Suomen ensimmäiset teollisen kokoluokan eli megawattiluokan tuulivoimalat rakennettiin Poriin vuonna 1999. Nämä kahdeksan yhden megawatin tuulivoimalaa muodostivat aikanaan Suomen suurimman tuulipuiston. Nyt kolme puiston tuulivoimaloista oli tulossa teknisen elinkaarensa päähän ja ne purettiin toukokuussa 2022. Tuuliolosuhteet haastoivat purkuprosessia mutta hyvä suunnittelu, turvallisuuden varmistaminen sekä ammattitaitoinen henkilöstö takasivat onnistuneen lopputuloksen. Aikansa pioneerivoimalat päätyivät kierrätykseen ja omistajansa Suomen Hyötytuulen varaosakäyttöön.
Hyvä suunnittelu, työmenetelmien ja järjestyksen optimointija varautuminen muutoksiin ovat Suomen Hyötytuulen tuotantojohtaja Leena Hacklinin mielestä avain onnistuneeseen tuulivoimaloiden purkuun.
”Reposaaren tuulivoimaloiden purun suunnittelu aloitettiin jo hyvissä ajoin syksyllä 2021. Purun ajankohta sijoitettiin kevääseen niin, että talven navakammat tuulet ovat jo takana ja toisaalta kesälomailijat eivät olleet vielä sankoin joukoin liikkeellä Reposaaressa”, kertoo Hacklin. Voimaloiden purkuun varattiin noin kahden viikon aikaikkuna toukokuun alusta toukokuun puoleen väliin. Suunnitellussa aikataulussa pysyttiin melko hyvin, joskin tuuliolosuhteet keskeyttivät nostot aika ajoin, mikä viivästytti projektia hieman – kokonaisuudessaan kolmen tuulivoimalan purkamiseen kului vajaa kolme viikkoa.
Haasteina sijainti ja tuulisuus
Reposaarenmaantie ei ole helpoin paikka purkaa tuulivoimaloiden 60 metriä korkeita torneja ja 54 metriä pitkiä lapoja. Tiellä liikennöi niin yksityistä kuin julkistakin liikennettä ja suhteellisen kapean tien toisella puolella on meri, ja toisella 110 kilovoltin sähkölinja. Itse purkutyö ajoitettiinkin liikennehaitan minimoimiseksi öiseen aikaan.
”Työt purkupaikalla ajoitettiin 22.40 – 5.30 väliselle ajalle, jotta liikenteelle aiheutuisi mahdollisimman vähän haittaa. Aina emme päässeet purkamaan edes silloin, sillä kevät oli myöhässä ja tuulisuus esti korkean paikan työt joinain öinä kokonaan. Nopeimmillaan purkaminen oli kuitenkin varsin ripeää, esimerkiksi yhden tuulivoimalan saimme purettua kokonaan yhden yön aikana”, Hacklin kertoo.
Käytännössä itse tuulivoimaloiden purku alkoi roottorin ja lapojen maahantuonnilla. Lavat irrotettiin roottorista maassa, jossa ne irrottamisen jälkeen lastattiin suoraan kuljetukseen kohti Kuusakoski Oy:n toimipistettä. Koska tila oli pergertiellä kortilla, nostettiin kaikki mahdolliset osat suoraan kuljetusauton kyytiin, näin tehtiin muun muassa konehuoneille ja tornilohkoille.
Isoimmat opit ja onnistumiset
”Isoin oppi – vaikka olihan tämä jo etukäteenkin tiedossa – tässä projektissa oli varmasti se, että purussa tulee aina muuttuvia tekijöitä, olivat olosuhteet mitkä tahansa”, Hacklin pohtii. ”Hienoa oli kuitenkin se, että vaikka törmäsimme haastaviin sääolosuhteisiin, pystyimme myös päivittämään suunnitelmia ja pääsemään eteenpäin projektissa. On myös tärkeää, että mukana on riittävästi henkilökuntaa ja tarvittavasta työkalustosta löytyy varakappaleita – olisi harmi, jos työt seisoisivat esimerkiksi jonkin tietyn työkalun rikkoontuessa”.
Paitsi onnistunut purkuprosessi, myös purettujen tuulivoimaloiden jatkokäyttö ilahduttaa Hacklinia. ”Tässä purkuprojektissa on erityisen hienoa se, että tuulivoimaloiden osat saatiin näin hyvällä prosentilla jatkokäyttöön joko varaosina, tai kierrätykseen ja energiakäyttöön”.
Tuulivoimaloiden teräksiset tornilohkot toimitettiin kierrätykseen Kuusakoski Oy:lle, samoin alumiini- ja kupariosia. Suomen Hyötytuuli jätti omaan varaosakäyttöönsä lukuisia komponentteja, kuten esimerkiksi konehuoneita, sähkökeskuksia, kolme lapaa, elektroniikkaa ja kaapeleita. Kuusi lapaa kierrätettiin KiMuRa-hankkeessa luotua ratkaisua hyödyntäen.