Tuulivoiman suojaetäisyydet ja kunnan juridinen vastuu
Suomessa ei ole sitovaa määräystä siitä, mille etäisyydelle asutuksesta tai muista toiminnoista tuulivoimalat voidaan sijoittaa, eikä myöskään etäisyyttä koskevaa valtakunnallista ohjeistusta. Sen sijaan tuulivoimaloiden sijainnin suhde asutukseen ratkaistaan hankekohtaisesti osana hankkeen vaikutusarviointia. Suojaetäisyyden määrittelyn pohjana ovat erityisesti melua koskevat ohjearvot. Osa kunnista on lisäksi itse asettanut vähimmäisetäisyyden.
Suojaetäisyyden määrittäminen
Kaavoitusta ja rakentamista ohjaavan maankäyttö- ja rakennuslain (132/199, MRL) mukaan tuulivoimarakentaminen edellyttää asemakaavaa, MRL:n 77a §:n mukaista tuulivoimaosayleiskaavaa tai suunnittelutarveratkaisua. Kaavoituksella on luotava mahdollisuudet ja edellytykset turvalliseen ja terveelliseen elinympäristöön.
Tuulivoimaloiden vaikutus lähiympäristöön voi olla lähinnä melua ja pyörimisestä aiheutuvaa välkettä. MRL:n mukaan nämä vaikutukset on arvioitava riittävillä tutkimuksilla ja selvityksillä ja huomioitava kaavaa suunniteltaessa. Melun osalta suojaetäisyydet määritellään mallintamalla tuulivoimaloista aiheutuvaa melua ja vertaamalla sitä ohjearvoihin, jotka on määritelty valtioneuvoston asetuksessa tuulivoimaloiden ulkomelutason ohjearvoista (1107/2015) ja sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysasetuksessa (545/2015). Välkkeen osalta vastaavia ohjeita ei ole, vaan sen arvioinnin osalta on viitattu ulkomaisiin suosituksiin. Kaavassa tuulivoimalat sijoitetaan siten, että melun ja välkkeen määrä ei ylitä ohjearvoja.
MRL:n puitteissa kunnilla on niin sanottu kaavoitusmonopoli eli laaja harkintavalta sen suhteen, miten se haluaa alueitaan kehittää ja mille alueille kaavoitusta suunnataan. Osa kunnista on harkintavaltansa puitteissa asettanut täsmällisen vähimmäisetäisyyden, jota lähemmäs asutusta tai muita toimintoja tuulivoimaloita ei voi sijoittaa. Usein tämä etäisyys on kaksi kilometriä. Sen tarkoituksena on melu- ja välkehaittojen vähentäminen. Kaavaa valmistellessaan kunta noudattaa tätä asettamaansa rajaa ja laatii kaavan niin, että se täyttää kyseisen vaatimuksen.
Kunnalla on vastaava harkintavalta myös päättää jonkin tietyn alueen kaavoituksen keskeyttämisestä tai lopettamisesta, eikä kunnalla ole velvollisuutta hyväksyä alueelle tietynsisältöistä kaavaa. Muun muassa korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ratkaisussa 2020:59 on todettu, että ellei vähimmäisetäisyyttä ole mahdollista noudattaa, kunta voi keskeyttää kaavan valmistelun.
Kaavan rakentamisrajoitukset
Kun kaava on vahvistettu, sen aluetta koskevat MRL:n mukaiset rajoitukset rakentamiselle. Yleiskaava-alueella lupaa rakennuksen rakentamiseen ei MRL:n mukaan saa myöntää siten, että vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista. Vastaavasti asemakaava-alueella rakennusta ei saa rakentaa vastoin asemakaavaa. Asemakaava-alueelle ei myöskään saa sijoittaa toimintoja, jotka aiheuttavat haittaa kaavassa osoitetulle muiden alueiden käytölle.
Yleiskaavassa voidaan myös nimenomaisesti määrätä, ettei yleiskaava-alueella tai sen osalla saa rakentaa niin, että vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista. Usein tuulivoimaosayleiskaavan kaavamääräyksiin kirjataankin nimenomainen rajoitus, jonka mukaan uusia asuin- ja lomarakennuksia tai muuta melusta häiriintyvää toimintaa ei saa sijoittaa kaava-alueelle. Lisäksi kaavamääräyksiin tyypillisesti kirjataan, että meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyvyyden turvaamiseksi alueen suunnittelussa ja toteuttamisessa on otettava huomioon edellä mainitut valtioneuvoston asetus tuulivoimaloiden ulkomelutason ohjearvoista ja sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysasetus.
Rakennuksen rakentaminen edellyttää rakennuslupaa ja kaavoista johtuvat rajoitukset huomioidaan kunnan arvioidessa rakennuslupahakemusta. Lupaa ei myönnetä, jos rakentaminen olisi vastoin asemakaavaa tai vaikeuttaisi yleiskaavan toteutumista. Vahvistettu kaava voi siis estää maanomistajaa rakentamasta kaava-alueelle haluamallaan tavalla. Tietyillä edellytyksillä kaavasta voi tosin saada poikkeuksen.
Rakennusluvan myöntämisen edellytyksenä on myös, että rakennuksen sekä rakennuspaikan piha- ja oleskelualueiden melualtistus ja ääniolosuhteet eivät vaaranna terveyttä, lepoa tai työntekoa. Siten myös tuulivoimalasta aiheutuva melu itsessään voi saada aikaan sen, että lähelle tuulivoimalaa ei voi enää rakentaa.
Voiko maanomistaja rakentaa kunnan suoja-alueeksi määrittelemälle alueelle?
Kunta saattaisi esittää myös, että rakentaminen alle kunnan määrittämän vähimmäisetäisyyden päähän tuulivoimalasta ei ole sallittua. MRL:ssa rakennusluvan harkinnassa sovellettavista luvan myöntämisen edellytyksistä on kuitenkin säädetty tyhjentävästi. Jos ne täytetään, lupa on myönnettävä. Toisin kuin kaavan mukaisuus ja terveyteen liittyvät edellytykset, kunnan itse määrittämän suojaetäisyyden noudattaminen ei ole MRL:n mukainen rakennusluvan myöntämisen edellytyksenä. Yksistään kunnan päätös suojaetäisyydestä ei siten vaikuta maanomistajan oikeuteen saada rakennuslupaa. Tämä kunnan on huomattava lupaharkinnassa, jos maanomistaja hakee rakennuslupaa kunnan määrittämälle suoja-alueelle.
