Tuulivoimarakentamisen tavoitteena on tasapainon löytäminen siinä luontoympäristössä, jonne uusiutuvaa energiaa rakennetaan. Tästä syystä tuulivoima-ala on aktiivinen toimija myös maakotkakannan elinvoimaisuuden ja uusiutuvan energian rakentamisen yhteensovittamisessa. Tuulivoimahankkeissa jo nykyiselläänkin tehtävällä hyvällä suunnittelutyöllä sekä käytönaikaisilla toimenpiteillä vaikutuksia voidaan ehkäistä tehokkaasti. Ala suhtautuu positiivisesti vuoropuheluun sekä uusiin ratkaisuihin, joilla maakotkan elinvoimaisuutta voidaan tukea ja samalla edistää tuulivoimarakentamista.

Maakotka (Aquila chrysaetos) on yksi suurimmista lintulajeistamme. Vielä 1800-luvun lopulla maakotka pesi Ahvenanmaata lukuun ottamatta koko Suomessa. Voimakas vaino sekä elinympäristön muuttuminen metsätalouden tehostumisen ja soiden ojitusten myötä romahduttivat maakotkakannan hävittäen lajin eteläisestä Suomesta. 1960-luvulla maakotka pesi enää pääasiassa Itä- ja Pohjois-Suomen erämaa-alueilla.

Lajin ahdinkoon havahduttiin ja maakotka rauhoitettiin vuonna 1962. Suojelutoimien seurauksena kanta lähti kasvuun 1970-luvun lopulla ja nykyään pesivien parien määrä on vuosittain 362–494 paria. Kannan vahvistumisesta huolimatta maakotka luokitellaan Suomessa edelleen vaarantuneeksi ja se on listattu EU:n lintudirektiivin liitteen I lajiluetteloon erityisesti suojeltavaksi lajiksi.

Vaikutusten syntymistä ennaltaehkäistään huolellisella suunnittelutyöllä

Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana maakotkakanta on kaksinkertaistunut. Kanta on jatkanut kasvuaan myös samaan aikaan maatuulivoimarakentamisen lisääntyessä. Pitkän linjan lintuharrastaja ja tuulivoimayhtiö Arenso Oy:n ympäristöinsinööri Petteri Mäkelä on paitsi harrastuksensa niin myös työnsä puolesta seurannut jo pitkään Suomen lintukantojen kehitystä. ”Maakotkakanta on kasvanut hyvässä sopusoinnussa maatuulivoiman kanssa. Yksi syy tähän voi yksinkertaisesti olla se, että tuulivoiman ympäristöarviointiprosessit ovat toimivia ja vaikutuksia on arvioitu hyvin”, Mäkelä pohtii.

Maakotkan suojelu otetaan jo nykyisellään hyvin huomioon niin tuulivoimahankkeen suunnittelussa kuin käyttövaiheenkin aikana. Tuulivoimarakentamista maakotkan elinpiirin läheisyydessä ohjaa luonnonsuojelulaki sekä Euroopan Unionin (EU) luonto- ja lintudirektiivi. Mikäli maakotkan pesä on Natura-alueella, on se tällöin lähes poikkeuksetta myös Natura-alueen suojeluperusteena.

Laji tulee huomioida tuulivoimahankkeiden kaavoitus- ja ympäristövaikutusprosesseissa, joissa ulkopuoliset asiantuntijat tekevät tarkempia hankekohtaisia selvityksiä. Jos maakotkareviiri sijoittuu hankkeen vaikutusalueelle, tehdään siitä erillinen selvitys, jossa arvioidaan tuulivoimahankkeen vaikutuksia maakotkalle. Tarkempaan selvitystyöhön kuuluu maastotarkkailu, jossa ulkopuolinen asiantuntija tarkkailee pesimäkauden sekä kevät- ja syysmuuton aikana maakotkien käyttäytymistä, lentokorkeutta ja -aikaa reviirillä. Näin saadaan asiantuntevaa ajantasaista tietoa kotkien reviirin käytöstä. Maastotarkkailuiden lisäksi tietoa maakotkan liikkeistä voidaan kerätä satelliittiseurannalla. Satelliittipaikantimia asennetaan kotkille nykyään pääasiassa suurien tutkimushankkeiden yhteydessä. Myös BirdLifella sekä joillain yksittäisillä yrityksillä, kuten Arensolla, on omia asennettuja paikantimia. Mäkelä on työssään käsitellyt niillä kerättyä dataa ja kertoo satelliittidatan ja maastotarkkailutietojen täydentävän hyvin toisiaan antaen paljon arvokasta tietoa hankesuunnittelun tueksi.

Tuulivoima-ala noudattaa ohjeistuksia

Tuulivoima-ala noudattaa mielellään myös ohjeistuksia, joilla pyritään tasapainoiseen ratkaisuun maakotkan elinvoimaisuuden ja tuulivoimarakentamisen yhteensovittamisessa. Tällä hetkellä tuulivoimarakentamisessa noudatetaan vuodelta 2022 peräisin olevaa Metsähallituksen Hyvät käytännöt maakotkalle aiheutuvien vaikutusten arviointiin -ohjeistusta.

Ohjeistus antaa tarkat raamit elinpiiri- sekä törmäysmallinnusten tekemiseksi, jotka laaditaan maakotkan reviirille suunniteltavalle hankkeelle osana vaikutusten arviointia. Törmäysmallinnuksella arvioidaan törmäysriskiä tuulivoimalaan, kun taas elinpiirimallinnusta käytetään maakotkan ydinreviirin mallintamiseksi. Elinpiirimallilla pyritään ennustamaan maakotkan liikkeitä ja Mäkelän mukaan käytäntö on osoittanut sen toimivan varsin hyvin, kun mallinnuksen tuloksia on verrattu maastotarkkailuilla tai satelliitin avulla tehtyihin havaintoihin. Myös ympäröivien hankkeiden yhteisvaikutukset huomioidaan hankekohtaisissa maakotkaselvityksissä niin ikään Metsähallituksen ohjeistuksen mukaisesti.

