2015 oli levoton vuosi maailmassa: terroristisia iskuja kriisialueiden lisäksi Pariisissa ja Kööpenhaminassa, itsemurhatarkoituksissa vuoren seinää päin ohjattu matkustajalentokone ja valtava pakolaisaalto. 2016 kauppojen aukioloajat vapautuivat Suomessa ja Särkänniemen delfiinit muuttivat Kreikkaan. Vuonna 2017 Donald Trump astui Yhdysvaltain presidentin virkaan.

Suomessa tuulivoimarakentaminen oli vahvalla kasvu-uralla ennätyksiä vuosittain rikkoen, mutta tempoileva politiikka loi alalle suurta epävarmuutta etenkin lyhyellä tähtäimellä. STY:ssä vuosia aktiivisesti toiminut Marja Kaitaniemi valittiin STY:n hallituksen puheenjohtajaksi keväällä 2018.

Tuulivoimasta keskusteltiin julkisuudessa paljon vuoden 2015 eduskuntavaalien aikaan. Sähkön hinta pysytteli hyvin alhaisena, minkä johdosta syöttötariffin korkeaksi kohonneita kustannuksia oli varsin helppo kritisoida. Tuulivoima oli erityisesti perussuomalaisten hampaissa.

Hallitusohjelmaan kirjattiin päätös leikata syöttötariffiin oikeutetun tuulivoimakapasiteetin määrää. Kukaan ei kuitenkaan arvannut, kuinka paljon valmiiksi luvitettuja tuulivoimahankkeita oli pöytälaatikoissa: koska aiemmin käyttöönotettuun kiintiöpäätökseen oli kirjattu kahden vuoden valmistumisaika syöttötariffiin pyrkiville hankkeille, oli moni hanketoimija ottanut strategiakseen seurata tarkasti tariffikiintiön 2500 MVA:n täyttymistä ja valmistella samalla hanketta ilman, että kahden vuoden aikaikkuna alkoi omalta osalta kulua. Hallitusohjelman kirjauksen tultua julki hanketoimijat ryntäsivät hakemaan kiintiöpäätöksiä. 2500 MVA:n tariffikiintiö varattiin täyteen ja reilusti ylikin ennen kuin hallitusohjelman kirjaukset ehtivät siirtyä lain tasolle.

”Alan toimijoille tuli kiire laittaa kiintiöhakemukset vetämään, kun hallitusohjelma julkaistiin. Varmaan Energiavirastossakin yllätyttiin, miten valtava määrä hakemuksia virastoon tulvi muutamassa kuukaudessa”, muistelee Marja Kaitaniemi.

Tariffikiintiötä ei siis onnistuttu lopulta leikkaamaan, mutta kiintiöpäätösten voimassaoloa rajoitettiin niin, että kiintiöpäätöksen saaneet voimalat tuli rakentaa valmiiksi hyvin nopeasti: sähköntuotannon piti alkaa vuoden 2017 loppuun mennessä. Kerran varattua kiintiötä ei myöskään enää jaettu uudelleen hankkeiden peruuntuessa tai pienentyessä, mikä lopulta vähensi hieman tariffin piiriin päässyttä kapasiteettia. Äkillinen poliittinen tempoilu aiheutti koko tuulivoima-alalle suurta epävarmuutta. Sijoittajat olivat varpaillaan, sillä Suomea oli perinteisesti totuttu pitämään vakaana investointiympäristönä, jossa kerran annettuja lupauksia ei peruta. Lamaannus ja alakulo vaivasivat tuulivoima-alaa tovin, mutta hiljalleen usko rakentamismahdollisuuksiin ja toimintaympäristön jatkuvuuteen palautuivat. Kriisinkin keskellä ala pysyi yhtenäisenä, vaikka tietty iloisuus ja optimismi olikin hetken koetuksella.

”Osa ulkomaisista investoreista laittoi hankekehityksen jäihin tai lähti Suomesta kokonaan. Suomen markkinaa katsottiin ihan uusin silmin, kun poliittinen riski hyppäsi totutuista pohjalukemista reippaasti ylöspäin. Epäluottamus levisi tuulivoima-alalta laajemmallekin, myös muihin infrastruktuurihankkeisiin”, Kaitaniemi kertoo.

Pitkään tahkottu valtioneuvoston asetus tuulivoimaloiden melutasoista astui lopulta voimaan kuin varkain vuonna 2015. Asetus selkeytti huomattavasti tilannetta, jossa tuulivoimaa säädeltiin sekä valtioneuvoston yleisellä asetuksella melutasoista sekä ympäristöministeriön tuulivoimarakentamisen oppaaseen sisällytetyillä asetusta matalammilla ohjearvoilla. Aihetta juhlaan olisi ollut pitkän projektin tullessa hyvään päätökseen, mutta uudet taistelut olivat jo käynnissä energia- ja ilmastostrategian päivitykseen, uuteen tukimekanismiin, investointiympäristön turvaamiseen ja kiintiöpäätösjonoihin liittyen.