Jos kunta jättäisi rakennusluvan myöntämättä maanomistajalle yksinomaan siksi, että rakennus sijoittuisi kunnan itse määrittämän vähimmäisetäisyyden sisäpuolelle tuulivoimalasta, maanomistaja voisi valittaa päätöksestä hallinto-oikeuteen ja perustellusti vaatia luvan myöntämistä. Pitää kuitenkin huomata, että pelkän vähimmäisetäisyyden lisäksi hylkäyspäätöksen muina perusteina vaikuttanevat kaavamääräykset sekä melumallinnuksiin perustuvat arviot todellisesta melutasosta. Ne voivat johtaa siihen, että kunnan hylkäyspäätös on lopulta oikea.
Kunnan velvollisuus suorittaa korvausta ja lunastusvelvollisuus
Kaavoitus voi rajoittaa maanomistajan mahdollisuuksia rakentaa maalleen ja näin on myös kaavoitettaessa tuulivoimarakentamista varten. Tämä haitta voi oikeuttaa maanomistajan vaatimaan kunnalta korvausta tai maa-alueen lunastamista. Korvauksen suorittaminen soveltuu erityisesti tilanteisiin, joissa käyttörajoituksen laatu huomioon ottaen omistusoikeuden lunastaminen ei ole tarpeen.
Rakennuslupaa ei saa myöntää, jos myöntäminen vaikeuttaisi yleiskaavan toteutumista. Tämä rakentamisrajoitus on kuitenkin ehdollinen: jos yleiskaavasta johtuvasta luvan epäämisestä aiheutuisi hakijalle huomattavaa haittaa, rakennuslupa on myönnettävä, ellei kunta taikka muu julkisyhteisö, jolle alue on varattu, lunasta aluetta tai suorita haitasta kohtuullista korvausta. Tätä kutsutaan myös rahat tai lupa -periaatteeksi.
Sen sijaan, jos maa on asemakaavassa tai suoraan yleiskaavaan kirjatun nimenomaisen rakentamisrajoituksen nojalla osoitettu käytettäväksi muuhun tarkoitukseen kuin yksityiseen rakennustoimintaan, rakentamisrajoitus on ehdoton. Lupaa ei tällöin voi myöntää. Tällainen rajoitus on esimerkiksi kielto rakentaa asuin- ja lomarakennuksia tai muuta melusta häiriintyvää toimintaa tuulivoimaosayleiskaavan alueelle. Jos maanomistaja ei rakentamisrajoituksen vuoksi voi kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla käyttää hyväkseen aluettaan, kunta on velvollinen lunastamaan alueen tai suorittamaan haitasta korvauksen. Sama koskee valtiota, jos alue on kaavassa tarkoitettu tai osoitettu valtion tarpeisiin. Ehdottomaan rakentamisrajoitukseen perustuva lunastus- tai korvausvelvollisuus voi koskea maa- ja metsätaloutta varten osoitettua aluetta vain, jos kaavassa on asetettu sen käyttöä koskevia erityisiä rajoituksia.
On tärkeä huomata, että MRL:n mukaan kunnan tai valtion lunastus- tai korvausvelvollisuus kaavan ehdottoman rakentamisrajoituksen perusteella tulee voimaan vasta kun maanomistajan hakemus saada poikkeus rajoituksesta on hylätty ja päätös on saanut lainvoiman. Maanomistajan pitää siis ensin hakea poikkeamislupaa kaavasta. Vasta kun hakemus on hylätty ja päätös on saanut lainvoiman, maanomistaja voi vaatia lunastusta tai korvausta. Maanomistaja ja kunta voivat pyrkiä sopimaan lunastuksen ehdoista tai korvauksesta. Viime kädessä, jos korvauksesta tai lunastuksesta ei päästä sopimukseen, asia ratkaistaan lunastuslain (laki kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta, 603/1977) mukaisesti lunastustoimituksessa.
Toisin kuin kaavaan perustuvien rakentamisrajoitusten kohdalla, MRL ei tunnista mahdollisuutta saada korvausta tai vaatia lunastusta tilanteessa, jossa maanomistajan lupahakemus hylättäisiin kunnan itse asettaman vähimmäisetäisyyden perusteella. Lähtökohtainen oikeuskeino olisi hakea päätökseen muutosta hallinto-oikeudesta. Vahingonkorvauslain mukaan kunta on tosin velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Maanomistajan saattaisi siis olla mahdollista vaatia vahingonkorvausta, jos hän pystyy osoittamaan, että kunta on tehnyt virheen ja tästä on aiheutunut vahinkoa. Edellä todetusti kuitenkin muut perusteet kuin vähimmäisetäisyys voivat johtaa siihen, että asiassa ei ole tapahtunut korvausvelvollisuuden aiheuttavaa virhettä. Myös maanomistajan valitus tai valittamatta jättäminen päätöksestä voivat vaikuttaa asian arviointiin.
Kunnan ei siis ole syytä hylätä maanomistajan rakennuslupahakemusta melumallinnusten osoittaman suoja-alueen ulkopuolella yksistään kunnan itse asettaman vähimmäisetäisyyden perusteella, koska tällainen päätös altistaisi kunnan mahdolliselle maanomistajan valitukselle ja vaatimuksille.
Huomattava haitta ja kohtuullinen hyöty
Yleiskaavaan perustuvan ehdollisen rakentamisrajoituksen kohdalla kynnys luvalle, korvaukselle tai lunastukselle on korkea, huomattava haitta. Ehdottoman rakentamisrajoituksen osalta lupaa ei voi saada, mutta kynnys korvaukselle tai lunastukselle on erilainen: ”ei voi kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla käyttää hyväkseen aluettaan”. Sekä huomattavan haitan että kohtuullisen hyödyn arviointi on tapauskohtaista.
Huomattavan haitan osalta on oikeuskäytännössä, esimerkiksi ratkaisussa KHO 586/2019, otettu huomioon muun muassa se, että rakentamisrajoitus koskee koko kaava-aluetta, vaikka osalle yleiskaava-aluetta ei ole suunniteltu tuulivoimaloita. Arviointi voi koskea myös sitä, kohdistuuko alueelle olemassa olevaa rakennusoikeutta, jota maanomistaja ei voi hyödyntää.
Kohtuullista hyötyä arvioitaessa otetaan huomioon myös yleiskaavan maanomistajalle tuoma hyöty. Arviointi käsittää maanomistajan kaava-alueella omistaman maan kokonaisuudessaan.
Abstract in English
Minimum distances for wind power and the liability of the municipality
There is no statutory minimum in Finland for the distance between wind turbine generators and residential buildings or other activities, nor any national guidelines specifying such distance. Instead, the distance is determined in an overall evaluation of the relevant project on a case-by-case basis.
Noise and flicker effects are taken into account in land use planning through modelling and comparing the results of the models to guidelines on noise levels set out in regulations of the government and the ministry of social affairs and health. The wind turbine generators are in the land use plan located in a way that the noise and flicker levels do not exceed the values in the guidelines.
