Osa 8. 2009 – 2011 Pohja tuulivoimarakentamisen ja STY:n kasvulle

Vuonna 2008 alkanut talouskriisi iski päälle täydellä voimalla vuonna 2009 – myös Suomessa. Ilmastonmuutos oli paljon näkyvillä vuosikymmenen vaihteessa. Barack Obaman presidentiksi valinnan seurauksena myös Yhdysvallat myönsi, että ilmastonmuutos on vakava uhka. Arabikevät alkoi vuoden vaihteessa 2010 – 2011. Se oli joukko mielenosoituksia ja kansannousuja, joiden seurauksena myös ilmastopakolaisuus nousi ihmisten tietoisuuteen. Tuulivoima-alalla Suomessa luotiin pohjaa tuulivoimarakentamiselle – niin tukipolitiikassa kuin muullakin lainsäädännön alalla.

Vuonna 2009 tapahtui monta asiaa, jotka mahdollistivat tuulivoimarakentamisen kasvun Suomessa. Alan kannalta tärkein asia oli syöttötariffityöryhmän työ (2008 – 2009), työryhmän loppuraportti ja sen pohjalta annettu hallituksen esitys syöttötariffilainsäädännöksi.

Tulevaisuuden näkyminen kirkastuessa yhdistyksen hallitus päätti vuoden 2009 alussa panostaa yhdistyksen toimintaan aiempaa enemmän, ja käyttää yhdistykselle aiempina vuosina kertyneitä varoja toiminnanjohtajan työpanoksen kasvattamiseksi. Vuoden alusta yhdistykselle palkattiin toiminnanjohtaja kolmeksi päiväksi viikossa aiemman yhden päivän sijaan. Työpanoksen kasvattaminen kannatti, sillä se mahdollisti tehokkaamman työnteon ja alan suuremman näkyvyyden. Tämä, ja hyvät uutiset syöttötariffityöryhmästä, kasvattivat yhdistyksen jäsenmäärää. Päästyään vauhtiin, kasvu oli sillä saralla nopeaa, ja vuonna 2010 ylitettiin jo sadan yritysjäsenen rajapyykki.

Vaikka tuulivoima-alan tulevaisuus vaikutti vuosikymmenen vaihteessa lupaavalta, oli taivaalla myös pilviä, kertoo Tuulivoimayhdistyksen ensimmäinen kokopäiväinen toiminnanjohtaja Anni Mikkonen. Mikkonen on nähnyt työssään pitkälti koko tuulivoima-alan käyntiin polkaisun, ja hän toimii edelleen yhdistyksen toiminnanjohtajana.

”Vaikka syöttötariffityöryhmän raportti ja sen pohjalta tehty hallituksen esitys olivat iso askel alalle, oli uusiutuvan energian rakentamisen polku kaikkea muuta kuin kivetön. Alkuperäisen ehdotuksen mukaan Fingridin piti kerätä syöttötariffiin tarvittavat varat suoraan sähkönkäyttäjiltä Saksan ja Tanskan mallien mukaan. Hallituksen esityksen valmistelun loppuvaiheessa valtiovarainministeriön lakimiehet totesivat, ettei malli ole Suomen perustuslain mukainen ja syöttötariffin rahoitustapa meni uusiksi” kertoo Mikkonen.

Syöttötariffin sisällyttäminen valtion budjettiin, uuden viranomaisen etsiminen ja kaikkien järjestelmien muuttaminen viivästytti syöttötariffin käyttöön ottoa vuoden 2010 alusta maaliskuulle 2011.

Viivästymisestä ja sittemmin järjestelmän saamista risuista huolimatta, on syöttötariffi eittämättä ollut suomalaisen tuulivoimarakentamisen kunnolla käynnistänyt voima. Risuja jakaessa on hyvä muistaa se, ettei tulevaisuuden sähkön hinnan, tai muiden tuen tasoon vaikuttavien tekijöiden, ennustaminen ole helppoa, tai aina mahdollistakaan. ”Vuosina 2010 ja 2011 kannettiin vielä huolta tariffin tasosta ja siitä, voiko sillä tukitasolla rakentaa hankkeita – ovatko ne kannattavia. Nyt tämä pohdinta lähinnä naurattaa, vaan kuka meistä olisi tiennyt kuinka huikealla vauhdilla teknologia kehittyy”, summaa Mikkonen.

