Luonto on suomalaisille arvo, jota me kaikki haluamme suojella. Kaikella rakentamisella on omat ympäristövaikutuksensa – niin myös tuulivoimarakentamisella. Vaikutukset voidaan kuitenkin minimoida laadukkaalla hankekehitystyöllä, jota suomalaisissa tuulivoimahankkeissa tehdään. Tuulivoimahankkeen esiselvitysten ensimmäisiä vaiheita onkin alueen luonnon nykytilan ja mahdollisten arvokkaiden luontokohteiden kartoittaminen. Arvokkaat tai herkät luontokohteet pyritään jättämään rakentamisen ulkopuolelle. Valmiin tuulipuiston luonnontilaa seurataan tarvittaessa läpi koko sen elinkaaren.
Potentiaalisen tuulivoima-alueen tunnistamisen ensimmäisiä vaiheita on aina alueen luonto-olosuhteiden ja -arvojen kartoittaminen, kertoo tuulivoimahankkeita kehittävän, rakentavan ja omistavan Ilmattaren hankekehitysjohtaja Jussi Mäkinen. Mäkisellä on ympäristöekologin koulutus ja hän on aiemmin työskennellyt muun muassa ympäristöhallinnon viranomaistehtävissä ja ympäristövaikutusten arvioinnin asiantuntijatehtävissä.
Luontovaikutukset selvitetään tarkasti – herkille alueille ei rakenneta
Tuulivoimahankkeissa tehtävissä luontoselvityksissä tutkitaan muun muassa alueen linnustoa ja eläimistöä, uhanalaisia lajeja, luontotyyppejä ja kasvillisuutta sekä soita ja pienvesistöjä. Ensimmäiset esiselvitykset tuulivoimapuistoksi suunnitellun alueen luontoarvoista tehdään niin sanotusti desktop-työnä, eli työpöydän ääressä olemassa olevia karttapalveluita ja muita virallisia tietolähteitä hyödyntäen.
”Tietoa Suomen arvokkaista luontoalueista on olemassa paljon ja arvokkaiden kohteiden läheisyyteen rakentaminen voidaan välttää. Mikäli suunnitellulta alueelta löytyy esimerkiksi isojen petolintujen pesimäalueita tai vanhan metsän alueita, ne alueet jätetään heti lähtökohtaisesti kaiken rakentamisen ulkopuolelle. Lähtökohta on, että kaikki vältettävissä oleva luontohaitta pyritään välttämään”, Mäkinen kertoo. Tyypillisesti tuulivoimaloita rakennetaan Suomessa jo ihmisen muokkaamille metsätalousalueille, joille voimalat sijoitetaan väljästi noin kilometrin välein toisistaan. Herkät luontokohteet pystytään siis yleensä välttämään hyvin tuulipuistoalueen sisälläkin.
Kun tuulivoimaloiden rakentamista on päätetty alkaa suunnittelemaan jollekin alueelle, tutkitaan niiden vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen laajasti hankkeen ympäristövaikutuksen arvioinnin (YVA) yhteydessä. Ympäristövaikutusten arviointimenettely alkaa, kun hankkeesta vastaava taho toimittaa ympäristövaikutusten arviointiohjelman yhteysviranomaiselle, eli tuulivoimahankkeissa alueen ELY-keskukselle. Arviointiohjelmassa kerrotaan, mitä hankkeen toteuttamisvaihtoehtoja ja vaikutuksia YVA-prosessin aikana tullaan selvittämään. Kun arviointiohjelmassa esitetyt vaihtoehdot ja niiden vaikutukset on selvitetty, kootaan tieto arviointiselostukseen.
YVA-lain mukaan myös puiston edellyttämät sähkönsiirtolinjojen voimajohdot pitää sisällyttää tuulivoimahankkeen ympäristönvaikutusten arviointiin, vaikka muuten yksittäinen voimajohto ei usein vaadi YVA-menettelyä.