Land use plans that have gained legal force may restrict the possibilities of other landowners to construct in the land use plan area (although deviation permits from plans may in certain cases be granted). Depending on the type of the land use plan and the restriction, landowners may be entitled to demand the municipality to pay compensation or redeem their land if the restriction causes significant harm or they cannot use their land in a way that generates reasonable benefits. Where the restriction in the plan is conditional, the municipality may instead choose to grant a permit to deviate from the plan. Before requiring compensation or redemption, landowners must apply for the permit needed.
Municipalities may themselves determine specific minimum distances, which they apply in land use planning. It must be noted, however, that complying with such minimum distance is not among the preconditions set out in the Land Use and Construction Act for obtaining a building permit. As the list of preconditions is exhaustive, dismissing a building permit application solely due to non-compliance with such minimum distance may lead to appeals and/or claims of landowners against the municipality.
Tuulen tuomaa työtä: Kone-Tuomi Oy
Juttusarjassa esitellään tuulivoiman työllistämiä ihmisiä ja heidän työtään.
Yrityksen nimi: Kone-Tuomi Oy
Toimiala: Tilauskonepaja, erikoisalana raskas ja keskiraskas koneistus.
Perustamisvuosi: 1945
Miten tuuli työllistää teitä?
Tuulivoima työllistää meitä erilaisten koneistettavien kappaleiden muodossa. Olemme tehneet lähinnä tuulivoimaloiden perustuksiin tarvittavien suurten osien koneistuksia sekä niihin liittyviä kokoonpanotöitä. Myös tuulivoimaloiden koneistojen osia olemme tehneet meidän päämiehille.
Millaisena näette tuulivoima-alan tulevaisuuden omassa yrityksessänne?
Nykyinen suuntaus puhtaampaan energiantuotantoon avaa tuulivoimalle tulevaisuudessa paljon kasvumahdollisuuksia kunhan puistojen ympäristövaikutukset otetaan huomioon ja ymmärretään rakentaa puistot siten, että luonnon ja ympäristön tasapaino säilytetään. Meille yrityksenä tuulivoima on tuonut uusia tapoja tehdä tuotteita ja olemme päässeet sisälle uuteen tuotesegmenttiin, jossa emme aiemmin ole olleet.
Parhaat puolet tuulivoiman parissa työskentelyssä?
Tuulivoimahankkeiden koko antaa hyvän peruskuorman pitkälle aikavälille sekä mahdollisuuden kehittää tuotantomenetelmiä projektien edetessä. Tuotteet vaativat yleensä muitakin kuin perinteisiä konepajan tuottamia työvaiheita valmistuakseen, joten olemme kasvattaneet yhteistyöverkostoamme sekä pintakäsittelyn että mittauspalveluja tarjoavien yritysten kanssa.
Kone-Tuomi Oy:n osaamisalueet tuulivoimalasektorille
Kone-Tuomen kaksi tehdasta (Turun ja Kauttuan tehtaat) omaavat monipuolisen ja modernin konekannan erilaisten koneistettavien osien valmistukseen. Tuulivoima on työllistänyt erityisesti Turun isomman pään aarporaus- ja sorvauskapasiteettia viimeisen viiden vuoden ajalla. Turun tehtaan aarporakapasiteetti mahdollistaa jopa 13 x 6 metrin kokoisten kappaleiden valmistuksen sekä tasosorvauksen 6 metrin halkaisijaan saakka. Karusellisorvimme suurin halkaisija on 3 metriä. Kauttuan tehtaalla pitkäjyrsinkapasiteetti kattaa 15 x 4 metrin kokoiset kappaleet ja sorvaus onnistuu kappaleille, joiden halkaisija on 1300 millimetriä ja pituus 14 metriä.
Kone-Tuomi yleisesti
Kone-Tuomi Oy:n viimeiset vuodet ovat olleet tasaisen kasvun aikaa. Yritystä työllistää investointituotteita valmistava asiakaskunta, joka koostuu pääasiassa koti- ja ulkomaisista koneenrakentajista. Myyntijohtaja Petri Vuorisen mukaan investointiohjelman myötä strategiana on edelleen vahvistaa yrityksen pitkiä asiakassuhteita ja täyttää asiakkaiden vaatimukset laadukkaana, modernina ja joustavana kumppanina. ”On hieno toimia, kun asiakkaat luottavat meihin, omistajat uskovat hommaan ja henkilökunta on sitoutunutta”, Vuorinen kommentoi.
www.kone-tuomi.fi
Maanomistajakorvauksissa käytettyjä periaatteita
Tuulivoimaloiden sijoittelussa tulee huomioida tietty minimietäisyys voimaloiden välille. Osassa Suomea maanomistus on pirstaloitunutta, ja tällöin syntyy tilanteita, joissa yhden maanomistajan maalla on tuulivoimala, mutta naapuri ei voisi sellaista omalle maalleen rakentaa tuulivoimaloiden toisistaan vaatiman etäisyyden tai maa-alueen kapeuden vuoksi. Tästä syystä tuulivoima-alalla on omaksuttu käytäntö, että korvausta maksetaan yksittäisen voimalan perustuspaikkaa laajemman maa-alueen, niin kutsutun tuulenottoalueen, omistajajoukolle.
Tuulivoimalan roottori ottaa tuulen sisältämää energiaa hyötykäyttöön. Samalla se vaikuttaa lähietäisyydellä tuulen ominaisuuksiin, kuten nopeuteen ja pyörteisyyteen. Koska voimalat vaikuttavat toistensa tuotantoon ja kulumiseen, tuulivoimalan välittömään läheisyyteen ei teknisistä ja taloudellisista näkökulmista katsoen tule sijoittaa toista tuulivoimalaa.
Alueilla, joilla on paljon maanomistajia pienten tai kapeiden kiinteistöjen vuoksi, voi syntyä tilanne, jossa kiinteistölle ei voi rakentaa tuulivoimalaa, koska sellainen jo naapurin kiinteistöllä sijaitsee. Tästä syystä itse voimalapaikan vuokraamisen lisäksi erillistä korvausta voidaan maksaa niin kutsutun tuulenottoalueen maanomistajille. Tarkempia malleja tuulenottoalueen määrittämiseksi on erilaisia.
