Energia- ja ilmastostrategian valmistelu on kuumimmillaan, perinteisen energiateollisuuden edunvalvojat väittävät kilvan mediassa, että tuulivoimalle maksetut tuet ovat ”rikkoneet” sähkömarkkinan. Tuulivoima-alalle tarjottu rooli julkisessa keskustelussa on ollut pääpiirteissään, että tuulivoima-ala haluaa valtiontukea, kaikki muut energia-alan toimijat taas vapaata markkinataloutta.
Tämä kuvaus ei vastaa todellisuutta. Tuulivoima-alan investoijat ovat kaupallisia toimijoita, jotka tekevät investointeja silloin kun ne ovat kannattavia. Nykyisillä markkinahinnoilla investoinnit mihinkään energiantuotantokapasiteettiin eivät kannata. Toisaalta moni nykyään markkinoilla toimiva tuotantolaitos on rakennettu kunta- tai valtiovetoisesti ja yksityistetty myöhemmin.
Lobbarien mukaan on tukien vika, että sähkön markkinahinta on niin alhainen. Kunhan tuet poistetaan, niin markkinahinta kohoaa taas riittävän korkealle mahdollistamaan investoinnit uusiin tuotantolaitoksiin. Tuulivoimaa pidetään syypäänä siihen, että fossiilisia polttoaineita käyttäviä laitoksia joudutaan ajamaan alas ennen teknisen käyttöikänsä päättymistä. Tätä taas pidetään kalliina.
Logiikassa on muutama perustavanlaatuinen ongelma. Ensimmäinen on ilmastonmuutoksen hillinnän kyseenalaistaminen. Jo vuosikymmenten ajan on ollut selvää, että ilmastonmuutoksen hillintä vaatii fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamista. On siis väistämätöntä, että fossiilisilla polttoaineilla toimivat voimalaitokset korvataan päästöttömillä, eikä sen pitäisi enää tulla kenellekään yllätyksenä.
Toiseksi tukien kritisoijat väittävät usein, että tuet ovat tuoneet sähkömarkkinalle ylitarjontaa, mikä on aiheuttanut sähkön hinnan alenemisen. Tilastojen mukaan Suomeen kuitenkin tuotiin viimekin vuonna noin 20 prosenttia kaikesta kuluttamastamme sähköstä. Eikö tämä kerro ennemminkin siitä, että kysyntää on enemmän kuin tarjontaa?
Kolmanneksi väite siitä, että Suomessa erityisesti tuulivoiman tuet olisivat rikkoneet markkinan, on epäuskottava. Tuulivoiman osuus Suomen sähköntuotannosta oli viime vuonna kolme ja puoli prosenttia. Tuulivoiman lisäksi myös muut uusiutuvat energialähteet ovat oikeutettuja syöttötariffiin, ja parhaillaan rakennetaan mm. Äänekosken biotuotetehdasta, joka on saanut investointitukea valtiolta ja lainatakuita EU:lta. Jos ongelman ydin ovat tuet, eikö näitäkin tukia pitäisi kritisoida?
Neljänneksi tukiin keskittyminen kertoo siitä, että sähkömarkkinan toimintaperiaatteet eivät kritisoijilla ole lainkaan niin hyvin selvillä kuin energia-alan edunvalvojilta voisi odottaa. Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla hinta muodostuu kalleimman hyväksytyn tarjouksen perusteella. Tällainen laitos on perinteisesti ollut hiililauhdevoimalaitos, jonka on hinnoiteltava tarjouksensa polttoainekustannusten mukaan.
Koska tuulivoima tuottaa sähköä ilman polttoainetta, sen muuttuvat kustannukset ovat hyvin pienet. Tuulivoimaa kannattaakin tarjota markkinoille aina, kun sähkön hinta on positiivinen. Näin tuulivoima syrjäyttää markkinalla muuttuvilta kustannuksiltaan kalliimpia tuotantomuotoja, kuten fossiilisia polttoaineita käyttäviä laitoksia. Sillä, onko tuulivoima saanut tukea vai ei, ei ole tähän mekanismiin vaikutusta.
Kaikkien energia-alan tulevaisuutta ennustavien skenaarioiden mukaan tuulivoima tulee olemaan tulevaisuuden sähköjärjestelmän peruspilareita. Olisikin tärkeää päästä keskustelemaan siitä, miten varmistetaan lisääntyvän tuulivoiman integraatio järjestelmään siten, että markkina toimii jatkossakin. Tuulivoiman tukien syyttely vie huomion pois todellisista haasteista.
Marja Kaitaniemi, hankekehityspäällikkö, Nordisk Vindkraft Oy