita, kuten Goldwind ja MingYang -projektit esimerkiksi Italiassa sekä Itä-Euroopassa osoittavat.

Yhdysvalloissa tuulivoima on jälleen pääsemässä vauhtiin demokraattien presidenttivoiton myötä. Varsinkin merituulivoima on nousevassa roolissa Yhdysvaltojen itärannikolla, jossa energiajätit kuten Orsted ja RWE suunnittelevat tuulivoimapuistoja. Myös uusia alueita suunnitellaan kartoitettavaksi tulevia tarjouskilpailuita varten. Rannikko-olosuhteet ovat haastavia hurrikaanien takia, mutta teknisen kehityksen myötä tuulivoimaloita on kyetty sopeuttamaan myös hurrikaani- ja taifuunialueille.  Yhdysvaltojen tuulivoiman kohtalo on kuitenkin vahvasti sidoksissa poliittisiin liikkeisiin ja poliittisten puolueiden valtasuhteisiin.

Itä-Euroopan, Lähi-idän ja Afrikan alueella nähdään myös nousevaa mielenkiintoa tuulivoimaa kohtaan. Tulevaisuutta on kuitenkin hankala ennustaa. Alueiden nykyiset ja tulevat pilottiprojektit, niiden onnistumiset ja epäonnistumiset, tulevat määräämään tuulivoiman vastaanoton näillä kehittyvillä markkina-alueilla.

Globaalisti tuulivoiman ja uusiutuvien energialähteiden tarve ja kysyntä jatkaa kasvuaan. Seuraavan kymmenen vuoden tuulivoiman kysynnän ennustetaan olevan 100 prosenttia korkeampi kuin 2010 – 2020.

Nostolava-autoilla nopeutta ja turvallisuutta tuulivoimaloiden huoltoon

Modernien tuulivoimaloiden koko kasvaa teknologiakehityksen myötä tornien yltäessä yhä korkeammalle ja lapojen venyessä pidemmiksi – tämä kehitys on ollut edellytys markkinaehtoiselle eli tuettomalle tuulivoimarakentamiselle. Metsäiseen Suomeen rakennettavat tuulivoimalat ovat mittasuhteiltaan varsin kunnioitusta herättäviä: maamme korkeimpien tuulivoimaloiden nasellit yltävät aina 175 metriin lapojen kärkien pyyhkiessä jo 250 metrissä. Näin korkeiden rakennelmien huoltoon ja kunnossapitoon tarvitaan myös astetta järeämmät – ja turvalliset – laitteet. Nostolava-auton avulla korkeuksiin pääsee turvallisesti ja nopeasti.

Tuulivoimalat komponentteineen altistuvat päivittäin valtaville voimille ja tarvitsevat koko elinkaarensa ajan säännöllisiä tarkastuksia ja huoltoa. Huollon ja kunnossapidon yhtenä haasteena on työskentely korkealla – 100 metrin korkeudessa työskennellessä esimerkiksi sään vaihtelu saattaa vaatia hyvinkin nopeaa reagointia. Tuulivoimaloiden lapojen tarkastuksia ja huoltotoimenpiteitä voidaan tehdä pääsääntöisesti kolmella eri tavalla. Huoltoa suorittava henkilö voi huoltaa lapaa roikkumalla voimalan naselliin kiinnitetyissä naruissa tai työskentelemällä naruihin kiinnitetystä kelkasta, eli korista, käsin. Kolmas vaihtoehto on nostaa huoltohenkilökunta nostolava-auton korissa lavan korkeudelle.

Sää huollon haasteena

Nostolava-auton käytöllä on etunsa, joista tärkeimpinä henkilönostopalveluita tarjoava Jalo & Jalo Oy:n toimitusjohtaja Sami Jalo pitää nostolava-auton nopeutta, turvallisuutta ja kustannustehokkuutta. Turkulainen perheyritys on yrityskauppojen myötä nyt Pohjoismaiden suurin nostolava-autopalveluita tarjoava yritys.

Jalon mukaan sääolosuhteet ovat huoltotoimenpiteiden suurin vastustaja; hankalat sääolosuhteet seisottavat työmaita, pitkittävät projektien kestoa ja aiheuttavat kustannuksia puiston omistajalle.