Lisäksi Ympäristöministeriö kaavailee Linnustovaikutusten arviointi tuulivoimarakentamisessa (2016) -julkaisun ohjeistuksen päivittämistä, minkä tuulivoima-ala ottaa erittäin myönteisesti vastaan.

Tuulivoimahankkeen suunnittelussa tavoitteena on aina, että kyseinen maakotkareviiri pysyy elinvoimaisena, eikä sen tilaa heikennetä. Kattavan suunnittelun ja selvitystyön voidaankin katsoa olleen onnistunutta, koska lisääntyneen tuulivoimarakentamisen aikana on maakotkakanta edelleen jatkanut kasvuaan, ja laji on elinvoimaisempi kuin aiemmin.

Vaikutuksia voidaan vähentää ja elinvoimaisuutta tukea myös tuulipuiston käytön aikana

Tuulipuiston toiminnan aikana maakotkakantaa voidaan tukea monin eri keinoin, kuten haaskaruokinnalla sekä tekopesiä rakentamalla. Ympäristöä muokkaamalla voidaan myös vaikuttaa maakotkan käyttäytymiseen: avoimia saalistusalueita voidaan lisätä toisessa osassa reviiriä, kauempana tuulivoimaloista ja toisaalta tuulivoimapuiston läheisyydessä voidaan suosia tiheämpää metsärakennetta, jolloin elinympäristö ei olisi maakotkalle niin houkutteleva. ”Näistä tulee tietysti sopia aina erikseen alueen maanomistajien kanssa”, Mäkelä täydentää ja jatkaa: ”Mikäli hankesuunnittelun aikana suunnitelmasta joudutaan poistamaan tuulivoimaloita, on tämä laskennallisesti hyvin kallis toimenpide. Samalla rahalla voitaisiin tehdä paljon enemmän ja vaikuttavampia toimenpiteitä maakotkan suojelemiseksi, kuten elinympäristöä muokkaamalla ja erilaisilla kompensaatiotoimilla. Nämä olisivat tehokkainta toteuttaa keskitetymmin yhdessä alan kaupallisten toimijoiden kanssa, jolloin niiden kokoluokka ja vaikuttavuus olisivat vielä suurempia”.

Merilinnuston osalta Arenso Oy on Porin Tahkoluodossa menestyksekkäästi käyttänyt myös lintututkaa vähentämään voimaloiden linnustovaikutuksia. Samaa teknologiaa voitaisiin hyödyntää myös sisämaassa. Tutka- ja kamerajärjestelmiä käytetään havaitsemaan tuulivoimalaa lähestyvä lentävä objekti, jolloin voimala voidaan pysäyttää törmäyksen estämiseksi. Järjestelmistä on saatu paljon hyviä kokemuksia ympäri maailmaa. Suomessa ei toistaiseksi ole lainsäädäntöä, joka antaisi selkänojaa viranomaisille ja hanketoimijoille siihen, että kyseisiä järjestelmiä voitaisiin huomioida vaikutusten arvioinnissa lievennyskeinona. Tähän alalla toivotaan muutosta.

Tasapainon löytäminen on kaikkien yhteinen intressi

Uusiutuva energia-ala arvostaa suuresti hyvää ja ratkaisuhenkistä keskustelua eri toimijoiden kesken. Ala haluaa olla aktiivinen toimija maakotkakannan elinvoimaisuuden ja tuulivoimarakentamisen yhteensovittamisessa.

Suomen uusiutuvat ry kutsuikin viime keväänä yhteisen keskustelun äärelle tuulivoima-alan sekä päiväpetolintujen ja villieläinhoitoloiden suomalaiset asiantuntijat. Tavoitteena oli löytää yhteistyössä vastuullinen toimintamalli muun muassa tuulivoimaloiden aiheuttamien yksittäisten vahinkojen korvaamiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Ala on myös sitoutunut kartuttamaan tutkimustietoa tuulivoiman vaikutuksista maakotkaan. Luonnonvarakeskus (Luke) käynnisti vuonna 2023 WINDLIFE – Metsäeläinten esiintyminen ja elinympäristöjen käyttö tuulivoimaloiden lähialueilla –hankkeen, jossa yhtenä tutkimuskohteena on maakotka. Mukana hankkeessa on Suomen uusiutuvat sekä 14 tuulivoimayhtiötä.

Ilmastonmuutos on suurin uhka eläinkunnan ja kasvillisuuden monipuolisuudelle sekä elinvoimalle. Tuuli- ja aurinkovoimahankkeet ovat myös kuntien ja erilaisten yhteisöjen arjen ilmastoteko. Siksi alana vaalimme aina tasapainoa, koska yhteiselomme hyötyy uusiutuvasta energiasta.

Lähteet:

Metsähallitus (https://www.metsa.fi/luonto-ja-kulttuuriperinto/lajien-suojelu/maakotka/)

Raportti maakotkan, muuttohaukan, tunturihaukan sekä poronhoitoalueen merikotkan pesinnöistä vuonna 2024, Metsähallitus 2024 (https://julkaisut.metsa.fi/julkaisu/raportti-maakotkan-muuttohaukan-tunturihaukan-seka-poronhoitoalueen-merikotkan-pesinnoista-vuonna-2024/)