Tuulivoimahankkeen yhteydessä selvitetään alueen luontoarvot, lajit ja muut olosuhteet. Oikea aikataulutus on tärkeä luontoselvitysten tulosten luotettavuuden kannalta. Väärään aikaan tehdyt selvitykset voivat viivästyttää hankkeita, joten luontoselvitysten suunnittelu kannattaa tehdä ajoissa ja ennakoivasti. Luontoselvitysten aikataulut vaihtelevat sen mukaan, minkälainen lajisto on selvitettävänä. Lisäksi vuosittain vaihtelevat sääolosuhteet määrittävät maastotöiden tarkat ajankohdat. Lumijälkietsinnät voivat nostaa biologille hien pintaan ja kuitata viikon urheilusuoritukset.
Lumijälkietsintään perustavat selvitykset, kuten saukko- ja riistaeläinselvitykset, tehdään luonnollisesti silloin, kun on lunta maassa. Näiden selvitysten ajankohta ei siis ole yhtä tarkka kuin esimerkiksi viitasammakkoselvityksen tapauksessa. Sääolosuhteista on kuitenkin otettava huomioon, että juuri satanut lumi ei saa peittää jälkiä. Maastotöille on tietenkin aina käytännön rajoitteita, joiden hallitsemista auttaa kokemus luonnossa liikkumisesta: Jos on vasta satanut reilusti uutta lunta ja hangen kantavuus on heikkoa, kartoittajan on turha toivoa pystyvänsä hiihtämään montaa kilometriä yhden maastopäivän aikana. Silloin etenkin laajoilla selvitysalueilla parempi odottaa parempia hankiolosuhteita.
Saukkoselvitys perustuu lumijälkietsintään.
Metsäkanalinnut alkavat liikkua niiden soidinpaikkojen läheisyydessä useita viikkoja ennen varsinaista soidinaikaa. Niiden lumijälkien etsimisellä voi siis saada jo ennakkotietoja siitä, mihin pitää lähteä havainnoimaan, kun suhteellisen lyhyt soidinaika alkaa. Kanalintuhiihdot ovat yleensä urheilullisia suorituksia, joissa hiihdetään ristiin rastiin hankealuetta kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella potentiaaliseksi elinympäristöksi arvioidulta osa-alueelta toiselle. Kartoittajalle on aina iloinen hetki, kun suoritus palkitaan metson lumijäljillä tai muhkealla kakkaläjällä, jonka koordinaatit otetaan heti ylös GPS-paikantimella.
Varsinaisiin soidinaikaisiin selvityksiin liittyy yleensä vähemmän urheilullisuutta, mutta kartoittajan on pystyttävä heräämään hyvin aikaisin: yleensä on oltava maastossa jo aamuyöllä ennen soitimen käynnistymistä. Kartoittaja hakeutuu potentiaaliseksi arvioidulle soidinalueelle ja hiipii varovaisesti sen ympäristössä, kunnes kuulee metsokukon hiovia ja napsauttelevia ääniä tai koppelon kotkotusta.