Kun hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelma on laadittu siirtyvät tutkimukset pitkälti maastoon. ”Jos puhutaan suuresta hankealueesta, ympäristöselvityksiä tehdään tyypillisesti useiden kuukausien maastotyötuntien edestä, lähes läpi vuoden. Selvityksissä otetaan huomioon jokainen mahdollisesti arvokas luontokohde, oli se sitten puronvarsi tai alueella pesivä linnusto. Maastoselvitysten vaikutus hankealueen määrittelyyn on aina tapauskohtainen. Voi olla, että alue pienenee puolella, tai että vaikutus on 10 prosenttia alueen suunnitellusta pinta-alasta. Voi myös olla, että alue ei pienene lainkaan luontoselvitysten perusteella”, kertoo Mäkinen.
Esimerkiksi vuonna 2022 Ilmattarella oli 15:sta eri tuulivoimahankkeessa YVA-menettely käynnissä. Kun yhden hankkeen selvitysten vuoksi biologi on maastossa keskimäärin 50 vuorokautta, Ilmattaren hankkeiden vuoksi biologeille kertyi kaiken kaikkiaan usean vuoden maastotyömäärä. Joissain hankkeissa on lisäksi valjastettu teknologia avuksi, esimerkiksi suuria petolintuja voidaan seurata ympäri vuoden niille asennettavien GPS-lähettimien avulla. Lintujen pyydystys tehdään aina ELY-keskuksen myöntämällä poikkeusluvalla, ja tehtävään kykeneviä asiantuntijoita on vain muutama Suomessa. ”En usko, että mikään muu toimiala kuin tuulivoima selvittää luontoarvoja yhtä kattavasti ja laaja-alaisesti Suomessa”, toteaa Mäkinen.
Tuotannossa olevaa tuulivoima-aluetta seurataan läpi sen elinkaaren
YVA-menettelyn aikana tuulipuistolle laaditaan tarvittaessa myös seurantaohjelma, jonka mukaisesti tuulivoimaloiden vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen seurataan niiden tuotantoaikana. Mäkinen toteaa, että seurantaohjelma laaditaan aina aluekohtaisesti paikallisen viranomaisen ja hanketoimijan yhteystyössä. Mitä seurataan riippuu siitä, mitkä asiat ovat luontoselvitysten aikana nousseet esille.
”Seuranta voi koskea vaikkapa metsäkanalintujen soidinpaikkakartoituksia, jotka on voitu jossain hankkeessa määritellä suoritettavaksi esimerkiksi vuosittain ensimmäisen kolmen vuoden ajan, ja kolmen vuoden välein seuraavan kuuden vuoden aikana. Jossain toisessa kohteessa voidaan seurata esimerkiksi sitä, miten lintukanta kehittyy tai että miten muuttava linnusto käyttäytyy alueella. Tarvittaessa puistossa seurataan luontokohteita tietyin väliajoin koko puiston elinkaaren ajan”, summaa Mäkinen.
Rakentamisen vaikutuksia voidaan kompensoida
Tuulivoimahankkeen YVA-vaiheessa lasketaan myös sekä hankkeen että siihen liittyvien sähkönsiirtolinjojen ilmastovaikutukset, eli hiilijalanjäljet. Tuulivoimaloiden alta joudutaan usein hakkaamaan metsää ja tämä saattaa aiheuttaa huolta siitä, menetetäänkö samalla suuria aloja hiilinieluja. Mäkisen mukaan huoleen ei ole syytä, sillä tuulivoimaloiden vuoksi ei jouduta hakkaamaan suuria aloja metsää. Lisäksi kun otetaan huomioon, että tuulivoima korvaa yleensä jotain hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaa sähköntuotantoa, päästään tuulivoimaloiden ilmastovaikutusten osalta nopeasti plussalle ja kokonaisvaikutus on vahvasti positiivinen.