Perusmallista lukuisia eri sovelluksia
On huomioitava, että tässä esitetty malli on yleisperiaate, josta on lukuisia erilaisia sovelluksia. Esimerkiksi tuulenottoalue saatetaan määrittää roottorin halkaisijasta johdettavan etäisyyden, tuulivoimaa varten laadittavan yleiskaavan tai jotenkin muutoin rajatun suunnittelualueen perusteella. Lisäksi on huomioitava, että korvausmallin käyttäminen on osapuolille vapaaehtoista ja itse korvaus ja sen peruste määritetään aina erikseen osapuolten kesken. Suostumuksen puute tietyn kiinteistön osalta ei estä naapurikiinteistöjen käyttöä tuulivoima-alueena. Mikäli maanomistaja on kieltäytynyt vuokraamasta maitaan, ei hankekehittäjällä ole sinänsä velvollisuutta jälkikäteen, puiston mahdollisesti toteuduttua, maksaa korvauksia kiinteistölle tämän tyyppisestä korvausmallista tai mahdollisesta aiemmasta tarjouksesta johtuen. Tällaisessa tapauksessa kiinteistön omistaja voi jäädä myös vaille korvauksia tuulipuiston osalta.
STY ei ota kantaa siihen, mikä osuus korvauksista maksetaan voimalan perustuspaikan maanomistajalle tai maanomistajille ja mikä osuus jaetaan muiden alueen maanomistajien kesken. Kukin hanketoimija päättää itse korvausten maksamisen, niiden suuruuden ja perusteen, ja siis myös sen, kuinka se jakaa maksettavan vuokran voimalan sijoituspaikan ja laajemman tuulenottoalueen välillä.
STY:stä kysytään usein, paljonko korvauksien suuruudet tyypillisesti ovat, mutta vastaus on aina sama: Emme tiedä, emmekä oikeastaan haluakaan tietää. STY ei suosittele mitään korvaussummia tai maksuperustetta, jotta kilpailun vääristymistä ei pääse syntymään. Selvää on, että korvaussummissa on suurtakin vaihtelua johtuen monista tekijöistä, kuten sopimuksen solmimisajankohdasta ja alueen houkuttelevuudesta tuulivoimarakentamisen näkökulmasta. Alueen houkuttelevuuteen vaikuttavat muun muassa tuulisuus, sähköverkon sijainti ja kapasiteetti, kunnan ilmapiiri ja maanomistustilanne.
Kaikkea ei kannata vuokrata
Vuokraaminen on voimakas juridinen toimi, ja yleensä koko tuulenottoaluetta ei ole tarpeen vuokrata. Vuokrasopimus tehdään tyypillisesti voimalan välittömässä läheisyydessä olevan alueen osalta. Muun alueen osalta maksetaan ”korvausta tuulenottoalueesta”. Muitakin sisällöllisesti vastaavia termejä on käytössä, mutta sikäli kuin maksua suoritetaan, on olennaista, että sitä suoritetaan korvauksena, siltä osin, kun kyse ei ole nimenomaisesta vuokraamisesta. Kyse on siis siitä, että korvausta saavalle alueelle ei voi rakentaa toista tuulivoimalaa. Muutoin maankäyttöä ei ole tarvetta rajoittaa, joskin tuulivoimalan välittömässä läheisyydessä on huomioitava jään putoamisvaara.
Tyypillisesti merkittävää korvausta aletaan maksaa silloin kun voimalat alkavat tuottaa sähköä. Sopimukset vaihtelevat kestoltaan, mutta ne mitoitetaan tavanomaisesti kattamaan luvitus ja voimalan oletettu elinikä. Samassa sopimuksessa voidaan sopia myös voimaloiden purusta ja alueen mahdollisesta ennallistamisesta. Mikäli voimaloita ei syystä tai toisesta rakenneta, sopimukset raukeavat. Tuulivoimahankkeen kehitys voi pysähtyä toistaiseksi tai kokonaan monista eri syistä, joita tulee esiin hankkeen suunnitteluvaiheessa.
Tuulenottoalueen ja tuulivoimala-alueen sopimuksissa voidaan sopia myös asioista, jotka koskevat esimerkiksi tiealueiden rakennetta, varastointikenttiä, sähkökaapelointia, sähköasemia, huoltorakennuksia yms. sekä niiden perusteella mahdollisesti maksettavia korvauksia.
Valtava määrä sopimuksia
Hanketoimija tekee sopimuksen yksilöllisesti kunkin maanomistajan kanssa. Sopimuksen tarkka sisältö ja muoto ovat sopimusosapuolten välinen asia. Etenkin Pohjanmaalla maanomistus on hyvin pirstaloitunutta ja kiinteistöt kapeita. Tällaisilla alueilla yhden suuren tuulipuiston alueella on kymmeniä, jopa satoja maanomistajia. Hankkeen eteenpäinvientiä todennäköisesti helpottaa, mikäli hankekehittäjä saa solmittua sopimukset tuulenottoalueen käytöstä naapurikiinteistöjen omistajien kanssa, mutta välttämätöntä tämä ei ole.
Jotkin kunnat, muut alueelliset toimijat tai maanomistajien yhteenliittymät ovat olleet aktiivisia ja helpottaneet hankekehittäjän työtä toimimalla yhtenä ryhmittymänä sen sijaan, että hankekehittäjä neuvottelisi jokaisen tahon kanssa alusta alkaen erikseen. Tällaisen toiminnan intressinä on houkutella tuulivoimarakentamista alueelle. On myös aloitteellisia maanomistajia, jotka tarjoavat maa-alueitaan tuulivoimahanketoimijoiden tutkittaviksi. Lisäksi suuret metsänomistajat tekevät hankekehitystyötä hallinnassaan olevilla maa-alueilla.
Korvausmallien avulla halutaan lisätä hankkeen hyväksyttävyyttä ja välttää ristiriitoja. Toisaalta korvauksia ei voitane maksaa koko seutukunnalle eli jossakin on aina raja, jonka jälkeen korvausta ei makseta. Tämä aiheuttaa helposti mielipahaa. Olennaista onkin avoin viestintä korvausta saavaa maanomistajajoukkoa huomattavan paljon laajemmalla alueella. Hanketoimijan on syytä miettiä erilaisia keinoja, miten hanke voidaan tehdä alueen ja kunnan asukkaille tutuksi, miten huolia voidaan hälventää ja ihmisiä sitouttaa hankkeeseen. Omistajuuden tunne hanketta kohtaan voi syntyä monella muullakin tavalla kuin allekirjoituksella sopimuksessa.
Esimerkki tuulenottoalueen määrittämisestä
Alla olevassa esimerkkitilanteessa, tietty prosenttiosuus korvauksesta menisi tuulivoimala-alueen maanomistajalle, ja tietty osuus laajemmalle tuulenottoalueen maanomistajajoukolle. Tässä maanomistaja B saisi korvausta kolmesta ja puolesta tuulivoimala-alueesta sekä tuulenottoalueesta. Mikäli kahden tai useamman voimalan tuulenottoalue menisi päällekkäin, on sopimuksessa syytä sopia, lasketaanko päällekkäiset korvausalueet vain kertaalleen vai useampaan kertaan. Tällaisen tai vastaavan korvausmallin käyttö on toimijoille vapaaehtoista, ja tarkempi määrittely ja korvausperusteet vaihtelevat yrityksittäin.
