Yritysvastuun vaatimukset kasvavat – pysyykö tuulivoima-ala mukana?

Käynnissä on ennennäkemättömän kiivas siirtymä uusiutuvaan energiaan. Tuulivoima on tässä keskeinen tekijä. Tuulivoimayhtiöiden kannattaa ottaa huomioon yritysvastuun kiristyvät vaatimukset, joita nyt satelee sekä lainsäätäjien että sijoittajien suunnalta.

Vastuullisuustoimilta kaivataan vaikuttavuutta

Siinä missä aiemmin vastuullisuus on nähty viestintänä ja lakien noudattamisena, odotetaan yrityksiltä nyt yksityiskohtaista vastuullisuustekojensa mittaamista ja raportoimista. Tiedepohjaiset ilmastotavoitteet ovat isoille yrityksille arkipäivää, ja vaatimukset mitattavuudesta ja tiedeperustasta laajenevat myös muille vastuullisuuden sektoreille ja yhä pienemmille yrityksille. Uusi EU:n yritysvastuuraportointilainsäädäntö tuo yritysten raportointiin valtavasti lisää velvoitteita. Samalla Green Claims -direktiivi puuttuu yritysten katteettomiin viherväittämiin.

Ekologinen ja sosiaalinen kestävyys on huomispäivän taloudellista kestävyyttä

Viisaat yritykset ymmärtävät, että toiminnan aitoon ekologiseen ja sosiaaliseen kestävyyteen panostaminen vahvistaa liiketoiminnan taloudellista kestävyyttä pitkällä aikavälillä. Toimintaympäristöstä nousevat riskit tulee tunnistaa, jotta niihin voidaan varautua, ja toisaalta se, joka tunnistaa uudet mahdollisuudet ajoissa, voi saada kilpailuetua. Tarve luopua fossiilisista energianlähteistä on tuulivoima-alalle ilmeinen mahdollisuus, mutta mikäli vastuullisuuteen liittyviä riskejä ei tunnisteta, saattaa kilpailuetu jäädä saamatta.

Tuulivoima on hyvä ilmastolle – entä paikalliselle luonnolle ja ihmisille?

Tuulivoima-alan ei juuri tarvitse kantaa huolta toimintansa ilmastovaikutuksista, mutta luonnon monimuotoisuuteen kohdistuviin uhkiin sen olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota. Ilmastotoimista tutun hierarkia-ajattelun mukaisesti kielteiset vaikutukset tulisi ensisijaisesti pyrkiä välttämään, toissijaisesti minimoimaan ja vasta viimeiseksi kompensoida haitat muualla. Mikäli ekologiseen kompensaatioon päädytään, tulee se tehdä tieteeseen perustuvan ohjeistuksen mukaisesti. Tärkeintä olisi välttää luontohaitat jo tuulivoiman sijoittumista suunniteltaessa.

Toinen ilmeinen lisähuomiota kaipaava teema on tuulivoiman sosiaalinen kestävyys, ja erityisesti sen linkitys alkuperäiskansaoikeuksiin. Nykylinjausten, joita on tehty saamelaisten kotiseutualueen luonnonvarasuunnitelmassa, Pohjos-Lapin maakuntakaavassa ja kuntien päätöksissä, mukaan saamelaisten kotiseutualueella Suomessa ei edistetä tuulivoiman rakentamista. Tästä huolimatta tuulivoimaan liittyviä selvityksiä on käynnissä Saamenmaalla, muun muassa Lapin liiton toimesta. Luottamuksen rakentamiseksi tuulivoimatoimijoiden, viranomaisten ja saamelaisten tulisi käydä jatkuvaa vuoropuhelua ja olla päätöksissä pitkäjänteisiä. Norjan Fosenin esimerkki, jossa yli 150 saamelaisten maille jo rakennettua tuuliturbiinia todettiin Norjan korkeimmassa oikeudessa laittomaksi paikallisten saamelaisten poronhoitajien vietyä asian oikeuteen, ei saa toistua Suomessa. Oikea-aikaisella osallistamisella olisi vältetty kallis virheinvestointi, joka on aiheuttanut myös raskasta mainehaittaa alalle. Vastuullisuuden uudet viitekehykset tulee nähdä mahdollisuutena. Ne antavat oikeutetun kilpailuedun niille yrityksille, jotka investoivat vaikuttaviin ja todennettuihin vastuullisuustekoihin.

Kirjoittaja on yritysvastuun konsultti luonto ja sosiaalisen vastuun teemoissa sekä Suomen saamelaiskäräjien jäsen 2024-2027.