”Nostolava-autolla huollettava kohde saavutetaan muita vaihtoehtoja nopeammin. Nostolava-auto on käyttövalmis alle 10 minuutissa. Nopeus on huomattava etu, kun aikaikkunat ylhäällä työskentelyyn ovat lyhyet. Nostolava-auton nopea käyttövalmiuteen saattaminen sekä työskentelyn päätteeksi sulkeminen vähentää tuulivoimaloiden kalleinta, eli tuottamatonta aikaa. Lisäksi yllättävien sääilmiöiden kuten ukkosen, sateen tai kovan tuulen lähestyessä, henkilökunta saadaan nopeasti turvaan ammattilaisen käyttäessä nostolava-autoa. Toinen nostolava-autojen etu on, että tuulirajamme ollessa 12,5 m/s pystymme työskentelemään turvallisesti vielä kohtalaisen navakassa tuulessa ja haastavissakin olosuhteissa.”

Korkeimmat Jalo & Jalon nosturit nostavat maksimissaan 400 kilon painon 104 metriin saakka. Korkean tuulirajan lisäksi nostolava-autoilla voi työskennellä kylmissä olosuhteissa aina 25 pakkasasteeseen saakka.

Kustannustehokkuutta ajansäästöllä

Suurten nostolava-autojen mobilisaatio, eli kuljettaminen tuulivoima-alueelle, on urakan kallein osuus. Hintalappu riippuu luonnollisesti kohteen sijainnista ja kuljetuksen pituudesta; jos kohde on lähellä Jalo & Jalon toimipistettä, on kuljetuksen kustannus pienempi. Jos Suomesta siirretään nostolava-auto esimerkiksi Pohjois-Ruotsiin, on kuljetuksen osuus suurempi mutta tällaisessa tilanteessa kustannuksia saadaan laskettua hyvällä suunnittelulla niin, että alueella hoidetaan samalla kertaa useampi huoltotyö.

Tuulivoimaloiden huolto tarkoittaa poikkeuksetta voimalan tuotantokatkoa, jolloin nopeus tarkoittaa säästöä tuotantotappioissa.

”Nostolava-auton käytön kustannustehokkuus tulee siitä, että vaikka mobiilisaation kustannus on suurempi, jää tuulivoimaloiden tuotantokatko pieneksi, kun kohteessa päästään nopeasti tarkastamaan tilanne ja korjaamaan mahdolliset vauriot. Tämän jälkeen voimala pääsee nopeasti takaisin tuotantoon. Lisäksi tuulivoimalat voivat olla tuotannossa pidemmän huoltokeikan aikana myös yöllä”, Jalo toteaa.

GWO-koulutettu henkilöstö

Jalo & Jalolla on tuotevalikoimassaan kolme 104 metriin ulottuvaa ja neljä 90 metriin kurkottavaa nostolava-autoa, joilla tuulivoimaurakat pääsääntöisesti tehdään. Järeä laitteisto ja erityiset työskentelyolosuhteet vaativat erikoistuneen henkilöstön, johon Jalo & Jalo panostaa.

”Koneistomme mukana tulee aina koulutettu kuljettaja, joka tuntee tuulivoima-alan kohteet ja siellä tehtävät työt. Asiakas saa keskittyä omaan työhönsä, oli se sitten tarkastus, korjaus tai pesu, eikä tarvitse keskittyä toimintaan narujen tai kelkan kanssa. Tuulivoimakohteissa toimivat kuljettajat ovat myös aina Global Wind Organisationin (GWO) korkeanpaikankoulutuksen saaneita”, Jalo kertoo.

Asiantuntemusta tarvitaan, sillä tuulivoimaloihin nostoissa käytetyt koneet ovat itsekin mittasuhteiltaan suuria: 104 metriin nostavat nostolava-autot ovat lähes 17 metriä pitkiä ja painavat yli 60 000 kiloa. Vaikka tuulivoimalat saattavat sijaita haastavien tieosuuksia takana, ei Jalo & Jalolla ole vielä tullut vastaan lokaatiota, jonne ei olisi saatu nostolava-autoa kuljetettua. ”Pääsääntöisesti jos paikalle on saatu pystytettyä tuulivoimala, saamme kyllä aina paikalle nostolava-autonkin”, linjaa Jalo.

 

Jalo & Jalo Oy

Jalo & Jalo on pitkänlinjan nostolava-autojen ja henkilönostimien vuokraukseen keskittynyt suomalainen perheyritys. Yritys aloitti toimintansa vuonna 1972 Turussa ja viettää siis pian 50-vuotisjuhlavuottaan. Laajentumisen ja yrityskauppojen myötä Jalo & Jalo on noussut Pohjoismaiden johtavaksi palveluntarjoajaksi alallaan toiminta-alueena Pohjoismaat sekä Baltia. Tällä hetkellä yritys työllistää noin 85 – 95 henkilöä.