Turvallista sähköntuotantoa – suomalaistutkimuksia tuulivoiman terveysvaikutuksista
Sen jälkeen, kun tuulivoimarakentaminen alkoi toden teolla Suomessa vajaa kymmenen vuotta sitten, on tuulivoiman terveysvaikutuksia tutkittu Suomessa jo useammassa eri tutkimusprojektissa. Tutkimuksissa on paneuduttu niin tuulivoimaloiden kuultavan kuin infraäänenkin vaikutuksiin. Tutkimuksiin mahtuu kirjallisuuskatsauksia maailmalla tehdyistä tieteellisistä tutkimuksista sekä tutkimuksia, jotka pohjautuvat Suomessa kerättyyn tutkimusaineistoon. Hyvä uutinen on, että tutkimustulokset ovat yhteneviä ja tuulivoiman äänelle ei ole todettu olevan vaikutuksia terveyteen.
Tuulivoimaa on rakennettu aktiivisesti Suomeen vuosikymmenen ajan. Puhdasta energiaa tarvitaan, jotta yhteen ihmiskunnan suurimmista haasteista voidaan vastata: Maailman terveysjärjestö (WHO) arvioi, että ilmastonmuutos aiheuttaa maailmanlaajuisesti vuosien 2030 – 2050 välisenä aikana noin 250 000 kuolemaa vuodessa. Energiantuotanto on yksi suurimmista ilmastonmuutokseen vaikuttavista tekijöistä, ja siksi siirtyminen puhtaaseen sähköntuotantoon on tärkeää meille kaikille. Tuulivoima on paitsi puhdas myös edullisin tapa tuottaa sähköä, kun tarkastellaan uutta sähköntuotantokapasiteettia. Siksi tuulivoimaa rakennetaan paljon lisää niin meillä, kuin muuallakin maailmassa.
Suomessa teollisen tuulivoiman juuret ovat vielä pintamaassa ja tuulivoimaloiden rakentaminen tai suunnittelu omaan asuinympäristöön saattaa aiheuttaa huolta. Tämä on ymmärrettävää, ovathan tuulivoimalat suuria rakennelmia ja, kuten muustakin ihmistoiminnasta, niiden käytöstä syntyy ääntä. Tuulivoimaa on rakennettu kuitenkin maailmalla jo vuosikymmenten ajan ja sen vaikutuksia ihmisten terveyteen on tutkittu ympäri maailmaa. Myös Suomessa tuulivoimaloiden äänen terveysvaikutuksia on tutkittu useassa tutkimusprojektissa: on koottu yhteenvetoa kansainvälisen tutkimuksen tuloksista ja tehty omia mittauksia ja kyselyitä tuulivoimaloiden läheisyydessä sekä laboratoriotutkimuksia. Hyvä uutinen tuulivoimaloiden äänen terveysvaikutuksia pohtivalle on, että kaikkien tieteellisten tutkimusten tulokset osoittavat samaan suuntaan: tuulivoimaloiden äänellä ei ole todettu olevan vaikutuksia terveyteen.
Tähän artikkeliin on koottu Suomessa tehtyjä merkittäviä ja tieteellisesti luotettavia tutkimuksia tuulivoimaloiden äänen vaikutuksista. Kirjallisuustutkimukset summaavat hyvin myös kansainvälisten vertaisarvioitujen tutkimusten tuloksia. Tutkimukset esitellään kronologisesti uudemmasta vanhimpaan.
Tuulivoiman ja tieliikenteen melun terveysvaikutukset, Turun ammattikorkeakoulu 2022
Tuorein Suomessa tehty tutkimus tuulivoiman terveysvaikutuksista on Turun ammattikorkeakoulun toteuttama tutkimus tuulivoiman ja tieliikenteen melun terveysvaikutuksista. Niin kutsuttu Anojanssi – Ympäristömelun häiritsevyyden mittaluvut -hanke on Turun ammattikorkeakoulun akustiikkaryhmän vuosina 2016-2019 toteuttama, laaja julkinen tutkimusprojekti.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten tuulivoimamelu ja tieliikennemelu vaikuttavat ihmisen oireiluun ja terveyteen. Tutkimuksen mukaan nykyisten melumääräysten mukaan rakennettujen tuulivoima-alueiden lähistöllä ei havaittu muusta väestöstä poikkeavia oireita tai sairauksia. Sen sijaan tieliikennemelun havaittiin olevan tuulivoimamelua vakavampi terveysriski. Ainoa korkeampiin tuulivoiman äänitasoihin liittyvä terveyshaitta oli melun häiritsevyys. Tieliikenteen melu häiritsi asukkaita kuitenkin huomattavasti enemmän kuin tuulivoimaloiden.
Tutkimus toteutettiin Haminassa, jossa on kolme tuulivoima-aluetta vierekkäin. Tutkimukseen kutsuttiin kaikki 2 500 taloutta, jotka sijaitsivat alle 2,7 km päässä voimaloista. Lisäksi tutkimukseen kutsuttiin 500 taloutta verrokkialueelta, joka sijaitsi kaukana tuulivoima-alueesta. Kyselytutkimukseen vastasi 684 asukasta. Melutason ohjearvo 40 dB ei ylittynyt tutkitun tuulivoima-alueen yhdelläkään pihamaalla. Oireet ja sairaudet eivät liittyneet tuulivoiman äänitasoon asukkaan pihamaalla. Sen sijaan oireita ja sydänsairautta havaittiin selvästi enemmän, jos tieliikenteen äänitaso oli korkeampi.
Tutkimus on kansainvälisesti ottaen ainutlaatuinen terveystutkimus, sillä asukkaan pihamaalle määritettiin sekä tuulivoiman että tieliikenteen äänitasot. Lisäksi tutkittu tuulivoima-alue oli suomalaisten ohjearvojen mukainen, eli pihamailla tuulivoiman äänitasot eivät ylittäneet 40 desibeliä. Tuloksen voi tulkita niin, että nykyiset tuulivoimamelun ohjearvot ovat riittävät eikä niitä ole tarpeen kiristää nykyisestään. Ohjearvot löytyvät Valtioneuvoston asetuksesta 1107/2015.
Tulokset ovat tutkijoiden mukaan sovellettavissa kaikkiin alueisiin, joissa ohjearvoja noudatetaan.
Reseptilääkkeiden käyttö tuulivoimatuotantoalueiden ympäristössä, THL 2022
Tuulivoimaloiden läheisyydessä asuminen ei ole lisännyt reseptilääkkeiden käyttöä, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) uudesta tutkimuksesta. Tutkimuksen mukaan lääkkeiden käyttö tuulivoimaloiden läheisyydessä ennen ja jälkeen tuulivoimatuotannon alkamisen ei ollut yleisempää kuin vertailualueilla samana ajanjaksona. Reseptilääkkeille ei myöskään ilmaantunut uusia käyttäjiä tuulivoimatuotannon käynnistymisen jälkeen sen enempää kuin vastaavana aikana ennen tuotannon alkamista.