”Tuulivoima-alueesta tyypillisesti noin kaksi prosenttia jää alueelle rakennettavan tiestön, tuulivoimalan ja sen nostoalueen alle, muu maa-ala jää entiseen käyttöönsä. Sähkönsiirtolinjat vaativat metsänhakkuuta keskimäärin viisi hehtaaria yhtä kilometriä kohden. Tuulivoimarakentamisessa ei ole kyse kaupunkirakentamisen kaltaisesta voimakkaasti ympäristöä muokkaavasta rakentamisesta, vaan tuulivoima-alue pystytään ennallistamaan voimaloiden käytön jälkeen niin, että paikalle kasvaa taas metsää”, Mäkinen avaa.
Hakattujen puiden kompensoiminen onnistuu myös istuttamalla hakattua puumäärää vastaava määrä puita johonkin toiseen kohteeseen. Esimerkiksi Ilmattaren tuulivoimahankkeissa hakatut puut kompensoidaan istuttamalla puustoa Istutapuita.fi -palvelun kautta. Istutapuita.fi luo uusia hiilinieluja istuttamalla puita entisille turvetuotantoalueille.
Mitä tapahtuu tuulivoimatuotannon loppuessa?
Suomalainen tuulivoimakanta on vielä nuorta ja sillä on suurin osa sen elinkaaresta vielä edessäpäin. On kuitenkin tärkeää tietää mitä tuulivoimapuistoissa tapahtuu, kun voimaloiden käyttö loppuu. Mäkinen avaa tuulivoima-alueen purkutyötä seuraavasti:
”Asiaa voi hahmottaa, kun lähdetään purkamaan palasiksi se, mitä tuulivoima-alueella on tehty. Alueella on siis kaadettu metsää, muokattu maata ja tuotu paikalle kivimurskaa, valettu voimalan betoniperustus ja pystytetty paikalle tuulivoimala. Kun lähdetään ajattelemaan käänteisessä järjestyksessä, viedään ensin pois kaikki maanpäälliset rakennelmat, kuten tuulivoimala. Esimerkiksi nostoalueen ja tiestön osalta on maanomistajan kanssa sovittavissa, haluaako hän niiden jäävän paikoilleen. Maanomistajan niin halutessa nosto- ja tiealueiden kivimurska poistetaan – usein sen määrä on maltillinen koska tuulivoimalat rakennetaan lähtökohtaisesti hyvin kantavalle maalle eikä pohjamaata yleensä poisteta rakennusvaiheessa. Sama maaperä siis paljastuu kivimurskan alta ja sen päälle voidaan tarvittaessa lisätä pieni pintamaakerros nopeuttamaan metsän uudistumista.”
Entä mitä tapahtuu tuulivoimaloiden perustuksille?
Mäkinen toteaa, että betoniperustusten purusta linjaa kulloinenkin lainsäädäntö. Nykyisen lainsäädännön mukaan tuulivoimaloiden perustukset eivät ole jätettä, ja jos perustuksen poistamisesta arvioidaan olevan enemmän haittaa kuin hyötyä, voidaan se jättää maahan. Tällöin perustuksen maanpäällinen osa poistetaan ja se peitetään maamassalla, joka mahdollistaa, että paikalle voi jälleen kasvaa metsää. Mikäli betoniperustus puretaan, on kyseessä normaali betonirakenteen purkutyö piikkauksineen ja jyrsimisineen. Tämänhetkisen ymmärryksen mukaan vähiten luonnolle haitallinen vaihtoehto on jättää perustuksen maanalainen osa maahan, jolloin vältytään muun muassa betonin poiskuljetukselta. ”Voimaloiden perustuksissa ei ole mitään erityistä ympäristöriskin aiheuttajaa. Ne ovat samanlaista teräsvahvistettua betonia kuin mistä tehdään esimerkiksi ihmisten juomavesikaivot”, kertoo Mäkinen.