Tuulivoimahankkeisiin liittyy oleellisesti hankkeiden ja ilmailun yhteensovittaminen. Pystyvätkö tuulivoimayhtiöt optimoimaan tuulivoimapuistojen sijainnit ja korkeudet? Onko lentoestelupaprosessi uhka vai mahdollisuus?
Lentoestehallinta perustuu lakiin
Ilmatila maamme rajojen sisäpuolella jakautuu kahteen kategoriaan, valvottuun ja valvomattomaan. Valvottua ilmatilaa ovat lentoasemien ympärille lentoliikenteen suojaksi perustetut lennonjohtoalueet. Ne ovat suorakaiteen tai monikulmion muotoisia alueita, joille on määritelty sivu- ja korkeusrajat. Sivurajat ulottuvat lentoasemasta noin 20 – 50 kilometrin etäisyydelle ja korkeusrajat kentän pinnasta aina reiluun 2,5 kilometriin. Noin 20 kilometrin etäisyydellä lentoasemasta valvotun ilmatilan alaraja nousee. Sen alapuolella, samoin kuin lennonjohtoalueiden sivurajojen ulkopuolella, valvomattomassa ilmatilassa, vallitsee ”ilmailun vapaus”. Siellä tuulivoiman rakentaminen on vähemmän rajoitettua, mutta tietyn korkeuden ylittävien rakennelmien pystyttäminen on kuitenkin aina luvanvaraista.
Ilmailulain 158§:n mukaan ”mastoa, tuulivoimalaa, nosturia, valaistus-, radio- tai muuta laitetta, rakennusta, rakennelmaa tai merkkiä ei saa asettaa, järjestää tai kohdistaa siten, että sitä voidaan erehdyksessä pitää ilmailua palvelevana laitteena tai merkkinä. Rakennelma tai laite ei saa myöskään häiritä ilmailua palvelevia laitteita tai lentoliikennettä tai aiheuttaa muutoin vaaraa lentoturvallisuudelle.” Lain tarkoituksena on suojata lentoliikenteen turvallisuutta ja sujuvuutta. Sitä varten laissa on pyritty antamaan yksinkertaiset, selkeät ohjeet alueista ja korkeusrajoista, jotta lukija kykenisi hahmottamaan, tarvitaanko suunnitellulle rakennelmalle lentoestelupa vai ei. Ilmailulakia täydentävät Liikenne- ja viestintäviraston (Traficom) julkaisemat ilmailumääräykset.
Valmistaudu lentoesteluvan hakemiseen
Ilmailulain 158§ määrittää lentoesteiden hyväksynnästä seuraavasti: ”Lupa on myönnettävä, jos suunnitellun esteen aiheuttamaa haittaa lentoliikenteen sujuvuudelle voidaan käytettävissä olevilla lentomenetelmän suunnittelukriteereillä vähentää siten, ettei se aiheuta lentopaikan pitäjälle kohtuutonta haittaa tai vaikeuta lentoliikenteen sujuvuutta.”
Tuulivoimahankkeessa voidaan arvioida jo ennen lentoestelupien hakemista mahdollisuuksia päivittää lentomenetelmiä. Samoin lentopaikan pitäjälle mahdollisesti aiheutuvaa haittaa sekä liikenteen sujuvuutta on mahdollista arvioida jo hyvissä ajoin tuulivoimahankkeen kehittämisen aikana.
Alueiden todellisen käytettävyyden selvittäminen
Lentoestelupaa haetaan Liikenne- ja viestintävirastolta, ja sen liitteeksi tarvitaan lentoestelausunto. Lausunnon antaa Fintraffic Oy (aiemmin ANS Finland Oy), joka Liikenne- ja viestintäviraston puolesta pitää yllä lentoesterekisteriä. Lausuntoa varten kuullaan tarvittaessa lentoaseman pitäjää, joka useimmissa tapauksissa on Finavia Oyj.
Lentoestelausunto on arvio suunnitellun esteen vaikutuksesta lentoliikenteen turvallisuuteen ja sujuvuuteen. Arvio perustuu muun muassa esterajoitusalueisiin, -pintoihin sekä suoja-alueisiin ja estevarakorkeuksiin, jotka on määritelty lentoliikenteen suojaksi kansainvälisissä, yleiseurooppalaisissa ja kansallisissa säädöksissä. Esterajoitusalueilla ja -pinnoilla pyritään suojaamaan lentoaseman kiitotieltä lähtevä ja sinne saapuva liikenne. Suoja-alueet ja estevarakorkeudet ovat ”turvapuskureita” reitillä olevalle sekä lentoasemaa lähestyvälle liikenteelle. Kaikkien edellä mainittujen alueiden muodot, mitat ja kriteerit poikkeavat merkittävästi ilmailulakiin kirjatuista, yksinkertaistetuista esterajoitusvyöhykkeiden kuvauksista. Näin ollen esimerkiksi tuulivoimahanke, joka lakia lukiessa saattaa vaikuttaa mahdottomalta, voi asiantuntijan tekemän vaikutusarvion perusteella olla täysin toteuttamiskelpoinen – myös lentoaseman läheisyydessä.
Lentoesteluvat ovat merkittävä osa tuulivoimahankkeita. Ilmailussa on oma lainsäädäntönsä, prosessinsa ja terminologinsa, jotka eivät välttämättä avaudu alan ulkopuolisille. Ilmailuosaamisen liittäminen osaksi tuulivoimahankkeiden prosessia:
|