Tutkimuksessa mukana olivat diabeteslääkkeet, sydän- ja verisuonitautilääkkeet, hermostoon vaikuttavat lääkkeet sekä tulehduskipu- ja reumalääkkeet. Sydän- ja verisuonitautilääkkeistä erityisen kiinnostuksen kohteena olivat rytmihäiriölääkkeet ja hermostoon vaikuttavista lääkkeistä uni- ja rauhoittavat lääkkeet, masennuslääkkeet, kipulääkkeet ja huimauslääkkeet.
Tutkimusalueiksi valittiin kaikki Suomessa vuosina 2011–2017 toimintansa aloittaneet tuulivoimatuotantoalueet, joilla oli ainakin kolme nimellisteholtaan vähintään 2,3 MW:n turbiinia. Maanmittauslaitoksen maastotietokannan ja kiinteistörekisterin avulla tunnistettiin kaikki korkeintaan 10 kilometrin etäisyydellä kustakin tuulivoimatuotantoalueesta sijaitsevat asuinrakennukset. Digi- ja väestötietovirasto poimi tutkimusotokseen kaikki kyseisissä rakennuksissa tuotannon aloittamishetkellä asuneet 25‒75-vuotiaat, joita oli yhteensä 145 621. Lääkkeidenkäyttötieto saatiin Kelan reseptitiedostoon rekisteröityneistä lääkeostoista.
Tuulivoimaloiden infraääni ja terveys, Valtioneuvosto 2020
Tuorein Suomessa tehty tutkimus tuulivoiman terveysvaikutuksista valmistui huhtikuussa 2020 ja sen loppuraportti julkaistiin kesäkuussa 2020. Tutkimuksessa selvitettiin vaikuttaako tuulivoimaloiden infraääni haitallisesti ihmisten terveyteen. Valtioneuvoston rahoittama hanke koostui kolmesta osiosta: tuulivoimaloiden infraäänen pitkäaikaismittauksista, tuulivoima-alueilla toteutetusta kyselytutkimuksesta ja laboratoriossa tehdyistä kuuntelukokeista. Tutkimushankkeen tulosten mukaan infraäänialtistus ei selitä tuulivoimaan liitettyä oireilua.
Tuulivoimaloiden äänen pitkäaikaismittaukset sekä tuulivoima-alueiden lähiasukkaille kohdistetut kyselytutkimukset toteutettiin alueilla, joissa lähiasukkaiden tiedettiin yhdistäneen oireita tuulivoimaloiden infraääneen. Äänimittausten mukaan infraäänen taso asunnoissa oli samaa luokkaa kaupunkiympäristön infraäänitasojen kanssa. Kyselytutkimuksen avulla taas selvitettiin oireiden kokemisen yleisyyttä. Lähimmillä alueilla, jotka sijaitsivat alle 2,5 kilometrin päässä tuulivoimaloista, 85 prosenttia kyselytutkimuksen vastaajista ei yhdistänyt oireita tuulivoimaloiden infraääneen. Koko kyselytutkimusalueella, noin 20 kilometrin säteellä tuulivoimaloista, vain viisi prosenttia vastaajista yhdisti oireita tuulivoimaloiden infraääneen.
Laboratoriokokeissa tutkittiin ensimmäistä kertaa Suomessa tuulivoimaloiden infraäänen vaikutuksia ihmisen fysiologisiin vasteisiin, kuten tahdosta riippumattoman hermoston toimintaan. Kuuntelukokeisiin osallistuville esitettiin tuulivoimaloiden pitkäaikaismittauksissa tallennettua ääntä, joka sisälsi myös tuulivoimaloiden infraääntä. Ääntä soitettiin kahdelle eri testiryhmälle, joista toiset olivat ilmoittaneet kokevansa tuulivoimaloiden lähellä terveyshaittaa, toiset eivät. Koehenkilöt eivät pystyneet havaitsemaan infraääntä ääninäytteissä, eikä infraääni vaikuttanut koettuun äänen häiritsevyyteen. Fysiologisissa mittauksissa ei myöskään havaittu eroa stressi-indikaattoreissa eri ryhmien tai ääninäytteiden välillä. Vaikka osa tuulivoima-alueiden lähiasukkaista yhdisti kyselytutkimuksessa tuulivoimalat oireisiinsa, tutkimustulokset eivät tue väitteitä siitä, että tuulivoiman infraääni aiheuttaisi terveyshaittaa.
Hankkeen toteuttivat monitieteellisenä yhteistyönä Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy, Työterveyslaitos, Helsingin yliopisto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Tutkimuksesta kirjoitetut artikkelit ovat parhaillaan vertaisarvioinnissa.
Lue lisää (tiivistelmä ja policy brief -artikkeli suomeksi)
Loppuraportti (englanniksi)
Tuulivoimaloiden tuottaman äänen vaikutukset terveyteen, työ- ja elinkeinoministeriö 2017
Vuonna 2016 tehdyssä Suomen energia- ja ilmastostrategiassa vuodelle 2030 linjattiin, että tuulivoiman terveys- ja ympäristöhaitoista on tehtävä riippumaton ja kattava selvitys. Hallituksen toimeksiannosta vuonna 2017 valmistuneeseen terveysselvitykseen kuuluu kirjallisuuskatsaus kansainvälisistä tutkimuksista sekä Suomessa kahdessa eri kohteessa toteutettuja infraäänimittauksia.
Selvityksen mukaan yhteyttä tuulivoiman äänen ja terveysvaikutuksien välillä ei ole tieteellisissä tutkimuksissa löydetty. Tuulivoimaloiden äänen häiritsevyys on tutkimusten mukaan yhteydessä mallinnettuun äänitasoon; koettu häiritsevyys on useassa tutkimuksessa alkanut yleistyä äänitason ylittäessä noin 40 dB (A). Suomessa valtioneuvoston asetus (2015) tuulivoimaloiden ääniohjearvoista linjaa, että tuulivoimaloiden ääni ei saa talojen tai loma-asuntojen välittömässä läheisyydessä ylittää päivällä 45 desibeliä ja yöllä 40 desibeliä. Infraäänitasot tuulivoimaloiden lähialueilla ovat tutkimuksen mukaan samaa tasoa kuin kaupunkikeskustoissa, eikä ole viitteitä siitä, että infraäänet näillä tasoilla aiheuttaisivat haittaa terveydelle.
