Suomenpeuraksikin kutsuttu metsäpeura tulee hankesuunnittelijoiden työpöydälle yhä useammassa tuulivoimahankkeessa. Tutustutaanpa siis hiukan metsäpeuraan, jotta oppisimme tuntemaan tämän Suomen luonnossa jo vuosituhansia käyskennelleen lajin paremmin sekä ymmärtämään, miksi lajia suojellaan ja miten se huomioidaan tuulivoimahankkeissa.
Metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus) on peuran alalaji, eli se kuuluu samaan lajiin tunturipeuran, poron ja Pohjois-Amerikan karibujen kanssa. Pohjoisella pallonpuoliskolla elävä metsäpeura on kehittynyt omaksi alalajikseen edellisen jääkauden aikana yli 10 000 vuotta sitten. Suomen alkuperäiseen lajistoon kuuluva laji on aikoinaan elänyt koko metsäisen Suomen alueella ja on jo vuosituhansien ajan ollut tärkeä paikallisille yhteisöille niin riistaeläimenä kuin kulttuurillisessakin merkityksessä.
Metsäpeura vaihtaa elinympäristöään vuodenkierron mukaan. Keväisin se vaeltaa kesälaitumilleen soisille metsämaille, kun taas syksyn tullen metsäpeura siirtyy talvilaitumilleen karujen jäkäläkankaiden äärelle. Metsäpeura saa vain yhden vasan vuodessa, mikä tekee lajista herkän kannan vaihteluille.
Kanta kasvussa suojelun ansiosta
Suomen metsäpeurakanta metsästettiin sukupuuttoon 1900-luvun alussa, mutta laji palasi sotien jälkeen Kainuuseen itärajan takaa Venäjältä. Palautusistutusten myötä lajin levinneisyysaluetta on saatu laajennettua Kainuusta Suomenselälle.
Tänä päivänä metsäpeuraa tavataankin Suomenselällä jo poronhoitoalueelle asti. Tiheimmillään kanta on Keski-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakunnissa ja harvempana lajia esiintyy Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Antti Paasivaara on tutkinut metsäpeuroja pitkään ja kertoo kannan kehityksessä tapahtuneen myönteistä kehitystä erityisesti viimeisten kymmenen vuoden aikana: ”Suomenselän kanta on jopa kaksinkertaistanut kahteen tuhanteen yksilöön, koska vapaata elinympäristöä on ollut tarjolla. Myös Kainuun kanta on lähtenyt varovaiseen nousuun seitsemästäsadasta noin yhdeksäänsataan yksilöön vasatuoton parannuttua”.
Globaalisti katsottuna Suomella on erityinen asema metsäpeuran suojelussa, sillä Fennicus-alalajia tavataan Suomen lisäksi vain Venäjän luoteisosissa. Paasivaaran mukaan Venäjän populaation varaan metsäpeurakannan elinkykyä ei kuitenkaan voi laskea, sillä poliittisten jännitteiden vuoksi Venäjältä ei enää saada tietoa lajin kannan kehityksestä ja siellä metsäpeuraa on myös salametsästetty.
Uhanalainen laji metsäpeura ei kuitenkaan onneksi ole vaan se luokitellaan silmälläpidettäviin lajeihin. Metsäpeura kuuluu Euroopan Unionin (EU) säätämän luontodirektiivin liitteen II lajilistalle, mikä tarkoittaa, että sen suojelemiseksi on osoitettava erityisen suojelutoimen alueita eli käytännössä Natura 2000 -alueita. Liitteeseen II kuuluu metsäpeuran lisäksi yli sata Suomessa esiintyvää lajia. Osa liitteen lajeista on määritelty ensisijaisesti suojeltaviksi, mutta tähän joukkoon metsäpeura ei kuulu. Riistalajina se ei myöskään ole yhtä tiukasti suojeltu laji kuin esimerkiksi susi.
Suomalainen uhanalaisuuslistaus katsoo metsien käytön ja metsärakenteen muutoksen olevan metsäpeuraa uhkaavia tekijöitä. Silmälläpidettävyyden syinä mainitaan lisäksi risteytyminen poron kanssa, liikenne ja suurpetokantojen kasvu etenkin Kainuun seudulla.
Tuulivoimahankkeet törmäävät metsäpeuraan yhä useammin
Koska tuulivoimaloiden määrä Suomessa kasvaa vilkkaan rakentamisen myötä ja toisaalta metsäpeuran elinalue on laajentunut, myös yhä useammin tuulivoimahanke törmää jo suunnitteluvaiheessa metsäpeuraan.
”Vaikka metsäpeura ei ole tiukasti suojeltu laji, tuulivoimahankkeen vaikutukset metsäpeuraan arvioidaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyn ja kaavoituksen yhteydessä nykyään käytännössä aina, jos hanke sijaitsee metsäpeuran elinalueilla”, kertoo OX2-yhtiön projektipäällikkö Heli Harjula. Hankkeen vaikutuksia selvitetään usein myös erillisessä Natura-arvioinnissa, jos metsäpeura on suojeluperusteena hankkeen vaikutusalueen Natura-alueilla.
Selvityksissä voidaan hyödyntää esimerkiksi olemassa olevaa tietoa, kuten Luonnonvarakeskuksen tuottamia aineistoja pannoitettujen metsäpeurojen liikkeistä sekä ennustekarttaa metsäpeuralle tärkeistä vasontaympäristöistä. Metsäpeurojen esiintymistä voidaan myös selvittää esimerkiksi riistakameroilla, dronelennoin sekä muutoin havainnoimalla.
Vaikka lajin suojelustatuksessa ei ole tapahtunut muutoksia, on metsäpeura viime vuosina noussut vahvasti esille tuulivoimahankkeissa. Vaatimukset metsäpeuraan kohdistuvien vaikutusten selvittämiselle ovat alan toimijoiden mukaan tiukentuneet, mikä hankaloittaa jo nyt tuulivoimahankkeiden kehittämistä. Erityisesti viiden kilometrin suojaetäisyysvaatimukset, ekologisten yhteyksien turvaaminen Natura-alueiden ulkopuolella sekä erilaiset tulkintaerot eri viranomaisten välillä nostattavat kritiikkiä. Myös metsäpeuraa koskevien selvitysmenetelmien määrittelyihin toivotaan tarkennuksia.
Vaikutuksia arvioidaan parhaan saatavilla olevan tiedon perusteella. Lisätietoa Suomen olosuhteista tullaan kartuttamaan muun muassa Luonnonvarakeskuksen vuonna 2023 käynnistämässä WINDLIFE – Tuuliriista -hankkeessa, jonka yhtenä tavoitteena on selvittää tuulivoiman vaikutuksia metsäpeuraan. Tuloksia hankkeesta tullaan saamaan jo tulevina vuosina, mistä Suomen uusiutuvien toimitusjohtaja Anni Mikkonen iloitsee painottaen samalla, että ilmastonmuutoksen torjunnalla on kuitenkin kiire, sillä ilmastonmuutoksesta kärsivät niin luonto, eläimet kuin ihmisetkin. Siksi tuulivoimaa pitää voida rakentaa Suomeen. Hän toivoo, että kansallisesti löydettäisiin yhtenäinen linjaus, miten metsäpeurat tulee huomioida suunnittelussa ja arvioinneissa, jotta tuulivoimarakentamista voidaan edistää pitkäjänteisesti niin metsäpeurat kuin uusiutuvalle energialle asetetut tavoitteet huomioiden.
Lähteet: Korkeasaari, WWF, Metsähallitus, Ympäristönhallinnon verkkopalvelu (ymparisto.fi)