Turhan monta luukkua

Vuosikymmenen vaihteessa oli toiminnanjohtajan kasvaneelle työpanokselle toden totta käyttöä. Syöttötariffin valmistelu ja voimaantulo yhdessä kasvaneen hankemassan myötä sai viranomaiset yksi toisensa jälkeen pohtimaan, mitä tuulivoimarakentaminen tarkoittaisi kunkin omalle hallinnon alalle. Ensimmäisten joukossa, vuonna 2010, heräsi puolustusvoimat pohtimaan, kuinka tuulivoimarakentaminen vaikuttaa tutkien toimintaan ja vaarantaako se helikopteri- ja hävittäjälentäjien turvallisuuden. Energiateollisuus ry:n (ET), puolustusvoimien, Tuulivoimayhdistyksen ja tuulivoima-alan toimijoiden yhteisen tutkatyöryhmän seurauksena VTT:lle kehitettiin työkalu, jolla tutkavaikutuksia saatiin arvioitua. Samalla luotiin menettelytavat vaikutusten selvittämiseksi.

Tutkatyökalu valmistui vuonna 2011, jonka jälkeen puolustusvoimat alkoi taas antaa lausuntoja tuulivoimahankkeiden hyväksyttävyydestä ja kunnat pystyivät hyväksymään tuulivoimahankkeiden kaavoja ja myöntämään tuulivoimalle rakennuslupia.

Vuonna 2011 heräsi vuorostaan siviili-ilmailu. Finavia julkaisi tuolloin lentoesteiden korkeusrajoituksista kartat, jotka lähemmällä tarkastelulla osoittautuivat tuulivoiman kannalta todella ongelmallisiksi: valtaosassa Suomea ei lentoestepinnan ja maanpinnan väliin olisi saanut mahtumaan silloista modernia tuulivoimalaa. Yhdessä ET:n kanssa tehdyn sinnikkään edunvalvontatyön ja neuvottelujen seurauksena lentoesteiden korkeusrajoituksiin saatiin muutoksia niin, että tuulivoimarakentaminen mahdollistui.

Ilmailun jälkeen oli liikennevirasto, joka heräsi miettimään, voivatko teiden lähelle sijoitetut tuulivoimalat vaarantaa liikenneturvallisuuden, muistelee Mikkonen.

”Tuulivoimarakentamiseen liittyvien viranomaisprosessien haasteita kuvaa myös hyvin se, että vaikka 2011 voimaan astuneen syöttötariffin piiriin hyväksyttiin kaikki 2009 – 2010 rakennetut uudet voimalat, rakennettiin Suomeen vuonna 2011 vain kaksi käytettyä pienehköä tuulivoimalaa. Sektoriviranomaisten heräämistä kuvaa hyvin myös se, että vuonna 2010 Tuulivoimayhdistys antoi lausunnon 18 eri asiasta, kun edeltävänä vuonna lausuntoja oli annettu vain muutama”, Mikkonen kertoo.

Valoa tunnelin päässä oli kuitenkin näkyvissä: ensimmäiset tuulivoimayleiskaavat valmistuivat, hankkeet alkoivat taas saada rakennuslupia. Myös Puolustusvoimat vapauttivat tutkaselvityksistä 47 hanketta, ja vuonna 2011 oli käynnissä yli 30 MW tuulivoimakapasiteetin rakentaminen. Vuonna 2011 osattiin siten jo ennakoida, että vuodesta 2012 tulisi tuulivoimarakentamisen ennätysvuosi, joka käynnistäisi Suomen tuulivoimarakentamisen toden teolla.

Myös Suomen tuuliolosuhteiden parempi tunteminen auttoi tuulivoimahankkeiden suunnittelussa. ”Tuuliatlaksen julkaisu syksyllä 2009 oli valtava edistysaskel tuulivoimarakentamiselle, sillä se helpotti tuulivoimalle suotuisten alueiden etsintää. Atlas myös osoitti, että myös sisämaasta löytyi tuulivoimalle sopivia sijoituskohteita. Se myös auttoi sitkeän myytin kumoamisessa: Tuuliatlaksesta näki selvästi, että Suomessa tuulee talvella enemmän kuin kesällä”, Mikkonen summaa.

Suomen tuulivoima 2009 – 2011

Suomeen rakennettiin vuosien 2009 – 2011 aikana 64 MW uutta tuulivoimakapasiteettiä. Tuulivoimatuotanto vuonna 2011 oli 481 GWh. Tämä kattoi 0,6 prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta.

*****

Anni Mikkonen on Tuulivoimayhdistyksen pitkäaikaisin toiminnanjohtaja. Toiminnanjohtajana hän on toiminut nyt (2018) yhteensä 9 vuoden ajan. Mikkosella on filosofian maisterin paperit ympäristötieteistä ja kauppatieteen maisterin paperit ympäristöjohtamisesta. Ennen yhdistykselle töihin tuloa hän on työskennellyt mm. Jyväskylän yliopiston uusiutuvan energian koulutus- ja tutkimusohjelmassa.