Selvityksen laatimiseen osallistui lääketieteen, ympäristöterveyden, akustiikan ja ionisoimattoman säteilyn asiantuntijoita. Selvityksen vastuuorganisaationa oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, ja infraäänimittauksista vastasi Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy. Asiantuntijoita oli mukana lisäksi Helsingin yliopistosta, Helsinki Ear Institutesta ja Säteilyturvakeskuksesta.
Tuulivoimaloiden infraäänet ja niiden terveysvaikutukset, Turun ammattikorkeakoulu 2017
STY:n teettämässä Turku AMK:n laatimassa selvityksessä on käyty läpi kattavasti infraäänen perusteet sekä kansainvälinen infraäänen terveysvaikutuksiin liittyvä tieteellinen kirjallisuus. Lisäksi selvitystä varten mitattiin infraääniä neljänlaisessa eri ympäristössä, yhteensä 31 mittauspisteessä: mukana olivat asuinrakennuksen äänet, pihaympäristön äänet, liikennevälineiden ja -väylien äänet sekä luontoympäristön äänet.
Vertaisarvioitu tieteellinen kirjallisuus ei tue näkemystä, että tuulivoimaloiden infraääni aiheuttaisi terveyshaittoja ihmiselle. Tutkimuksessa toteutetuissa mittauksissa tuulivoimaloiden infraääni jäi reilusti alle infraäänen kuulokynnyksen. Tuulivoiman ääni ei siis mittausten mukaan eroa muista meitä ympäröivistä infraäänistä: se on samalla tasolla kaupunkiympäristössä mitattujen infraäänitasojen kanssa ja huomattavasti alle sen, mitä vallitsee esimerkiksi ruotsinlaivalla tai henkilöautossa ajon aikana tai asunnossa käveltäessä tai pesukoneen lingotessa.
Meluhaittojen kokeminen ja oireilu yhdeksällä tuulivoima-alueella Suomessa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) toteutti Sosiaali- ja terveysministeriön rahoituksella vuosina 2015 – 2016 kyselytutkimuksen yhdeksällä tuulivoima-alueella. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten yleisiä tuulivoiman tuottaman melun aiheuttamat haitat ovat Suomessa. Lisäksi haluttiin selvittää miten yleisiä ihmisillä esiintyvät yleisoireet ovat tuulivoima-alueilla. Alueiksi valittiin tuulivoimapuistoja, joiden läheisyydessä oli tarpeeksi paljon asutusta, tai joiden läheisyydessä oli asuntoja, jotka olivat olleet julkisuudessa asukkaiden kokemien meluongelmien vuoksi.
Tutkimuksessa tuulivoimaloiden ääni kuului vain harvoin sisällä edes lähimmällä etäisyysvyöhykkeellä ja harva koki tuulivoimaloiden äänen häiritsevän sisätiloissa oleskelua (2,6 %) tai nukkumista (2,6 %). Yleisempää oli se, että tuulivoimaloiden ääni kuului ulkona ja että se koettiin siellä häiritsevämmäksi. Tuulivoiman äänen terveysvaikutuksiin liittyvät huolet olivat kyselyssä kohtalaisen yleisiä. Kuitenkin, mikäli tuulivoimaloiden infraääni olisi raportoitujen oireiden aiheuttaja, voisi oireilun olettaa olevan yleisintä siellä, missä altistuminen on suurinta, eli lähimmällä etäisyysvyöhykkeellä. Oireilun yleisyydessä ei kuitenkaan ollut eroa eri etäisyysvyöhykkeiden välillä.
Tuulivoimalamelun terveysvaikutukset, Työterveyslaitos 2014
Tutkimuksen tavoitteena oli tehdä koontiraportti ulkomaalaisesta tutkimustiedosta, jossa on selvitetty tuulivoimalamelun terveysvaikutuksia asuinympäristöissä. Tutkimuksen aineistona oli yhteensä 13 kansainvälistä tutkimusta, jotka perustuivat kuuteen tuulivoima-alueilla tehtyyn kenttätutkimukseen. Kenttätutkimukset oli toteutettu Tanskassa, Hollannissa, Saksassa, Ruotsissa, Uudessa-Seelannissa ja Yhdysvalloissa. Tutkimustulosten mukaan tuulivoimaloiden ääni koetaan yhtä häiritseväksi kuin tasoltaan samanlainen lentoliikennemelu mutta hieman häiritsevämmäksi kuin tasoltaan samanlainen tieliikennemelu. Yhteyttä tuulivoimalamelun äänitason ja unenlaadun välillä ei ole tutkimuksissa löytynyt.
Yksilölliset erot siinä, koetaanko tuulivoimaloiden ääni häiritseväksi, ovat kuitenkin tulosten mukaan erittäin suuria. Noin 10 % väestöstä kokee tuulivoimalamelun häiritseväksi asunnon sisäpuolella, kun äänitaso ulkona ylittää 40 dB(A). Suomessa valtioneuvoston asetuksen mukaan (2015) tuulivoimaloiden ääni ei saa talojen tai loma-asuntojen välittömässä läheisyydessä ylittää päivällä 45 desibeliä ja yöllä 40 desibeliä. Tuulivoimaloiden äänen häiritsevyyttä näyttäisivät tutkimustulosten mukaan selittävän äänitasoa paremmin muut tekijät, kuten tuulivoimalan näkyminen asuntoon tai pihamaalle, asenteet tuulivoimaloiden maisemavaikutuksia kohtaan, odotukset asuinalueen rauhallisuuden suhteen ja taloudellinen hyötyminen tuulivoimaloista.
Viime vuosina erittäin kattavia ja perusteellisia tuulivoimatutkimuksia on julkaistu myös esimerkiksi Kanadassa ja Tanskassa. Tutkimustulokset ovat yhteneväisiä suomalaistutkimusten kanssa. Suomessa julkaisuun on tulossa Anojanssi – Ympäristömelun häiritsevyyden mittaluvut -hankkeen tulokset. Anojanssi-hanke on Turun ammattikorkeakoulun akustiikkaryhmä vuosina 2016-2019 toteuttama, laaja julkinen tutkimusprojekti.
****
Mikä ihmeen infraääni?
Tuulivoimalat tuottavat laajakaistaista ääntä. Pienitaajuuksista, alle 20 hertsin ääntä kutsutaan sopimusluonteisesti infraääneksi. Näin matalataajuisen äänen pitää olla erittäin voimakasta, jotta se on ihmisen kuultavissa. Infraääntä esiintyy yhdessä kuultavan äänen kanssa kaikkialla luonnossa ja rakennetuissa ympäristöissä, mutta pääsääntöisesti emme sitä kuule. Tuulivoimalan tuottaman infraäänen lisäksi altistumme kuulokynnyksen ulkopuolelle jäävälle infraäänelle mm. tuulen, aaltojen, liikenteen ja isojen koneiden vuoksi sekä myös esimerkiksi keinuessa.