Vaikka tuulivoimarakentaminen olikin nopeaa, 1000 MW raja kapasiteetin määrässä vaikutti monien vuosien ajan taivaanrannassa siintävältä kangastukselta: joltakin merkittävältä pysäkiltä, mutta lähes mahdottomalta saavuttaa. Haamuraja rikkoutui täpärästi vuoden 2015 lopussa. Vaikka moni alan kannalta merkittävä saavutus jäikin kiivaan tekemisen keskellä vaille tunnustusta tai huomionosoitusta, ensimmäistä tuhatta tuulivoimamegawattia juhlittiin upeissa puvuissa ja puitteissa Paasitornissa keväällä 2016. Monen muun toimialan toimijat ovatkin vuosien saatossa ihaillen ja jopa kadehtien seuranneet tuulivoima-alan hyvää henkeä ja nuorekasta osaajien joukkoa – jotka osaavat tarvittaessa myös juhlia

Valoa tunnelin päähän toi myös 2016 julkaistu energia- ja ilmastostrategian päivitys, jossa linjattiin uusiutuvan sähköntuotannon tuotantotuen kilpailutuksen käyttöönotto.

Tuulivoima mediassa enemmän kuin tarpeeksi

Keskustelu tuulivoimasta oli vuosikymmenen puolivälissä varsin vilkasta. Keskustelu tuulivoiman kuultavan äänen mahdollisista terveysvaikutuksista korvautui infraäänikeskustelulla: tuulivoimaan kriittisesti suhtautuvat tahot levittivät huolipuhetta tuulivoimaloiden ihmiskorvalle kuulumattoman infraäänen väitetyistä terveysvaikutuksista. Tuulivoimaan liittyvien mediaosumien määrä oli moninkertainen vuosikymmenen alkuun verrattuna, kun jopa hyvin monimutkaisista akustiikan alan asioista keskusteltiin mitä pienimpien paikallislehtien palstoilla.

Eri tahot, STY mukaan lukien, teettivät lukuisia selvityksiä ja tutkimuksia mm. tuulivoiman lähiasukkaiden kokemuksiin ja muihin tuulivoiman vaikutuksiin liittyen. STY myös pyrki hartiavoimin oikomaan räikeimpiä väitteitä ja väärää tietoa. Tuulivoiman yleinen hyväksyttävyys koki pienen notkahduksen, mutta pysyi kuitenkin korkealla tasolla. Ajoittain kaikkein värikkäimmät tuulivoimaa vastustavat väitteet kääntyivät tuulivoiman kannalta hyviksi – ne eivät enää vaikuttaneet asiaan perehtymättömien silmissä alkuunkaan uskottavilta. STY:n sinnikäs ja pitkäjänteinen, faktoissa pidättäytyvä viestintälinja kantoi hedelmää, vaikka lennokkaimpia otsikoita valitulla linjalla ei usein saanutkaan.

”Välillä ei tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun luki juttuja tuulivoimasta. Oli suhteellisen mahdotonta saada todenpitäviä viestejä läpi julkisessa keskustelussa, kun esitetyt väitteet olivat niin raflaavia. Opin ainakin sen, että räjähteleville eläimille ja mystisille oireyhtymille on helpompi saada mediatilaa kuin selvityksille ja seurantaraporteille”, toteaa Kaitaniemi toimialan haastavaan viestintään liittyen.

Infraäänikeskustelu rauhoittui kiivaimmilta osiltaan, kun energia- ja ilmastostrategian päivityksessä sovitun tuulivoiman terveys- ja ympäristövaikutuksiin liittyvän tutkimuksen ensimmäinen osa valmistui kesällä 2017. Sitä ennen historian kirjoihin jäivät varsin värikkäät väitteet räjähtävine kanansilmineen ja lepakoineen.

Kohti markkinaehtoisuutta

Tuulivoimateknologian kehitys on ollut koko vuosikymmenen päätä huimaavaa: vuosikymmenen alussa rakennettu sille ajalle tyypillinen 3 MW voimala tuotti vuodessa 8000 MWh, vuosikymmenen myöhemmin rakennettava 4 MW voimala 19 000 MWh. Tuotanokustannusten laskun myötä alkoi entistä vahvemmin näyttää siltä, että markkinaehtoinen rakentaminen, johon ala itse oli jo pitkään uskonut, alkoi olla päivä päivältä lähempänä.