Tuulivoimatuotanto muuttuvalla energiamarkkinalla palveluntuottajan näkökulmasta
Tuulivoima-ala on elänyt Suomessa kiireistä aikaa viimeiset 10 vuotta. Syöttötariffin aiheuttaman investointibuumin siivittämänä aiemmin pienimuotoinen tuulivoimatuotanto oli nopeimmin kasvava sähköntuotantomuoto. Hankkeita käynnistettiin kovaa vauhtia. Tärkeintä oli saada tuotanto käyntiin mahdollisimman nopeasti ja käytettävyydeltään korkealle tasolle. Ensimmäisen aallonharjan mentyä on toinen aalto jo kovaa vauhtia tulossa. Syöttötariffijärjestelmä teki tehtävänsä ja nyt meillä on uusi merkittävä tuotantomuoto suomalaisessa energiantuotannon paletissa. Matkan varrella moni on epäillyt, voiko Suomessa olla mahdollista tuottaa tuulivoimaa kannattavasti ja luotettavasti. Varsinkin vanhojen energiayhtiöiden päätökset muinoin luopua tuulivoimatuotannosta asettuvat nyt uuteen valoon.
Tuulivoima vs. muut tuotantomuodot
Tuulivoimatuotanto eroaa muista tuotantomuodoista merkittävästi. Sillä ei ole vesivoimalle tunnusomaista säädettävyyttä, eikä ydinvoimalaitoksilla olevaa ennustettavuutta ja korkeaa käyttökerrointa.
Tuulivoimatuotannon kasvaessa säädettävissä olevan kapasiteetin suhteellinen osuus pienenee. Tällä on ja tulee olemaan useita vaikutuksia, varsinkin kun tuulivoimaennusteet pääsääntöisesti perustuvat samoihin ilmastomalleihin.
Ainoat markkinaehtoiset poikkeukset tuulivoiman säätöihin liittyen ovatkin olleet oikeastaan negatiiviset Elspot-hinnat, jolloin tuulivoimatuotantoa saatetaan säätää alas tuulivoimatuottajien toimesta. Näitä ”pakkashintatunteja” on ollut muutamia viime vuosina Suomessakin ja trendin ennakoidaan jatkuvan. Muut tuotteet, kuten negatiiviset tasesähköhinnat sekä erikoissäädöt, aivan varmasti tulevat kasvattamaan volyymiä.
Ydinvoiman ja tuulivoiman lisääntyvä kapasiteetti lisää vahvasti myös aluehintariskiä,päivän sisäistä kaupankäyntiä ja säätösähkömarkkinoiden volyymiä. Tuleva tasesähkön yksihintamalli sekä varttitase mahdollistavat ja käytännössä pakottavat osapuolia miettimään omaa positiotaan tulevaisuudessa sähkömarkkinoilla.
Muutokset ohjaavat tasevastaavia ja tuottajia nopeampaan reagointiin
Tasevastaavien ja tuottajien kannalta merkittävä muutos tuli, kun 1.11.2021 tasesähkössä otettiin käyttöön yksitasemalli. Aiemmin tasepoikkeama laskettiin erikseen tuotannolle ja kulutukselle, ja näille sovellettiin eri hinnoitteluperiaatteita.
Yksitasemallissa käytetään samaa hintaa tasesähkön ostolle ja myynnille, eli samaa hinnoittelumallia kuin aiemmin kulutustaseelle (ns. yksihintajärjestelmä). Tasesähkön määrällä kuvataan sitä poikkeamaa, joka on tullut ennustetusta ja toteutuneen tuotannon erosta.
Tasesähkön hinta heijastaa nyt paremmin reaaliaikaisen ja säätöön käytetyn energian arvoa. Se ohjaa tasevastaavia ja tuottajia pysymään ennustetussa taseessa sekä osallistumaan sähköjärjestelmän tasapainottamiseen niiden mahdollistamilla tuotteilla.
15 minuutin taseselvitysjakso otetaan käyttöön samanaikaisesti kaikissa Pohjoismaissa vuoden 2023 toisen vuosineljänneksen loppupuolella (tavoite 5/2023). Samalla siirrytään 15 minuutin kaupankäyntijaksoihin päivänsisäisillä markkinoilla ja säätösähkömarkkinoilla. Tällöin tasesähkön hinta määräytyy markkinoilla neljä kertaa tunnissa. Tämä tulee olemaan haaste sekä ennustamiselle että taseen tasapainottamiselle.
Ennakoimmekin, että ennustamiseen tulee käyttöön entistä enemmän tekoälyyn pohjautuvia, oppivia malleja sekä taseen tasapainottamiseen automaattista päivänsisäistä kaupankäyntiä.
Valvomopalvelun tuottaja yhdistää useita palveluja kokonaisuudeksi
Sähköverkkoa ja kaupallista toimintaa operoiva valvomo yhdistää monen eri tahon osaamisen esimerkiksi huoltokeskeytyksissä.
Valvontapalveluiden tuottajan on tulevaisuudessa kyettävä palvelemaan puistoa operoivaa tahoa koko ketjussa teknisestä valvonnasta, kaupallisesta operoinnista taseselvitykseen, raportointiin ja laskutukseen saakka. Energiatiedon hallinnan merkitys nousee jatkuvasti markkinoiden muuttuessa mm. lisääntyvien kaupankäyntituotteiden muodossa ja käytännössä on välttämätöntä kyetä tuottamaan raportointi osana valvontapalvelua.
Enerim Oy palveluntuottajana
Enerim Oy on yritysnimenä uusi. Aiempi nimemme oli Empower IM Oy, joka kuului Empower- konserniin 30.6.2020 asti, jolloin siirryimme sijoitusyhtiö Klar Partnersin omistukseen.
Tarjoamme energiamarkkinalle järjestelmiä sekä palveluita riippumattomasti ilman omaa markkinapositiota. Meillä on yli 400 asiakasta: sähkön siirto- ja jakeluyhtiöitä, energian myyjiä ja tuottajia, energiaintensiivistä teollisuutta ja suuria energian kuluttajia.
Kirjoittaja vastaa Enerimillä 24/7 operaatioista. Näihin luetaan valvomopalvelut, valvomon toimintaan liittyvät asiantuntijapalvelut, SCADA-järjestelmä sekä käyttövarmat tietoliikenneyhteydet.
Abstract in English
Empower IM Oy is today Enerim Oy with a new brand. Enerim Oy provides cloud-based services and systems that simplify energy market processes for our customers. We have over 400 customers.
As part of our service production, we keep an eye on the changes in the energy market. We provide our customers a customized service package that helps them make the best possible use of the changes and meet the requirements of both legislation and the market.
We offer our customers a 24/7 energy market control room for both technical and commercial operations.