Siirtyminen teknologianeutraaliin kilpailutettuun tuotantotukeen ei pelottanut tuulivoimatoimijoita. Tärkeintä alan näkökulmasta oli varmistaa, että järjestelmä mahdollistaa reilun kilpailun ja on yhteiskunnan kannalta kokonaistaloudellinen. Jo vuosia ennen vanhan järjestelmän täyttymistä STY:n sisällä aloitettiin työ EU:n mahdollistamien tukikeinojen tutkimiseksi. Perusteellisen selvitystyön päätteeksi STY:ssä päätettiin pitää kilpailutettua preemiota vihreitä sertifikaatteja ja investointitukea parempana vaihtoehtona. Lakiin kirjoitettu malli oli monilta osin samansuuntainen kuin mitä STY:ssäkin määriteltiin parhaaksi vaihtoehdoksi. Etukäteen toimivalta vaikuttavan järjestelmän avulla kilpailutettavaa 1,4 TWh:n vuotuista tuotantomäärää ala ei kuitenkaan osannut pitää missään määrin kunnianhimoisena uusiutuvan energian lisäystavoitteena.

Syksyllä 2017 tunnelma alalla oli edelleen alakuloinen: uusi tukimekanismi oli luvattu, mutta lainsäädäntöprosessi kärsi kiistoista ja jumiutui talousvaliokuntaan. Epävarmuutta loi myös se, että alihankkijoiden tilauskirjat eivät tulisi parhaassakaan kilpailutusmenestyksessä täyttymään pienen tavoitteen vuoksi. Naapurimaista ja muualta maailmalta kantautui uutisia pitkäaikaisista sähkönostosopimuksista (PPA), mutta Suomessa tuulivoiman tuotantokustannukset vaikuttivat olevan vielä liian korkeat ja sähkön markkinahinta liian matala, mistä syystä sopimukset vain siintivät haaveissa.

Alan vuotuisena kohtaamispaikkana sijansa vakiinnuttaneeseen Vaasa Wind Exchange –tapahtumaan mennessä kevättalvella 2018 asiat vaikuttivat kuitenkin muuttuneen: käytävillä puhuttiin ja huhuttiin, että ensimmäiset PPA-sopimukset vaikuttivat olevan vain ajan kysymys. Tunnelma oli muuttunut lamaantuneesta alakulosta sähköistyneen jännittyneeseen odotukseen. Syksyyn 2018 mennessä olikin julkaistu jo kolme pitkäaikaista sähkön ostosopimusta, joiden turvin kolme hankekehittäjää saattoi ryhtyä rakennushommiin Googlen luvattua ostaa tuulivoimaloiden tuotannon kymmenen vuoden ajan.

Koko alan yllätti kuitenkin se, että jo ennen PPA-sopimuksia julkaistiin ensimmäinen täysin markkinahintaa vastaan tehty investointipäätös, kun TuuliWatti ilmoitti rakentavansa entiset ennätykset roimasti rikkovia 175-metrisiä voimaloita Iihin ilman valtion tukea tai sähkön ostosopimusta. Lisää jännitystä vuoteen toi se, että tuotantotuen kilpailutuslaki viimein eteni talousvaliokunnasta, hyväskyttiin eduskunnassa ja ensimmäinen uusiutuvan energian kilpailutuskierros määrättiin pidettäväksi vuoden 2018 lopussa.

”2018 on hieno vuosi tehdä töitä tuulivoiman parissa. Teknologian kehitys on ollut niin huimaa, että se on yllättänyt jopa meidät alan ammattilaiset. Alalla on muutaman vuoden alakulon jälkeen todella positiivinen vire ja tekemisen meininki. Tuulivoimasta on tullut todellinen energiamurroksen ajuri”, iloitsee Marja Kaitaniemi.

Viimeiset syöttötariffiin mukaan päässeet hankkeet valmistuivat 2017 kireällä aikataululla. 2018 oli vuosikymmenen alkupuolelta asti jatkuneen kiivaan tuulivoimarakentamisen taite jääden vaille kapasiteetin kasvua. Vaikka vuoden puolivälissä ennusteet vuosikymmenen lopulle olivat vielä synkkiä, jo vuoden loppupuoliskolle tultaessa niitä oli syytä korjata valoisemmiksi. Joka tapauksessa oli selvää, että pitkään selkeänä tavoitteena ollut vuoden 2020 tavoite, 6 prosentin tuulivoimaosuus kulutetusta sähköstä, tultaisiin saavuttamaan etuajassa.

Hyvin tehty, tuulivoima-ala!

Suomen tuulivoima 2015-2018

Vuoden 2015-2017 välillä Suomen tuulivoimakapasiteetti kasvoi 627 MW:sta 2044 MW:iin. Vuoden 2018 kasvu jää nollaan tai muutamaan MW:iin.

****

Marja Kaitaniemi on toiminut hankekehitystehtävissä usealla tuulivoimahankkeita kehittäneellä yrityksellä, nyt Neoen Finlandissa. Kaitaniemi on ollut keskeinen ja erittäin aktiivinen toimija STY:n valiokunnissa ja hallituksessa vuodesta 2013 alkaen. Kaitaniemi on toiminut STY:n puheenjohtajana keväästä 2018 alkaen.